What do you think?
Rate this book
Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki
Kieltolain ajan Helsinki pulppusi jazzia ja juovuttavia unelmia. Näyttävästi kuvitettu teos kertoo, miten helsinkiläiset elivät kiihkeän ja ristiriitaisen, suruttoman 1920-luvun.
Öisiä katuja valaisivat reklaamivalot, tieteen keksinnöt ja moderni taide järkyttivät maailmankuvaa ja kokaiini vei toiseen todellisuuteen. Kaupungin kaduilla törmäsivät niin sakilaiset kuin raittiusintoilijat, jazztytöt ja urheilijat, talonpoikaismarssijat ja urbaanit kosmopoliitit, hevoset ja autot. Väiteltiin ja unelmoitiin. Kaalimaat lanattiin pallokentiksi. Haettiin vauhtia ilonpitoon viinanhuuruisista salakapakoista tai apteekkien hyvin varustelluista samppanjakellareista. Huumaannuttiin uudesta kaupunkikulttuurista ja tanssittiin yli hautojen... Mikko-Olavi Seppälä loihtii eteemme suruttoman 1920-luvun ja kertoo elävästi, kuinka kaiken ilottelun lomassa moderni maailma saapui Helsinkiin.
Öisiä katuja valaisivat reklaamivalot, tieteen keksinnöt ja moderni taide järkyttivät maailmankuvaa ja kokaiini vei toiseen todellisuuteen. Kaupungin kaduilla törmäsivät niin sakilaiset kuin raittiusintoilijat, jazztytöt ja urheilijat, talonpoikaismarssijat ja urbaanit kosmopoliitit, hevoset ja autot. Väiteltiin ja unelmoitiin. Kaalimaat lanattiin pallokentiksi. Haettiin vauhtia ilonpitoon viinanhuuruisista salakapakoista tai apteekkien hyvin varustelluista samppanjakellareista. Huumaannuttiin uudesta kaupunkikulttuurista ja tanssittiin yli hautojen... Mikko-Olavi Seppälä loihtii eteemme suruttoman 1920-luvun ja kertoo elävästi, kuinka kaiken ilottelun lomassa moderni maailma saapui Helsinkiin.
232 pages
First published March 1, 2016
4 people are currently reading
45 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 10 of 10 reviews
February 7, 2017
Mikko-Olavi Seppälän tietoteos Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki hyppää 1920-luvulle iloisen tanssin merkeissä, sillä kirjan ensimmäinen luku on Jazztyttö. Luvussa paneudutaan 20-luvun musiikkiin ja sen tekijöihin. Musiikkiin kuuluu tietysti tanssi ja jazz, joka oli energinen ja svengaava iloa tuova tanssi. Iloa tarvittiin, sillä niin paljon oli kestetty, ensimmäinen maailmansota ja itsenäistyminen olivat takanapäin, samoin sisällissota punaisten ja valkoisten kesken. Nyt oli tullut aika rauhoittua ja suunnata energia ja elämänilo kevyempiin asioihin. Oli aika hymyillä ja pitää hauskaa. Tosin sitä hankaloitti kieltolaki ja raittiusintoilijat.
Maailmankaupunki kappale kertoo miten maapallo kutistui 20-luvulla. Autot, radioliikenne ja lentokoneet lyhensivät välimatkoja muihin maihin. Helsinkiin alkoi nousta korkeita rakennuksia muiden maiden esimerkin mukaan. Hollywood-elokuvat toivat amerikkalaista unelmaa myös Suomeen. Elokuvalehdet ja elokuvat loivat sädekehää elokuvanäyttelijöiden ympärille. Radio ja gramofonilevyt lisäsi koko maan musiikki-innostuksen leviämistä. Matkailu ja matkakirjat kuljettivat suomalaisia pitkin maailmaa.
Suruton kaupunki on mielenkiintoinen tietoteos kahden maailmansodan välimaastosta. 20-luvun Helsinki tulee tutuksi, mutta myös muu Suomi siinä mukana. Kuvat ja kupletit sekä runot keventävät tietokirjamaisuutta. Kirjan kansikuva on upea.
