What do you think?
Rate this book
Hero #1
Hero
Takakansi:
Tässä kirjassa tapellaan, karataan sairaalasta, valehdellaan, puukotetaan jengipomoa, piilotellaan sängyn alla, diilataan huumeita, piikitetään heroiinia, kuollaan, eletään, ratsastetaan, itketään, rakastutaan ja tuijotetaan aseen piippuun.
Tämä ei ole onnellinen tarina. Lue, jos uskallat.
***
Kuvaus:
16-vuotias Eetu luulee muuttavansa takaisin Lontooseen vanhempiensa kanssa tavoitteenaan paikka tunnetun ratsastusvalmentajan tiimissä. mutta suunnitelmat sekoittaa kuitenkin tyttö, jonka perässä Eetu joutuu keskelle heroiininhuuruista todellisuutta.
Ystävät yrittävät jarruttaa, mutta Eetu sulautuu pelottavan täydellisesti mukaan jengiin, jossa poika tuntee viimeinkin pääsevänsä kosketuksiin jonkin aidon kanssa. Kun heroiini virtaa suonissa, tulee Eetusta joku toinen, eivätkä jengimaailman kamaluudet tunnu missään.
Sinisilmäinen ja kiltti Eetu pelaa omilla säännöillään tätä kuoleman peliä, jossa häviäjää odottaa ruumisarkku. Mutta elämä ei ole mustavalkoista, valinnat eivät ole täysin oikeita tai vääriä, ja niiden keskellä Eetu oppii, ettei mikään ole niin haurasta kuin elämä.
Tässä kirjassa tapellaan, karataan sairaalasta, valehdellaan, puukotetaan jengipomoa, piilotellaan sängyn alla, diilataan huumeita, piikitetään heroiinia, kuollaan, eletään, ratsastetaan, itketään, rakastutaan ja tuijotetaan aseen piippuun.
Tämä ei ole onnellinen tarina. Lue, jos uskallat.
***
Kuvaus:
16-vuotias Eetu luulee muuttavansa takaisin Lontooseen vanhempiensa kanssa tavoitteenaan paikka tunnetun ratsastusvalmentajan tiimissä. mutta suunnitelmat sekoittaa kuitenkin tyttö, jonka perässä Eetu joutuu keskelle heroiininhuuruista todellisuutta.
Ystävät yrittävät jarruttaa, mutta Eetu sulautuu pelottavan täydellisesti mukaan jengiin, jossa poika tuntee viimeinkin pääsevänsä kosketuksiin jonkin aidon kanssa. Kun heroiini virtaa suonissa, tulee Eetusta joku toinen, eivätkä jengimaailman kamaluudet tunnu missään.
Sinisilmäinen ja kiltti Eetu pelaa omilla säännöillään tätä kuoleman peliä, jossa häviäjää odottaa ruumisarkku. Mutta elämä ei ole mustavalkoista, valinnat eivät ole täysin oikeita tai vääriä, ja niiden keskellä Eetu oppii, ettei mikään ole niin haurasta kuin elämä.
- GenresYoung Adult
414 pages, Hardcover
First published January 1, 2015
3 people are currently reading
32 people want to read
About the author
Tiina Lehtineva
17 books13 followersLehtineva on vuonna 1987 syntynyt etelä-pohjalainen kirjailija, joka vie lukijan syvälle henkilöidensä maailmaan ja uskaltaa kertoa omalla äänellään. Voimakkaista kasvutarinoistaan tunnettu Lehtineva asettaa henkilönsä syviin vesiin nähdäkseen, missä selviytymisen raja menee.
Lehtineva oli 13-vuotias kirjoittaessaan esikoisensa Unelmien painajainen. Vuonna 2005 julkaistua esikoista on seurannut 13 romaania, joista uusin syksyllä 2023 ilmestynyt Hero osa 2.
Lehtineva kirjoittaa nuorille ja nuorille aikuisille, mutta julkaisuluettelosta löytyy myös aikuisille lukijoille suunnattu Lehtinevan omiin kokemuksiin pohjautuva Kun minä katselen taivasta, jossa kirjailija käsittelee rohkeasti omia kokemuksiaan elämästä masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten kanssa.
