Alahuhta tekee johtamisesta yksinkertaista ja lähes arkipäiväistä. Näkökulma on toki suuren pörssiyrityksen johtajan, ja jos ko. aihepiiri ei kiinnosta, kirja voi olla puuduttavaa luettavaa. Toisaalta liittymäkohtia minkä tahansa työyhteisön johtamiseen (tai jopa lasten kasvatukseen tietyiltä osin!) riittää.
Parhaimmillaan Alahuhta on kuvatessaan ihmisten, kulttuurin ja vireen johtamista ja puuduttavimmillaan käy läpi Koneen 'must-win-battle' -teemoja ja niiden painopisteiden vaihtumista vuosien saatossa.
Lyhyet esimerkit omasta elämästä & nousevalle polvelle kirjoitetut päätössanat lämmittävät mieltä ja myös haastavat miettimään, miten itse yhdistää työn ja siihen liittyvät ambitiot oikealla tavalla oman perheen kanssa. Alahuhta on selkeästi tässä onnistunut tekemättä merkittäviä kompromisseja suuntaan tai toiseen.
Alahuhdan kirja on kattava, esimerkkien kautta etenevä johdatus johtamiseen suuryritysmaailmasta käsin. Suuri osa havainnoista pätee kuitenkin hyvin myös pienempiin ympyröihin ja opit ovat sovellettavissa muuallekin kuin Koneen tai Nokian kaltaisiin jätteihin. Alla muutama nosto kirjasta.
1. Johtamisessa ja kasvatustyössä on paljon samaa. Lopulta kyse on pitkälti maalaisjärjen käytöstä eikä asioista kannata tehdä monimutkaisempia kuin ne ovat: komentamisen sijaan tarvitaan kuuntelua, tukemista, ymmärtämistä, palautteenantoa, kannustusta ja vastuunantoa (ja -kantoa).
2. Tee hyvin se mitä teet. Alahuhta toistaa useaan otteeseen pitkin kirjaa tätä teemaa. Itseään ei kannata johtajana (eikä muutenkaan) jakaa liian moneen suuntaan, koska silloin tekemisen laatu vääjäämättä kärsii.
3. Johtamisen pääperiaatteet: kirkas suunta, avoimuus, fokus, yksinkertaisuus ja oikea-aikaisuus. Periaate 1. Kirkas suunta ja selkeät tavoitteet. Kun yrityksen visio ja tavoitteet ovat henkilöstöllä selkeinä mielessä, kaikki tekevät töitä samaan suuntaan. Johto pystyy samoin pitämään toimintansa johdonmukaisena hankalissakin tilanteissa. Johdonmukaisuus ehkäisee poukkoilevia päätöksiä.
Periaate 2. Avoimuus ja suoruus. Kaikenlaiselta politikoinnilta yrityksen sisällä on syytä pistää siivet poikki heti. Yrityskulttuurissa on oltava aito valmius kuulla vastakkaisia mielipiteitä ja huonojen uutisten tuojia. Muuten kasvaa riski siihen että yrityksessä eletään omassa mielikuvitusmaailmassa, jossa kaikki on hyvin eikä epämiellyttäviä asioita haluta käsitellä. Tämä onkin todellisuuden kohtaamista mukavampaa aina siihen asti, kunnes sammakko kiehuu.
Periaate 3. Fokus. Omaan ydinosaamiseen keskittyminen parantaa toiminnan laatua ja tehokkuutta. Ne arvoketjun kohdat, joita ei osata, on parasta antaa luotettavien kumppaneiden tehtäväksi.
Periaate 4. Yksinkertaisuus ja selkeys. Toinen teema, joka toistuu kirjassa usein. Jos asiat vaikuttavat monimutkaisilta, syynä on usein se, ettei niiden esittäjä ole ajatellut asioita loppuun asti - ei se että kuulijat olisivat tyhmiä.
Periaate 5. Oikea-aikaisuus. Paitsi markkina- ja teknologiamurroksissa, myös vaikeissa markkinatilanteissa ympäristön tuntemisen kautta syntyvä oikea-aikaisuus mahdollistaa liikkeellä olemisen ennen kilpailijoita.
