What do you think?
Rate this book
Veljeni Sebastian
Libro usado en buenas condiciones, por su antiguedad podria contener señales normales de uso
180 pages, Paperback
First published January 1, 1985
6 people are currently reading
113 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 22 of 22 reviews
Read
June 29, 2023oudot kerrokset, oli tosi vetävä (synkät kirjat pittääää haluaa lukea nopeasti?), tuli mieleen marisha rasi-koskisen teokset (kamalia perheasioita lapsen näkökulmasta kerrottuna) höystettynä jollain huumorilla/irvokkaalla, kumpikin samalla tavalla huonoja: mässäileviä ; samalla tavalla hyviä: kamalat asiat tapahtuu & oudot asiat tapahtuu
June 18, 2021
Tykkäsin erityisesti siitä, miten romaani piirtää kuvan 80-luvusta niin monella tavalla: aina kermakakun hasselpähkinärouheesta ja säilykepersikoista kotimaisen kasarikirjallisuuden synkkään ihmiskäsitykseen.
Kotimainen kirjallisuus on täynnä pahoinvoivien, syrjäytyneiden ja yhteiskunnan turvaverkkojen läpi pudonneiden ihmiskohtaloiden kuvausta. Veljeni Sebastian asettuu hyvin selvästi näiden kertomusten jatkumoon. Uudemmista vähän vastaavista tulee mieleen Henna-Riikka Kuisman Kerrostalo.
Isoin puute on mielestäni se, että Antin kertojan ääni ei ole millään tapaa uskottava. Moni on kommentoinut, ettei sen kuulukaan olla, mutta minua asia jäi vaivaamaan.
Annika Idström vaikuttaa äärimmäisen mielenkiintoiselta hahmolta kirkailijana. Ihan hirveästi en saanut hänestä vielä kaivettua.
Kotimainen kirjallisuus on täynnä pahoinvoivien, syrjäytyneiden ja yhteiskunnan turvaverkkojen läpi pudonneiden ihmiskohtaloiden kuvausta. Veljeni Sebastian asettuu hyvin selvästi näiden kertomusten jatkumoon. Uudemmista vähän vastaavista tulee mieleen Henna-Riikka Kuisman Kerrostalo.
Isoin puute on mielestäni se, että Antin kertojan ääni ei ole millään tapaa uskottava. Moni on kommentoinut, ettei sen kuulukaan olla, mutta minua asia jäi vaivaamaan.
Annika Idström vaikuttaa äärimmäisen mielenkiintoiselta hahmolta kirkailijana. Ihan hirveästi en saanut hänestä vielä kaivettua.
March 1, 2018
Huikea! Häiritsevä, häiriintynyt, hämmentävä, hirvittävä. Yksi erittäin harvoista kirjoista, joissa uskottavuus joutaa pysyä romukopassa. Se ei ollut oleellista tässä teoksessa, jossa kertojana on alakoululainen Antti. Lapsen mielikuvitus kaikessa kauheudessaan ja totuuden rajamaasto on hyvin häilyvä. Mestarillisesti toteutettu teos.
Kuuntelin äänikirjana BookBeatista, mutta tämä pitää saada omaan hyllyyn painettunakin.
Kuuntelin äänikirjana BookBeatista, mutta tämä pitää saada omaan hyllyyn painettunakin.
April 11, 2021
Idströmin "Veljeni Sebastian" -kirja on unenomaisen karu, mutta samalla sykähdyttävän hieno ja kerronaltaan jopa kaunis. Päähenkilö on 11-vuotias Antti. Hän on hyvin pienikokoinen, mutta kaikella tavalla isopäinen poika. Isästä ei kerrota mitään, mutta elämä masentuneen Kaarina-äidin kanssa on symbioottista, jopa insestin sävyttämää. Isäpuoliehdokkaat Antti karkottaa tehokkaasti, kunnes hän tutustuu Mikaan, joka hetkittäin esittää hyvää isäpuolta ja puolisoa. Välillä mies taas on aivan jotain muuta.