Yhteistyössä kuvittaja Kristiina Mäkimattilan kanssa Lehtineva on julkaissut myös joulusatukokoelman Jouluterveisin Matias ja muut otukset.
Lehtineva oli 13-vuotias kirjoittaessaan esikoisensa Unelmien painajainen. Vuonna 2005 julkaistua esikoista on seurannut 13 romaania, joista uusin syksyllä 2023 ilmestynyt Hero osa 2.
Lehtineva kirjoittaa nuorille ja nuorille aikuisille, mutta julkaisuluettelosta löytyy myös aikuisille lukijoille suunnattu Lehtinevan omiin kokemuksiin pohjautuva Kun minä katselen taivasta, jossa kirjailija käsittelee rohkeasti omia kokemuksiaan elämästä masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten kanssa.
Yhteistyössä kuvittaja Kristiina Mäkimattilan kanssa Lehtineva on julkaissut myös joulusatukokoelman Jouluterveisin Matias ja muut otukset.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
August 16, 2016
Siis olihan tämä nyt aivan mahtava. Unelmien talli -sarjan lukeneena VIHDOINKIN kirja Eetusta ja hänen menneisyydestään. Avasi paljon asioita.
February 20, 2016
Takakannessa on varoitus. “Tämä ei ole onnellinen tarina”. Takakansi ei valehdellut.
Ensimmäiset 30 sivua eivät vakuuttaneet. En uskonut löytäväni mitään mielenkiintoista uskonnollisesta pojasta joka halusi tulla maailmankuuluksi esteratsastajaksi. Mutta epäilyni kirjaa kohtaan kestivät tasan tuon 30 sivua. Sen jälkeen kirja oli pelkkää tykitystä.
Luin kirjan jo kaksi kuukautta sitten, joten yritän muistaa parhaani mukaan kaiken minkä halusin kertoa.
Se on totta, että tarina ei ole onnellinen. Siinä on onnellisia hetkiä, mutta jos muistan oikein, se ei lopu onnellisesti (Isäntä pitäisi tästä kirjasta, hän inhoaa onnellisia loppuja J).
Vaikka pidinkin kirjasta paljon, se on raskas luettava mutta mielenkiintoinen, siinä oli muutamia ärsyttäviä piirteitä (totta kai!). Joskus en vain voinut ymmärtää Eetua, ymmärsin kyllä jotkin hänen teoistaan ja valinnoistaa, mutta joitain en. En tietenkään tiedä mitään heroiinista ja siitä mitä se tekee ihmisille ja uskonkin, että Lehtineva kuvaili asiaa asiantuntevasti. Silti, vaikka tiesin heroiinin vaikuttavan asioihin en voinut ymmärtää esim. joitain asioita mitä ihmiset tekivät.
Mutta eniten minua ärsytti kuuluisa esteratsastaja kouluttaja jonka tiimiin Eetu niin kovasti halusi. Hän ei vain tuntunut oikealta. Hän oli tiukka ja tiesi mitä haluaa ja vaati oppilailtaan paljon. Hän halusi vain parasta kouluunsa ja varsinkin tiimiinsä. Eetu oli jo valmiiksi kuuluisa taidoistaan ennen kuin tuli kesäleirille ja kouluttaja olikin jo valmiiksi niin varma hänestä. Vaikka hän pisti Eetun kaikkein tiukimmille, teki vaikeimpia esteratoja, jokainen tiesi, että joka tapauksessa Eetu pääsisi tiimiin, ja niin tiesi varmasti Eetukin. Ärsyttävä asia oli se, että teki Eetu mitä tahansa, kouluttaja silti suosi häntä enemmän kuin muita lahjakkaita nuoria. Siinä ei ole järkeä. Jos todella olet maailmankuulu esteratsastaja ja kaikki alalla haluavat epätoivoisesti päästä tiimiisi ja opastukseesi, ja on yksi lahjakas nuori johon olet iskenyt silmäsi, mutta tuo nuori heittää mahdollisuuden hukkaan, oli syy mikä tahansa, et varmasti lähde odottelemaan, että josko se nuori saisikin itsensä kasaan, ei, etsit uuden lahjakkuuden! Se on oikeaa maailmaa ja uskon, että se on juurikin niin julmaa joillakin aloilla. En vain voinut uskoa, että kouluttaja olisi muka halunnut jonkun niin kovasti, että teki hän mitä tahansa se ei saisi kouluttajan mieltä muuttumaan, omituista se oli varsinkin siksi kun ympärillä oli läjä muitakin lahjakkaita nuoria, ei ehkä niin lahjakkaita kuin Eetu, mutta koulutettavia ja erilaisemmalla kipinällä varustettuja. Kukaan ei ole niin erikoinen, ei edes Eetu, vaikka hän olisi kuinka hyvä esteratsastaja. Joten kyllä, olin hieman ärsyyntynyt. En myöskään pitänyt tytöstä johon Eetu rakastui. Niin tyhmä, naiivi, pelokas ja idiootti. Mutta, ilman häntä, ei olisi kirjaakaan.
