What do you think?
Rate this book
Infosota
Kuuma kirja informaatiosodasta, joka loimuaa Venäjän ja lännen välillä.
Ukrainan sota palautti informaatiosodankäynnin suomalaisten tietoisuuteen. Meille syötetään vääristeltyä tietoa ja suoranaisia valheita. Informaatiosota iskee tietoyhteiskunnan heikkouksiin. Se on sotaa, jonka kohteena eivät ole sotilaat vaan arkeaan elävät kansalaiset. Se on sotaa, jossa sananvapaudesta tehdään ulkopolitiikkaa. Se hyökkää yhteiskuntaamme vastaan tavalla, jota emme välttämättä edes huomaa. Miksi myös Suomesta tehdään propagandaa? Mistä informaatiosodassa on kyse ja millaisia vaikutuksia sillä voi olla?
Sotatieteiden tohtori Saara Jantunen työskentelee puolustusvoimien palveluksessa informaatiosodankäynnin asiantuntijana.
Ukrainan sota palautti informaatiosodankäynnin suomalaisten tietoisuuteen. Meille syötetään vääristeltyä tietoa ja suoranaisia valheita. Informaatiosota iskee tietoyhteiskunnan heikkouksiin. Se on sotaa, jonka kohteena eivät ole sotilaat vaan arkeaan elävät kansalaiset. Se on sotaa, jossa sananvapaudesta tehdään ulkopolitiikkaa. Se hyökkää yhteiskuntaamme vastaan tavalla, jota emme välttämättä edes huomaa. Miksi myös Suomesta tehdään propagandaa? Mistä informaatiosodassa on kyse ja millaisia vaikutuksia sillä voi olla?
Sotatieteiden tohtori Saara Jantunen työskentelee puolustusvoimien palveluksessa informaatiosodankäynnin asiantuntijana.
318 pages, Hardcover
First published October 15, 2015
8 people are currently reading
134 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
December 4, 2015
Popularisoitua sotatiedettä esittelevä kirja kertoo Venäjän käymästä infosodasta.
Jos ilmiötä ei ole, sen voi aina kehittää. Valheita voi esittää, ja ne voi myöhemmin kiistää. Sotaa ei ole julistettu, mutta sitä käydään kaiken aikaa. Kaiken tämän ja paljon muutakin luettuani mietin sosiaalisen median, ns. vaihtoehtosivustojen ja perinteisen journalismin sisältöjä ihan uudella tavalla.
Jos ilmiötä ei ole, sen voi aina kehittää. Valheita voi esittää, ja ne voi myöhemmin kiistää. Sotaa ei ole julistettu, mutta sitä käydään kaiken aikaa. Kaiken tämän ja paljon muutakin luettuani mietin sosiaalisen median, ns. vaihtoehtosivustojen ja perinteisen journalismin sisältöjä ihan uudella tavalla.
Read
January 9, 2016Tässä on tiukka paketti, jota lukee ahneesti, vaikkei sodan teoriasta mitään siviilinä ymmärräkään. Todella paljon ajatuksia herättävää tavaraa, ei voi kuin päätään puistella ja samalla päättää itse toimia niin, ettei millään tavoin itse edesauta infosodan etenemistä tai trollaamisen menestymistä.
April 26, 2023
Sotatieteiden tohtori Saara Jantunen on kirjoittanut informaatiosodankäyntiä käsittelevän teoksen, jossa hän pureutuu asiantuntevasti aiheeseen ja paljastaa monipuolisesti ja havainnollisesti sen rakenteita. Peruskäsitteet määritellään hyvin, eli mitä tarkoittavat strateginen viestintä, propaganda ja informaatio-operaatiot. Teoksessa keskitytään nimenomaan viimeiseen ja määritellään erilaisia disinformaation tasoja.
