What do you think?
Rate this book
Rambo
Rambo antaa äänen nuorelle, joka saa harvoin ääntään kuuluville.
Rambo on kasvanut kaksin äidin kanssa ja tottunut selviytymään yksin, kun äiti on masentunut. Pojalla on lyhyt pinna mutta huima mielikuvitus, ja koulussa hän karttaa hyväosaisten seuraa. Kesäloma saa väriä, kun Rambo pääsee äidin miesystävän vanhempien mökille. Mikä paratiisi: päivärytmi, ruoka-ajat ja maailman hyväsydämisin isäntäväki! Rauha rikkoontuu, kun niskojaan nakkeleva Liina saapuu. Tytöllä on näennäisesti kaikki hyvin, mutta onko hän yhtään Ramboa onnellisempi?
Nadja Sumanen kuvaa niin lämpimän koskettavasti kolmen sukupolven ihmisiä, ettei heistä raaskisi erota kirjan lopussa!
Rambo on kasvanut kaksin äidin kanssa ja tottunut selviytymään yksin, kun äiti on masentunut. Pojalla on lyhyt pinna mutta huima mielikuvitus, ja koulussa hän karttaa hyväosaisten seuraa. Kesäloma saa väriä, kun Rambo pääsee äidin miesystävän vanhempien mökille. Mikä paratiisi: päivärytmi, ruoka-ajat ja maailman hyväsydämisin isäntäväki! Rauha rikkoontuu, kun niskojaan nakkeleva Liina saapuu. Tytöllä on näennäisesti kaikki hyvin, mutta onko hän yhtään Ramboa onnellisempi?
Nadja Sumanen kuvaa niin lämpimän koskettavasti kolmen sukupolven ihmisiä, ettei heistä raaskisi erota kirjan lopussa!
238 pages, Hardcover
Published January 1, 2015
5 people are currently reading
104 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 62 reviews
December 19, 2017
Olipas vakuuttava nuortenkirja. Sympaattista menoa vähän hukassa olevan teinipojan parissa, joka päätyy puolisattumalta välittävien aikuisten seuraan ja ryhdistäytyy, kun elämään tulee vähän rakennetta ja mielekästä tekemistä. Hyväntuulinen kirja, vaikka käsitteleekin isoja, vakavia ja surullisiakin asioita.
July 2, 2020
[LT] Tai viena iš tų knygų, kuri žavi savo paprastumu ir gilumu. Žinoma, šioje knygoje liečiama paauglių tema ir jų kasdienės problemos, ėjimas į „suaugusiųjų“ pasaulį. Tačiau šią knygą galėčiau rekomenduoti ne tik kokiam aštuntokui, bet taip pat ir suaugusiam žmogui, kadangi ji nebijo kalbėti apie psichologines problemas, depresiją ir psichoterapiją, ko kartais pasigendama paauglių literatūroje Lietuvoje.
Kadangi skaičiau vertimą, galiu pasakyti, kad knygos kokybė ir tekstas nuo to nenukentėjo (pasitikiu šia vertėja, kadangi jau nuo 10 deš. ji yra vertųsi ne vieną suomių literatūros knygą į lietuvių kalbą). Gal kažkada vėliau ją teks perskaityti ir suomiškai :))
Ir pabaigai: jeigu norisi skaityti kažką apie paauglius, jų problemas ir gyvenimą, tikrai siūlyčiau skaityti Skandinavijos paauglių literatūrą!
[FIN] Ensiksi, anteeksi minun suomestani, mutta haluaisin kirjoittaa jotakin suomeksi täällä, ja onkohan se hyvä paikka tehdä tätä? ;)
Kirja viehättää yksinkertaisuudellaan ja syvällisyydellään. Tässä kirjassa puhutaan tietysti teineistä ja heidän tavallisista ongelmista, elämästä sekä “aikuiseksi“ tulemisesta. Suosittelisin kuitenkin sekä 8-luokan oppilaalle että aikuiselle, sillä kirja ei pelkää puhua mielenhäiriöstä, masennuksesta ja psykoterapiasta, joka liettuan nuortenkirjallisuudessa puuttuu.
Koska en lukenut tämän kirjan suomeksi, en voi siten sanoa jotain kielen kauneusta eli kirjoituksen laadusta. Minun mielestäni käännös liettuaksi on kuitenkin melko hyvälaatuinen (luotan tähän kääntäjään - hän on kääntänyt paljon suomalaisien kirjojen liettuaksi 90-luvun lähtien). Ehkä myöhemmin, kun minun suomeni tulee paremmaksi, haluan lukea tämän kirjan alkukieleksinsa.
Ja yksi juttu loppuksi: jos haluaa lukea jotain teinistä, ongelmistansa ja elämästänsä, suosittelen varmasti Pohjoismaiden nuortenkirjallisuuta!
Kadangi skaičiau vertimą, galiu pasakyti, kad knygos kokybė ir tekstas nuo to nenukentėjo (pasitikiu šia vertėja, kadangi jau nuo 10 deš. ji yra vertųsi ne vieną suomių literatūros knygą į lietuvių kalbą). Gal kažkada vėliau ją teks perskaityti ir suomiškai :))
Ir pabaigai: jeigu norisi skaityti kažką apie paauglius, jų problemas ir gyvenimą, tikrai siūlyčiau skaityti Skandinavijos paauglių literatūrą!
[FIN] Ensiksi, anteeksi minun suomestani, mutta haluaisin kirjoittaa jotakin suomeksi täällä, ja onkohan se hyvä paikka tehdä tätä? ;)
Kirja viehättää yksinkertaisuudellaan ja syvällisyydellään. Tässä kirjassa puhutaan tietysti teineistä ja heidän tavallisista ongelmista, elämästä sekä “aikuiseksi“ tulemisesta. Suosittelisin kuitenkin sekä 8-luokan oppilaalle että aikuiselle, sillä kirja ei pelkää puhua mielenhäiriöstä, masennuksesta ja psykoterapiasta, joka liettuan nuortenkirjallisuudessa puuttuu.
Koska en lukenut tämän kirjan suomeksi, en voi siten sanoa jotain kielen kauneusta eli kirjoituksen laadusta. Minun mielestäni käännös liettuaksi on kuitenkin melko hyvälaatuinen (luotan tähän kääntäjään - hän on kääntänyt paljon suomalaisien kirjojen liettuaksi 90-luvun lähtien). Ehkä myöhemmin, kun minun suomeni tulee paremmaksi, haluan lukea tämän kirjan alkukieleksinsa.
Ja yksi juttu loppuksi: jos haluaa lukea jotain teinistä, ongelmistansa ja elämästänsä, suosittelen varmasti Pohjoismaiden nuortenkirjallisuuta!
October 11, 2016
Luin kirjan Seinäjoen kaupunginkirjaston uuteen lasten- ja nuortenkirjallisuus lukupiiriin joka on samalla myös minun ihka ensimmäinen lukupiirini jossa olen mukana. Minun on pakko myöntää, että muuten en kirjaan olisi koskaan koskenut. Myönnän myös, että kansikuvilla on paljon vaikutusta kirjavalintoihini ja tässä tapauksessa kansi ei houkuttanut. Jostain syystä olin myös ollut siinä uskossa, että tämä olisi ollut jonkinlainen urheilukirja, joka ei myöskään aiheena kiinnosta yhtään...