Maailmankaupunki kappale kertoo miten maapallo kutistui 20-luvulla. Autot, radioliikenne ja lentokoneet lyhensivät välimatkoja muihin maihin. Helsinkiin alkoi nousta korkeita rakennuksia muiden maiden esimerkin mukaan. Hollywood-elokuvat toivat amerikkalaista unelmaa myös Suomeen. Elokuvalehdet ja elokuvat loivat sädekehää elokuvanäyttelijöiden ympärille. Radio ja gramofonilevyt lisäsi koko maan musiikki-innostuksen leviämistä. Matkailu ja matkakirjat kuljettivat suomalaisia pitkin maailmaa.
Suruton kaupunki on mielenkiintoinen tietoteos kahden maailmansodan välimaastosta. 20-luvun Helsinki tulee tutuksi, mutta myös muu Suomi siinä mukana. Kuvat ja kupletit sekä runot keventävät tietokirjamaisuutta. Kirjan kansikuva on upea.
October 2, 2016
Tosi hyvä! 1920-luvun suruton Helsinki. Meininkiä kieltolaista huolimatta, katujen nimimuutokset, henkilöautojen nousu, urheilu, uiminen... Vanhat valokuvat, runot yms täydentävät kivasti.
Ihanat kannet!!
Ihanat kannet!!
February 9, 2017
(An entertaining and vivid story of Helsinki, the Finnish capital city, in the 1920s. Lots of familiar things, like "drunk trains" aka last trains of the night, sausage carts for late night partiers [today it's mostly burgers, though... and now I'm hungry], Tallinn tourism etc. Basically lots of alcohol despite the Prohibition and great pictures.)
Ah, 20-luku. Yksi kiehtovimmista ja erottuvimmista historian aikakausista. Tutustuin vuosikymmeneen ensimmäistä kertaa F. Scott Fitzgeraldin kautta, mutta en muista mikä sai todellisen rakkauden syttymään. Rakastin kuitenkin sitä kuumeista intohimoa, jolla juhliin ja elämään yleensäkin suhtauduttiin. Maailmansodan kauhut haluttiin unohtaa ja nauttia siitä, että oltiin elossa. Pörssiromahdus olikin sitten ensimmäisten joukossa myrskyn enne, ja muutaman vuoden päästä syttyi toinen maailmansota.
Vaikka 20-luvusta olenkin kiinnostunut, tiedän kuitenkin vielä tällä hetkellä enemmän vuosikymmenen elokuvista, joten en osaa valitettavasti kommentoida laajemmin sitä, miten Suomen 20-luku eroaa esimerkiksi Yhdysvalloista. Pinnallisesti samankaltaisuutta löytyy, mutta yksityiskohdissa voi olla eroja, jos alkaa kunnolla vertailla. Suruton kaupunki on joka tapauksessa suoranainen unelma jokaiselle 20-luvusta kiinnostuneelle. Kannessa on asiaankuuluvasti ihanaa art deco -tunnelmaa (vaikka etukannen hahmot ovatkin omaan makuuni hieman liian sarjakuvamaisia), ja Seppälän kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa ja eläväistä. Kokonaisuus on populaariksikin tietokirjaksi yllättävän koukuttava.
Kirja on jaettu temaattisesti, eli luvut käsittelevät muun muassa musiikkia, urheilua, arkkitehtuuria ja terveyttä. Tällöin on ihan selvää, että kaikki aihepiirit eivät välttämättä kiinnosta kaikkia, mutta hyvää tekstiä lukee silti mielellään. Punaisena lankana kulkeva kieltolaki ja sen seuraukset oli itselleni yksi kiinnostavimmista aiheista.
Mehän tiedämme, ettei totaalikielto ollut hyvä ratkaisu. Sekä Suomessa että Yhdysvalloissa (ja varmasti muissakin kieltolakimaissa) kuoli ihmisiä huonolaatuisen tai "jatketun" viinan seurauksena. Alkoholiveron poistumisen myötä menetettiin myös merkittävä tulonlähde, sillä saatiinhan verotuloilla rakennettua Suomeen esimerkiksi kokonainen rautatieverkosto (teemaa on käsitelty esimerkiksi Juhani Ahon Rautatiessä [1884]). Osa ravintoloista pystyi trokarien ansiosta pysymään toiminnassa, ja joskus poliisitkin olivat vastahakoisia jakelemaan rangaistuksia. Jos ratsia lähestyi, viinat laitettiin piiloon ja sen jälkeen meno jatkui kuten aiemmin.