Antin elämä niin kotona kuin koulussa on yhtä taistelua ja hengissä selviämistä. Antti on kiltti ja hiljainen, mutta toisaalta hän on hyvin manipuloiva ja suunnitelmallinen. Hän on hyvä ja paha, samoin kuin lähes kaikki kirjan keskeiset henkilöt.
Kaiken myllerryksen keskellä Antti pitää päätään kasassa luetteloimalla asioita, etenkin ikkunasta näkyviä autoja.
Koulussa Anttia kiusataan, mutta opinnoissa hän menestyy erinomaisesti. Tavattuaan Sebastianin Antti muttuu, alkaa nähdä asiat entistä selvemmin. Hän lähettää hyväntahtoiselle luokanopettajalleen erikoisen kirjeen, ja pian poika onkin jo psykologin juttusilla. Antti suostuu terapiaan, koska ei tahdo tehdä masentunutta psykologia entistä surullisemmaksi.
Antti näkee tarkasti aikuisten läpi. Hän suotuu usein aikuisten mieliksi leikkeihin, mutta hän ei voi ymmärtää, miksi aikuinen mies riepottaa häntä onnessaan tai miksi tämä vaivautuu pukeutumaan joulupukiksi. Syntymäpäiväjuhlien meininkiäkään Antti ei ymmärrä.
"Siellä piti onkia viltin takaa pyyhekumeja, kynänpätkiä, käytettyjä teroittimia, kitkeriä lakritsipatukoita tai niin pieniä vihkoja ettei niihin mahtunut yhtä kunnon muistiinpanoa. Sitten täytyi olla piilosilla tai kädet sidottuina haukata omenaa joka roikkui pään yläpuolella narun varassa ja joka aina luiskahti sivu suun. Se vasta olikin hauskaa. Kaikki nauroivat. Mutta parasta oli silloin kun joku sai raivokohtauksen, sitä minä odotin ja sen vuoksi minä kutsuille menin."
Kirjan kertoja on hyvin fiksu lapsi, eikä lukija mitenkään voi aina tietää, mikä on totta, mikä kuvitelmaa tai unta – ja osin juuri tuossa piilee teoksen viehätys.
Teos on vaikuttava, muttei mikään hyvän mielen kirja. Se kuvaa maailmaa, jossa entisajan hyväksikäytetyt Eerikat ovat eläneet. En ihmettele yhtään, miksi kirja on ollut Finlandia-pakkintoehdokkaana vuonna 1985!
Uudessa e-kirjassa on Idströmin esilukijana toimineen Eila Kostamon jälkisanat. Kostamo analysoi kiinnostavasti Idströmin tuotantoa ja jonkin verran kuvaa myös Idströmin elämää, etenkin kirjailijan itsekriittisyyttä ja kirjoittamisen salpautumisesta. Jälkisanojen ansiosta todennäköisesti luen lisää Idströmiä. "Kirjeitä Trinidadiin" (1989) on muuten myös ollut Finlandia-palkintoehdokkaana.
Muuta:
* Kirjan alun kuuntelin, ja Veikko Honkanen lukee kirjan hienosti.
* Kirjan nimi ja vanha kansikuva tuntuivat niin tutuilta, että luulin kirjan opiskeluaikoina lukeneen. Tuskin kuitenkaan olen, sillä kai minun jotain olisi ollut pakko muistaa.
Helmet 2021: 4, 11, 19, 29, 45 ja 47/48 (Kirjeitä Trinidadiin)
Antin elämä niin kotona kuin koulussa on yhtä taistelua ja hengissä selviämistä. Antti on kiltti ja hiljainen, mutta toisaalta hän on hyvin manipuloiva ja suunnitelmallinen. Hän on hyvä ja paha, samoin kuin lähes kaikki kirjan keskeiset henkilöt.