Onneksi luin kirjan! Se koukutti jo heti ensimmäisestä luvusta lähtien! Rambosta saatiin kiinnostava hahmo heti ensimmäisessä luvussa.
Rambo on suht’ tavallinen kasiluokkalainen, mitä nyt hän joutuu huolehtimaan masentuneesta äidistään ja samalla elää hyvin köyhää ja rutiinitonta elämää. Hänellä on luultavastikin jonkinlaisia vihanhallintaongelmia ja hänet onkin jo aikoja leimattu ongelmalapseksi/nuoreksi ja syrjäytyneeksi. Minusta Rambo on kyllä kaukana ongelmanuoresta, ainakin sen kuvan mukaan mitä kirjasta saa, Rambon itsensä kertomana. Sisimmässään Rambo on innovatiivinen, huolehtiva, ilmastomuutoksen pysäyttäjä, filosofinen, mielikuvituksellinen ja sinnikäs nuori mies joka ei anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa itseensä. Pitkin kirjaa Rambo vaikuttaa jopa paljon itseään vanhemmalta mutta ajoittain teiniys tulee kyllä esiin. Tämä oli hieman hämmentävää välillä. Kovan kuoren alla on kuitenkin poika joka mieluummin katsoisi vaikka Muumeja kuin pelaisi K-18 pelejä pelkkiä kirosanoja suustaan päästävän kaverinsa kanssa. Rambo saakin erilaisen kesän päästyään äitinsä miesystävän, Riston, vanhempien mökille.
Tuo mökki oli ihana! Syksyn alkaessa oli tuskaista lukea niin ihanaa kesäidylli -kuvausta mitä kirjassa oli! Tuli kaipaus kesään ja omaan mökkiin. Mökin asukkaat olivat myös upeita. Riston vanhemmat olivat mielenkiintoista ja ihanaa väkeä. Annikki ”... ei teeskennellyt olevansa yhtään enempää kuin oli, mikä antoi toisellekin luvan olla oma itsensä, ihan sellaisenaan.” s. 39. Tuollaisia ihmisiä tarvittaisiin lisää! Erkki oli myös mielenkiintoinen jurottaja jonka maailmasta sai pieniä vihjeitä pitkin kirjaa.
Ärsyttävimmät hahmot olivat ehdottomasti Liina ja tämän vanhemmat. En myöskään pitänyt Ristosta aluksi. Liina oli hyvin ärsyttävä teinityttö jota ei kiinnostanut mikään (paitsi kännykkä ja hevoset). Liinan perhesuhteet oli kyllä kamalaa luettavaa, siinä oli vanhemmat joiden ei olisi koskaan pitänyt lasta hankkia. Kävi Liinaa sääliksi ja Liinan käytös osittain ehkä selittyikin suhteesta vanhempiin. Mutta oli Liinallakin hetkensä.
Kirjassa oli kyllä paljon mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja pian kävikin ilmi, että asiat eivät välttämättä olekaan niin mustavalkoisia kuin mitä luuli. Kirjan teemana tuntui olevan myös se, että kukaan ei ole ongelmaton. Kaikilla kirjan henkilöillä oli ongelma jos toinenkin ja kirjan henkilösuhteet olivat vaikeita. Ongelmia myös ratkaistiin mutta harmikseni joidenkin onelmat jäi pintapuolisiksi ja joidenkin ongelma jäi lopulta ehkä hieman ratkaisemattakin. Oli kuitenkin mahtavaa lukea kolmen eri sukupolven välisistä suhteista, ongelmista ja näkemyksistä. Näin asiat varmasti jonkin verran eri vinkkelistä kuin kirjan kohderyhmä. Minun näkökulmastani katsottuna kirjan vanhin sukupolvi oli kuin omat vanhempani, keskimmäiset olivat samaa ikäluokkaa kuin minä ja nuorimmaiset uutta sukupolvea.
Kirja pomppi tunnelmasta toiseen mutta se oli vain hyvä asia. Oli rankkaa masennusjuttua, kaunista kesäidylliä, teinikipuilua, ihastumista, pelottavia ja ahdistavia kohtia mutta heti perään rauhoittavaa ja mielenkiintoista keskustelua.
Kirjasta löytyi kirjoja ja musiikkia. Yksi lempikohtani onkin yöllinen autoajelu Miljoonasateen Olkinainen –biisin tahtiin. Jos mahdollista niin kohta kannattaa lukea Olkinaisen soidessa taustalla. Itse ainakin sain kohdan sopimaan täydellisesti musiikkiin. Kohta oli samalla kertaa ahdistava ja upea. Toinen lempikohtani oli kirjan ainoa oikein kunnollinen urheilukohta (en olisi ikinä uskonut!) kirjan loppupuolella.
Kirjassa käsiteltiin kyllä paljon erilaisia vaikeitakin asioita vaikka sivuja on vain 238. Lopussa monet ongelmat ratkeavatkin mutta muutama jää harmillisesti auki. Tirautinpa muutaman kyyneleenkin lopussa, mutta uskon, että oma elämäntilanne saattoi vaikuttaa vahvasti kyynelten vuodattamiseen. Kirja riippaa välillä niin läheltä mutta silti niin kaukaa omia kokemuksia. Mutta siteeratakseni Erkkiä ”Elämä menee niin kuin se menee.” s. 214.
Onneksi luin kirjan! Se koukutti jo heti ensimmäisestä luvusta lähtien! Rambosta saatiin kiinnostava hahmo heti ensimmäisessä luvussa.
Rambo on suht’ tavallinen kasiluokkalainen, mitä nyt hän joutuu huolehtimaan masentuneesta äidistään ja samalla elää hyvin köyhää ja rutiinitonta elämää. Hänellä on luultavastikin jonkinlaisia vihanhallintaongelmia ja hänet onkin jo aikoja leimattu ongelmalapseksi/nuoreksi ja syrjäytyneeksi. Minusta Rambo on kyllä kaukana ongelmanuoresta, ainakin sen kuvan mukaan mitä kirjasta saa, Rambon itsensä kertomana. Sisimmässään Rambo on innovatiivinen, huolehtiva, ilmastomuutoksen pysäyttäjä, filosofinen, mielikuvituksellinen ja sinnikäs nuori mies joka ei anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa itseensä. Pitkin kirjaa Rambo vaikuttaa jopa paljon itseään vanhemmalta mutta ajoittain teiniys tulee kyllä esiin. Tämä oli hieman hämmentävää välillä. Kovan kuoren alla on kuitenkin poika joka mieluummin katsoisi vaikka Muumeja kuin pelaisi K-18 pelejä pelkkiä kirosanoja suustaan päästävän kaverinsa kanssa. Rambo saakin erilaisen kesän päästyään äitinsä miesystävän, Riston, vanhempien mökille.
Tuo mökki oli ihana! Syksyn alkaessa oli tuskaista lukea niin ihanaa kesäidylli -kuvausta mitä kirjassa oli! Tuli kaipaus kesään ja omaan mökkiin. Mökin asukkaat olivat myös upeita. Riston vanhemmat olivat mielenkiintoista ja ihanaa väkeä. Annikki ”... ei teeskennellyt olevansa yhtään enempää kuin oli, mikä antoi toisellekin luvan olla oma itsensä, ihan sellaisenaan.” s. 39. Tuollaisia ihmisiä tarvittaisiin lisää! Erkki oli myös mielenkiintoinen jurottaja jonka maailmasta sai pieniä vihjeitä pitkin kirjaa.