4. Kehitysohjelmat keinona konkretisoida tavoitteet ja niihin etenemisen askelmat. Hyvin valitut kehitysohjelmat yrityksen strategian suunnassa mahdollistavat tavoitteiden seurannan ja niihin pääsemisen. Kehitysohjelmia ei kannata kerrallaan olla menossa liian monta, jotta niihin on mahdollista keskittyä. Hyvä määrä Alahuhdan mukaan on enintään viisi ohjelmaa. Sopivaksi ohjelman pituudeksi Alahuhta sanoo kolme vuotta. Se on riittävän pitkä aika muutosten aikaansaamiseksi ja toisaalta riittävän lyhyt niin, että tavoite säilyy koko ajan mielessä.
5. Yrityskultturi ja arvot. Yrityskulttuuria johdetaan arvojen kautta. Ne on valittava huolella, koska liian kaukana tulevaisuudessa olevat arvot muuttuvat epäuskottavina helposti vitsiksi. Liian lähellä nykytilaa olevat arvot taas eivät motivoi parantamaan toimintaa kohti haasteellisia tavoitteita. Eri yrityksillä on usein samoja arvoja. Ero yritysten välille syntyy siinä, missä niistä oikeasti pystytään elämään arvot todeksi.
6. Valmentava ote esimiestyössä. Ratkaisukeskeisessä GROW-mallissa ongelmiin tartutaan konkreettisesti neljän vaiheen kautta: 1) Goal eli selkeä ja konkreettinen tavoite, johon halutaan päästä; 2) Reality eli nykytilanne, josta lähdetään liikkeelle; 3) Obstacles/Options eli mitä esteitä tiellä tavoitteseen on ja mitä vaihtoehtoja niiden ylittämiseen löytyy sekä 4) Way Forward eli konkreettiset askeleet, joilla tavoitteeseen päästään.
7. Laadun kehittäminen. Yrityksen prosessiarkkitehtuurin on oltava riittävän yksinkertainen ja prosessien määrän rajallinen (noin viisi pääprosessia, joista koko yrityksen toiminta koostuu. Ydinprosessien kuvaaminen ja eteenpäin kehittäminen mahdollistaa toiminnan sujuvoittamisen, turhan eliminoinnin ja laadun parantamisen siellä, missä vaikutus on suurin. Joku voisi tässä kohtaa puhua toiminnan leanaamisesta.
8. Päätöksenteko. Alahuhta puhuu kirjassaan paljon johtamisen ja toimintakulttuurin kellotaajuudesta, jonka on oltava tietyissä paikoissa kilpailijoita nopeampi. Toisaalta hän toteaa, ettei päätöksenteossa maksiminopeus ole aina optiminopeus. Varsinkin isommissa päätöksissä on käytävä läpi muutkin näkökulmat kuin ensimmäisenä mieleen tulevat. Tähän asiaan perusteluja löytyy esimerkiksi Daniel Kahnemanin kirjasta Thinking, Fast and Slow. Harkintakyvyn parantaminen edellyttää henkilökohtaisen systeemikyvyn kehittämistä eli oman ajattelun laajentamista. Hyviä keinoja laajentamisyrityksissä ovat Alahuhdan mukaan monenlaisen kirjallisuuden lukeminen ja keskustelut eri alojen ihmisten kanssa. Samoin ajattelen itsekin.
