Tänä vuonna on kulunut 20 vuotta siitä kun ensimmäinen Elonkehän numero näki päivänvalon. Tämän merkkipaalun kunniaksi julkaistava juhlakirja esittelee Elonkehä-lehden vaiheet ja kokoaa yksiin kansiin yli sata aikaa kestävää ja ajatuksia herättävää kirjoitusta vuosien varrelta. Paitsi että kirja on Elonkehän historiikki, se on ainutlaatuisen laaja syväekologinen kirjoituskokoelma.
Elonkehä aloitti vuonna 1995 Ekologisen puolueen viikottain ilmestyvänä äänenkannattajana. Vuosien saatossa lehti on kokenut monia muutoksia ja murroksia, vaikeuksiakin. Lehti on kuitenkin elänyt ja selvinnyt, seurannut maailman menoa syväekologisesta näkökulmasta tinkimättä.
Elonkehä on ollut aina tekijöidensä ja lukijoidensa näköinen. Juhlakirja avaa nyt lehden arkiston ja kertoo pienen, radikaalin kulttuurilehden moninaisen taipaleen.
Kirja sisältää Elonkehässä julkaistuja kirjoituksia mm. Eero Paloheimolta, Eeva Kilveltä, Erkki Lähteeltä, Göran Ekströmiltä, Heikki Turuselta, Leena Krohnilta, Leena Vilkalta, Matti Sarmelalta, Olli Tammilehdolta, Pentti Linkolalta, Tere Vadénilta ja Timo Hännikäiseltä.
Syväekologia ihastuttaa ja vihastuttaa, joitakuita se jopa pelottaa. Kritisoidessaan ihmiskeskeisyyttä, talouskasvua ja tieteellis-teknillistä kehitysuskoa, osuu syväekologinen kritiikki modernin maailmankuvan peruspilareihin. Juhlakirja toimii oivallisena johdatuksena suomalaiseen syväekologiseen luontoajatteluun, sekä tarjoaa uusia näkökulmia ja muualla julkaisematonta aineistoa myös aiheeseen ennestään perehtyneiden iloksi.
Mielenkiintoinen katsaus Elonkehän menneisiin vuosikymmeniin paitsi valottaa syväekologisen liikkeen vaiherikasta historiaa, myös havainnollistaa paljonpuhuvasti, kuinka ekologinen ajattelu ja ympäristöongelmien (ja niiden ratkaisujen) kehystys on aina luonnontieteellisen ja poliittisen hybridi. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, luonnonvaraisten elinympäristöjen häviäminen ja muut kiihtyvät ekokatastrofit ympärillämme ovat asioita, joiden luonnontieteellisestä todellisuudesta tuskin vallitsee suurta erimielisyyttä. Etenkin syväekologisen liikkeen piirissä tietoisuus ongelmien laajuudesta ja syvyydestä näyttää olleen vahvaa jo Elonkehän ensi numerosta lähtien, ja varmasti tätä ennenkin. Konsensus ei hajoakaan luonnontieteelliseen kysymykseen "mitä", vaan poliittiseen "miten". Poliittisen puolelle astuttaessa, ja ekologisesti kestävän yhteiskuntamallin reseptiä laadittaessa Elonkehän kirjoittajakunta tarjoaakin jos jonkinlaista arvomaailmaa ja näkemystä. Kirjavuus takaa toki monipuolisen dialogin, rikastuttaen sisältöä ja tarjoten lukijalle mukavasti pureksittavaa. On myös ihan huojentavaa huomata, etteivät syväekologisen ajattelun normatiiviset suuntaviivat ole olleet vain linkolalaisen, misantropiaa ja autoritaarisuutta kohti ohjaavan kartanluvun varassa.
Mainio pikakurssi suomalaiseen poliittiseen ajatteluun kaksipuoluejärjestelmän (oikeisto-vasemmisto-akselin) takana. Kaikki ei ole joko sinistä tai punaista; päävärejä on kolme.
Kirjoittajien kirjo on ihastuttavan laaja. Erityisesti mieleeni jäivät Pentti Linkolan puheenvuorot ns. "omalla maaperällä" (jos hänellä sellaista on), Tere Vadénin filosofiset pohdinnot ja Heikki Turusen räjähdysalttiit paukautukset. Kokoelma on kovin sekalainen, mutta niin on syvän vihreä kenttäkin.
Toisinajattelua jos mikä. Suosittelen kaikille jotka kuluttavat.