Ärsyttävimmät hahmot olivat ehdottomasti Liina ja tämän vanhemmat. En myöskään pitänyt Ristosta aluksi. Liina oli hyvin ärsyttävä teinityttö jota ei kiinnostanut mikään (paitsi kännykkä ja hevoset). Liinan perhesuhteet oli kyllä kamalaa luettavaa, siinä oli vanhemmat joiden ei olisi koskaan pitänyt lasta hankkia. Kävi Liinaa sääliksi ja Liinan käytös osittain ehkä selittyikin suhteesta vanhempiin. Mutta oli Liinallakin hetkensä.
Kirjassa oli kyllä paljon mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja pian kävikin ilmi, että asiat eivät välttämättä olekaan niin mustavalkoisia kuin mitä luuli. Kirjan teemana tuntui olevan myös se, että kukaan ei ole ongelmaton. Kaikilla kirjan henkilöillä oli ongelma jos toinenkin ja kirjan henkilösuhteet olivat vaikeita. Ongelmia myös ratkaistiin mutta harmikseni joidenkin onelmat jäi pintapuolisiksi ja joidenkin ongelma jäi lopulta ehkä hieman ratkaisemattakin. Oli kuitenkin mahtavaa lukea kolmen eri sukupolven välisistä suhteista, ongelmista ja näkemyksistä. Näin asiat varmasti jonkin verran eri vinkkelistä kuin kirjan kohderyhmä. Minun näkökulmastani katsottuna kirjan vanhin sukupolvi oli kuin omat vanhempani, keskimmäiset olivat samaa ikäluokkaa kuin minä ja nuorimmaiset uutta sukupolvea.
Kirja pomppi tunnelmasta toiseen mutta se oli vain hyvä asia. Oli rankkaa masennusjuttua, kaunista kesäidylliä, teinikipuilua, ihastumista, pelottavia ja ahdistavia kohtia mutta heti perään rauhoittavaa ja mielenkiintoista keskustelua.
Kirjasta löytyi kirjoja ja musiikkia. Yksi lempikohtani onkin yöllinen autoajelu Miljoonasateen Olkinainen –biisin tahtiin. Jos mahdollista niin kohta kannattaa lukea Olkinaisen soidessa taustalla. Itse ainakin sain kohdan sopimaan täydellisesti musiikkiin. Kohta oli samalla kertaa ahdistava ja upea. Toinen lempikohtani oli kirjan ainoa oikein kunnollinen urheilukohta (en olisi ikinä uskonut!) kirjan loppupuolella.
Kirjassa käsiteltiin kyllä paljon erilaisia vaikeitakin asioita vaikka sivuja on vain 238. Lopussa monet ongelmat ratkeavatkin mutta muutama jää harmillisesti auki. Tirautinpa muutaman kyyneleenkin lopussa, mutta uskon, että oma elämäntilanne saattoi vaikuttaa vahvasti kyynelten vuodattamiseen. Kirja riippaa välillä niin läheltä mutta silti niin kaukaa omia kokemuksia. Mutta siteeratakseni Erkkiä ”Elämä menee niin kuin se menee.” s. 214.
March 8, 2017
vai sittenkin 3½..
En ole juuri lukenut nykynuorten arkea kuvaavia nuortenkirjoja, joten on vaikea verrata tätä yleiseen tasoon. Huono tämä ei missään nimessä ollut, vaikkei ihan tyypillinen kirjavalintani ollutkaan. Rambo oli symppistyyppi ja hänen elämänsä pahasti masentuneen äidin hoivassa, joka ei kyennyt hoitamaan edes itseään, oli ihan hiukan itkettävää. Vaikka aiheet olivat vakavia, tunnelma ei sellaiseksi muuttunut kuin ajoittain. Rambo oli olosuhteisiin nähden varsin tervepäinen kaveri, ilmeisesti terapia oli auttanut ainakin kiukunpuuskiin ja omituisiin tempauksiin. Hevoset olivat ehkä tarinan yllättävin elementti, mutten pistänyt pahakseni ;). Tarinan nuoret tavoittelevat rakkautta ja ystävyyttä ja unelmoivat normaalista perheestä. Kirjan lopun perusteella jotain sen tapaista uskaltaisi heille povatakin.
Nopealukuinen ja vetävä tarina.
En ole juuri lukenut nykynuorten arkea kuvaavia nuortenkirjoja, joten on vaikea verrata tätä yleiseen tasoon. Huono tämä ei missään nimessä ollut, vaikkei ihan tyypillinen kirjavalintani ollutkaan. Rambo oli symppistyyppi ja hänen elämänsä pahasti masentuneen äidin hoivassa, joka ei kyennyt hoitamaan edes itseään, oli ihan hiukan itkettävää. Vaikka aiheet olivat vakavia, tunnelma ei sellaiseksi muuttunut kuin ajoittain. Rambo oli olosuhteisiin nähden varsin tervepäinen kaveri, ilmeisesti terapia oli auttanut ainakin kiukunpuuskiin ja omituisiin tempauksiin. Hevoset olivat ehkä tarinan yllättävin elementti, mutten pistänyt pahakseni ;). Tarinan nuoret tavoittelevat rakkautta ja ystävyyttä ja unelmoivat normaalista perheestä. Kirjan lopun perusteella jotain sen tapaista uskaltaisi heille povatakin.
Nopealukuinen ja vetävä tarina.
March 26, 2019
Puikus vertimas į lietuvių kalbą! Puiki knyga vyresniesiems paaugliams. Siužetas optimistiškas, gerai išdirbti charakteriai. Paauglystės temos ir aktualijos organiškai susoamba. Patiko, kad ne įkyriai atsipindima suomių kasdienybė. Tiesą sakant, įtrauki knyga. Perskaičiau per dieną.
January 1, 2016
Nopealukuinen ja ADHD-nuoren päänsisäisiä liikkeitä hyvin kuvaava sympaattinen tarina. Kirjana ihan jees, mutta Junior Finlandiaa en olisi mennyt antamaan.
Read
September 11, 2016Ihan raikas tarina henkilöineen, mutta ei sykäyttänyt siltikään sen kummemmin.
January 27, 2021
Dar viena puiki jaunimo knyga! Beveik visą mėnesį ji į mane spoksojo prispausta kitų naujų knygų, o aš vis laužiausi, kol galiausiai čiuptelėjau – porą vakarų ir nebėr.
Nors dažniausiai nesileidžiu į turinio subtilybes, šįkart trumpai norėtųsi jį apsakyti.
Pagrindinis knygos veikėjas – be poros mėnesių penkiolikmetis vaikinukas Rembo. Jį lydintis draugas – ADHD sindromas, kuris nulėmė tikrai nemažai berniuko iškrėstų šunybių, dėl kurių, žinoma, jis yra laikomas keistuoliu, nenormaliu ir taip toliau... tačiau paauglys jau kurį laiką vaikščiojęs pas psichoterapeutę, dabar kiek kitaip žvelgia į situacijas ir netgi gerais pažymiais baigia aštuntą klasę įprastoje mokykloje.
