Elävätkö turkkilaiset naiset nyrkin ja hellan välissä? Millaista arki on jaetun Kyproksen turkkilaisessa osassa? Miten hipit shokeerasivat turkkilaisia 1960-luvulla? Onko sulttaanien perintö tekemässä paluuta turkkilaiseen yhteiskuntaan?
Kuun ja tähden mailla on mukaansatempaava nojatuolimatka Turkin ja Kyproksen arkeen ja menneisyyteen, kulttuuriin ja päivänpolitiikkaan. Toimittaja Reeta Paakkinen vie lukijan Kappadokian maanalaisista kaupungeista Kyproksen turkooseihin poukamiin ja Istanbulin ihmisvilinään luoden laajan kuvan Turkin ajankohtaisista ilmiöistä ja tapahtumista. Kirjan sivuilta hehkuvat niin 78 miljoonan asukkaan maan moninaisuus kuin sen nykypäivää tahdittava historia.
Rönsyilevä ja rikas tietopaketti Turkista ja Kyproksesta. Etenkin Turkkia ja turkkilaisia kuvataan monipuolisesti, niin historian kuin paikallisten ihmisten kertomusten avulla.
Olipa kerrassaan nautinnollinen lukukokemus! Todella mukavalla tavalla avasi kohtaamaan Turkin uudenlaisesta kuvakulmasta. Paakkisella on mukavan neutraali tyyli, joka miellyttää erityisesti silloin, kun hän puolustaa turkkilaiseen elämänfilosofiaan kuuluvia, mutta pohjoismaisessa kontekstissa hieman outoja arvoja. Ainoa tieto, jota jäin kaipaamaan oli arvio siitä, kuinka suuri osa Turkin väestöstä kuuluu siihen varsin urbaaniin keskiluokkaan, jonka elämää Paakkinen pääasiassa kuvailee. Maalaiset ja köyhät ja heidän käytöksensä esitettiin teoksessa niin poikkeuksillisina "keskiverrosta" turkkilaisesta (esim. kausityöläisten moraalisesti tuomittavasta käytöksestä puhuttaessa), että olisi ollut mukava kuulla miten suuri on tämä joukko, joka määrittelee Paakkisen keskiverroksi kokemaa turkkilaista elämänmenoa.
I read Paakkinen's previous book about Turkey this year and liked it so much I wanted to read her other book as well. As a journalist who has studied Greek and Turkish history, language and culture and lived and worked in Turkey for years, Paakkinen surely has some expertise on the topic.
The book was divided into many small chapters each one focusing on it's own theme (such as work culture in Turkey, history of Cyprus, gender roles in Turkey...). Paakkinen uses official data sources as well as tells anecdotes and stories from her personal life and from the lives of people she meets (which are many, as a journalist she meets and interviews lots of people daily).
If Paakkinen would go on writing other books (some of her Finnish newspaper articles can be read here https://www.maailmankuvalehti.fi/kirj...), I would like to read them as well.
Tähän kirjaanpa sitä mahtuu tietoa monenmoista! Koska suurin osa historiallisista asioista oli minulta päässyt kouluajoista unehtumaan, 400 sivun luku-urakka kesti koko joulun ajan. Eniten pidin arkielämän kuvauksista. Satu Kontisen tekemä kansi on koristeellisuudessaan kaunis.
Luin about puolet ja jätin sitten kesken. Ihan ok kerronta, mutta pidän itse henkilökohtaisemmasta tyylistä, ja tämän kanssa tuli välillä tylsää. Turkkilainen kulttuuri oli kiinnostavaa, mutta Paakkinen kirjoitti ehkä vähän liikaa historiasta pitkän kaavan kautta.
Ihan mukava paketti Turkista ja Kyproksesta, mutta melko raskas faktapainotteisuutensa ja rönsyilevän aiheensa vuoksi. Tosielämän anekdootit ja nykyajan kuvaukset olivat parasta antia; historiaosuuksiin en jaksanut kovin tarkasti paneutua.