Onko islam sotaisa uskonto? Käskeekö Koraani muslimeja valloittamaan maailman? Suomen johtava islamintutkija käsittelee kirjassaan islamiin liittyviä kysymyksiä. Länsimaissa arabivallan leviäminen kristillisen kulttuuripiirin alueille synnytti uhkakuvan sotaisista saraseeneista, jotka käyvät pyhää sotaa koko muuta maailmaa vastaan. Islamilaisessa maailmassa puolestaan ristiretket ja kolonialismi on nähty lännen jatkuvana aggressiona. Näiden kahden välisissä sodissa kumpikin on vuorollaan toiminut hyökkääjänä. Jaakko Hämeen-Anttilan vaikuttava teos asettaa muslimien käymät sodat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja tarjoaa syvällisen käsityksen islamilaisen ja läntisen maailman suhteesta ennen ja nyt.
On älyllistä epärehellisyyttä poimia omasta viiteryhmästään vain parhaat ja kauneimmat piirteet ja verrata niitä vastapuolen varjokohtiin.
Islamin miekka taustoittaa oivasti sitä, miksi länsimaissa monesti ajatellaan islamin olevan väkivaltainen kulttuuri. Jos ei tunne historiaa ja saa nykyajastakin vain median suodattamaa tietoa, on helppo sortua tietämättömyydestä johtuviin yleistyksiin.
Kirja on 600-luvulta nykypäivään etenevä kattava selvitys islamilaisen ja kristillisen maailman konflikteista. Pääpaino on keskiajassa, joka lukeutuu Hämeen-Anttilan omimpiin tutkimusaloihin. Idän ja lännen välisiä yhteenottoja tarkasteltaessa tulee selväksi, että molemmat ovat olleet vuorotellen hyökkääjänä ja uhattuna.
Hämeen-Anttila korostaa, ettei uskonto yksinään aiheuta sotia tai sotaisuutta. Minkä tahansa jätti-imperiumin pitäminen koossa vaatii paljon sotia, oli se islamilainen, kristitty tai muu. Muslimit eivät ole sen sotaisampia tai rauhanomaisempia kuin muut. Kulttuuria tai uskontoa ei voi leimata tietynlaiseksi vain yhden aikakauden perusteella. Aina on ollut sotia, aina on ollut rauhaa.
Teos on yllättävän helppolukuinen, vaikka teksti vilisee paikan- ja henkilönnimiä, vuosilukuja ja vieraskielistä termistöä. Hämeen-Anttilan mainio kirjoitustyyli on runsaista yksityiskohdista huolimatta puheenomainen, jopa jutusteleva, ja hän huolehtii taidokkaasti siitä, että lukija muistaa halutut seikat. Siksi selostusta on niin vaivatonta seurata. Jäin kuitenkin kaipaamaan kirjalta selityssanastoa tai hakemistoa, jonka avulla olisi helppo palata tiettyihin kohtiin myöhemminkin.
Huomasin jo varhain kirjaa aloittaessani etten kuulu kohderyhmään. Kirja on suunnattu ehkä enemmän ennakkoluulojen murtamiseen, eikä se valitettavasti tarjonnut Lähi-itää jo enemmän tuntevalle hirveän paljon. Odotukseni olivat korkeammalla, ja usein olenkin nauttinut Hämeen-Anttilan kirjoista paljon enemmän.
Kirjassa käytiin selkeästi lävitse historia islamin synnystä nykypäivään. Läpi käydään muun muassa arabien ekspansio sekä turkkilaisten kansojen tulo arabien alueelle. Tieto oli jo aika peruskauraa, eikä juuri tuonut itselleni mitään uutta ennen Turkin historiaa käsittelevää kappaletta. Valitettavasti siinäkään kohtaa en ollut kauhean positiivisesti yllättynyt, sillä historia oli lähinnä sotien ja hallitsijoiden luettelointia, vaikka aiheesta olisi saanut varmasti kiinnostavammankin esittelemällä myös islamilaisen kulttuurin loistoa kyseisellä aikakaudella. Toki se olisi ehkä mennyt vähän ohitse kirjan aiheen, mutta helpottanut lukijan keskittymistä. Sotien ja valloitusten läpikäyminen ei ehkä enää tietyssä pisteessä tukenut kirjan perusideaa - kirja oli selkeästi tarkoitettu todistamaan itäisen ja läntisen historian tasavertaisuus, ja siihen olisi päästy myös paljon vähemmällä. Kohdassa, jossa käytiin läpi Turkin historiaa, ehdin lähinnä ärsyyntyä siitä ettei asiaa käyty läpi niin perusteellisesti kuin olisi voinut. Turkkilaisten vaihtuminen arabien tielle on aihe, jota ei ole vielä tarpeeksi käsitelty.