Dar viena jo gyvenimo ypatybė – depresija serganti mama bei jos n-tasis vaikinas, kuris su jais gyvena jau kurį laiką, tačiau berniukui jis tėra Žiurkė. Dėl namuose tvyrančio chaoso, su tvarkingų šeimų vaikais Rembo bendrauti vengia dėl vis jiems kylančių klausimų, į kuriuos atsakymų jis neturi.
Viskas pradeda keistis, kai įsibėgėjus vasaros atostogoms Rembo nuvyksta pas Žiurkės tėvus į vasarnamį – ten patiria ne vieną krizinį momentą, tačiau į širdį įsileidžia jo gyvenimą pakeisiančius žmones ir gerokai ūgteli.
Knygos autorė – psichoterapeutė dirbanti su paaugliais, todėl paauglio vidinis pasaulis atskleidžiamas tikrai detaliai, su lengvu kartkartėm pasirodančiu humoru ir giliomis bei reikšmingomis mintimis. Kitaip tariant, paauglys šią knygą gali ir tiesiog smagiai suskaityti, ir pasiguosti, ir kažką suprasti bei išmokti. Kad ir nesąmoningai. Taip pat ir mes, kurie oficialiai pagal metus paauglystę jau esam palikę (kas vyksta širdyje....? ;))
Man gal vietomis pasirodė, kad tas berniukas, savo amžiui, gal kiek per protingai mintija, tačiau tai tikrai netrukdė mėgautis vasaros nuotykiais ir Suomijos gamta – taip norėjosi kartu įšokti į ežerą nuo to lieptelio, prasiplaukti valtele ir paklysti laukuose, kuriuose Rembo pasitinka begalė prisirpusių žemuogių, o vėliau sunoksta mėlynės ir klaidžioja... meška.
Iš šitos knygos galima pasiimti tiek daug! Ji taip lengvai rado vietą mano širdyje, kad kai baigiau šypsojausi ir tuo pačiu trupučiuką ašarojau. Neseniai užmačiau, kad egzistuoja knygų kategorija, vadinama „feel–good“, tai šitą neabejotinai ten ir įrašyčiau.
Nors dažniausiai nesileidžiu į turinio subtilybes, šįkart trumpai norėtųsi jį apsakyti.
Pagrindinis knygos veikėjas – be poros mėnesių penkiolikmetis vaikinukas Rembo. Jį lydintis draugas – ADHD sindromas, kuris nulėmė tikrai nemažai berniuko iškrėstų šunybių, dėl kurių, žinoma, jis yra laikomas keistuoliu, nenormaliu ir taip toliau... tačiau paauglys jau kurį laiką vaikščiojęs pas psichoterapeutę, dabar kiek kitaip žvelgia į situacijas ir netgi gerais pažymiais baigia aštuntą klasę įprastoje mokykloje.
Dar viena jo gyvenimo ypatybė – depresija serganti mama bei jos n-tasis vaikinas, kuris su jais gyvena jau kurį laiką, tačiau berniukui jis tėra Žiurkė. Dėl namuose tvyrančio chaoso, su tvarkingų šeimų vaikais Rembo bendrauti vengia dėl vis jiems kylančių klausimų, į kuriuos atsakymų jis neturi.
Viskas pradeda keistis, kai įsibėgėjus vasaros atostogoms Rembo nuvyksta pas Žiurkės tėvus į vasarnamį – ten patiria ne vieną krizinį momentą, tačiau į širdį įsileidžia jo gyvenimą pakeisiančius žmones ir gerokai ūgteli.
Knygos autorė – psichoterapeutė dirbanti su paaugliais, todėl paauglio vidinis pasaulis atskleidžiamas tikrai detaliai, su lengvu kartkartėm pasirodančiu humoru ir giliomis bei reikšmingomis mintimis. Kitaip tariant, paauglys šią knygą gali ir tiesiog smagiai suskaityti, ir pasiguosti, ir kažką suprasti bei išmokti. Kad ir nesąmoningai. Taip pat ir mes, kurie oficialiai pagal metus paauglystę jau esam palikę (kas vyksta širdyje....? ;))
Man gal vietomis pasirodė, kad tas berniukas, savo amžiui, gal kiek per protingai mintija, tačiau tai tikrai netrukdė mėgautis vasaros nuotykiais ir Suomijos gamta – taip norėjosi kartu įšokti į ežerą nuo to lieptelio, prasiplaukti valtele ir paklysti laukuose, kuriuose Rembo pasitinka begalė prisirpusių žemuogių, o vėliau sunoksta mėlynės ir klaidžioja... meška.
Iš šitos knygos galima pasiimti tiek daug! Ji taip lengvai rado vietą mano širdyje, kad kai baigiau šypsojausi ir tuo pačiu trupučiuką ašarojau. Neseniai užmačiau, kad egzistuoja knygų kategorija, vadinama „feel–good“, tai šitą neabejotinai ten ir įrašyčiau.
Read
November 27, 2025Lugesin seda raamatut sellepärast, et Kristiina Kassi tõlge sai Paabeli Torni auhinna.
Peategelane on 14-aastane poiss nimega Rambo. Rambo elu on väga dramaatiline, sest tema emal on depressioon, tema ainus sõber on tapmismängudest huvituv Kristjan ja ta isegi ei tea, kes on ta isa. Kuid suvevaheajal sõidab Rambo koos ema ja ema peika Rotiga (see on tema olemusest johtuv hüüdnimi) Roti vanemate suvilasse...
Elasin tohutult Rambo raskele elule kaasa, sest kuigi Rambo näeb asju läbi huumoriprisma, tuli ikka nutt peale, ja küsimus - mis on sellises olukorras õige. Ma mõtlen sotsiaaltöötajat jms. Rambo on kursis, et emal on tavaliselt keskmise raskusega depressioon. Aga suvilas satub ema raske depressiooni episoodi, kus isegi kui inimene ei suuda ennast liigutada, võib ta viimaste jõuvarude toel end vigastada. Iga kord, kui ema satub haiglasse, palub Rambo öelda, et tema eest hoolitsetakse hästi. Ei ole vaja teda emalt ära võtta. Südantlõhestav.
Täiesti ootamatult olid Roti vanemad tavalised ja lausa toredad inimesed ning Rambol hakkab paremini minema. Nagu nimestki kuulda, on Rott ju luuser. Sellisena vastandub ta oma kalgile õele. Nii et need toredad vanemad on siiski ilma depressioonitagi kasvatanud düsfunktsionaalsed lapsed. Mõtlemise koht. Selle raamatu nõrgim lüli tunduski olevat õnnelik ja ettearvatav lõpuosa. Rott mehistub ja integreeritakse perekonda, Rambo mehistub ja saab oma esimesed suudlused, ja selgub, et Rambo emal oli kilpnäärme alatalitlus ehk et ta paraneb. Kuid igaüks teab, et kõik Rambod ei satu Roti suvilasse ja enamikel juhtudel ei ole depressiooni taga kilpnäärmehäda.
Võtan siit raamatust kaasa valu sellest, mis tunne on lapsel, kelle vanem on sedasi või teisiti haige.