Runsas määrä lainauksia sekä aikalaisilta että aikalaisten kirjoittamista romaaneista (monta menikin lukulistalle) elävöittävät tekstiä vielä lisää. Hauskoja kohtia on monia. Esimerkiksi eräässä kappaleessa kerrotaan, miten ennen poliisiautoja juopuneet joko talutettiin kamarille tai kuljetettiin avolavalla, ja jossain vaiheessa lauantaiyötä loppuikin sitten tila kesken: "Konstaapeli Otto Kosonen kertoi, miten Kaisaniemen lammikosta ongittu "Varapormestarin" nimellä tunnettu juoppolalli nostettiin kerran tilan puutteen vuoksi hellalle kuivumaan: "Ei se hella nyt niin kuuma ollut, että hän olisi palanut, mutta kovasti se höyrysi".".
Historia on monesti tuomittu kuivaksi ja pölyiseksi, mutta Surutonta kaupunkia lukiessa kyseistä mielikuvaa voi vain ihmetellä. Vaikka lait, olosuhteet ja muoti sun muut muuttuvat, on ihmisen perusluonne kuitenkin pohjimmiltaan hyvin samanlainen aikakaudesta toiseen. 1920-luvulla oltiin jo selvästi modernilla aikakaudella monessa asiassa, ja Seppälä tuo esiin monenlaisia nykypäivästäkin tuttuja piirteitä.
On "juoppojunia" eli illan viimeisiä junia, jotka ovat varmasti monelle myöhään liikkeellä olevalle joko enemmän tai vähemmän mieluisia kokemuksia (Lontoon yöbussitkin ovat ihan omanlaisensa maailma). On juhlijoita, joilla on sieraimet valkoisena kokaiinista. On myös makkarakärryjä, jotka ovat suosittuja ravintoloista myöhään palaavien keskuudessa (eräs yleisönosastolle kirjoittanut henkilö valittelee makkarakärryjen puuttumista katukuvasta, ja sieltähän olisi poliisinkin helppo noukkia ihmisiä talteen, eikä tarvitsisi kenenkään hoippua kotiin pimeitä katuja pitkin). Yhdysvaltojen tähtikultti ulottui myös Suomeen, sillä elokuvatähdet olivat esikuvia muodissa, tyylissä ja kauneudessa. Niin, ja nykypäivänäkin tuttu ilmiö oli jo tuolloin suosittua: koska Virossa ei ollut kieltolakia, Tallinnaan ja sen kapakoihin tehtiin säännöllisiä retkiä (1929-31 välisenä aikana turisteja oli jopa 40 000).
Hyvä populaaritietokirja tarvitsee myös kuvia: taiteilijapariskunnan kotiviinipuuhasteluja, uimarannan ihmisjoukkoja nauttimassa kesäpäivästä, Helsingin ensimmäinen bensa-asema, Pörssiravintolan vappujuhlintaa sekä taskumattien avointa torikauppaa. Kaiken kaikkiaan siis erittäin kiehtova kirja, joka sai ainakin jossain määrin innostumaan Suomen historiasta, ja joka tulee varmasti olemaan yksi niistä suomalaisista kirjoista, joita juhlavuoden lopussa suosittelen.
Ah, 20-luku. Yksi kiehtovimmista ja erottuvimmista historian aikakausista. Tutustuin vuosikymmeneen ensimmäistä kertaa F. Scott Fitzgeraldin kautta, mutta en muista mikä sai todellisen rakkauden syttymään. Rakastin kuitenkin sitä kuumeista intohimoa, jolla juhliin ja elämään yleensäkin suhtauduttiin. Maailmansodan kauhut haluttiin unohtaa ja nauttia siitä, että oltiin elossa. Pörssiromahdus olikin sitten ensimmäisten joukossa myrskyn enne, ja muutaman vuoden päästä syttyi toinen maailmansota.