Kirja sopii kuitenkin erinomaisen hyvin sellaiselle joka haluaa saada peruskatsauksen islamin ja Lähi-idän historiaan. Arvioni voi kuulostaa hyvin negatiiviselta, mutta se johtuu lähinnä omista ennakko-odotuksistani: toivoin, että olisin päässyt syventämään omaa tietouttani, mutta siihen ei valitettavasti tässä kohtaa päästy. Ensimmäiseksi islam-kirjaksi tämä sopii kuitenkin aivan vallan mainiosti, ja on erittäin hyvää lukemistoa.
Erittäin hieno ja tärkeä teos, jota suosittelen yhdessä Islamin käsikirjan kanssa luettavaksi kaikille, jotka... No ylipäätään kaikille. Teoksen hienoutta ja tärkeyttä hieman laskee sen rajoittunut näkökulma, lännen ja islamin väliset konfliktit. Paneutuminen islamin väkivaltasuhteeseen itseensä olisi ollut mielestäni mielenkiintoisempaa. Nykyisellään teos käsittelee islamin historiaa lähinnä suhteessa Eurooppaan. Hämeen-Anttila uhraa myös paljon palstatilaa erikoisille anakronistisille vertailuille, joissa esimerkiksi 700-luvun kalifaatti rinnastuu Neuvostoliittoon. Mielestäni historiallisen todistusaineiston voisi antaa puhua puolestaan eikä lukijalle tarvitsisi vääntää rautalangasta suurvaltapolitiikan lainalaisuuksia. Kyseessä on kaikesta huolimatta taattua Hämeen-Anttilan laatua, joka ei jätä kylmäksi.
Ensimmäiset noin 70 sivua mielenkiintoista luettavaa. Sen jälkeen alkaa toistamaan itseään. Hyvä perus teos aiheesta, jonka olisi saanut tiivistettyä noin 120 sivuun.
Sekä Islamin miekka että Tuhannen ja yhden yön erotiikka ovat tunnetun Lähi-Itä ja islamtutkijan Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittamia. Islamin miekkaa suosittelisin luettavaksi kaikille, jotka seuraavat uutisvirran melko yksiväritteistä kuvaa islamista. Teos keskittyy muslimien ja kristittyjen konfliktien historiaan ja ajatukseen islamista sotaisana uskontona.
Hämeen-Anttila kuvaa erinomaisesti, kuinka islam levisi ja mitkä valloitukset muslimit itse kokivat tärkeiksi. Eurooppalainen historiankirjoitus on nostanut merkittäviksi monia sellaisia taisteluita, joita muslimihistorioitsijat eivät pitäneet kovin tärkeinä, ne kun tapahtuivat aivan imperiumin reuna-alueilla. Hämeen-Anttila valottaa kummankin uskonnon väkivaltaisia puolia ja toisaalta muistuttaa, että suurin osa kummankin kannattajista on rauhallisia riviuskovaisia.
Kiinnostava, mutta jokseenkin kuivahko katsaus historiaan. Hieman saarnaava sävy paistoi tästä läpi sen verran, että se häiritsi jopa minua, vaikka olenkin kirjoittajan kanssa aiheesta samaa mieltä. Olisin myös toivonut hieman vähemmän samojen asioiden toistoa näinkin lyhyeltä kirjalta.
No, ainakin tiedän nyt enemmän islamilaisen maailman historiasta ja siitä, miten paljon tästä kohkaamisesta on syyttäminen meitä länsimaalaisia ja mikä taas ei ole meidän vikamme.