Minkälaista on kasvaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän vanhemman lapsena? Miten löytää tie alistuneisuudesta itsenäisyyteen, vähättelystä vahvaan itsetuntoon? Kirjassaan sosiaalipsykologi Janne Viljamaa luonnehtii narsistiäidin ja -isän persoonallisuutta, käsittelee alistavan kasvatusympäristön lapselle tuottamaa pelkoa, ahdistusta ja häpeää sekä antaa ajatuksia itsetunnon vahvistamiseksi. Vanhemman tulisi antaa lapselle turvaa, hoitoa, tukea, rakkautta ja välittämistä. Itsekeskeinen narsisti ei tähän kykene, vaan hän voi pahimmassa tapauksessa alistaa lapsen, nöyryyttää tätä ja tai olla täysin välinpitämätön lapsen tarpeista. Narsistivanhemman varjossa kasvaminen lyö tavallisesti ainakin jonkinlaisen jäljen minuuteen. Yleisiä vaurioita ovat ahdistus, masennus, kyvyttömyys sietää stressiä ja erilaiset aggressionsäätelyongelmat. On tärkeää löytää keino estää se, ettei lapsesta tule samanlaista narsistia kuin vanhemmistaan.
Janne Viljamaa on sosiaalipsykologi, opettaja ja kouluttaja. Hän on kirjoittanut useita kirjoja psykologian eri ilmiöistä narsismista aggressioon ja lahjakkuudesta häpeään.
Aloin kuuntelemaan kirjaa saadakseni voimaa oman narsistivanhempani kanssa puolieni pitämiseen. Kuunnellessani aloin itkemään. Pian nauroin, raivosin, itkin lisää, nyökyttelin päätäni ja huusin "niinpä!" lukemattomia kertoja. Sain kirjasta sitä voimaa mitä etsin. Kuten muutkin arvostelijat ovat sanoneet, kirjan neuvot tiellä itsenäisyyteen olivat aika puutteelliset ja asiasta paljon tietävälle kirja on varmasti aika tiivis ja jopa toistava. Mutta ihmiselle joka on vasta saanut tietää vanhempansa narsismista tai epäilee sitä, tämä kirja on todella tärkeä.
Tämä oli yksi ensimmäisiä kirjoja, joita luin narsismista. Pitkälti kuvaa sitä millainen narsisti on vanhempana, verraten "normaalimpaan" vanhemmuuteen. Hyvin osuvia kuvauksia, valitettavasti olen nähnyt tällaisen vanhemman toimintaa ja sen seuraamuksia. Jäin kaipaamaan enemmän asiaa tervehtymisestä.
Kirja itsessään oli aika keskinkertainen ja pyöri samojen asioiden ympärillä melko suppeastikin mielestäni ja muutaman kerran asioita toistellen vain vähän eri sanoin. Tärkeä aihe oli kyllä ja ainoastaan tärkeän aiheen takia annoin näinkin paljon pisteitä. Ehkä joku 1 1/2 tai 2 olisi ollut ilman aiheen tärkeyttä. itse kirjoittaminen oli suhteellisen selkeää jossa pysyi perässä eli oli aika suoraviivaista ja puhuttiin maallikon kielellä. Tämä ei toki ole huono asia. Mieluummin niin että jokainen ymmärtää kuin se että asioista puhuttaisiin liian tärkeilevästi. Onneksi oli nopea lukea eli varmaan vähän niin kuin käsikirja aiheesta tietämättömälle tai rohkaisuksi narsistin lapselle/puolisolle tmv. jotta rohkaistuisi hakemaan apua jos on tällaisessa tilanteessa itse. Jos asiasta kuitenkin jo tietää jotain suosittelen tarttumaan johonkin toiseen teokseen missä mennään vähän syvemmälle asioihin.
Helmet- haasteen toinen kierros: 28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä. Vaikka itselle kirjasta ei ollutkaan kovin paljon apua, lopun nettilinkit ja vinkit avun hakemiseksi olivat mielenkiintoisia ja laitoin korvan taakse myöhempää käyttöä varten. Ja päätin kirjaa lukiessa yhden asian joka ei kyllä oikeastaan liity kirjaan tai aiheeseen millään tavoin mutta jotenkin kirjan lukeminen auttoi päätöksen teossa.
Aikapaljon yleistystä ja kärjistäviä esimerkkejä, mutta myös hyödyllistä tietoa aiheesta, varsinkin kirjan loppupuolella. Olisin toivonut monipuolisempaa katsantokantaa ja myötätuntoisempaa otetta. Se jäi epäselväksi, miten narsistinen piilo*ittuilu voitaisiin tehdä näkyväksi, jotta siihen voisi puuttua. Miten lipevyydestä voi saada kiinni?
Semmonen kirja, jonka jokaisen vanhempiaan/puolisoaan ym narsistiksi epäilevän tulisi lukea ikään katsomatta. Tätä kirjaa lukiessa kävi kyllä mielessä, että jahas siellä on ikkunan takana käyty tekemässä havaintoja, sillä sen verran tuttua asiaa oli. Minä sain elämässä niin paskat kortit, että molemmat vanhemmat on narsisteja, eikä siinä vielä kaikki myös äidin sisko on narsisti, vielä suurempi narsisti kuin äitini kaikesta päätellen. Isä ei sisaruksistaan ole ainoa narsisti, vaan ainakin sisaruksista kolme viidesta, tai kaikki viisi ovat eriasteisia narsisteja ja siinä perheessä oli vanhemmat, jotka myös löivät lapsiaan.