Vaikka 20-luvusta olenkin kiinnostunut, tiedän kuitenkin vielä tällä hetkellä enemmän vuosikymmenen elokuvista, joten en osaa valitettavasti kommentoida laajemmin sitä, miten Suomen 20-luku eroaa esimerkiksi Yhdysvalloista. Pinnallisesti samankaltaisuutta löytyy, mutta yksityiskohdissa voi olla eroja, jos alkaa kunnolla vertailla. Suruton kaupunki on joka tapauksessa suoranainen unelma jokaiselle 20-luvusta kiinnostuneelle. Kannessa on asiaankuuluvasti ihanaa art deco -tunnelmaa (vaikka etukannen hahmot ovatkin omaan makuuni hieman liian sarjakuvamaisia), ja Seppälän kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa ja eläväistä. Kokonaisuus on populaariksikin tietokirjaksi yllättävän koukuttava.
Kirja on jaettu temaattisesti, eli luvut käsittelevät muun muassa musiikkia, urheilua, arkkitehtuuria ja terveyttä. Tällöin on ihan selvää, että kaikki aihepiirit eivät välttämättä kiinnosta kaikkia, mutta hyvää tekstiä lukee silti mielellään. Punaisena lankana kulkeva kieltolaki ja sen seuraukset oli itselleni yksi kiinnostavimmista aiheista.
Mehän tiedämme, ettei totaalikielto ollut hyvä ratkaisu. Sekä Suomessa että Yhdysvalloissa (ja varmasti muissakin kieltolakimaissa) kuoli ihmisiä huonolaatuisen tai "jatketun" viinan seurauksena. Alkoholiveron poistumisen myötä menetettiin myös merkittävä tulonlähde, sillä saatiinhan verotuloilla rakennettua Suomeen esimerkiksi kokonainen rautatieverkosto (teemaa on käsitelty esimerkiksi Juhani Ahon Rautatiessä [1884]). Osa ravintoloista pystyi trokarien ansiosta pysymään toiminnassa, ja joskus poliisitkin olivat vastahakoisia jakelemaan rangaistuksia. Jos ratsia lähestyi, viinat laitettiin piiloon ja sen jälkeen meno jatkui kuten aiemmin.
Runsas määrä lainauksia sekä aikalaisilta että aikalaisten kirjoittamista romaaneista (monta menikin lukulistalle) elävöittävät tekstiä vielä lisää. Hauskoja kohtia on monia. Esimerkiksi eräässä kappaleessa kerrotaan, miten ennen poliisiautoja juopuneet joko talutettiin kamarille tai kuljetettiin avolavalla, ja jossain vaiheessa lauantaiyötä loppuikin sitten tila kesken: "Konstaapeli Otto Kosonen kertoi, miten Kaisaniemen lammikosta ongittu "Varapormestarin" nimellä tunnettu juoppolalli nostettiin kerran tilan puutteen vuoksi hellalle kuivumaan: "Ei se hella nyt niin kuuma ollut, että hän olisi palanut, mutta kovasti se höyrysi".".
Historia on monesti tuomittu kuivaksi ja pölyiseksi, mutta Surutonta kaupunkia lukiessa kyseistä mielikuvaa voi vain ihmetellä. Vaikka lait, olosuhteet ja muoti sun muut muuttuvat, on ihmisen perusluonne kuitenkin pohjimmiltaan hyvin samanlainen aikakaudesta toiseen. 1920-luvulla oltiin jo selvästi modernilla aikakaudella monessa asiassa, ja Seppälä tuo esiin monenlaisia nykypäivästäkin tuttuja piirteitä.
On "juoppojunia" eli illan viimeisiä junia, jotka ovat varmasti monelle myöhään liikkeellä olevalle joko enemmän tai vähemmän mieluisia kokemuksia (Lontoon yöbussitkin ovat ihan omanlaisensa maailma). On juhlijoita, joilla on sieraimet valkoisena kokaiinista. On myös makkarakärryjä, jotka ovat suosittuja ravintoloista myöhään palaavien keskuudessa (eräs yleisönosastolle kirjoittanut henkilö valittelee makkarakärryjen puuttumista katukuvasta, ja sieltähän olisi poliisinkin helppo noukkia ihmisiä talteen, eikä tarvitsisi kenenkään hoippua kotiin pimeitä katuja pitkin). Yhdysvaltojen tähtikultti ulottui myös Suomeen, sillä elokuvatähdet olivat esikuvia muodissa, tyylissä ja kauneudessa. Niin, ja nykypäivänäkin tuttu ilmiö oli jo tuolloin suosittua: koska Virossa ei ollut kieltolakia, Tallinnaan ja sen kapakoihin tehtiin säännöllisiä retkiä (1929-31 välisenä aikana turisteja oli jopa 40 000).