Rakenteellisesti teos on jaettu onnistuneesti selkeisiin kokonaisuuksiin. Johdannon jälkeen päästään informaatiosodankäynnin eri tasoihin ja aina hybridisodankäyntiin ja verkkovaikuttamiseen. Seuraavana on vuorossa Venäjä ja Suomi siinä sivussa, ja kerrotaan Venäjän narratiivista. Kolmannessa luvussa kohdataan objektiivisuusharja ja ideologiattomuus. Sitten päästäänkin Venäjälle ja Ukrainan tapahtumiin sekä siihen liittyviin informaatio-operaatioihin. Trollit saavat oman lukunsa bottiarmeijoineen. Viimein päästään valtiollisen propagandan kimppuun niin idässä kuin lännessä. Lopuksi vielä palataan suomettumiskeskusteluihin ja taantumuksellisiin Paasikiven ja Kekkosen aikoihin.
Kirjan parasta antia ovat kenties informaatiovaikuttamisen monet tasot aina valtiojohdon harhaanjohtamisesta, jolloin kuitenkin pysytään jollain tasolla totuudenmukaisuudessa ainakin jostain näkökulmasta katsottuna. Toisaalta mediavaikuttamisessa totuudella ei ole suurtakaan merkitystä, kun tavoitteena on yksipuolistaa vastaanottajien ajatusmaailmaa ja tarjota piilovaikuttamisella propagandaa ei niin valistuneille lukijoille. Esimerkiksi kelpaavat Ilta-Sanomien Venäjään liitetyt vihollisstereotypiat.
Ehkä kirjan kiinnostavinta antia mielestäni olivat erilaisten informaatio-operaatioiden määrittelyt ja niiden ilmenemismuodot sekä vaikuttamiskanavat. Yleäkään ei jätetä rauhaan, ja varsinkin vaihtoehtoista mediaa ryöpytetään varsin vahvasti. Muutamia poliitikkoja käytetään esimerkkeinä, mm. Paavo Väyrysen sanotaan resonoivan Ilja Janitskin tapaan mitä itärajan takana toivotaan. Kirjoittaja on lisännyt paikka paikoin somekeskusteluja väitteiden tueksi. Toisaalta otetaan vahvasti kantaa median rooliin ja todetaan, että on vastuutonta sepittää todellisuutta sellaiseksi kuin haluamme sen nähdä.
Teoksessa havainnollistetaan lukuisin esimerkein manipuloinnin ja propagandan perusmenetelmiä. Tavallisimpia niistä lienee pidättäytyminen vasta-argumenteista. Sen sijaan horjutetaan väitteen esittäjän uskottavuutta kyseenalaistamalla isänmaalisuus tai rehellisyys, niin kuin nähtiin Clintonin ja Trumpin välisessä presidentinvaalikisassa. Sama toimii ihan arkisissa ympyröissäkin.
Miksi informaatiokampanjat purevat ja miksi propaganda on niin tehokasta? Vastaus on hyvin yksinkertainen. Jos maailmakatsomus on hyvin kapea ja oma ideologia on toisten puolesta rakennettu, tai jos edellisiä ei juurikaan ole, manipulointi on perin helppoa. Tällöin perinteisellä behavioristisella sanelulla kontrolloitu (media)viestintä kertoo, mitä mieltä meidän pitäisi olla ja millainen arvomaailma meille ”kuuluu”.
Nykyään propagandasta on tullut lähinnä poliittinen käsite, jolla edistetään omia tavoitteita epärehellisesti. Sen sijaan olisikin hyvä pohtia, miten propaganda eroaa esim. strategisesta viestinnästä, PR:stä, informaatio-operaatiosta, lobbauksesta tai diplomatiasta. Tähän kun vielä lisätään populismi, kaksinkertainen sekaannus on valmis, ja se kelpaakin sellaisenaan johonkin poliittiseen mustamaalaamiskampanjaan.
Mustavalkoajattelu kärjistyksineen on oivallinen lähtökohta mille tahansa informaatiosodankäynnin menetelmälle. Ihmiset pyritään voittamaan omalle puolelle tai saamaan aikaan hajaannusta ja ristiriitoja kohdeyleisössä. Tavallista on, että se yleisö jaetaan kahteen selkeästi eri leiriin ja molemmat syyttävät toisiaan puolueellisuudesta, propagandasta ja jopa kaiken maailman kupla-ajattelusta.