Peategelane on 14-aastane poiss nimega Rambo. Rambo elu on väga dramaatiline, sest tema emal on depressioon, tema ainus sõber on tapmismängudest huvituv Kristjan ja ta isegi ei tea, kes on ta isa. Kuid suvevaheajal sõidab Rambo koos ema ja ema peika Rotiga (see on tema olemusest johtuv hüüdnimi) Roti vanemate suvilasse...
Elasin tohutult Rambo raskele elule kaasa, sest kuigi Rambo näeb asju läbi huumoriprisma, tuli ikka nutt peale, ja küsimus - mis on sellises olukorras õige. Ma mõtlen sotsiaaltöötajat jms. Rambo on kursis, et emal on tavaliselt keskmise raskusega depressioon. Aga suvilas satub ema raske depressiooni episoodi, kus isegi kui inimene ei suuda ennast liigutada, võib ta viimaste jõuvarude toel end vigastada. Iga kord, kui ema satub haiglasse, palub Rambo öelda, et tema eest hoolitsetakse hästi. Ei ole vaja teda emalt ära võtta. Südantlõhestav.
Täiesti ootamatult olid Roti vanemad tavalised ja lausa toredad inimesed ning Rambol hakkab paremini minema. Nagu nimestki kuulda, on Rott ju luuser. Sellisena vastandub ta oma kalgile õele. Nii et need toredad vanemad on siiski ilma depressioonitagi kasvatanud düsfunktsionaalsed lapsed. Mõtlemise koht. Selle raamatu nõrgim lüli tunduski olevat õnnelik ja ettearvatav lõpuosa. Rott mehistub ja integreeritakse perekonda, Rambo mehistub ja saab oma esimesed suudlused, ja selgub, et Rambo emal oli kilpnäärme alatalitlus ehk et ta paraneb. Kuid igaüks teab, et kõik Rambod ei satu Roti suvilasse ja enamikel juhtudel ei ole depressiooni taga kilpnäärmehäda.
Võtan siit raamatust kaasa valu sellest, mis tunne on lapsel, kelle vanem on sedasi või teisiti haige.
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 5, 2018
Oikein mainio nuortenkirja. Ihanaa Suomen kesän kuvausta. Vakavampaa asiaa siinä sivussa. Leppoisa, ja toisaalta herättää ajatuksiakin.
February 26, 2021
Tästä taisi tulla yks mun lemppari kirjoista! Miksi ihmeessä en ollu tarttunu tähän aikaisemmin?
January 18, 2016
Ilmestynyt IBBY Finlandin verkkoarvosteluissa (http://ibbyfinland.fi/portfolio/arvio...)
Nadja Sumanen on Rambollaan ehtinyt mennä voittamaan niin Otavan nuortenromaanikilpailun kuin Finlandia Juniorinkin. Rambo tullaan myös näkemään teatterisovituksena Kansallisteatterissa. Melkoinen aloitus kirjailijanuralle!
Rambo on nuori poika, joka asuu äitinsä kanssa. Äidin poikaystävät vaihtuvat tiuhaan, ja Rambo on oppinut olemaan kiintymättä kehenkään heistä. Uusin tyyppi, Rotta, on pysynyt kuvioissa yllättävän pitkään. Ei sillä, että sillä väliä olisi. Äiti makaa kuitenkin vain sängyssä tai haahuilee kummituksena ympäri asuntoa.
Yllätyksenä äiti ja Rotta ilmoittavat Rambolle, että he ovat lähdössä mökille viettämään lomaa. Matkan alku ei suju kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta matkaan päästään. Perillä heitä odottavat Rotan vanhemmat, Erkki ja Annikki. Erkin ja Rotan välillä Rambo huomaa heti jännitteen, mutta Annikki toivottaa heidät lämpimästi tervetulleeksi. Annikki alkaa myös huolehtia Rambosta, antaa ruokaa ja rakkautta, joista poika on jäänyt paitsi.
Mökille tulee myös Rotan sisko perheineen. Liina, siskon lapsi, nakkelee niskojaan ja käyttäytyy rumasti Ramboa kohtaan. Rambo vetäytyy enemmän omiin oloihinsa, kunnes havahtuu siihen, että hänen äitinsä on aivan lamaantunut. Rotta lähtee viemään äitiä hoitoon ja Rambo jää Erkin ja Annikin huomaan Liinan kanssa. Vähitellen paljastuu, että vaikka Liinalla on molemmat vanhemmat ja yllin kyllin kaikkea, ei hänellä välttämättä mene yhtään sen paremmin kuin Rambollakaan.
Kirja tasapainoilee ”liian helposti” ratkeavien tapahtumien ja ihmisten maailmoja repivien voimien välillä. Toisaalta kevennystä käytetään selkeänä katkaisijana tilanteissa, joissa lähdetään liian syviin vesiin uimaan. Ja toisinaan elämä vain lähtee rullaamaan eteenpäin omalla painollaan, kun se saavuttaa oikeanlaisen pisteen, jossa se on mahdollista.
Suosikkihenkilöikseni kirjassa nousivat Erkki ja Annikki, joista Annikki pyyteettömästi laajentaa perheen käsitettä käsittämään myös ventovieraat Rambon ja hänen äitinsä, sekä ryhtyy rakastamaan poikaa takaisin elämään. Erkki, kaikessa juroudessaan ja äijäydessään, alkaa pehmetä myös Rambolle, ja opettaa häntä esimerkiksi pyytämään kalaa verkoilla sekä lämmittämään saunaa. Toisinaan sanoja ei tarvita, pelkkä kosketus tai hiljaisuus on riittävä lohdutus ja myötätunnon osoitus. Esikoisteoksena tämä on harvinaisen valmis ja omaääninen, ehkä juuri tämän vuoksi se on kirja, josta puhutaan.
Nadja Sumanen on Rambollaan ehtinyt mennä voittamaan niin Otavan nuortenromaanikilpailun kuin Finlandia Juniorinkin. Rambo tullaan myös näkemään teatterisovituksena Kansallisteatterissa. Melkoinen aloitus kirjailijanuralle!
Rambo on nuori poika, joka asuu äitinsä kanssa. Äidin poikaystävät vaihtuvat tiuhaan, ja Rambo on oppinut olemaan kiintymättä kehenkään heistä. Uusin tyyppi, Rotta, on pysynyt kuvioissa yllättävän pitkään. Ei sillä, että sillä väliä olisi. Äiti makaa kuitenkin vain sängyssä tai haahuilee kummituksena ympäri asuntoa.
Yllätyksenä äiti ja Rotta ilmoittavat Rambolle, että he ovat lähdössä mökille viettämään lomaa. Matkan alku ei suju kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta matkaan päästään. Perillä heitä odottavat Rotan vanhemmat, Erkki ja Annikki. Erkin ja Rotan välillä Rambo huomaa heti jännitteen, mutta Annikki toivottaa heidät lämpimästi tervetulleeksi. Annikki alkaa myös huolehtia Rambosta, antaa ruokaa ja rakkautta, joista poika on jäänyt paitsi.
Mökille tulee myös Rotan sisko perheineen. Liina, siskon lapsi, nakkelee niskojaan ja käyttäytyy rumasti Ramboa kohtaan. Rambo vetäytyy enemmän omiin oloihinsa, kunnes havahtuu siihen, että hänen äitinsä on aivan lamaantunut. Rotta lähtee viemään äitiä hoitoon ja Rambo jää Erkin ja Annikin huomaan Liinan kanssa. Vähitellen paljastuu, että vaikka Liinalla on molemmat vanhemmat ja yllin kyllin kaikkea, ei hänellä välttämättä mene yhtään sen paremmin kuin Rambollakaan.
