Am ersten Schultag nach den Ferien macht es schnell die Runde: Laura Anderson ist verschwunden. Schließlich wird am Strand von Palokaski die Leiche einer jungen Frau gefunden, Laura. Die Polizei geht von einem Unfall aus und der Fall wird zu den Akten gelegt. Aber Nora, eine Mitschülerin, will gesehen haben, wie Laura von einer Klippe gestoßen wurde – und sie nennt einen Verdächtigen. Keiner glaubt ihr. Dann taucht im Netz der Blog einer gewissen Maddy auf und heizt die Spekulationen mit immer neuen Details wieder an. Aber so schnell Maddy aufgetaucht ist, so schnell ist sie auch wieder verschwunden. Und verschwunden ist jetzt auch Nora.
Tämä oli luontevaa jatkoa sarjan ekalle osalle. Kirjan päättyessä harmitti, ettei trilogian päätösosa ole käsilläni, olisin mielelläni lukenut sen heti perään. Nettimaailma blogeineen oli keskeisessä osassa tälläkin kertaa, nuorten maailma kuvautui varsin realistisena some-keskeisyytensä osalta. Erityisopettaja Miian vilkkaan seksielämän korostaminen tuntui vähän hämmentävältä, jos ymmärrän oikein, että Palokaski-trilogia on suunnattu nuorille lukijoille.
Teine osa oli vähem värske. Rõhku oli pandud kõigele muule peale kriminaalse osa. Kui esimeses osas tundus see värskendav, siis siin muutus juba tüütavaks. Lahendus kogu müsteeriumile hakkab välja joonistuma. Kõigest hoolimata loen kolmanda osa ka läbi. Millegipärast tundub, et see võiks parem olla.
Teine osa keskendub uuele alaealisele neiule, Noorale, ta on Laura klassiõde. Tüdrukul ei ole sõpru, ta on nähtamatu.
Esimeses osas kadunuks jäänud Laura leitakse, Palokaski ranna läheduses tuleb ta keha vees pinnale, ta on surnud. Koolis muud ei räägitagi, tüdrukud on nagu leinas ja valavad meeletult pisaraid. Noora on meeletult kade, sest Laura saab ka surnuna kogu tähelepanu endale.
Miia jagab end kahe mehe vahel, Antti on seksisemu, aga hoopis Mikaeliga kujutaks ta tõsisemat kooselu ja tulevikku.
Ensimmäisen osan löysin aikanaan sattumalta ja tämäkin osui käsiin vähän vahvingossa, mutta toki olin iloinen tajutessani, että jatko-osa on nyt ilmestynyt. Kerronnassa on paljon nuortenkirjoille tyypillisiä piirteitä, aluksi mietinkin, olenko hieman yli-ikäistä kohderyhmää. Mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi lukeminen on vaivatonta. Lisäksi pitkän tauon jälkeen dekkarimaisuus veti puoleensa. Erityisenä plussana verrattuna moniin muihin jatko-osiin on päähenkilöiden esittely takakannessa. Nyt ei mennyt alku hukkaan miettiessä kuka kukin on, ja miten he tarinaan liittyvät. Oletan, että sarja jatkuu, sen verran avoimia kysymyksiä taas jäi.
Hitto, kun teksti on (kirjoittajaporukasta johtuen?) niin epätasaista, mielenmuutokset muutaman kymmenen sivun sisällä niin äärimmäisiä ja epäloogisia, hahmojen luonteet heilahtelevat ja juoni tuntuu menevän ainakin paria eri reittiä eteenpäin.
Hitto siksi, että sarjassa on tosi paljon hyvää: jännitystä, teinielämää, mediakasvatusta niiiiin monella eri tavalla ja hyviä henkilöitä.
Kyllä tätä vinkkaa, mutta pitänee kysellä lukijoilta kommentteja. Voi olla, että oma jaksaminen sarjan kanssa hiipuu...
En tykännyt tästä. Tuntuu että henkilöhahmot on hyvin kirjotettuja ja miljöö, mutta päätösosassa pitäis oikeesti tapahtuakin jotain! Kävi ilmi joo mitä Venlalle kävi kun se katosi, mutta kaikki muu ohitettiin silleen hupsis vaan. Ja toisaalta Venlankaan katoaminen ei mennyt ihan silleen... Jäi epäselvyyksiä.
Vähän niinkun ois vaan pitänyt saada kolmas osa äkkiä ulos ja pakettiin eikä vaivauduttu miettimään ja selittämään asioita kunnolla. Petyin tähän.
Yksi tähti lisää sarjan helppolukuisuudesta. Valitettavasti kakkososa eli vaatii että eka osa luettu. Mutta edelleen toimii, tarina etenee ja kirjassa pysyy mukana. Ei tietty vinkata voi ilman ykkösosaa.
Nopeasti luettava, helppolukuinen. Ei mitenkään ihmeellinen dekkari, mutta ei myöskään huono. Loppu oli vaivaava, ihan kuin kirja olisi jäänyt kesken, mutta ehkä se oli tarkoituskin? tätä tuki vielä se, että kirjassa pitäisi olla 270 sivua, mutta e-kirjassa sivuja oli vain 222.. Hämäävää.