Det är modigt gjort att skriva så utlevererande om sig själv och sin familj. Jag hoppas Mathias fått tillåtelse av sin bror Christian att beskriva hans situation. Jag hade inte uppskattat att få mig själv beskriven på det sättet. Christian i sitt mörker och sina psykiska problem kanske inte ens haft kraft att protestera. Så ja, jag ifrågasätter de etiska en smula.
Det tar lång tid före temat Christian dyker upp. Först är det Mathias barndom och första år på universitetet som diskuteras. Mathias skriver med något som bäst kan beskrivas som "stream of consciousness" och som ibland är lite svårt att följa för att han hoppar i tid och rum. En del av beskrivningarna om finlandssvenskhet kan jag känna igen mig i. På det stora hela beskriver dock Mathias en tillvaro som jag inte överhuvudtaget kan relatera till. Det hjälper inte att Mathias tycker synd om sig själv, det gör mig bara irriterad.
Boken är intressant som en samtidsstudie i strävan efter ett bättre liv. Stor litteratur är det inte. Djupt personligt är det absolut. Obehaget jag känner är kanske det författaren försökte uppnå. Jag kommer säkert att läsa hans nästa alster också, till trots av detta.
Luin Rosenlundin esikoisteoksen Vaskuvorentie 20 vasta puolisen vuotta sitten ja vavisin ja viisastuin sen romantisoimattomasta tavasta kuvata periytyvää köyhyyttä ja samaan aikaan olla lämpimin isyyden kuvaus ja oodi kirjoittamiselle, luovuudenpakolle. Kuohukuja 5 jatkaa tai pikemminkin vahvistaa ja levittää Vaskivuorta, Rosenlundin ja tämän perheen elettyä elämää. Tällä kertaa keskiössä on häpeä, vastuunkanto, mielenterveys ja reunalla roikkuminen sekä sivistyksen jano ja sen pelastava vaikutus.
Kuohukja 5 on edeltäjäänsä jopa paljastavampi ja jotenkin vihaisempi. Kieli ei solju ja sydän ei käpristele aivan samalla lailla kuin Vaskivuorentien yhteydessä. Ehkä niin on juuri tarkoituskin. Arvostan valtavasti Rosenlundin uskallusta asettua paljaaksi ja sitä kautta avaamaan maailmaa ja yhteiskuntaa ympärillämme sekä hänen kykyään zoomata ihohuokosiin asti lähelle arkoja paikkoja. Tärkeä romaani, jonka uskon tarjoavan monelle reunalla roikkuvalle vertaistukea.
Kurssien ja luentojen seuratessa toisiaan voimistui vähitellen käsitys, että kirjallisuus pystyisi viemään minut henkisestä tilasta toiseen. Voinee suoraan sanoa, että aikaisemmista elämänkokemuksistani ei mikään ollut tarjonnut näkymiä, jotka olisivat vähääkään muistuttaneet tätä. Arjesta tuli taistelua kaikkea sitä vastaan, mikä vei aikaa kirjojen lukemiselta. Metsästin aina seuraavaa kirjaa, joka lujittaisi uskoani muutosvoimaan, ja seuraavaa kirjailijaa, jota kohtaan tuntisin vastustamatonta sukulaisuutta.