Matti Alahuhta's book on leadership and management is based on his first hand experience from his over thirty years at managerial positions at Nokia and Kone. His remarks mainly stem from his time at Kone from 2005 till 2014, the period when the company doubled its global market share and grew its market valuation from 2,5bill Eur to 16bill Eur. Alahuhta starts by discussing how to manage and grow through critical junctures (such as digitalization or deregulation of the telecommunications industry in the 90's of which Nokia still managed to take part in full advantage by establishing itself into the 3G market, and which it ultimately failed to do when the next smart phone generation came about) in fast moving consumer goods markets (using Nokia examples from telecomms industry) and in slower moving consumer goods markets, using Kone examples e.g how Kone with its China strategy managed to conquer the worlds biggest elevator market growing from a 3pct market share in 2005 to an astonishing 18pct share market leader in 2013. Alahuhta explains how Kone set their strategies, mission, vision and values and followed it through, and how to turn challenges into victories e.g in Nokia in the the 90's when the business with USSR (as was the case for all finnish companies) collapsed overnight and new markets had to be found. Alahuhta discusses the importance of company culture and how they turned Kone around from a production oriented company to a customer focused company. The book was interesting reading on a topic which is always valuable, and i would recommend it to Finnish business students.
Olipas hyvä kirja! Lukukokemus oli kirkas, selkeä ja nopea. Tartuin tilaisuuteen oppia Matti Alahuhdan kokemuksista nyt, tietenkin mielenkiinnosta ja vahvoista suosituksista.
Erinomaisuuden ja onnistumisten taustalla on usein pitkäjänteistä työtä, ajoitusta, ja selkeiden arvojen toteuttamista. Matin kohdalla hän ymmärsi mistä työstä hän nauttii 33-vuotiaana ja neuvo jonka hän antaa tähän on olla kärsivälinnen sekä oppia kaikista tilanteista.
Tärkeysjärjestyksistä kaksi oppia joita en voi olla toistamatta itsellen liikaa, ensin perhe, sitten työ ja sitten harrastukset. Toisaalta myös viikottainen tasaus jotta jaksaa sekä fokus töissä (”älä hajota itseäsi liikaa”) täytyy ottaa käyttöön.
Pitkäjänteisyydestä tarttui mukaan mielenkiintoinen lause: ”työssä kehittyy siten, että työskentelee kussakin tehtävässä riittävän kauan.”
Isommassa kuvassa sekä yrityksen, että organisaatioon kasvuun tuntuu pätevän se, että sitä pidemmälle kehittyy, sitä enemmän oppii ja mahdollisuuksia avautuu. Kyseessä lienee kasautumisen laki toiminnassa.
Matin pohdinta positiivisuudesta ja sen voimasta on vaikuttavaa. Posiitivisen elämänasenteen voi tulkita virheellisesti päälleliimatuksi tai väkinäiseksi, Matti kuitenkin kiteyttää: ”Positiivisuus on tosiasioiden kohtaamista, sitä miten haasteet voi kääntää mahdollisuuksiksi. Positiivinen asenne avaa mahdollisuuksia. Positiivisuus ei ole pinnallista, vaan syvällistä.”
Viimeiseksi, mielenkiintoinen oppi tuli kellotaajuudesta eli siihen miten ihmiset toimivat. Koneen rekrytointiprosessin valintakriteerit eli asenne, osaaminen, energia ja kellotaajuus ovat hyviä ottaa huomioon oikeastaan mitä tahansa tehtävänantoa miettiessä.
Alahuhtalta hyvä esiintulo. Kirja oli juuri sitä mitä oletinkin. Alahuhtan vahvaa näkemystä siitä, mitä on työskennellä globaalissa organisaatiossa.
Tykkäsin kirjasta. Löysin kirjasta paljon uusia juttuja ja pointteja joita voin käyttää opintojeni ohella. Mielenkiintoista oli kuulla, miten Koneesta on saatu niin maailmanlaajuinen menestyvä yritys. Myös näin työurani alussa, oli mukava kuulla, kuinka Alahuhtakin on miettinyt opintojensa aikana, että mahtaakohan hän olla oikealla alalla. Vasta 35 -vuotiaana hän on löytänyt oman kutsumuksena. Ja varsinkin näin henkilöstöjohtamisen ja organisaatio psykologian kiinnostuksen takia kirja oli opettavainen. Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan, jos yrityksen johtaminen kiinnostaa.
Vahvaa mainontaa ainakin Nokia ja Konetta kohtaan. Hyvä etten kirjan puolessa välissä ostanut molempien yhtiöiden osakkeita.