Mielestäni kirja oli myös ehkä hieman liian pitkä. Aiheeltaan se olisi täydellinen pojille jotka eivät muutenkaan lue paljon, mutta koska kirja on niin paksu en voi sitä heille suositella. Eivät he lukisi sitä kuitenkaan. Lukisivat sen 30 sivua ja jättäisivät siihen, kuten minäkin meinasin. Mutta suosittelisin tätä silti nuorille. Ja suosittelinkin, kirjaston harjoittelussa, kun kävin vinkkaamassa lukiolaisille. En tiedä lukiko kukaan tätä kirjaa, mutta lukivat ainakin muita suosittelemiani (esim. Paha puuska, Tähtimosaiikki, Läpi yön ja Maresi ainakin).
Tämä oli viimeinen YA kirja jonka luin harjoittelussani. Outoa, että kaikissa sattui loppujen lopuksi olemaan jokin vaikea aihe. Pidin todella Herosta, huolimatta sen heikkouksista, mutta se oli hyvin raskas lukea. Heron jälkeen kaipasinkin jotain kevyempää, mutta mitä luin? En mitään kevyttä, tietenkään. Kerron siitä seuraavalla kerralla.
Ensimmäiset 30 sivua eivät vakuuttaneet. En uskonut löytäväni mitään mielenkiintoista uskonnollisesta pojasta joka halusi tulla maailmankuuluksi esteratsastajaksi. Mutta epäilyni kirjaa kohtaan kestivät tasan tuon 30 sivua. Sen jälkeen kirja oli pelkkää tykitystä.
Luin kirjan jo kaksi kuukautta sitten, joten yritän muistaa parhaani mukaan kaiken minkä halusin kertoa.
Se on totta, että tarina ei ole onnellinen. Siinä on onnellisia hetkiä, mutta jos muistan oikein, se ei lopu onnellisesti (Isäntä pitäisi tästä kirjasta, hän inhoaa onnellisia loppuja J).
Vaikka pidinkin kirjasta paljon, se on raskas luettava mutta mielenkiintoinen, siinä oli muutamia ärsyttäviä piirteitä (totta kai!). Joskus en vain voinut ymmärtää Eetua, ymmärsin kyllä jotkin hänen teoistaan ja valinnoistaa, mutta joitain en. En tietenkään tiedä mitään heroiinista ja siitä mitä se tekee ihmisille ja uskonkin, että Lehtineva kuvaili asiaa asiantuntevasti. Silti, vaikka tiesin heroiinin vaikuttavan asioihin en voinut ymmärtää esim. joitain asioita mitä ihmiset tekivät.