Kaiken myllerryksen keskellä Antti pitää päätään kasassa luetteloimalla asioita, etenkin ikkunasta näkyviä autoja.
Koulussa Anttia kiusataan, mutta opinnoissa hän menestyy erinomaisesti. Tavattuaan Sebastianin Antti muttuu, alkaa nähdä asiat entistä selvemmin. Hän lähettää hyväntahtoiselle luokanopettajalleen erikoisen kirjeen, ja pian poika onkin jo psykologin juttusilla. Antti suostuu terapiaan, koska ei tahdo tehdä masentunutta psykologia entistä surullisemmaksi.
Antti näkee tarkasti aikuisten läpi. Hän suotuu usein aikuisten mieliksi leikkeihin, mutta hän ei voi ymmärtää, miksi aikuinen mies riepottaa häntä onnessaan tai miksi tämä vaivautuu pukeutumaan joulupukiksi. Syntymäpäiväjuhlien meininkiäkään Antti ei ymmärrä.
"Siellä piti onkia viltin takaa pyyhekumeja, kynänpätkiä, käytettyjä teroittimia, kitkeriä lakritsipatukoita tai niin pieniä vihkoja ettei niihin mahtunut yhtä kunnon muistiinpanoa. Sitten täytyi olla piilosilla tai kädet sidottuina haukata omenaa joka roikkui pään yläpuolella narun varassa ja joka aina luiskahti sivu suun. Se vasta olikin hauskaa. Kaikki nauroivat. Mutta parasta oli silloin kun joku sai raivokohtauksen, sitä minä odotin ja sen vuoksi minä kutsuille menin."
Kirjan kertoja on hyvin fiksu lapsi, eikä lukija mitenkään voi aina tietää, mikä on totta, mikä kuvitelmaa tai unta – ja osin juuri tuossa piilee teoksen viehätys.
Teos on vaikuttava, muttei mikään hyvän mielen kirja. Se kuvaa maailmaa, jossa entisajan hyväksikäytetyt Eerikat ovat eläneet. En ihmettele yhtään, miksi kirja on ollut Finlandia-pakkintoehdokkaana vuonna 1985!
Uudessa e-kirjassa on Idströmin esilukijana toimineen Eila Kostamon jälkisanat. Kostamo analysoi kiinnostavasti Idströmin tuotantoa ja jonkin verran kuvaa myös Idströmin elämää, etenkin kirjailijan itsekriittisyyttä ja kirjoittamisen salpautumisesta. Jälkisanojen ansiosta todennäköisesti luen lisää Idströmiä. "Kirjeitä Trinidadiin" (1989) on muuten myös ollut Finlandia-palkintoehdokkaana.
Muuta:
* Kirjan alun kuuntelin, ja Veikko Honkanen lukee kirjan hienosti.
* Kirjan nimi ja vanha kansikuva tuntuivat niin tutuilta, että luulin kirjan opiskeluaikoina lukeneen. Tuskin kuitenkaan olen, sillä kai minun jotain olisi ollut pakko muistaa.
Helmet 2021: 4, 11, 19, 29, 45 ja 47/48 (Kirjeitä Trinidadiin)
January 26, 2024
Olisikohan tätä kirjaa perusteltua pitää jonkinlaisena ur-tekstinä suhteessa uusiin kirjallisiin sensaatioihin kuten Suuri Märkä Salaisuus ja Karmakooma? En voi uskoa, etteivätkö ko. teokset olisi saaneet tästä vaikutteita: Suuri Märkä Salaisuus yksinhuoltaja/ongelmaperheen ja introspektiivisen makeisilla ruokitun lapsikertojan kautta, Karmakoomaan kerronnan illuusiomaisen ja häiritsevän luonteen osalta. On sikäli soveliasta antaa tälle 3 tähteä, kun annoin SMS:lle 2 tähteä ja Karmakoomalle 4 tähteä, vaikka Karmakooma onkin tavallaan melkein kuin populäärimpi versio tästä kirjasta. Lisäksi kirja solahtaa mukavasti 12v. huippuälykäs psykopaatti -kirjojen kaanoniin, ilkeästi kategorisoituna, ja pitää puoliaan We Need To Talk About Kevinin ja History of Luminous Motionin kaltaisten teosten joukossa. Varsinkin jälkimmäisen teoksen lapsipäähenkilön ja hänen bipolaarin äitinsä suhde on hätkähdyttävän samantuntuinen kuin tässä kirjassa, siinä mielessä eroten We Need To Talk About Kevinin yksiselitteisen negatiivisesta suhteesta.