Huh, kauan siinä kesti mutta sainpa tämän vihdoin loppuun. Syy, miksi tässä kesti niin kauan, että alkupuolisko kirjasta on täydellistä nimientiputtelua. "X sitä ja x tätä". Piiri pieni pyörii. Lopussa on jo jotain muutakin, mutta ei tämä kirja hirveästi uutta nykypäivän johtajuudelle tarjoa.
Luen hyvin harvoin kirjoja uudestaan, mutta tuttavan kehu muistutti, että tähän kannattaisi palata. Vikaan meni, sillä kirja oli huonontunut ajan myötä ...tai onko jopa aika tai oma näkemys ehtinyt siitä parissa vuodessa ajaa ohi?
Ensimmäisenä ärsytti minä-minä-jankkaus. Tämä toki vaihtui paikoin me-muotoon, mutta kirjoittajan omien erinomaisten ja analyyttisten valintojen kritiikitön luettelointi tuntui falskilta. Asiat on helppo selittää johdonmukaisiksi jälkikäteen (ainakin jos on tullut menestystä), mutta todellisuudessa syy-seuraussuhteet eivät ole näin suoraviivaisia eikä matka menestykseen ikinä yksioikoinen.
Bisneskirjojen trendi on nykyisellään se, että keskitytään paljon mokiin ja sähläykseen, koska ne opettavat usein paljon enemmän kuin suoraviivaiset toimintaohjeet. Tässä kirjassa ja tällä uralla ei sählätty yhtään, mikä saa kyllä vankasti epäilemään, josko kaikki oli esimerkiksi muun johdon ja esimiesten näkökulmasta yhtä auvoisaa.
Myös kirjassa kuvatut prioriteetit ja menetelmät tuntuivat nyt vähän kulahtaneilta. Ei siksi, että ne eivät enää toimisi - päinvastoin! - vaan siksi, että ainakin itsestä tuntuu että ne ovat jo ihan valtavirtaa. Ehkä jokainen toimari luki Alahuhdan kirjan sen ilmestyttyä ja ryhtyi soveltamaan? :)
Vielä sekin ärsytti, että vaikka kirjassa oli ihan oma jaksonsa diversiteetille, kirjassa mainitaan noin kaksi naista nimeltä. Siis sen rinnalla että kiitetään ja kehutaan kymmeniä miehiä. Ala on totta kai miehinen, sitä ei yksi toimari hetkessä muuta, mutta jotenkin tuli sellainen fiilis että moninaisuuden korostaminen oli hiukan ulkokultaista: asia joka pitää ratkaista ”firman” tai ”muiden” toiminnassa, itsekriittisyys puuttui.
Kaikista moitteista huolimatta tämä on tärkeä ja kiinnostava uratarina, jopa jonkinsortin must-read suomalaisten yritysjohtajakirjojen joukossa. En ehkä johtamisoppaaksi tarjoaisi ja harva edes hyötyy siitä tiedosta, miten kansainvälistä pörssiyritystä johdetaan. Parhaimmillaan tämän voinee tulkita henkilötarinaksi ja tarjoillut opitkin pitää katsoa sellaisten linssien läpi, jotka huomioivat tekijän sukupolven ja kontekstin.
Nokiassa ja Koneessa työuransa tehnyt Matti Alahuhta jakaa ajatuksensa johtamisen perusopeista ja kohdistaa sanomansa kaltaisilleen ylemmän johdon tehtävissä työskenteleville.
Alahuhdan omin sanoinkin kirja on enemmän hänen omien ajatustensa jäsentelyä kuin varsinainen elämäkerta. Alahuhdan saavutuksilla vaatimattomuus voi kääntyä myös itseään vastaan: ihmiset eivät tiedä kuinka todella hyvä olet jossakin mikäli et kerro siitä heille.
Alahuhta edustaa mm. Jorma Ollilan kanssa sitä suurten ikäluokkien teollisuusjohtajien koulukuntaa, jotka eivät ole sisäistäneet diginatiivien ja softaihmisten mielenmaisemaa vaan ovat vahvemmin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen keskittyviä toimijoita.