Mutta eniten minua ärsytti kuuluisa esteratsastaja kouluttaja jonka tiimiin Eetu niin kovasti halusi. Hän ei vain tuntunut oikealta. Hän oli tiukka ja tiesi mitä haluaa ja vaati oppilailtaan paljon. Hän halusi vain parasta kouluunsa ja varsinkin tiimiinsä. Eetu oli jo valmiiksi kuuluisa taidoistaan ennen kuin tuli kesäleirille ja kouluttaja olikin jo valmiiksi niin varma hänestä. Vaikka hän pisti Eetun kaikkein tiukimmille, teki vaikeimpia esteratoja, jokainen tiesi, että joka tapauksessa Eetu pääsisi tiimiin, ja niin tiesi varmasti Eetukin. Ärsyttävä asia oli se, että teki Eetu mitä tahansa, kouluttaja silti suosi häntä enemmän kuin muita lahjakkaita nuoria. Siinä ei ole järkeä. Jos todella olet maailmankuulu esteratsastaja ja kaikki alalla haluavat epätoivoisesti päästä tiimiisi ja opastukseesi, ja on yksi lahjakas nuori johon olet iskenyt silmäsi, mutta tuo nuori heittää mahdollisuuden hukkaan, oli syy mikä tahansa, et varmasti lähde odottelemaan, että josko se nuori saisikin itsensä kasaan, ei, etsit uuden lahjakkuuden! Se on oikeaa maailmaa ja uskon, että se on juurikin niin julmaa joillakin aloilla. En vain voinut uskoa, että kouluttaja olisi muka halunnut jonkun niin kovasti, että teki hän mitä tahansa se ei saisi kouluttajan mieltä muuttumaan, omituista se oli varsinkin siksi kun ympärillä oli läjä muitakin lahjakkaita nuoria, ei ehkä niin lahjakkaita kuin Eetu, mutta koulutettavia ja erilaisemmalla kipinällä varustettuja. Kukaan ei ole niin erikoinen, ei edes Eetu, vaikka hän olisi kuinka hyvä esteratsastaja. Joten kyllä, olin hieman ärsyyntynyt. En myöskään pitänyt tytöstä johon Eetu rakastui. Niin tyhmä, naiivi, pelokas ja idiootti. Mutta, ilman häntä, ei olisi kirjaakaan.
Mielestäni kirja oli myös ehkä hieman liian pitkä. Aiheeltaan se olisi täydellinen pojille jotka eivät muutenkaan lue paljon, mutta koska kirja on niin paksu en voi sitä heille suositella. Eivät he lukisi sitä kuitenkaan. Lukisivat sen 30 sivua ja jättäisivät siihen, kuten minäkin meinasin. Mutta suosittelisin tätä silti nuorille. Ja suosittelinkin, kirjaston harjoittelussa, kun kävin vinkkaamassa lukiolaisille. En tiedä lukiko kukaan tätä kirjaa, mutta lukivat ainakin muita suosittelemiani (esim. Paha puuska, Tähtimosaiikki, Läpi yön ja Maresi ainakin).
Tämä oli viimeinen YA kirja jonka luin harjoittelussani. Outoa, että kaikissa sattui loppujen lopuksi olemaan jokin vaikea aihe. Pidin todella Herosta, huolimatta sen heikkouksista, mutta se oli hyvin raskas lukea. Heron jälkeen kaipasinkin jotain kevyempää, mutta mitä luin? En mitään kevyttä, tietenkään. Kerron siitä seuraavalla kerralla.
January 10, 2016
Parasta Lehtinevaa. Eetu on ollu aina mulle hahmo, josta oon halunnu tietää enemmän ja nyt ku kaikki kerrottiin. Jes. Kun näin tän kaupan hyllyllä odottamatta en siitä hetkestä enää päästäny tätä käsistäni. Tää kirja oli mulle.
Sopivan vaikea, ahdistava, tuskallinen ja angstinen kirja, liian helpolla ei päästetty, eetu ärsytti, jack ärsytti ja silti kummankin puolella oli, ainakin lopulta.
Loppukin vaikeasta aiheesta huolimatta oli käsitelty uskottavasti, eetun kipua kuvattiin osuvasti. Pahinta oli kun tulevan tiesi jatkuvasti Unelmien talli sarjan paljastuksien takia, vaikuttavampikin kirja olisi ollut jos sarjaa ei olisi lukenut ensin. Kiitollinen siitä, että lehtineva uskalsi tehdä vaikean, onnettoman lopun.