Käytän Karmakoomaa vertailukohtana perustellakseni 3 tähden arviota todeten, että kyseinen kirja saattaa olla helppotajuisempi teos kuin tämä, mutta se tuntuu ns. tiukemmalta kokonaisuudelta. Siinä missä jokainen tapahtuma Karmakoomassa tuntuu loksahtelevan kirjan lopulliseen paljastukseen ja päämäärään, ikään kuin kirjan taustalla olisi jokin hetkellinen visio, jää Veljeni Sebastiania kansoittavien tapahtumien suhde kirjan taustalla lymyilevään pääongelmaan nähden jokseenkin irrallisen oloiseksi. Kikkailun maku tästä ei sentään tule, mutta kliinisen kokeilun maku kylläkin: mitä jos yritettäisiin kuvata oudon lapsen mielenmaisemaa tuomalla kertojan epäluotettavuus eksplisiittisesti mukaan? tms. Tuossa ei ole siis mitään pahaa, mutta kun tuo on se kerronnan läpitunkeva tunnelma sinänsä, niin se ei ole hyvä juttu. Kaiken lisäksi proosakin on suurilta osin lapsekkaan lakonista ja töksäyttelevää, joskin kirjakielistä, pudoten siten runollisen SMS:n ja puhekieli-ja dialogirikkaan Karmakoomaan väliin tässäkin tapauksessa. Sosiaalisten ongelmien läpikäynti tuntuu kaiken tämän myötä listaukselta tai luetteloinnilta, tunteettomalta "katsaukselta yhteiskunnan kipupisteisiin": koulukiusaaminen, alkoholismi, perheväkivalta, lastenkotien huonot olot jne. jne.
Kirjaa voi kaikesta huolimatta suositella, jos pitää yhdestäkään arviossa mainitusta kirjasta ja tykkää unenomaisista ja synkistä lapsuuskuvauksista. Olisin vain toivonut, että kirjalla olisi ollut selkeämpi tai syvällisempi visio kuin toimia geneerisenä läpileikkauksena pahoinvoinnin lähteistä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Käytän Karmakoomaa vertailukohtana perustellakseni 3 tähden arviota todeten, että kyseinen kirja saattaa olla helppotajuisempi teos kuin tämä, mutta se tuntuu ns. tiukemmalta kokonaisuudelta. Siinä missä jokainen tapahtuma Karmakoomassa tuntuu loksahtelevan kirjan lopulliseen paljastukseen ja päämäärään, ikään kuin kirjan taustalla olisi jokin hetkellinen visio, jää Veljeni Sebastiania kansoittavien tapahtumien suhde kirjan taustalla lymyilevään pääongelmaan nähden jokseenkin irrallisen oloiseksi. Kikkailun maku tästä ei sentään tule, mutta kliinisen kokeilun maku kylläkin: mitä jos yritettäisiin kuvata oudon lapsen mielenmaisemaa tuomalla kertojan epäluotettavuus eksplisiittisesti mukaan? tms. Tuossa ei ole siis mitään pahaa, mutta kun tuo on se kerronnan läpitunkeva tunnelma sinänsä, niin se ei ole hyvä juttu. Kaiken lisäksi proosakin on suurilta osin lapsekkaan lakonista ja töksäyttelevää, joskin kirjakielistä, pudoten siten runollisen SMS:n ja puhekieli-ja dialogirikkaan Karmakoomaan väliin tässäkin tapauksessa. Sosiaalisten ongelmien läpikäynti tuntuu kaiken tämän myötä listaukselta tai luetteloinnilta, tunteettomalta "katsaukselta yhteiskunnan kipupisteisiin": koulukiusaaminen, alkoholismi, perheväkivalta, lastenkotien huonot olot jne. jne.