Verrattuna Risto Siilasmaan Paranoidi Optimisti -kirjaan, teksti on hyvin suurpiirteistä ja abstraktia. Itsekritiikkiä, oman toiminnan reflektointia ja syvällisempää analyysiä esiintyy melko vähän, jos ollenkaan.
Suurpiirteisyydestään huolimatta kirja tarjoaa useita hyödyllisiä aiheita johtamisesta.
Parhain ja konkreettisin oppi kirjasta tulee aiheesta kilpailukyvyn perustan rakentaminen. Tähän kuuluu muun muassa seuraavat aihekokonaisuudet:
-Yrityskulttuurin kehittäminen ja hyödyntäminen -Johtamisen avainperiaatteet -Ihmisten johtaminen -Henkilöstön kehittäminen -Globaalin yrityksen johtamisen erityispiirteet
Lisäksi Alahuhdan ajatukset seuraavan sukupolven vastuunkantajille ovat ympäripyöreydestään huolimatta hyödyllisiä.
"Valitse tehtäväsi siten, että olet niistä kiinnostunut"
Alahuhdalla on viikoittain kalenterissa 1-2 päivää kokonaan tyhjää varattuna vapaa-ajalle, lukemiselle ja kulttuurielämälle. Lisäksi on yksi päivä tyhjää työasioille mm. ajattelemiselle, suunnittelulle ja ihmisten tapaamiselle.
Suosittelen kaikille yritysten johtamisesta kiinnostuneille.
Kokonaisuutena arvokas teos, josta huokuu Alahuhdan kokemus ja osaaminen omasta lestistään. Kirja on kuitenkin kirjoitettu nöyrästi. Suomalaisuutta varmaan, kun ei nosteta itseä esille liikoja, pröystäillä saavutuksilla tai tykitetä omaa ylivertaisuutta, vaikka kirja pohjautuu kaikkeen siihen ja joku amerikkalainen olisi varmaan kirjoittanut näiltä saavutuksilta ihan eri tavalla.
Ohjeet olivat kuitenkin pitkälti isojen, globaalien yrityksien kautta kerättyjä, joissa on massiiviset organisaatiot ja ihan eri luokan budjetit. Näihin liittyvät ohjeistukset ei lopulta kuitenkaan kovin montaa ihmistä maailmalla koske. Sen sijaan kirjan lopulta löytyi hyviä vinkkejä sovellettavaksi p&k-yrityksiinkin, kun siirryttiin organisaatioista lähemmäs yksittäistä ihmistä. Toki matkaltakin aina jotain tarttui. Suositeltavaa luettavaa johdossa oleville.
Kompaktissa oppaassaan Alahuhta käy läpi johtamista peilaten sitä samalla omaan elämänkokemukseensa. Omat lukunsa ovat saaneet muutosjohtaminen, globaalin liiketoiminnan johtaminen, ja ohjeet tuleville seuraavan sukupolven yritysjohtajille. Kirjan mukaan hyvä johtaminen on pitkälti asioita, jotka kaikki todennäköisesti jo tiedämme - ei siis ydinfysiikkaa. Mutta tässä kohdin on myös merkitystä, että ne asiat toteaa ihminen, jolla on yksi Suomen parhaita track recordeja aiheesta myös käytännössä.
Kirjassa moni asia jätti mietityttämään ja sain ajatuksista aikaan keskustelujakin. Onhan se aikamoinen liikemies ja liikkeenjohdon ammattilainen! Tästä näkee hyvin, miten johtaminen ja liikkeenjohtokin ovat taitoja. Pitää esim. tietää mitä mitä tehdä kun uskoo taantuvan koittavan; millä menetelmillä saadaan leikattua kustannuksia ilman että henkilöstöä irtisanotaan. Uskon, että kirja avautuu vielä enemmän myöhemmin oman urani aikana.