Hyvä populaaritietokirja tarvitsee myös kuvia: taiteilijapariskunnan kotiviinipuuhasteluja, uimarannan ihmisjoukkoja nauttimassa kesäpäivästä, Helsingin ensimmäinen bensa-asema, Pörssiravintolan vappujuhlintaa sekä taskumattien avointa torikauppaa. Kaiken kaikkiaan siis erittäin kiehtova kirja, joka sai ainakin jossain määrin innostumaan Suomen historiasta, ja joka tulee varmasti olemaan yksi niistä suomalaisista kirjoista, joita juhlavuoden lopussa suosittelen.
February 9, 2017
Hurmaava tietokirja tekstein ja runsain kuvin!
February 4, 2017
Näyttävä tietokirja, sujuvat ja eläväiset tekstiosuudet - vanha Helsinki herää eloon tämän kirjan sivuilla. Runsas kuvitus on ison plussan arvoinen.
March 3, 2017
"Minkätähden Helsinki on iloinen kaupunki? Me suomalaiset emme ole iloisia. Olemme huimapäisiä ja joskus sukkelia, mutta surullisia, melkein aina surullisia. Mistä tämä iloinen pääkaupunki? Tämä kevyt helmeily tumman juoman pinnalla?" - Kirsti Bergroth, 1928.
Jotenkin ihan mieletön kirja. Seppälän teksti vei minut täysin mukanaan, joukossa oli huikeita lyriikoita, pilapiirroksia, pakinoita ja muita sitaatteja 1920-luvulta, ja kieltolaista huolimatta meininki oli melkoista. Aidot valokuvat ajalta täydentävät kokonaisuuden todella mielenkiintoiseksi.
Jotenkin ihan mieletön kirja. Seppälän teksti vei minut täysin mukanaan, joukossa oli huikeita lyriikoita, pilapiirroksia, pakinoita ja muita sitaatteja 1920-luvulta, ja kieltolaista huolimatta meininki oli melkoista. Aidot valokuvat ajalta täydentävät kokonaisuuden todella mielenkiintoiseksi.
February 10, 2018
+hauska ja toimiva lähestymistapa muutaman kiinnostavan teeman kautta
+teemat yhdessä runsaasti lainatun ja monipuolisen aikalaisaineiston kanssa loivat hyvän kokonaiskuvan 1920-luvun Helsingin arkielämästä
+sujuvasti kirjoitettua tekstiä
+helppolukuisuudestaan huolimatta luotettava (lähteet merkitty selkeästi numeroin)
+loistava kuvitus (paljon aikalaismateriaalia tässäkin) tuki tekstiä ja aihepiirejä
+teemat yhdessä runsaasti lainatun ja monipuolisen aikalaisaineiston kanssa loivat hyvän kokonaiskuvan 1920-luvun Helsingin arkielämästä
+sujuvasti kirjoitettua tekstiä
+helppolukuisuudestaan huolimatta luotettava (lähteet merkitty selkeästi numeroin)
+loistava kuvitus (paljon aikalaismateriaalia tässäkin) tuki tekstiä ja aihepiirejä
October 24, 2021
Ihan kiinnostava selostus Helsingin menosta 1920- ja vähän kai myös 1930-luvuilla. Kirja on jaettu teemoittain aikakautta käsitteleviin osiin. Kuvia on mukana mukavasti ja kirjan ulkonäkökin on kiva.
August 26, 2021
Ihan hyvä ja mielenkiintoinen yleisesitys vuosikymmenestä jolloin tapahtui paljon.
September 29, 2016
Hyvä ja kevyt historiateos. Aihe pyörii tosin melko paljon alkoholin ympärillä, mikä alkoi kirjan loppupuolella jo puuduttaa.
Displaying 1 - 10 of 10 reviews