Kirjaa voi kaikesta huolimatta suositella, jos pitää yhdestäkään arviossa mainitusta kirjasta ja tykkää unenomaisista ja synkistä lapsuuskuvauksista. Olisin vain toivonut, että kirjalla olisi ollut selkeämpi tai syvällisempi visio kuin toimia geneerisenä läpileikkauksena pahoinvoinnin lähteistä suomalaisessa yhteiskunnassa.
July 3, 2022
Hyvin kirjoitettu. Tarina eteni unenomaisuudestaan huolimatta hyvin, joskin lukijalle kesti pitkään ymmärtää miten häiriintynyt päähenkilö oli, kuka oli todellinen ja ketkä päähenkilön sivupersoonia. Sivupersoonat paljastuivat hetkinä joissa he sekoittuivat toisiinsa tai tunnistivat toisensa. Vähintään kolme kirjan henkilöä jotka katoavat ovat päähenkilön eri persoonia. Ei mitenkään selkeästi avautuva kuvio, mutta kiehtova kerrontanäkökulma toki. En pitänyt kuitenkaan naisia ja lapsia kohtaan suunnatusta sadistisesta väkivallasta joka oli erityisen alhaista. Vei lukuhaluja mutta rykäisin lyhyen kirjan loppuun hiukan ärtyneenä ja vereslihalla. Moisten hirveyksien uhri voi hyvinkin suunnitella sellaisia asioita kuin päähenkilö, joten minusta kertoja oli omassa maailmassaan uskottava. Minusta aikuisten naisten käytös tai sen kuvaus oli kuitenkin epäuskottavaa, he vaikuttivat minusta olevan kaikki miesten yksiulotteisia heittopusseja ja voimattomia ressukoita. Tarinan ns.miehet olivat alhaisia roistoja ja sadisteja. Äärimmäisen epämiellyttäviä tyyppejä vilisi lapsista aikuisiin. Se, että lapsi kirjoittaa hirveän sadistisen kidutuksen keskeltä kirjeen Jumalalle, joka on ”erityisesti lapsia rakastava isä”, oli hyvä kohta. Ei liene spoiler kun mainitsee että kirjan henkilöt hiukan ärsyttivät, tai että päähenkilön ”matkavalmistelut” yhdessä ”veljensä” kanssa lienevät itsemurhan aikomus. Muistan ajatelleeni että ’tappaisi nyt ensin sen Huuskosen.’ Koskettava kirja, mutta en tiedä oliko hyvä kirja vai ei. Kaipa se oli kun on Finlandia-voittaja.. Joku palkinto kirjan lukijallekin pitäisi antaa, kuten että päähenkilö saisi edes vähän oikeutta.
September 29, 2024
Nappasin Veljeni Sebastianin mukaan kirjaston hyllystä, kun varattuja kirjoja ei ollut haettavana ja luettava uhkasi loppua. Kirjan nimi oli menneisyydestä tuttu, mutta mitään muuta en teoksesta tiennytkään. Pääsin hämmentävälle matkalle 11-vuotiaan Antin maailmaan, maailmaan, josta Antti kertoo kylmän etäisesti. Antin maailmaan kuuluvat äiti Kaarina, tämän miesystävä Mika, koulutoverit sekä mystinen, silloin tällöin esiintyvä Sebastian, täydellinen poika.