Kirja tasapainoilee ”liian helposti” ratkeavien tapahtumien ja ihmisten maailmoja repivien voimien välillä. Toisaalta kevennystä käytetään selkeänä katkaisijana tilanteissa, joissa lähdetään liian syviin vesiin uimaan. Ja toisinaan elämä vain lähtee rullaamaan eteenpäin omalla painollaan, kun se saavuttaa oikeanlaisen pisteen, jossa se on mahdollista.
Suosikkihenkilöikseni kirjassa nousivat Erkki ja Annikki, joista Annikki pyyteettömästi laajentaa perheen käsitettä käsittämään myös ventovieraat Rambon ja hänen äitinsä, sekä ryhtyy rakastamaan poikaa takaisin elämään. Erkki, kaikessa juroudessaan ja äijäydessään, alkaa pehmetä myös Rambolle, ja opettaa häntä esimerkiksi pyytämään kalaa verkoilla sekä lämmittämään saunaa. Toisinaan sanoja ei tarvita, pelkkä kosketus tai hiljaisuus on riittävä lohdutus ja myötätunnon osoitus. Esikoisteoksena tämä on harvinaisen valmis ja omaääninen, ehkä juuri tämän vuoksi se on kirja, josta puhutaan.
October 24, 2015
No nyt täti hurahti kirjaan täysillä - olis mukava saada kohderyhmän ja/tai miesten kommentteja tästä, sillä vähän liian-ymmärtäväisyys on lähellä, vaikkei minusta ylitykään.
Rambolla on todettu kirjaimia ja niiden mukaista lääkitystäkin, äiti on masentunut ja poikaystävät vaihtuu, isästä ei ole tietoakaan, koulukiusaamista ja semmoista.
Kuulostaa teinitauhkalta pahimmasta päästä, mutta ei ole!
Törkyhuumori, aidot tunteet pelosta suruun ja realistinen kuvaus uudenlaisen kodintapaisen löytymisestä vie lukijan mukanaan. Nautin erityisesti kattavasta fiilipaketista, jossa ei oltu kierrelty eikä ujosteltu. Pojat itkee ja on hämmentyneitä seksin edessä ja lyö jos on tarvis ja huolehtii äidistä ja haluaa olla joskus huoltapidettävinä.
Ja nyt tämä kuulostaa tunnetauhkalta pahimmasta päästä, mutta ei ole!
Jotenkin Sumanen on onnistunut saamaan kaikkeen aitouden ja töräyttää pierun tai viiltävänilkeän vitsin juuri, kun homma on menossa yli.
Nyt haasteena on löytää vinkkaustyyli, jolla tämän saa menemään ilman tätitauhkaa.
Rambolla on todettu kirjaimia ja niiden mukaista lääkitystäkin, äiti on masentunut ja poikaystävät vaihtuu, isästä ei ole tietoakaan, koulukiusaamista ja semmoista.
Kuulostaa teinitauhkalta pahimmasta päästä, mutta ei ole!
Törkyhuumori, aidot tunteet pelosta suruun ja realistinen kuvaus uudenlaisen kodintapaisen löytymisestä vie lukijan mukanaan. Nautin erityisesti kattavasta fiilipaketista, jossa ei oltu kierrelty eikä ujosteltu. Pojat itkee ja on hämmentyneitä seksin edessä ja lyö jos on tarvis ja huolehtii äidistä ja haluaa olla joskus huoltapidettävinä.
Ja nyt tämä kuulostaa tunnetauhkalta pahimmasta päästä, mutta ei ole!
Jotenkin Sumanen on onnistunut saamaan kaikkeen aitouden ja töräyttää pierun tai viiltävänilkeän vitsin juuri, kun homma on menossa yli.
Nyt haasteena on löytää vinkkaustyyli, jolla tämän saa menemään ilman tätitauhkaa.
November 9, 2015
Plussaa:
-Sujuva ja rennosti etenevä tarina
-Lyhyt ja menee suoraan aiheeseen
-Edes toista kaupunkilaislasta v******a maalla olo. Edes hetken.
-Käsittelyssä ihan tärkeitä aiheita ja isoja asioita.
-Syksyn paras esikoisteos (ainakin toistaiseksi!)
Miinusta:
-Vähän köpöisen kevyesti löytyvät ratkaisut ongelmiin. Asiat ovat kunnossa melkein toivomalla.
-Kieli on välillä vähän...öö, sanotaanko vaikka että voisin moniongelmaisen 15v pojan käyttävän ehkä jotain muuta ilmaisua kuin yöpissa ja että tämä ei ehkä kauheasti olisi jännitettävien asioiden listalla.
-Miksi kaupunkilainen viedään aina maalle, jossa kaikki on muka niin pahuksen mukavaa ja onni ja autuus löytyvät heti? Sille on kuulkaa syynsä, että valtaosa ihmisistä asuu ja haluaa asua kaupungeissa. Hmm, tämä ei taida liittyä enää mitenkään juuri tämän kirjan arvosteluun :D
Vahvat kolme tähteä. Jos maalaiset olisivat löytäneet onnensa kaupungista olisi tullut heti ainakin yksi tähti lisää. Ei paska, mutta ehkä tästä ei myöskään tule Häräntappoaseen korvaajaa koulujen pakkoluettavana.
-Sujuva ja rennosti etenevä tarina
-Lyhyt ja menee suoraan aiheeseen
-Edes toista kaupunkilaislasta v******a maalla olo. Edes hetken.
-Käsittelyssä ihan tärkeitä aiheita ja isoja asioita.
-Syksyn paras esikoisteos (ainakin toistaiseksi!)
Miinusta:
-Vähän köpöisen kevyesti löytyvät ratkaisut ongelmiin. Asiat ovat kunnossa melkein toivomalla.
-Kieli on välillä vähän...öö, sanotaanko vaikka että voisin moniongelmaisen 15v pojan käyttävän ehkä jotain muuta ilmaisua kuin yöpissa ja että tämä ei ehkä kauheasti olisi jännitettävien asioiden listalla.
-Miksi kaupunkilainen viedään aina maalle, jossa kaikki on muka niin pahuksen mukavaa ja onni ja autuus löytyvät heti? Sille on kuulkaa syynsä, että valtaosa ihmisistä asuu ja haluaa asua kaupungeissa. Hmm, tämä ei taida liittyä enää mitenkään juuri tämän kirjan arvosteluun :D
Vahvat kolme tähteä. Jos maalaiset olisivat löytäneet onnensa kaupungista olisi tullut heti ainakin yksi tähti lisää. Ei paska, mutta ehkä tästä ei myöskään tule Häräntappoaseen korvaajaa koulujen pakkoluettavana.