Tämän paskan elämässään läpikäyneet ja läpikäymässä olevat taas saattavat löytääkkin kirjasta jonkunlaista lohtua. Ainakin siitä, että kyllä vain, narsistinen kanssa ollaan tekemisissä. Pääpaino kirjassa kuitenkin tuntuvat olevan 0-18 vuotiaat ja silti jotenkin nurinkurisesti vahemmat ja erityisesti näiden lasten vanhemmat. Narsistihan ei tunnetusti tapojaan paranna. Sukulaiset, jotka eivät välttämättä ja tunnetusti edes esimerkkien avulla tunnista oikeaa narsistia vaikka sellainen käyskentelisi omassa perheessä....
Ja kyllähän tässä ennenpitkää alkaa samojen termien ja lausahdusten viljely näkyä. Paraimmillaan samassa luvussa kahdesti tai kolmesti. Huomaa ettei kirjan oikolukija joko tehnyt työtään, tai huomannut mitään outoa. Näitä samaa toistoa ja samaa lausetta eri kappaleissa tai sama asia eri sanoin täyteilmaisuja on pitkin ja poikin kirjaa. Villi arvas on, että ne ovat siellä lähinnä tuomassa sivumäärää kirjaan. Nämä toistot alkoi jossain vaiheessa ärsyttämään niin, että oli vähentää arvostelusta tähti. Niiden tilalle olisi voinut ihan hyvin laittaa yhden narsistin uhrin kertomuksen lisää.
Ps. Jos muistan lukemaani oikein, niin Peppi Pitkätossun tarinassa asia tosiaan oli niin, että Pepin isä tosiaankin oli kapteeni JA alkuasukasheimon päällikkö, joka oli merillä paljon ja luotti itsenäiseen ja omapäiseen tyttäreensä niin paljon, että tämä sai asua yksin.
Ja yhtälailla sellaisia huipputyyppejä on ihan oikeastikkin olemassa, eikä näillä ihmisillä ole sen suurempia ongelmia. On nurinkurista ja epäammattimaista ajatella, että ihminen jolla oikeasti menee hyvin, kärsisi välttämättä mistään ongelmista. Sama pätee pienituloisiin. Juu, voi olla puutetta asioista, pätkätöitä eikä aina sitäkään, mutta silti ihminen voi olla onnellinen ja vanhempana onnistuakkin erittäin hyvin kasvattamaan paitsi omat lapsensa, myös adoptoidut.
Goes to the point, no nonsense. Lots of clear, concrete examples of behavior that make it easier to recognise and validate similar individual experiences. This I think is especially important due to the gaslighting, guilt, self doubt and incoherent memories many deal with when they've had a narcissistic parent. Sometimes a bit extreme in it's rhetoric, but on the other hand so is the topic. I would have appreciated a clearer presentation of the different sub-types, how they present and how to "deal" with them when setting boundaries.
Kirja on perusopus, mikä ei mene kovin syvälle tai tieteelliseksi. Minua häiritsi, että narsismia ei tarkemmin edes määritelty kirjassa, vaan mentiin mututuntumalla ja esimerkeillä. Kirja oli täynnä esimerkkejä, joista osan tunnistin omassa elämässäni. Kokonaisuudessaan teos jäi vähän laimeaksi enkä saanut juurikaan uutta tietoa tai oivalluksia. Ihan ok kirja.
Tärkeä aihe ja paljon asiaa. Liikaa toistoa kuitenkin ja jonkin verran sekava. Välillä myös eksytään itse aiheesta hieman, vaikka siihen toki palataan.
Lyhyt mutta paljon ajatuksia herättävä. Sen verran herätti muistoja mieleen että ei voinu lukea putkeen. Jäätävää miten paljon sitä on sietänyt koska on ollut lapsi.
Viljamaa on sosiaalipsykologi, joka on kirjoittanut useita psykologian alan kirjoja mm. narsismista, häpeästä, itsetunnosta jne. Tämä kirja käsittelee sitä, millaista lapsen on kasvaa narsistisen vanhemman taloudessa.
Kirja on mielenkiintoinen, mutta siinä on jonkin verran toistoa. Asioita käydään läpi narsistin näkökulmasta: millainen narsistivanhempi on, miten hän käyttäytyy jne. Olisin kaivannut enemmän fokusta lapseen: lapsen selviytymiskeinot, mikä on lapsen tulevaisuus jne. Näitä toki hieman käsiteltiin, mutta ottaen huomioon kirjan nimen, olisin toivonut, että niihin olisi keskitytty enemmän. Myös narsistisen vanhemmuuden värittämän lapsuuden läpikäynti aikuisuudessa olisi ollut mielenkiintoinen osa-alue.
Ilmeisesti narsismi myy edelleen, kun näinkin heikoilla ja jopa väärillä tiedoilla varustettua teosta kannattaa edes julkaista. Suosittelen ainoastaan klenkkaavan pöydänjalan tms. korokkeeksi.