Kirjan määrittelee heti alusta alkaen päähenkilö-Antin erikoinen, kalsea tapa hahmottaa maailmaa ja kertoa siitä. Tunnelma on kuin harmaa, kylmä syysaamu, jossa teräväpisarainen sade tunkeutuu paksuimmankin vaatekerroksen läpi. Maailma on julma ja siinä tapahtuu pahoja asioita, eikä ihmisiin - niihin läheisinkään - voi luottaa. Väkivalta on jatkuvasti läsnä arjessa.
On vaikeaa hahmottaa, mitkä Antin kertomista tapahtumista ovat totta ja mitkä hänen mielikuvituksensa tuotetta. On selvää, että koulukiusattuna hän on joutunut kehittämään melkoisia suojamekanismeja hengissä selviytyäkseen, ja ainakin itse luin etäännyttämisen ja (mahdollisiin) fantasioihin pakenemisen sellaisiksi.
Jollain tavalla Veljeni Sebastian toi mieleeni Matias Riikosen Mataran, jossa myös ollaan nuorten poikien mielikuvitusmaailman ja todellisuuden rajalla. Idströmin teos on kuitenkin paljon mustempi, eikä juuri tarjoa lukijalleen toiveikkuutta.
Kirjan määrittelee heti alusta alkaen päähenkilö-Antin erikoinen, kalsea tapa hahmottaa maailmaa ja kertoa siitä. Tunnelma on kuin harmaa, kylmä syysaamu, jossa teräväpisarainen sade tunkeutuu paksuimmankin vaatekerroksen läpi. Maailma on julma ja siinä tapahtuu pahoja asioita, eikä ihmisiin - niihin läheisinkään - voi luottaa. Väkivalta on jatkuvasti läsnä arjessa.
On vaikeaa hahmottaa, mitkä Antin kertomista tapahtumista ovat totta ja mitkä hänen mielikuvituksensa tuotetta. On selvää, että koulukiusattuna hän on joutunut kehittämään melkoisia suojamekanismeja hengissä selviytyäkseen, ja ainakin itse luin etäännyttämisen ja (mahdollisiin) fantasioihin pakenemisen sellaisiksi.
Jollain tavalla Veljeni Sebastian toi mieleeni Matias Riikosen Mataran, jossa myös ollaan nuorten poikien mielikuvitusmaailman ja todellisuuden rajalla. Idströmin teos on kuitenkin paljon mustempi, eikä juuri tarjoa lukijalleen toiveikkuutta.
March 7, 2024
Annika Idströmin väkivaltaa tihkuvassa tarinassa päästään seuraamaan alkujaan 11-vuotiaan Antin edesottamuksia ja vastoinkäymisiä Helsingissä ja Suomenlahden saaristossa, jossa ikäviä asioita tapahtuu useampiakin.
Kertomuksen päähenkilö on sulkeutunut ja itseään huippuälykkäänä pitävä lukutoukka, joka hautoo useammankin ihmisen tappamista tai tapattamista. Yksinäisestä koulukiusatusta tulee lastenkoti Kajastuksen kauhu, kun hän päättää kostaa kokemansa nöyryytykset. Sillä ei ollut väliä, olivatko kohteet jollain tavalla osallisia hänen kokemiinsa kärsimyksiin.
Antti kuitenkin ystävystyy erään entisen yliopiston kirjallisuuden opiskelijan Mika Nygrenin kanssa, ja Antti päättää käyttää uutta tuttavuuttaan manipuloinnin kohteena. Ei kestä kauankaan, kun Antti saa Mikan ja oman äitinsä seurustelemaan, ja siinä ohessa Antti päättää surmata miehen.
Kuolema seuraa Antin kintereillä ja alkaa korjata satoaankin, ja kirjan nimestä tuttu Sebastian ilmestyy kertomukseen mukaan. Sebastian on Antin entinen leikkitoveri, joka on muuttanut perheineen vuosia sitten ulkomaille, mutta nyt kaverukset kohtaavat uudelleen ja kohtalokkain seurauksin.