Kipu, joka eetulla oli ja joka ei lähtenyt pois. Se oli vaikuttavaa, tapahtumat, jotka lähtivät jossain vaiheessa vyörymään salamannopeasti, mahdottomina pysöyttää pahempaan päin, eikä huumeiden koukusta päässyt pois. Tai oikeastaan, ystäviksi muodostuneiden ihmisten koukusta. Eetulle oli vaikeinta olla auttamatta kun toinen oli hädässä ja sen takia eetu ei ollu musta idiootti. Ei sen enempää ku kukaa meistä.
Varsinkin jengielämän kuvaus oli aitoa, kun eetu viimeisen kerran palasi jackin luo, huumeiden tuoma unohdus, helpotus, pelastus huurustui kirjan sivuilta.
Toivon tätä lisää! Vaikka olisin myös voinut toivoa muihinkin henkilöhahmoihin syvempää kuvausta, menneisyyttä, luonnetta, lähinnä joannan, miken ja jackin tekoja ja pintaraapaisua tunnereaktioista kuvattiin vain. Jack silti mielestäni paras hahmo kirjallisessa mielessä, koska hänen arpiensa peittämistä huumebisnekseen, väkivaltaan ja voimaan, toisten henkiseen ja fyysiseen alistamiseen oli kuvattu erinomaisesti, jackin herkempi, pehmeämpi puoli tuli vasta myöhemmin esille, mikä oli erittäin hyvä.
Eetu oli Jackin. Mutta tällä kertaa Jack oli Eetun.
Jackin ja eetun suhde oli kaikkessa runnellussa rujoudessaan kaunis, kaiken vihan ja hallitsemisen, kylmyyden ja välinpitämättömyyden takana oli luja veljellinen side, joka ei jättänyt toista kuolemaan vieraan käsiin vaikka ensin toista satutettiin huumeilla ja väkivallalla itse. Siinä oli jotain kiehtovaa. Inhoa ja ihastusta samassa. Koko kirja rumissa sanoissaan, teoissaan, brutaalissa juonessaan ja rikkinäisessä päähenkilössään oli kiehtova. Sillä tavalla kuin auki revitty ruumis tien penkalla olisi, järkyttävä näky jota ei voi katsoa mutta katsetta ei myöskään voi kääntää pois, rumuus kiehtoo liikaa. No, ainakin mua kiehto, as always.
Pekka ja meeri oli luotu hyvin, Se (eetun näkemä varjo) oli uskottava. Henkimaailma oli otettu kirjaan myös mukaan, vaikka usko Jumalaan oli kauniisti liitetty tarinaan, olisin toivonut siitäkin hieman laajempaa osaa uskovien nuorten elämään.
Jokainen kirjassa esiintyvä tyttö yritti suudella eetua. Vähän liian itseään toistavaa ja pinnallista.
Lehtinevan tyyli kuvailee myös hyvin niukasti visuaalisia asioita, suurin energia on käytetty eetun tunteiden kertomiseen, mikä ei kylläkään ole huono valinta. Arvostan runsasta taustatyötä, Lehtinevan intohimoa ja rakkautta päähenkilöön. Onnistunut teos. Koukuttaa samaa matkaa kuin heroiini eetua. Lopulta loppu itkettää, mutta se on aina hyvä, koska silloin jotain on onnistuttu herättämään.
Lukekaa.
Sopivan vaikea, ahdistava, tuskallinen ja angstinen kirja, liian helpolla ei päästetty, eetu ärsytti, jack ärsytti ja silti kummankin puolella oli, ainakin lopulta.
Loppukin vaikeasta aiheesta huolimatta oli käsitelty uskottavasti, eetun kipua kuvattiin osuvasti. Pahinta oli kun tulevan tiesi jatkuvasti Unelmien talli sarjan paljastuksien takia, vaikuttavampikin kirja olisi ollut jos sarjaa ei olisi lukenut ensin. Kiitollinen siitä, että lehtineva uskalsi tehdä vaikean, onnettoman lopun.