No, miksi näin sitten käy? Lähtökohtaisesti juuri kellään ei ole juuri mistään aiheesta syvällisemmin punnittuja mielipiteitä (harvalukuista valistunutta lukijakuntaa lukuun ottamatta). Kun siihen yhdistyvät vielä heikko lukutaito, lähdekritiikin puuttuminen – kriittisestä ajattelusta puhumattakaan, median kuluttaja menee massan mukana ja takertuu sellaiseen ideologiaan ja katsomukseen kuin suuri enemmistökin. Kyse on siis useinkin valtamediasta niin meillä kuin muuallakin ja otollinen maaperä mille tahansa hybridioperaatiolle.
Jostain syystä meillä tuntuu olevan oikeassa olemisen tarve, ja sitä yritetään puolustella vedoten milloin mihinkin lähteisiin. Ennen vanhaan riitti, että uutinen oli totta, kun Arvi Lind sen uutislähetyksessä kertoi tapahtuneen. Kun menit sanomaan, että toisessa lähteessä uutinen oli toisin, soppa on valmis. Kun meillä on käsillä kyvyttömyys dialektiikkaan eli dialogin keinoin pyrkimys kumoamaan ristiriitaisia näkemyksiä, ei ole ihmekään, miksi päädymme riitelyyn ja syyttelyyn. Dialektiikassa argumentointi on pätevää. Siinä erotetaan tieto luuloista, siinä erotetaan subjektiivisuus objektiivisuudesta ja vielä erotetaan tosiasiat valheista.
Harvemmin, tai tuskin koskaan, aitoon dialogiin edes pyritään, kun tavoitteet ovat vilpillisiä niin kuin kirjan monilukuisista esimerkeistä voidaan päätelläkin. Yksi tähti lähti, kun kirjassa oli liikaakin somekeskusteluista kopioitua sisältöä, jossa oli turhaa nokittelua sitä toista osapuolta kohtaan.
Rakenteellisesti teos on jaettu onnistuneesti selkeisiin kokonaisuuksiin. Johdannon jälkeen päästään informaatiosodankäynnin eri tasoihin ja aina hybridisodankäyntiin ja verkkovaikuttamiseen. Seuraavana on vuorossa Venäjä ja Suomi siinä sivussa, ja kerrotaan Venäjän narratiivista. Kolmannessa luvussa kohdataan objektiivisuusharja ja ideologiattomuus. Sitten päästäänkin Venäjälle ja Ukrainan tapahtumiin sekä siihen liittyviin informaatio-operaatioihin. Trollit saavat oman lukunsa bottiarmeijoineen. Viimein päästään valtiollisen propagandan kimppuun niin idässä kuin lännessä. Lopuksi vielä palataan suomettumiskeskusteluihin ja taantumuksellisiin Paasikiven ja Kekkosen aikoihin.
Kirjan parasta antia ovat kenties informaatiovaikuttamisen monet tasot aina valtiojohdon harhaanjohtamisesta, jolloin kuitenkin pysytään jollain tasolla totuudenmukaisuudessa ainakin jostain näkökulmasta katsottuna. Toisaalta mediavaikuttamisessa totuudella ei ole suurtakaan merkitystä, kun tavoitteena on yksipuolistaa vastaanottajien ajatusmaailmaa ja tarjota piilovaikuttamisella propagandaa ei niin valistuneille lukijoille. Esimerkiksi kelpaavat Ilta-Sanomien Venäjään liitetyt vihollisstereotypiat.
Ehkä kirjan kiinnostavinta antia mielestäni olivat erilaisten informaatio-operaatioiden määrittelyt ja niiden ilmenemismuodot sekä vaikuttamiskanavat. Yleäkään ei jätetä rauhaan, ja varsinkin vaihtoehtoista mediaa ryöpytetään varsin vahvasti. Muutamia poliitikkoja käytetään esimerkkeinä, mm. Paavo Väyrysen sanotaan resonoivan Ilja Janitskin tapaan mitä itärajan takana toivotaan. Kirjoittaja on lisännyt paikka paikoin somekeskusteluja väitteiden tueksi. Toisaalta otetaan vahvasti kantaa median rooliin ja todetaan, että on vastuutonta sepittää todellisuutta sellaiseksi kuin haluamme sen nähdä.
