Miten suomalaisissa koulukirjoissa lapsiimme juurrutetaan usko siihen, että on olemassa länsi, joka on vapaa, demokraattinen, sekulaari, rationaalinen ja itsekriittinen? Mitä yhteistä on antiikin Kreikalla ja Natolla? Entä miten Kalevala, Sibelius ja vuoden 1934 Miss Eurooppa Ester Toivonen liittyvät toisiinsa?
Lännestä puhuminen on ajankohtaista. Se on läsnä Ukrainan konfliktissa ja Charlie Hebdo -lehden pilapiirtäjien murhiin liittyvässä sananvapauskeskustelussa. Mitäs me länsimaalaiset! -kirja vastaa syviin kysymyksiin suomalaisesta identiteetistä ja maailmanpolitiikasta. Teoksessa osoitetaan pelottavalla ja joskus hauskallakin tavalla se, miten lännen käsitteen käyttäminen vaikuttaa ympäröivän maailman hahmottamiseen.
Hyvä ja helppolukuinen tiivistelmä länsimaisen käsitteen dekonsruktiosta. On uskomatonta, miten pariin sataan sivuun on onnistuttu ahtaamaan dekolosaatioteoriaa ja suomalaisen nationalistisen identeettipolitiikan historiaa.
Otin tämän kirjan lukulistaan ennen kuin pääsin yliopistolle ja harmikseni olin ehtinyt juuri pari viikkoa sitten tenttiä varten lukea liudan samaa aihetta käsitteleviä massiivisia akateemisia kirjoja, joten tässä teoksessa ei ollut minulle mitään uutta. Mutta tämä on hyvä alouituspaketti maallikolle siitä, miksi "länsimaat" käsitteenä on epämääräinen propaganda, joka edistää valkoista ylivaltaa. Huono puoli tässä on kirjailijan avoin vasemmistolainen politikointi, joka rönsyili vähän likaa pääteemasta. Tässä ehditään esimerkiksi haukkua Sipilän hallitusta ja kansainvälisiä korporaatioita, jotka ryöstävät suomalaisten kansallisomaisuutta. Sinänsä ajankohtaista kritiikkiä, kun SOTE-uudistus meni niin pieleen kuin vasemmistolaiset ennustivat.