March 4, 2016
Äh, alkoi lupaavasti, mutta kokonaisuus tuntui todella tunkkaiselta. Jokin passiivis-aggressiivisen moralisoiva alavire rassasi pahasti. Tuntuu, että olen lukenut samoista teemoista huomattavasti raikkaampia ja elävämpiä nuortenkirjoja. Ehkä en vain ole yhtään kesämökki-ihminen :D
July 5, 2020
Kun kesäloma alkaa, 14-vuotias Rambo pelkää nälkää. Äiti ei laita ruokaa ja välillä äidiltä pitää pyytää rahaa ruokaan, koska se ei itse muista käydä kaupassa. Äiti makaa sängyssä, eikä jaksa oikein mitään. Äiti kuitenkin yllättää. Hän pakkaa Rambon ja poikaystävänsä Rotan autoon ja perhe ajaa Rotan vanhempien mökille. Juhannuksena sinne saapuu myös Rotan siskontyttö Liina perheineen. Kun Liinan vanhemmat hylkäävät tyttönsä mökille, alkaa vähäeleinen kesä, jonka aikana Rambo ja Liina yrittävät tulla toimeen keskenään. Pikkuhiljaa Rambo ymmärtää, että kaikissa perheissä on omat kummituksensa, niissäkin, joissa näyttäisi olevan kaikki hyvän elämän edellytykset kohdillaan.
Nadja Sumasen Rambo (Otava, 2015) on nuortenkirja, johon en välttämättä olisi tarttunut, ellei minun olisi pitänyt lukea sitä sanataideohjaajan opintojani varten. Nimestä mieleeni tulee toimintaelokuvat ja väkivaltaviihde, vaikka kirjalla ei ole tekemistä kummankaan kanssa. Todellisuudessa kirja on herkkä ja hersyvä kuvaus pojasta, jonka on pitkään tarvinnut olla vahva ja pärjättävä yksin, kun masennus on vienyt äidin voimat.
Rambo on mainio kesäkirja. Kesälomaa lähdetään viettämään kaupungista mökille ja arjen rutiinit kietoutuvat kauniisti suomalaiseen mökkielämään. Saunotaan, käydään mustikassa, kalastetaan, paistetaan kalaa nuotiolla ja kun lähdetään juoksulenkille, vedetään jalkaan saunan nurkasta löytyneet kulahtaneet lenkkarit.
Kirja on koskettava ja paikoin raastavakin kurkistus arkeen, jossa lapsi joutuu ottamaan liikaa vastuuta. Lukiessani ajattelin kaikkia niitä lapsia, jotka elävät kodeissa, joissa vanhempi ei voi sairauden tai vaikka alkoholismin takia olla se turvallinen vanhempi, joka luo arkeen rytmin ja raamit. Tässä suhteessa kirja sai tarkastelemaan omia etuoikeuksia: mikä onni onkaan ollut saada kasvaa perheessä, jossa ei tällaisia haasteita ole.
Onneksi kirjaan mahtuu myös loputon määrä valoa, lämpöä ja hyväsydämisyyttä. Rotan vanhemmat Annikki ja Erkki ovat idyllisten suomalaisisovanhempien arkkityyppejä ja heidän huomassaan Rambokin saa vihdoin solahtaa osaksi leppoisaa arkea, jota ei ole aikaisemmin elänyt. Sujuvasti kirjoitetusta kirjasta jää kauniin toiveikas loppumaku. 4/5 ⭐️
Nadja Sumasen Rambo (Otava, 2015) on nuortenkirja, johon en välttämättä olisi tarttunut, ellei minun olisi pitänyt lukea sitä sanataideohjaajan opintojani varten. Nimestä mieleeni tulee toimintaelokuvat ja väkivaltaviihde, vaikka kirjalla ei ole tekemistä kummankaan kanssa. Todellisuudessa kirja on herkkä ja hersyvä kuvaus pojasta, jonka on pitkään tarvinnut olla vahva ja pärjättävä yksin, kun masennus on vienyt äidin voimat.
Rambo on mainio kesäkirja. Kesälomaa lähdetään viettämään kaupungista mökille ja arjen rutiinit kietoutuvat kauniisti suomalaiseen mökkielämään. Saunotaan, käydään mustikassa, kalastetaan, paistetaan kalaa nuotiolla ja kun lähdetään juoksulenkille, vedetään jalkaan saunan nurkasta löytyneet kulahtaneet lenkkarit.
Kirja on koskettava ja paikoin raastavakin kurkistus arkeen, jossa lapsi joutuu ottamaan liikaa vastuuta. Lukiessani ajattelin kaikkia niitä lapsia, jotka elävät kodeissa, joissa vanhempi ei voi sairauden tai vaikka alkoholismin takia olla se turvallinen vanhempi, joka luo arkeen rytmin ja raamit. Tässä suhteessa kirja sai tarkastelemaan omia etuoikeuksia: mikä onni onkaan ollut saada kasvaa perheessä, jossa ei tällaisia haasteita ole.
Onneksi kirjaan mahtuu myös loputon määrä valoa, lämpöä ja hyväsydämisyyttä. Rotan vanhemmat Annikki ja Erkki ovat idyllisten suomalaisisovanhempien arkkityyppejä ja heidän huomassaan Rambokin saa vihdoin solahtaa osaksi leppoisaa arkea, jota ei ole aikaisemmin elänyt. Sujuvasti kirjoitetusta kirjasta jää kauniin toiveikas loppumaku. 4/5 ⭐️
October 11, 2021
Rambo on päättänyt pysäyttää ilmastonmuutoksen, hän aikoo voittaa käsilläroikkumisen maailmanennätyksen ja hän aikoo nähdä äidin nousevan masennuksen suosta. Kaiken tämän hän aikoo tehdä yhden kesän aikana kahdeksasluokkalaisena. Rambo matkustaa äidin poikaystävän Rotan kesäpaikalle ja tutustuu siellä pariin vakaaseen ja turvalliseen aikuiseen... ja Liinaan.
Kieli oli kaunista ja kesäinen tunnelma oli aivan ihanaa ja nostalgista. Jotenkin yhdistin päässäni kirjan maisemat ja tapahtumapaikat omaan mummolaani, vaikka eihän nämä juurikan ole samankaltaisia. Myös Annikki ja Erkki muistuttivat minua hyvällä tavalla isovanhemmisani.
Välillä kirjassa kuitenkin nostetaan joitain asioita ja aiheita esille, niistä on hyvin vähän keskustelua ja ne unohdetaan ja lakaistaan maton alle mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi Rambo mainitsi Liinalle omistaneensa pakko-oireita (jotka, muuten vain katosivat muutaman onnellisen kesäasunto viikon jälkeen), johon Liina vastasi, että ketä tahansa ärsyttäisi jos toinen jalka olisi vedessä ja toinen kuivana laiturilla. Syvyyttä olisi voinut lisätä joihinkin keskusteluihin ja tapahtumiin, mutta muuten oikein toimiva ja viihdyttävä kokonaisuus!
Kieli oli kaunista ja kesäinen tunnelma oli aivan ihanaa ja nostalgista. Jotenkin yhdistin päässäni kirjan maisemat ja tapahtumapaikat omaan mummolaani, vaikka eihän nämä juurikan ole samankaltaisia. Myös Annikki ja Erkki muistuttivat minua hyvällä tavalla isovanhemmisani.