Kipu, joka eetulla oli ja joka ei lähtenyt pois. Se oli vaikuttavaa, tapahtumat, jotka lähtivät jossain vaiheessa vyörymään salamannopeasti, mahdottomina pysöyttää pahempaan päin, eikä huumeiden koukusta päässyt pois. Tai oikeastaan, ystäviksi muodostuneiden ihmisten koukusta. Eetulle oli vaikeinta olla auttamatta kun toinen oli hädässä ja sen takia eetu ei ollu musta idiootti. Ei sen enempää ku kukaa meistä.
Varsinkin jengielämän kuvaus oli aitoa, kun eetu viimeisen kerran palasi jackin luo, huumeiden tuoma unohdus, helpotus, pelastus huurustui kirjan sivuilta.
Toivon tätä lisää! Vaikka olisin myös voinut toivoa muihinkin henkilöhahmoihin syvempää kuvausta, menneisyyttä, luonnetta, lähinnä joannan, miken ja jackin tekoja ja pintaraapaisua tunnereaktioista kuvattiin vain. Jack silti mielestäni paras hahmo kirjallisessa mielessä, koska hänen arpiensa peittämistä huumebisnekseen, väkivaltaan ja voimaan, toisten henkiseen ja fyysiseen alistamiseen oli kuvattu erinomaisesti, jackin herkempi, pehmeämpi puoli tuli vasta myöhemmin esille, mikä oli erittäin hyvä.
Eetu oli Jackin. Mutta tällä kertaa Jack oli Eetun.
Jackin ja eetun suhde oli kaikkessa runnellussa rujoudessaan kaunis, kaiken vihan ja hallitsemisen, kylmyyden ja välinpitämättömyyden takana oli luja veljellinen side, joka ei jättänyt toista kuolemaan vieraan käsiin vaikka ensin toista satutettiin huumeilla ja väkivallalla itse. Siinä oli jotain kiehtovaa. Inhoa ja ihastusta samassa. Koko kirja rumissa sanoissaan, teoissaan, brutaalissa juonessaan ja rikkinäisessä päähenkilössään oli kiehtova. Sillä tavalla kuin auki revitty ruumis tien penkalla olisi, järkyttävä näky jota ei voi katsoa mutta katsetta ei myöskään voi kääntää pois, rumuus kiehtoo liikaa. No, ainakin mua kiehto, as always.
Pekka ja meeri oli luotu hyvin, Se (eetun näkemä varjo) oli uskottava. Henkimaailma oli otettu kirjaan myös mukaan, vaikka usko Jumalaan oli kauniisti liitetty tarinaan, olisin toivonut siitäkin hieman laajempaa osaa uskovien nuorten elämään.
Jokainen kirjassa esiintyvä tyttö yritti suudella eetua. Vähän liian itseään toistavaa ja pinnallista.
Lehtinevan tyyli kuvailee myös hyvin niukasti visuaalisia asioita, suurin energia on käytetty eetun tunteiden kertomiseen, mikä ei kylläkään ole huono valinta. Arvostan runsasta taustatyötä, Lehtinevan intohimoa ja rakkautta päähenkilöön. Onnistunut teos. Koukuttaa samaa matkaa kuin heroiini eetua. Lopulta loppu itkettää, mutta se on aina hyvä, koska silloin jotain on onnistuttu herättämään.
Lukekaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
April 28, 2022
Olipa kiva lukea vuoden jälkeen tääkin uudestaan! Olen aika tyytyväinen. :) Etenee sujuvasti, pitää otteessaan ja herättää tunteita. Ne kohdat, jotka ajattelin jääneen vähän huonoiksi olikin tosi hyviä ja jotkut hyvät kohdat oli vähän rosoisia. Jos aikakoneella pääsisin takaisin ja jotain saisin muuttaa, niin alkua. Etenee toooooosi nopeesti. Niin ja kyllä mun päässä rasahti ja pahasti, kun kirjassa useampaan otteeseen kutsun oven kahvaa sanalla ripa. Ripa??? Miten kukaan ei oo huomannut? Kaikista oikulukukerroista huolimatta Ripa on jäänyt kirjaan. :D Huomasin myös yhden lauseen, jonka eka kirjain on deletoitunut jonnekin... :D Kummallisin virhe varmaan ikinä. Löysitkö sinä sen? Mutta virheet on elämää, ja ne ei paljoa paina vaakakupissa. :) Rakas kirja ja tarina on tämä. <3 Eetu. <4
April 21, 2020
Mä itken.