Teoksessa havainnollistetaan lukuisin esimerkein manipuloinnin ja propagandan perusmenetelmiä. Tavallisimpia niistä lienee pidättäytyminen vasta-argumenteista. Sen sijaan horjutetaan väitteen esittäjän uskottavuutta kyseenalaistamalla isänmaalisuus tai rehellisyys, niin kuin nähtiin Clintonin ja Trumpin välisessä presidentinvaalikisassa. Sama toimii ihan arkisissa ympyröissäkin.
Miksi informaatiokampanjat purevat ja miksi propaganda on niin tehokasta? Vastaus on hyvin yksinkertainen. Jos maailmakatsomus on hyvin kapea ja oma ideologia on toisten puolesta rakennettu, tai jos edellisiä ei juurikaan ole, manipulointi on perin helppoa. Tällöin perinteisellä behavioristisella sanelulla kontrolloitu (media)viestintä kertoo, mitä mieltä meidän pitäisi olla ja millainen arvomaailma meille ”kuuluu”.
Nykyään propagandasta on tullut lähinnä poliittinen käsite, jolla edistetään omia tavoitteita epärehellisesti. Sen sijaan olisikin hyvä pohtia, miten propaganda eroaa esim. strategisesta viestinnästä, PR:stä, informaatio-operaatiosta, lobbauksesta tai diplomatiasta. Tähän kun vielä lisätään populismi, kaksinkertainen sekaannus on valmis, ja se kelpaakin sellaisenaan johonkin poliittiseen mustamaalaamiskampanjaan.
Mustavalkoajattelu kärjistyksineen on oivallinen lähtökohta mille tahansa informaatiosodankäynnin menetelmälle. Ihmiset pyritään voittamaan omalle puolelle tai saamaan aikaan hajaannusta ja ristiriitoja kohdeyleisössä. Tavallista on, että se yleisö jaetaan kahteen selkeästi eri leiriin ja molemmat syyttävät toisiaan puolueellisuudesta, propagandasta ja jopa kaiken maailman kupla-ajattelusta.
No, miksi näin sitten käy? Lähtökohtaisesti juuri kellään ei ole juuri mistään aiheesta syvällisemmin punnittuja mielipiteitä (harvalukuista valistunutta lukijakuntaa lukuun ottamatta). Kun siihen yhdistyvät vielä heikko lukutaito, lähdekritiikin puuttuminen – kriittisestä ajattelusta puhumattakaan, median kuluttaja menee massan mukana ja takertuu sellaiseen ideologiaan ja katsomukseen kuin suuri enemmistökin. Kyse on siis useinkin valtamediasta niin meillä kuin muuallakin ja otollinen maaperä mille tahansa hybridioperaatiolle.
Jostain syystä meillä tuntuu olevan oikeassa olemisen tarve, ja sitä yritetään puolustella vedoten milloin mihinkin lähteisiin. Ennen vanhaan riitti, että uutinen oli totta, kun Arvi Lind sen uutislähetyksessä kertoi tapahtuneen. Kun menit sanomaan, että toisessa lähteessä uutinen oli toisin, soppa on valmis. Kun meillä on käsillä kyvyttömyys dialektiikkaan eli dialogin keinoin pyrkimys kumoamaan ristiriitaisia näkemyksiä, ei ole ihmekään, miksi päädymme riitelyyn ja syyttelyyn. Dialektiikassa argumentointi on pätevää. Siinä erotetaan tieto luuloista, siinä erotetaan subjektiivisuus objektiivisuudesta ja vielä erotetaan tosiasiat valheista.
Harvemmin, tai tuskin koskaan, aitoon dialogiin edes pyritään, kun tavoitteet ovat vilpillisiä niin kuin kirjan monilukuisista esimerkeistä voidaan päätelläkin. Yksi tähti lähti, kun kirjassa oli liikaakin somekeskusteluista kopioitua sisältöä, jossa oli turhaa nokittelua sitä toista osapuolta kohtaan.
