Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi kertovat kahden tytön kauniin ja rehellisen rakkaustarinan. Salla Simukan teosten odotettu uusintapainos.
"Hän ei ehkä koskaan saa tietää sitä. Mutta hän oli ensimmäinen enkelini." Kirsikka on kirjoittamista harrastava lukiolaistyttö, joka on rakastunut Susannaan. Niin yksinkertaista se on. Paitsi että ensirakkaudessa mikään ei ole koskaan yksinkertaista.
Vuosina 2002 ja 2004 ilmestyneiden kirjojen sanoma rehellisyydestä ja rakkaudesta on yhä äärimmäisen ajankohtainen. Kääntökirjassa on lisäksi mukana kirjeitä teosten päähenkilöille. Salla Simukka (s. 1981) on tamperelainen kirjailija, jonka vuosina 2013-2014 ilmestynyt Lumikki-trilogia on huima kansainvälinen menestys: sarjan käännösoikeudet on myyty jo lähes 50 maahan. Vuonna 2013 Simukka sai Topelius-palkinnon kirjaparista Jäljellä ja Toisaalla.
EN: Salla Simukka is Finnish writer and translator who lives in Tampere. She has studied Nordic philology, Finnish language, general literature, creative writing and women's studies at the University of Turku.
Besides books, Simukka writes book reviews for the newspapers Helsinkin Sanomat and Hämeen Sanomat.
FI: Salla Simukka on Tampereella asuva suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on opiskellut Turun yliopistossa pohjoismaista filologiaa, suomen kieltä, yleistä kirjallisuustiedettä, luovaa kirjoittamista ja naistutkimusta.
Kirjojen lisäksi Simukka kirjoittaa kirja-arvosteluja Helsingin Sanomiin ja Hämeen Sanomiin.
Tää oli taas tämmönen kääntökirja, mutta tällä kertaa molemmat olivat romaaneja. Molemmissa oli samat päähenkilöt mutta kertoja ja aika muuttui kirjan vaihduttua.
Minuuttivalssi: Mun oli aluks jotenkin vaikee päästä tähän tarinaan kiinni. Mä luulin että tää on semmonen tavallinen rakkaustarina ja noudattaa siten tiettyä kaavaa. Oon tottunut siihen että kirjat alkaa ns. tarinan alusta, mutta tää alko jollain tapaa keskeltä. Päähenkilöt seurustelivat jo ja mietin vaan että mitä tässä sitten oikein käy. Ihmissuhdedraamaahan sieltä tuli. Kliseisyyttä tästä löytyi kyllä, mutta tarina oli silti erilainen kun yleensä. Lopulta kuitenkin tykkäsin kirjasta vaikka aukinaiset loput saa mut vähän vihaiseksi.
Kun enkelit katsovat muualle: Ja just tässä sitten tarina alkoikin alusta. Päähenkilöt eivät olleet suhteessa tän kirjan alkaessa vaan he tutustuivat sivujen edetessä. Tää oli taas sitä mun favorite rakkaushömppää. Kaikki meni niinkun halusin. Tässä oli myös enemmän syvyyttä ja selkeämpi juonenkaari, joten tuntui että oon lähempänä hahmoja. Tottakai edellisessä romaanissa kirjan toisella puolella olin jo tutustunut heihin ja siksi tuntui jopa raastavalta tietää ns. etukäteen mitä kaikkea heille lopulta käykään.
Jos lukisin tän nyt ekaa kertaa, niin haluisin lukee nää siinä järkässä missä ne on julkaistu. Nyt luin ne tavallaan kronologisesti väärinpäin ja uskon että itelleni ainakin toinen versio olis toiminut paremmin.
luin nämä kirjat joskus teininä ensimmäisen kerran, ja oli kovin nostalgista palata Kirsikan ja Susannan tarinaan. en muistanut miten se meni, en kokonaan, ja luin kirjaa melkein kuin täysin uutena kokemuksena. pidin siitä yhä niin kuin aiemminkin.
Luin nämä yksittäisinä reilu vuosi sitten, nyt palasin tarinaan yhteisniteen parissa. Lopussa olevat kirjeet oli ihana lisä! Ja tarina yhtä hyvä kuin muistinkin. Ihan lempparikirjoja!
"Tiedän, että tämä suru menee ohi. Elämä jatkuu, ja ehkä jo kuukauden kuluttua jaksan nauraa koko asialle. Olinpas tyhmä silloin. En minä koko loppuikääni tule muistelemaan häntä. Kuitenkin juuri nyt minä ajattelen häntä ja rakastan häntä, jos tämänikäinen osaa mitään rakkaudesta sanoa. Hän ei ehkä koskaan saa tietää sitä. Mutta hän oli minun ensimmäinen enkelini."
Salla Simukan kirjoitustyyli on hyvin yksinkertaisella tavalla kaunis. Tarina kulkee jouhevasti ja hahmot ovat hienosti rakennettu. Kun enkelit katsovat muualle oli kolmen tähden arvoinen. Tykkäsin Kirsikasta, mutta tarinan juoni ei ollut niin mielenkiintoinen. Minuuttivalssi saisi minulta viisi tähteä. Siinä seurattiin Susannaa (hehe hyvä nimi). Minuuttivalssissa juoni ja Susannan ajatukset olivat täydellisesti kirjoitettu ja koottu. Rakastin lopetusta.
Tämä on yksi niistä kirjoista, joita katselin kutosluokkalaisena haaveillen, mutta jotka tuntuivat niin kielletyiltä, etten uskaltanut viedä niitä kotiin asti. Ensimmäistä kertaa uskalsin tarttua tähän ysiluokalla, ja tykkäsin. Nyt luin tämän uudestaan, ja tykkäsin vielä enemmän. Erityisen mielenkiintoista oli kontrasti näiden kahden kirjan välillä. Sen lisäksi, että kertoja vaihtuu, on myös elämäntilanne täysin erilainen muualle katsovien enkeleiden ja minuutin kestävän valssin kohdalla. Yhdessä nämä kirjat muodostavat teoksen, joka tekee mieli lukea yhdeltä istumalta. Kirsikka ja Susanna imaisevat lukijan mukaan tarinaansa, ja jättävät pysyvän jäljen sydämeen. Lopun kirjeet (erityisesti Simukan itsensä kirjoittama) saivat kyyneliin.
Enpä ole kovin montaa kirjaa lukenut saman vuoden aikana kahdesti. Tämän tosin luin toiseen kertaan, koska halusin bongata Tampereen paikkoja (joita ei sitten ollutkaan, höh). Ei mikään lempparikirjani, mutta ihan mukavaa lukemista.