Pretty alright. Matti seems like a solid leader and his mindset for management is favourable. There were a lot of really obvious things that he wrote, however, he acknowledged them himself. I wish there was a more complete narrative in the book as now it felt like bits and pieces. More personal experiences would have been even better.
One good takeaway: I will focus on listening and giving time to my colleagues based on my ponderings.
Mielestäni kirjan parasta antia oli Alahuhdan avoin ja käytännönläheinen kertomus siitä, kuinka hän johti organisaatiota erilaisissa tilanteissa Koneella ja Nokialla. Oppien yleistämisessä olen hieman kriittisempi. Alahuhta edustaa vahvaa johtajuutta ja keskitettyä päätöksentekoa. Itse uskoisin (toivoisin) modernin johtajuuden saavan voimaa nimenomaan päätöksenteon hajauttamisesta.
Hyvin kattava katsaus Matti Alahuhdan prosessimaiseen johtamismalliin. Termistöt ja toteutusmallit ovat edelleen arjen perusteita suurissakin suomalaisissa yrityksissä. IMD koulun opit ovat vahva osa yritysjohtamista. Virkistävänä lisänä kirjassa on ajatuksia strategiatyön ja laatujohtamisen yhtensovittamisesta.
Kelpot 5 tuntia äänikirjaa! Alahuhta saanut paljon aikaan ja odotin kirjalta paljon. Mielenkiintoisen kattavasti näkökulmia johtajuuteen, joita pystyi reflektoimaan työhöni Fortumilla. Olisin kaivannut kuitenkin enemmän ”datapisteitä” tapahtuneista muutoksista ja hieman syvällisempiä tarinoita, analogioita myöskin omien kokemusten ulkopuolelta.
Sain viime jouluna yhden elämäkerran (Tove Jansson), yhdet muistelmat (Maria-Liisa Nevala) ja tämän. Kaikki olivat omalla tavallaan kiinnostavia, tämä valitettavasti vähiten - odotukset olivat korkeammalla.
Hyviä ajatuksia johtamisesta ja moniin yritysjohtajien kirjoittamien kirjoihin verrattuna paljon vähemmän egoismia ja itsensä nostattamista ja jälkiviisastelua.
Matti Alahuhta is well-known Finnish leader who was the President & CEO of KONE Corporation and former Member of Nokia's Executive Board. In this book he discuss his views about leadership. He emphasizes the importance of measuring and following customer and employee satisfaction. His five important leadership principles are:
Good book explaining why the author has been successful and what he has learned as a leader. Good, simple advice and as usual, the challenge is in the execution.
Kirja valikoitui sähkökirjastosta lukemiseksi kolmen tunnin lennon ajaksi. Tuossa ajassa sen ehtikin lukea kannesta kanteen. Alahuhdan johtamisperiaatteet tulivat selviksi, ja joissain kohdissa jopa esimerkein demonstroiduksi. Kirjaa oli kuitenkin hehkutettu niin paljon, että odotin enemmän. Mitään konkreettista apua toiselle henkilölle kirjasta ei löytynyt, vaan minulle jäi sellainen vaikutelma että Alahuhdan tapauksessa johtaminen onnistui hänen persoonallisuutensa ansioista, ei muuten. Kirja oli myös hieman löysästi editoitu, ja toistoa olisi voinut poistaa vielä kymmenisen sivua.
Kirja olisi yhtä hyvin voinut olla kokoelma puheita. En lukenut kirjaa mistään näkökulmasta, mutta olisin odottanut elämänkertamaisempaa otetta. Alahuhdan ajatukset tulevat selviksi, mutta niiden toteuttaminen vaatii varsin vapaat kädet. Ihan hyvä kurkistus verhon toiselle puolelle.
Tämän kirjan lukeminen todellakin kesti. Alku oli minusta jotenkin lattea, ei tuonut uutta tai mullistavaa esille. Lopussa aloin ajatella, että ehkä se olikin parasta tässä, johtamisessa ei ole mitään uutta auringon alla. Me olemme ihmisiä! Helposti luettava johtamisopus. Suosittelen!