Luen hyvin harvoin kirjoja uudestaan, mutta tuttavan kehu muistutti, että tähän kannattaisi palata. Vikaan meni, sillä kirja oli huonontunut ajan myötä ...tai onko jopa aika tai oma näkemys ehtinyt siitä parissa vuodessa ajaa ohi?
Ensimmäisenä ärsytti minä-minä-jankkaus. Tämä toki vaihtui paikoin me-muotoon, mutta kirjoittajan omien erinomaisten ja analyyttisten valintojen kritiikitön luettelointi tuntui falskilta. Asiat on helppo selittää johdonmukaisiksi jälkikäteen (ainakin jos on tullut menestystä), mutta todellisuudessa syy-seuraussuhteet eivät ole näin suoraviivaisia eikä matka menestykseen ikinä yksioikoinen.
Bisneskirjojen trendi on nykyisellään se, että keskitytään paljon mokiin ja sähläykseen, koska ne opettavat usein paljon enemmän kuin suoraviivaiset toimintaohjeet. Tässä kirjassa ja tällä uralla ei sählätty yhtään, mikä saa kyllä vankasti epäilemään, josko kaikki oli esimerkiksi muun johdon ja esimiesten näkökulmasta yhtä auvoisaa.
Myös kirjassa kuvatut prioriteetit ja menetelmät tuntuivat nyt vähän kulahtaneilta. Ei siksi, että ne eivät enää toimisi - päinvastoin! - vaan siksi, että ainakin itsestä tuntuu että ne ovat jo ihan valtavirtaa. Ehkä jokainen toimari luki Alahuhdan kirjan sen ilmestyttyä ja ryhtyi soveltamaan? :)
Vielä sekin ärsytti, että vaikka kirjassa oli ihan oma jaksonsa diversiteetille, kirjassa mainitaan noin kaksi naista nimeltä. Siis sen rinnalla että kiitetään ja kehutaan kymmeniä miehiä. Ala on totta kai miehinen, sitä ei yksi toimari hetkessä muuta, mutta jotenkin tuli sellainen fiilis että moninaisuuden korostaminen oli hiukan ulkokultaista: asia joka pitää ratkaista ”firman” tai ”muiden” toiminnassa, itsekriittisyys puuttui.
Kaikista moitteista huolimatta tämä on tärkeä ja kiinnostava uratarina, jopa jonkinsortin must-read suomalaisten yritysjohtajakirjojen joukossa. En ehkä johtamisoppaaksi tarjoaisi ja harva edes hyötyy siitä tiedosta, miten kansainvälistä pörssiyritystä johdetaan. Parhaimmillaan tämän voinee tulkita henkilötarinaksi ja tarjoillut opitkin pitää katsoa sellaisten linssien läpi, jotka huomioivat tekijän sukupolven ja kontekstin.