December 11, 2017
Tärkeä kirja monenlaisista vaikuttamisen muodoista ajassamme, suosittelen kaikille. Vain tuntemalla mekanismit, voi vaikutusyrityksiä vastaan yrittää suojautua.
September 24, 2020
Oivan analyyttinen puheenvuoro informaatiovaikuttamisen käsitteistöön ja sen käytäntöön liittyen kotimaahan, itänaapuriin sekä lähihistoriaan.
March 31, 2022
"Parhaiten manipuloinnin keskellä selviävät he, jotka sietävät ristiriitoja. Heitä on vaikeaa saada yhden totuuden taakse."
Silmiäavaava kirja, jonka avulla on helpompi ymmärtää mitä tapahtuu. Kirja antaa kehyksen, jonka avulla hahmottaa tapahtumia ja sanaston, jonka avulla käsitellä tapahtumia. Kirja esittelee useita eri teorioita ja tieteellisiä kehikkoja, joilla informaatiovaikuttamista on käsitelty, jotka antavat valmiuksia lukea aiheesta tätä kirjaa pidemmälle.
Kirja etenee informaatiosodan teoriasta tapausesimerkkeihin ja päätyy kansalaisyhteiskunnan ja avoimen (ja älyllisesti rehellisen) julkisen keskustelun puolustuspuheeseen.
Silmiäavaava kirja, jonka avulla on helpompi ymmärtää mitä tapahtuu. Kirja antaa kehyksen, jonka avulla hahmottaa tapahtumia ja sanaston, jonka avulla käsitellä tapahtumia. Kirja esittelee useita eri teorioita ja tieteellisiä kehikkoja, joilla informaatiovaikuttamista on käsitelty, jotka antavat valmiuksia lukea aiheesta tätä kirjaa pidemmälle.
Kirja etenee informaatiosodan teoriasta tapausesimerkkeihin ja päätyy kansalaisyhteiskunnan ja avoimen (ja älyllisesti rehellisen) julkisen keskustelun puolustuspuheeseen.
January 8, 2016
Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos nykyaikaisesta informaatiovaikuttamisesta somepropagandasta strategiseen viestintään. Kirja oli paikoin jopa vähän pelottava, enkä voinut välttyä vainoharhaisilta epäilyiltä salaliittoteorioista ja ties mistä. Paikoin vaikutti vähän hätäisesti kasatulta, mutta esimerkkien tuoreus korvasi rakenteelliset hataruudet.
March 6, 2016
Book is about infowar and the Finnish author is a doctor of Military Science and infowar expert. Interesting and topical book explains infowar and how it has been used in recent conflicts. Especially the author concentrates on Russia's infowar strategy and operations.
December 15, 2017
Epätasainen joukko artikkeleita, joista puuttuu merkittävimmät lähdeviitteet ja jotkut toistavat liikaa itseään tai käsittelevät jotain aiheesta täysin epäolennaista. Huonoin suomalainen tietokirja, jonka olen lukenut sitten Milla Hannulan "Maassa maan tavalla"
February 5, 2016
Ehkä tulee mietittyä somea ja erinäköisiä nettifoorumeita vähän eri näkökulmasta tämän jälkeen. Aika pelottavaakin luettavaa, miten huomaamattomasti valheita ja vääristeltyä tietoa voidaan ujuttaa ihmisille.
January 10, 2016
Hyvin kirjoitettu ja laajasti taustoitettu teos ajankohtaisesta aiheesta. Pitäisi kuulua kansalaistaidon pakolliseen oppimäärään.
April 14, 2016
Excellent!
July 2, 2022
Kirja, jonka tietosisältö on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Jantusen kirja on julkaistu tuoreeltaan Venäjän miehitettyä Krimin 2014. Jantunen avaa Venäjän informaatiosodankäynnin toimintatapoja ja logiikkaa, taustoittaen erinomaisesti tämän päivän lukijalle myös vuoden 2022 Venäjän toimia.