Välillä kirjassa kuitenkin nostetaan joitain asioita ja aiheita esille, niistä on hyvin vähän keskustelua ja ne unohdetaan ja lakaistaan maton alle mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi Rambo mainitsi Liinalle omistaneensa pakko-oireita (jotka, muuten vain katosivat muutaman onnellisen kesäasunto viikon jälkeen), johon Liina vastasi, että ketä tahansa ärsyttäisi jos toinen jalka olisi vedessä ja toinen kuivana laiturilla. Syvyyttä olisi voinut lisätä joihinkin keskusteluihin ja tapahtumiin, mutta muuten oikein toimiva ja viihdyttävä kokonaisuus!
July 17, 2017
Rankoista aiheista huolimatta viihdyttävä kirja. Rambo on symppis kertoja ja paljolti hänen asenteensa sekä vähitellen lisääntyvien toivonpilkahdusten takia kirja ei mene liiaksi synkistelyksi. Myös huumoria löytyy sopivassa määrin väärinymmärrysten, raivareiden ja ahdistuksen välistä.
Takakannen ja alun jälkeen odotin, että Rambo on kunnon ADHD-riiviö, mutta vähitellen hän alkoi tuntua melkein kirjan normaaleimmalta tai ainakin tasapainoisimmalta henkilöltä. Toimintaa kuitenkin riitti, niin Rambon kuin muidenkin aloitteesta.
Hyvää kesälukemista tai kesäfiilistelyä muuhun hetkeen aikuisellekin, jos ei kaipaa mitään liian syvällistä.
Takakannen ja alun jälkeen odotin, että Rambo on kunnon ADHD-riiviö, mutta vähitellen hän alkoi tuntua melkein kirjan normaaleimmalta tai ainakin tasapainoisimmalta henkilöltä. Toimintaa kuitenkin riitti, niin Rambon kuin muidenkin aloitteesta.
Hyvää kesälukemista tai kesäfiilistelyä muuhun hetkeen aikuisellekin, jos ei kaipaa mitään liian syvällistä.
December 17, 2022
En yhtään ihmettele miksi tämä kirja on voittanut aikoinaan Finlandia-palkinnon.
Sen verran mahtava kirja, joka kertoo yhden kesän viikoista ja varsinaisen kasvukertomuksen.
Erkki ja Annikki olivat mahtavia tyyppejä ja varsin vieraanvaraisia etenkin kun Rambo ei ollut edes mitään sukua.
Tapahtumapaikkana mökki järven rannalla ilman mitään turhia nykyajan älyvimpaimia oli juuri sopiva kirjalle.
Olisin mielellään lukenut lisää Rambosta. Sillä tässä olisi ollut ainesta hyvin toiseenkin kirjaan.
4/5
Sen verran mahtava kirja, joka kertoo yhden kesän viikoista ja varsinaisen kasvukertomuksen.
Erkki ja Annikki olivat mahtavia tyyppejä ja varsin vieraanvaraisia etenkin kun Rambo ei ollut edes mitään sukua.
Tapahtumapaikkana mökki järven rannalla ilman mitään turhia nykyajan älyvimpaimia oli juuri sopiva kirjalle.
Olisin mielellään lukenut lisää Rambosta. Sillä tässä olisi ollut ainesta hyvin toiseenkin kirjaan.
4/5
August 26, 2025
Äge noortekas 14aastase Rambo seikluslikust elust ja suvest Soome külamaastikul. Rambo iseloom ja välimus ei vasta absoluutselt nimele ja enamasti naerdakse kui ta enda tutvustab. Rambo on elu teinud väga iseseisvaks, sest isa tal pole ja ema ei saa iseendagagi hakkama. Ema järjekordse elukaaslase Ristoga minnakse sel suvel aga Risto muhedate/omapäraste vanemate juurde suvilasse. Seal aga loksuvad Rambo ja ka mitmete teiste tegelaste jaoks asjad paika. Leidub nii kurbust, rõõmu, seiklust, nalja kui ka romantikat.
June 25, 2025
Hellyttävä ja lämminhenkinen kirja ja jollain tavalla samaistuttava ja paljon sellaista mitä on itsekin miettinyt omasta elämästä, kuten "Ajattele miten eri tavalla niitten elämä ois voinu mennä?". Tää olis sellanen jonka haluisin nähdä vaikka kesäteatterissa näyteltynä. Liinan vanhemmista olisin toisaalta halunnut jotain loppuratkaisua, mutta kai ne on sellaisia hahmoja joille sitä ei oikein ole, mikä sekin jotenkin sopii niille. Kirjasta tuli lienee oman perheen kesät, joita jää kaipaamaan.
July 27, 2023
Luin tän koulussa alkuvuodesta ja vaikka kyseessä olikin koulun valitsema kirja, joista en yleensä pidä niin tämä oli ihan hyvä nuortenkirja! Arvio saattaa olla tiukempi kuin muiden lukemieni kirjojen, sillä luin tämän koulussa ikäänkuin pakosta ja tällöin en vielä edes harrastanut lukemista saatika sitten pitänyt siitä! 3,5/5
June 25, 2025
Loetud eesti keeles. Tõeliselt oluline raamat, mis peaks kuuluma iga õpetaja, spetsialisti ja inimese riiulisse - avab ehedalt, mida tähendab elu selle lapse jaoks, kes peab toime tulema juba varases elus mitmete raskustega. Aitab mõista, miks vahel võivad käitumise taga hoopiski aspektid, mis meie jaoks on võõras.
November 28, 2025
Hea lugemine teismelisele poisile ja mitte ainult. Raamatuid, mis räägivad nutidieedist on ju küll, aga siin on põhirõhk muul, samas on kajastatud nii sotsiaalmeediast sõltuvus kui netis valeidentiteedi all esinemine, probleemid vanematega, sõltumata põlvkonnast jne. Hoolitakse nii omadest kui ka võõrastest ja paljud juba pikalt visisenud probleemid harutatakse lõpuks lahti.
August 31, 2020
Pidin tästä jotenkin tosi paljon. Osui ehkä oikeaan kohtaan keveämpänä kirjana, jonka sai vain kahmaista läpi. Taisi olla myös ensimmäinen LANU-kirja, jonka luin sitten Bertin päiväkirjojen jälkeen.
Tästä jäi nälkä. Pitää tutustua lasten ja nuorten kirjallisuuteen tarkemmin.
Tästä jäi nälkä. Pitää tutustua lasten ja nuorten kirjallisuuteen tarkemmin.
December 12, 2024
Siis että aivan upea kirja.
Niin hyvin selitetty kaikki jutut, kuten esimerkiksi Rambon äidin masennus, että siihen on niin helppoa eläytyä.
Omalla tavallaan outo kirja, mutta se ei tee siitä huonoa, vaan itse asiassa hyvää.
Niin hyvin selitetty kaikki jutut, kuten esimerkiksi Rambon äidin masennus, että siihen on niin helppoa eläytyä.
Omalla tavallaan outo kirja, mutta se ei tee siitä huonoa, vaan itse asiassa hyvää.
January 15, 2019
Ihan menevä kirja 8-luokkalaisesta Rambosta, joka päätyy kaupungin kurjuudesta kesäksi maaseudun rauhaan ja löytää siellä itsestään uusia puolia.
July 14, 2020
Hieno kasvutarina nuoren pojan näkökulmasta kerrottuna.
March 30, 2022
Pidin erilaisesta näkökulmasta ja siitä, miten tässä käsiteltiin tarkkaavaisuuden häiriötä sekä äidin sairastamista.
Displaying 1 - 30 of 62 reviews