Thainyrkkeilijä Jarkko Steniuksen elämäkerta on tosielämän seikkailukirja. Stenius etsi koko nuoruutensa väkivallan äärikokemuksia ja turrutti tunteensa alkoholilla. Adrenaliininhakuinen tie vei kapakka- ja katutappeluiden kautta Ranskan muukalaislegioonaan ja thainyrkkeilyn arvokilpailuihin.
Ahdistus Steniuksen sisällä alkoi hellittää vasta, kun hän tutustui omiin tunteisiinsa hiljentymismatkalla Thaimaassa. Hän oivalsi, että koko ajan ei tarvitse olla kova. Elämäkerrassaan Stenius kertoo äärikokemusten etsinnästään, matkasta jolla saadaan ja annetaan turpaan, kunnes lopulta opitaan, ettei sääli ja myötätunto olekaan sama asia.
Kertakaikkisen surullinen tarina, jota tuskin olisin pystynyt lukemaan ellen olisi tietänyt lopussa odottavan muutoksen. Kirja oli hyvä kuvaus siitä, mitä toksinen maskuliinisuus, huonot roolimallit ja rikkinäinen lapsuus voivat ihmiselle pahimmillaan tehdä. Väkivalta ja naisiin liittyvät kohdat oli vaikeaa luettavaa, kaunistelusta ei Steniusta ainakaan voi syyttää. Mielenkiintoisinta antia oli muukalaislegioona-aika sekä hiljentyminen kirjan lopussa. Myös psyyken monimutkaisuuden kuvaus kiehtoi.
Luin teoksen ristiriitaisissa fiiliksissä. Toisaalta tympi väkivallalla ja huonolla käytöksellä mässäily ja toisaalta juuri se pisti miettimään kuinka erilaisia ihmiset ovat ja kuinka poikkeavia ajatusmaailmat ja maailmakuvat voivatkaan olla. Väkivaltainen ja tunteeton käytös ärsytti ja silti huomasin ihmetteleväni usein kirjaa lukiessa, miten joku voi ajatella ja toimia noin. On kuitenkin hienoa, että tuskainen, kivulias ja muillekin tuhoisa elämäntyyli sai käänteen. En osaa edes kuvitella millainen prosessi muuttuminen oivalluksineen onkaan ollut. Jarkko ei ole ensimmäinen ja ainoa, joka on löytänyt avun buddhalaisuuden, hiljentymisen tai meditoinnin kautta, mutta on hienoa että hänen tarinansa on julkinen ja hänen itsensä tavoin toivon että joku hänen kaltaisensa havahtuu ja löytää avun pehmeämpään elämään. Tämä teos ei totisesti ole mikään kirjallisuuden Nobel tuotos, mutta antaa aihetta miettiä mitä ympärillä tapahtuu ja miten erilaisia olemme ja miten erilaisista lähtökohdista ponnistamme. Kielikin on sujuvaa ja lukukokemus siten miellyttävä.
Suomen Metsämunkki, Jarkko Stenius löytää itsensä thaimaan hiljaisuudenleirillä munkkien keskellä. Tätä ennen on elänyt tappelijan elämää, jossa joko treenataan hulluna thaiboxia tai dokataan ja hakataan ketä vain kadulla. Ihan hyvin kerrottu tarina, jossa ehkä hieman enemmän voisi kertoa vielä Steniuksen lapsuudesta.
Hieman kaksijakoinen kirja. Kertoo juoppoisän hylkäämästä pojasta, joka purki hylkäyskokemuksen pulloon ja väkivaltaan. Aikamoinen oman elämänsä antisankari.
Hikistä & hengästyttävvää luettavvaa, josta hyvä mieli ei tule vasta kuin lopussa. Luin omaa uteliaisuuttani ja sillä silmällä, että oisko tästä esim. toisen asteen jätkille vinkkausmatskuks - ja olishan siitä. Turpiin vedetään, huorissa käydään, viinaa juodaan (paljon). Kunnes tulee oma raja vastaan.
Eihän tästä nyt mittään suurta kaunokirjallista helmeä sua, mutta kerronta toimii ja tarina vetää mukanaan.
Väkivaltaa ja viinan juomista. Adrenaliininarkkarin muistelmat. Kun muukalaislegioonassa on liian helppoa ja kunto laskee ja hienointa ikinä on kuolla matsin jälkeen kehään. Ei ollut iloista ja kevyttä luettavaa, ei. Mutta lähes rajattoman urpoilun jälkeen valo tunnelin päässä ei kuitenkaan ole tavarajuna.