Saara Jantunen puhui jo 2015 Venäjän hyökkäyssodasta, tuoden esille aiheeseen liittyvän poliittisesti hankalan retorisen kiemurtelun, johon tuli ratkaiseva muutos vasta vuoden 2022 helmikuussa Venäjän aloitettua täysimittaisen sodan Ukrainassa. Muutoinkin Jantunen puhuu asioista niitä turhaan kaunistelematta tai verhoamatta, kuitenkin analyyttisesti ja kiihkotta.
Vaikka teksti on helppolukuista, vahva akateemisuus näkyy ja antaa uskottavuutta. Informaatiosodan, valtiollisen strategisen viestinnän ja vaikuttamisen ilmenemismuotoja, käsitteitä, historiaa sekä tulkintoja käydään läpi perusteellisesti. Vahva suositus!
Saara Jantunen puhui jo 2015 Venäjän hyökkäyssodasta, tuoden esille aiheeseen liittyvän poliittisesti hankalan retorisen kiemurtelun, johon tuli ratkaiseva muutos vasta vuoden 2022 helmikuussa Venäjän aloitettua täysimittaisen sodan Ukrainassa. Muutoinkin Jantunen puhuu asioista niitä turhaan kaunistelematta tai verhoamatta, kuitenkin analyyttisesti ja kiihkotta.
Vaikka teksti on helppolukuista, vahva akateemisuus näkyy ja antaa uskottavuutta. Informaatiosodan, valtiollisen strategisen viestinnän ja vaikuttamisen ilmenemismuotoja, käsitteitä, historiaa sekä tulkintoja käydään läpi perusteellisesti. Vahva suositus!
May 17, 2022
Erittäin hyvä ja äärimmäisen ajankohtainen teos erityisesti Venäjän informaatiovaikuttamisesta ja sen monista eri puolista. Huomasin nyökytteleväni kirjan ajatuksille noin joka toisella sivulla. Ajankohtaisen kirjasta tekee yllättäen se, että se on julkaistu vuonna 2015, kun Venäjä oli juuri valloittanut Krimin, joten kirjassa puhutaan vähän väliä Ukrainan sodasta. Suositeltavaa lukemista kaikille, jotka ovat koskaan nähneet keskustelua tai metakeskustelua (tai peräti osallistuneet jompaan kumpaan) Venäjän poliittisesta retoriikasta, trolleista, tai esimerkiksi NATO-jäsenyydestä. 💯
January 5, 2023
Viisi tähteä ajankohtaisuudesta ja tärkeydestä. Kirjoituksesta ja muodosta ei ihan niin paljoa, ainakaan omasta mielestäni. Teos kuitenkin käsittelee hyvin ja laajasti informaatiovaikutusta ja sen periaatteita sekä siitä juontuvaa keskustelua ja ristiriitoja.
Nykyhetkeen ja sen julkiseen keskusteluun kaipaamme selkeästi enemmän kykyä sietää ristiriitoja (dialektiikkaa) kuin myötäilevää dialogia. Demokratia on moniäänisyyttä, ei enemmistön valtaa.
Hyödyllinen teos lukea ja pohtia omalta osaltaan.
Nykyhetkeen ja sen julkiseen keskusteluun kaipaamme selkeästi enemmän kykyä sietää ristiriitoja (dialektiikkaa) kuin myötäilevää dialogia. Demokratia on moniäänisyyttä, ei enemmistön valtaa.
Hyödyllinen teos lukea ja pohtia omalta osaltaan.
December 12, 2021
I totally forgot that I had started reading this but finished it during my flight. It's a great overview of the tactics of the information war influencers. Even though this written already a few years ago, nothing has really changed. Troll factories and misinformation ambassadors are still there doing their dirty work, being more dangerous than ever before.
March 14, 2021
Superintressant! Fascinerande också hur mycket som har hänt sedan boken kom ut 2015.
April 3, 2021
Hyvä, selkeä kirja aiheesta.
June 25, 2018
Venemaa infosõja tehnikad Soome näitel peaaegu otseallikast.
Displaying 1 - 19 of 19 reviews