Kulttuurimme on kyllästetty eroilla, eriarvoistamisella ja normittamisella – oli kysymys sitten sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tai ihonväristä, iästä ja yhteiskuntaluokasta. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymyksiä pohdittaessa nämä kaikki näkökulmat on otettava huomioon.
Olennaista on tutkia ja tuoda esiin kahta ”näkymätöntä” asiaa, heteroutta ja valkoisuutta. Muuttuva sukupuoli puuttuu rasismiin ja sukupuolioletuksiin sekä pohtii erilaisten ”outouksien” kohtaamista. Se selvittää, mitä on heteronormatiivisuus, sukupuolen performatiivisuus ja representaatio politiikkana. Mukana tarkasteluissa ovat myös tv-sarjat Gilmoren tytöt ja Mogadishu Avenue.
Teos edustaa viimeisintä tutkimusta erilaisista eroista sekä niiden yhteiskunnallisista ja kulttuurisista merkityksistä. Se tarjoaa kattavan selvityksen sukupuolen ja mediatutkimuksen nykyisistä kysymyksistä ja keskeisistä käsitteistä.
Muuttuva sukupuoli on kattava perusteos niille, joita viehättävät sukupuolen, rodun, erojen ja outouden kysymykset.
Rossi on taitava kirjoittaja, teksti oli riittävän yksinkertaista ja siksi raikasta tenttilukemistoa. Olen iloinen, että tämä teos on vihdoin saatu sisällytettyä yliopistoni sukupuolentutkimuksen pakollisiin kurssisisältöihin.
Oli mukava lukea ihan oikeasti intersektionaalisuuteen ja erityisesti rasismiin, rodullisuuteen ja luokkayhteiskuntaan painottuvaa tekstiä, jossa problematisoitiin, esiteltiin ideoita ja vedeltiin yhtäläisyysviivoja. Rossi keskittyy tässä teoksessa heterouden ja valkoisuuden tutkimuksen rummutukseen, ja tämä oli ihastuttavaa vaihtelua muuhun lukemistooni verratessa. Hän kehottaa ja inspiroi purkamaan dikotomioita ja stereotypioita.
Paljon plussaa ja rispektiä ihastuttavan selkeästä lähdeluettelosta sekä erityisesti kattavasta asiahakemistosta.
Kahdeksan tekstiä, aiheina mm. heteronormatiivisuus, sukupuolen ja seksuaalisuuden performatiivisuus (Judith Butler), representaatio (esittäminen/edustaminen), intersektionaalisuus ja identiteetti-/identifikaation politiikka. Fokuksessa ovat etenkin erot kuten seksuaalisuus, luokka ja väri. Erityisesti pureudutaan valkoisuuden ja heterouden käsitteisiin, ja niitä nostetaan esille ja tarkastellaan monimuotoisina. Kahdessa teksteistä analysoidaan myös tv-sarjoja (Gilmoren tytöt ja Mogadishu Avenue).
Feministiteorian lukeminen suomeksi on toisaalta piristävää ja toisaalta hankalaa, sillä monet asiat tuntuvat olevan vähän lost in translation, mikä tapahtuu väistämättä. Erityisesti sana queer ei sisällä suomeksi samoja merkityksiä kuin englanniksi; siinä ei ole suomeksi samaa nöyryytyksen ja vihan ulottuvuutta ja historiaa. Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä vähemmän tunsin tietäväni mitä queer-sanalla edes tarkoitetaan. Puhekielisissä ja informaalisemmissa konteksteissa sana pitää yleensä sisällään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, mikä tuntuu hyödylliseltä kategorisoinnilta siinä, että näihin ihmisryhmiin kuuluvat kokevat "samanlaista" syrjintää. Kirjassa esitettiin ideoita heteroseksuaalisuuden "queeriyttämisestä" ja näin ollen queer käsitteenä meni minulta vähän yli hilseen. Vaikka normatiivisen heteroseksuaalisuuden purkaminen on tärkeää, en koe että heterouden "väärin tekemistä" ja sen seurauksia voi millään tapaa verrata esim. homofobiaan, ja näin ollen nuo kaksi asiaa saman termin alla vähän hiertää.
Täytynee ottaa ensi vuonna asiakseni lukea enemmän feministiteoriaa ja lisää valkoisesta rotupetturuudesta!
Takakansitekstin aukikirjoituksen perusteella oletin kirjan olevan kansantajuisempi, mutta kysymyksessä olikin termeillä kikkailua läpi kirjan. Normaalilla älyllä varustetulle se ei toki ole probleema, muuten kuin kulmakarvojenkorotuslihasten väsymisen kannalta; eikös kypsyystesti mittaa oman alan erikoissanaston hallinnan lisäksi myös suomen kielen osaamista?
Asetelmat olivat kiinnostavan erilaisia tavallisiin sukupuolentutkimusasetelmiin verrattuna joten siitä plussaa; mikä ilo hakeutua vastavirtakkulttuuriin jos kaiken tekee kuitenkin samalla tavalla kuin muutkin omassa viiteryhmässään.