July 21, 2025
Lukupiirikirja
Olipas kauhea, surullinen, masentava ja paikoitellen aika epäuskottavakin - mutta silti tykkäsin!!
Kirja kertoo suomalais-englantilaisesta Eetusta, joka tulee hyvätuloisesta perheestä ja on matkalla kohti ammattilaisurheilijan uraa. Elämässä tulee kuitenkin mutkia matkaan ja muutaman vaiheen kautta Eetusta tuleekin heroiiniriippuvainen.
Puoliväliin asti mietin, että ei ole ehkä ihan mun juttu. Olin lukenut kirjan takakannen ja tiesin kokoajan mitä tuleman pitää. Lukeminen tuntui kuin olisi katsonut hidastettua kolaria; tiedät kokoajan, että tilanne tulee eskaloitumaan ja muuttumaan kokoajan pahemmaksi. Lukeminen oli tosi ahdistavaa. Puolivälin tienoilla pääsin kuitenkin sisään kirjan tarinaan ja elin mukana Eetun hyvissä ja huonoissa hetkissä ja itkin tämän mukana. Etenkin loppu oli tosi kaunis.
Kaikenkaikkiaan tykkäsin ja suosittelisin jokaiselle, joka pitää YA-kirjoista!
Olipas kauhea, surullinen, masentava ja paikoitellen aika epäuskottavakin - mutta silti tykkäsin!!
Kirja kertoo suomalais-englantilaisesta Eetusta, joka tulee hyvätuloisesta perheestä ja on matkalla kohti ammattilaisurheilijan uraa. Elämässä tulee kuitenkin mutkia matkaan ja muutaman vaiheen kautta Eetusta tuleekin heroiiniriippuvainen.
Puoliväliin asti mietin, että ei ole ehkä ihan mun juttu. Olin lukenut kirjan takakannen ja tiesin kokoajan mitä tuleman pitää. Lukeminen tuntui kuin olisi katsonut hidastettua kolaria; tiedät kokoajan, että tilanne tulee eskaloitumaan ja muuttumaan kokoajan pahemmaksi. Lukeminen oli tosi ahdistavaa. Puolivälin tienoilla pääsin kuitenkin sisään kirjan tarinaan ja elin mukana Eetun hyvissä ja huonoissa hetkissä ja itkin tämän mukana. Etenkin loppu oli tosi kaunis.
Kaikenkaikkiaan tykkäsin ja suosittelisin jokaiselle, joka pitää YA-kirjoista!
November 28, 2023
Kirjan hahmot ovat epäuskottavia; todella lyhyesti tiivistääkseni vanhemmat jostain syystä valehtelevat poikansa ongelmista toisilleen, kaikki tapahtuu kuin elokuvissa jne.
Kirjan loppu on käsittämättömän geneerinen ja suoraan kuin 15-vuotiaan yläastelaisen äidinkielenesseestä. Kirja on alusta loppuun sekamelska, jossa sattuu ja tapahtuu tarinan laadun kustannuksella. Kirjan loppu on täydellinen esimerkki siitä, että kirjailija ei keksinyt enää muita juonenkäänteitä kuin hahmon tappaminen.
0/5
Kirjan loppu on käsittämättömän geneerinen ja suoraan kuin 15-vuotiaan yläastelaisen äidinkielenesseestä. Kirja on alusta loppuun sekamelska, jossa sattuu ja tapahtuu tarinan laadun kustannuksella. Kirjan loppu on täydellinen esimerkki siitä, että kirjailija ei keksinyt enää muita juonenkäänteitä kuin hahmon tappaminen.
0/5
June 24, 2024
Touching story. Made me see drug addiction in a new light and understand a way I haven't before
This entire review has been hidden because of spoilers.
November 2, 2025
hero oli hyvä kirja ja helppo lukuinen pidin siitä miten hyvin huume maailmaa kuvattiin ja ratsastuskoulu oli hyvä miljöö
Displaying 1 - 9 of 9 reviews