Lopulta tarina menee vääjäämättömien juonenkäänteiden jälkeen useammankin romaanihenkilön perikatoon. Kajastuksessakin pääsee helvetti irti: tyttöjä raiskataan ja hirttoköydelläkin on käyttöä. Toisaalla ihmissuhteet katkeavat joko kuolemaan tai ihan konkreettiseen irtiottoon Kajastuksesta, Helsingistä ja joillakin koko Suomestakin.
Kertomuksen päähenkilö on sulkeutunut ja itseään huippuälykkäänä pitävä lukutoukka, joka hautoo useammankin ihmisen tappamista tai tapattamista. Yksinäisestä koulukiusatusta tulee lastenkoti Kajastuksen kauhu, kun hän päättää kostaa kokemansa nöyryytykset. Sillä ei ollut väliä, olivatko kohteet jollain tavalla osallisia hänen kokemiinsa kärsimyksiin.
Antti kuitenkin ystävystyy erään entisen yliopiston kirjallisuuden opiskelijan Mika Nygrenin kanssa, ja Antti päättää käyttää uutta tuttavuuttaan manipuloinnin kohteena. Ei kestä kauankaan, kun Antti saa Mikan ja oman äitinsä seurustelemaan, ja siinä ohessa Antti päättää surmata miehen.
Kuolema seuraa Antin kintereillä ja alkaa korjata satoaankin, ja kirjan nimestä tuttu Sebastian ilmestyy kertomukseen mukaan. Sebastian on Antin entinen leikkitoveri, joka on muuttanut perheineen vuosia sitten ulkomaille, mutta nyt kaverukset kohtaavat uudelleen ja kohtalokkain seurauksin.
Lopulta tarina menee vääjäämättömien juonenkäänteiden jälkeen useammankin romaanihenkilön perikatoon. Kajastuksessakin pääsee helvetti irti: tyttöjä raiskataan ja hirttoköydelläkin on käyttöä. Toisaalla ihmissuhteet katkeavat joko kuolemaan tai ihan konkreettiseen irtiottoon Kajastuksesta, Helsingistä ja joillakin koko Suomestakin.
January 9, 2026
Olipa tämä kirjallisuuden opiskelun jälkeen paljon parempi kuin joskus juniorina, nyt kun postmoderneja temppuja osaa tunnistaa ja arvostaa, ja maailmaa ja hulluja on nähnyt enemmän.
Idström kirjoittaa upeaa kasariproosaa ja kertoo fiktiota todella fiktiona. Nykylukijat itkevät arvioissaan tätä epäuskottavaksi ja epämiellyttäväksi, mutta psykolapsen sekopäisiin sisuksiin pitää mennä täysillä: mitä väliä lopulta sillä, mikä on todellisuus? Veljeni Sebastian on ehdottomasti suomikaanonin parhaimmistoa.
Idström kirjoittaa upeaa kasariproosaa ja kertoo fiktiota todella fiktiona. Nykylukijat itkevät arvioissaan tätä epäuskottavaksi ja epämiellyttäväksi, mutta psykolapsen sekopäisiin sisuksiin pitää mennä täysillä: mitä väliä lopulta sillä, mikä on todellisuus? Veljeni Sebastian on ehdottomasti suomikaanonin parhaimmistoa.
January 8, 2018
Piti aloittaa kesken kaiken uudelleen alusta, kun alku tuntui menevän ohi. Mielenkiintoinen tarina lapsen kokemusmaailmasta ja selviytymiskeinoista. Vaatii keskittymistä ja jäi jotenkin sekavaksi. Lapsen hahmo itsessään jkv epäuskottava ja olisi mukava tietää enemmän, miten hänestä on tullut tuollainen.
September 21, 2021
A very well-written book. Found this from Maailmojen loput by Sinikka Vuola and Tommi Melender.
Massive amounts of stuff in a very tight format. A whole world.
The prose was spectacular. Very sensitive and vulnerable, but also rough and dirty.
I don't know what to say. I enjoyed it, it was way bigger than its page amount.
Massive amounts of stuff in a very tight format. A whole world.
The prose was spectacular. Very sensitive and vulnerable, but also rough and dirty.
I don't know what to say. I enjoyed it, it was way bigger than its page amount.
December 31, 2018
Vavisuttava ja koskettava tarina moniulotteisista ihmisistä ja lapsen defensseistä.
January 22, 2021
Hurja, koskettava kertomus taidolla äänikirjaksi luettu.
January 26, 2022
Kaikessa ahdistavuudessaan mainio kirja, teki mieli ahmaista kerralla. Annika on hyvin onnistunut tavoitteessaan, päähenkilöä Anttia sekä säälin että pidin ajoittain erittäin vastenmielisenä.
October 25, 2024
En osaa arvostella tätä, niin paljon jäi kysymyksiä ja äänikirjana tämä ei toiminut. Pitäisi lukea uudelleen oikeana kirjana niin ehkä saisin selkoa.
October 26, 2025
Itketti.
June 12, 2021
Ei mikään ihan yksinkertainen kirja. 11-vuotiaan Antin kertojanääni lähtee kurjuuden kasaantuessa koville kierroksille, pikkuvanhasta altavastaajasta tuleekin psykoottinen pahantekijä. Koulukiusaamiskuvaukset menivät ihon alle, toisaalta ahdistava lähiöelämä ja näköalattomuus uuvuttivat.
January 4, 2016
Epämiellyttävän pikkupojan onnetonta elämää onnettomassa ympäristössä.
Raja epäluotettavan kertojan ja epäuskottavan kerronnan välillä taisi sotkeutua kirjoittajan jalkoihin tämän hoiperrellessa tuota hiekkaan piirrettyä viivaa.
Ihan kiva nopealukuinen Itä-Helsinki- ja mielenmaisemaseikkailu kuitenkin, kai.
Raja epäluotettavan kertojan ja epäuskottavan kerronnan välillä taisi sotkeutua kirjoittajan jalkoihin tämän hoiperrellessa tuota hiekkaan piirrettyä viivaa.
Ihan kiva nopealukuinen Itä-Helsinki- ja mielenmaisemaseikkailu kuitenkin, kai.
September 17, 2016
Olen ilmeisesti pitänyt tästä joskus -80-luvun lopulla, koska kirja on saanut paikan PC-hyllystäni. Luin nyt hätäisesti uudelleen, enkä pitänyt lainkaan niin paljon, tällaista ahdinkoa ja kurjuutta tulee suomalaisessa kaunokirjallisuudessa vastaan niin paljon, ettei tämä niistä muista vastaavista mitenkään erotu.
April 12, 2023
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984: 7/8)
1985: 2/10
1984-2022: 9/262
3+/5. Tämä kirja ei oikein saanut minua valtaansa ja otteeseensa, koska monet sen käänteistä – pienistä ja suurista – tuntuivat epäuskottavilta. Erityisen epäuskottavilta tuntuivat romaanin kuvailemat kuolemat.
(1984: 7/8)
1985: 2/10
1984-2022: 9/262
3+/5. Tämä kirja ei oikein saanut minua valtaansa ja otteeseensa, koska monet sen käänteistä – pienistä ja suurista – tuntuivat epäuskottavilta. Erityisen epäuskottavilta tuntuivat romaanin kuvailemat kuolemat.
January 1, 2013
Kauhea ja samalla kiehtova kertomus nuoresta Antti-pojasta rikkinäisessä elämässä ja perheessä. Mikä on lopulta totta ja mikä ei, sen saa lukija päättää. Hieno kirja, tärkeitä aiheita, ravisteleva lukukokemus.
Read
June 8, 2013Pieni kirja, johon mahtuu paljon. Idströmin teos myös hämmensi ja laittoi pohtimaan. Ainoastaan kieli ärsytti välillä - olivatko kirjoitusvirheet ja niukka pilkutus tarkoituksenmukaisia?
Displaying 1 - 22 of 22 reviews