Hilpeänhauska kertomus siitä, mitä tapahtuu kun introvertti sinkkunainen joutuu kosketuksiin reaalimaailman kanssa.
Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän asuu yksin, työskentelee kirjastossa ja rauhallisen arjen keskeyttävät vain siskon satunnaiset yllätysvierailut.
Kaikki muuttuu, kun Lotta murtaa jalkansa ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Lotta löytää itsensä makaamasta jalka kipsissä sisarensa sohvalta. Oleskelu eloisan pariskunnan nurkissa tuntuu itsenäisyyteensä tottuneesta Lotasta ensi alkuun ylivoimaiselta, mutta hiljalleen hän oivaltaa, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa. Edessä on kuitenkin uusi ongelma: valitako kirjaviisas Jiri vai Olle, jonka seurassa epämukavuusalueelle joutuminen on enemmän kuin todennäköistä.
Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa Vanhatalo kirjoittaa komediallisia lemmentarinoita Jane Austenin, Hilja Valtosen ja Bridget Jonesin luoneen Helen Fieldingin jalanjäljillä.
Aivan erinomaisen viihdyttävä ja nopealukuinen hyvänmielen kirja. Pidin siitä, ettei kukaan henkilöistä ollut minkäänlainen pahis. Draaman kaari syntyi pienistä, inhimillisistä asioista, joihin on helppo samastua. Enemmän oikeastaan olisin kaivannut vain yksityiskohtien kuvailua; kirjojen nimiä, bändejä/biisejä, viinimerkkiä, olutmerkkiä jne. Ne olisivat elävöittäneet tekstiä enemmän. Nyt lopputulos jäi ihan aavistuksen paperinmakuiseksi. Mutta itse tarina toimi hyvin!
Kevyesti kipsissä on kutakuinkin täydellinen hömppäkirja. Päähenkilö on samaistuttava kirjojen ahmija, kirjassa kuvatut parisuhteet ovat paikoin yllättävän realistisia mutta silti sopivan saippuaisia ja asioita ei jaanata loputtomasti. Tämä oli juuri sitä, mitä silloiseen lukuhetkeen tarvitsin.
Kevyt ja nopealukuinen hyvänmielen kirja. Päähenkilönä on introvertti Lotta, joka rakastaa kirjoja. Hän yrittää keskittyä elämään ilman miessuhteita tai seurustelua, mutta päätyy kuitenkin osaksi ihmissuhdedraamaa. Myös Lotan sisko Memmu ja hänen avovaimonsa omine suhdehuolineen esiintyvät melko keskeisessä osassa tässä teoksessa.
Tykkäsin kovasti Vaahteran uudemmasta kirjasta Sopivasti sekaisin, minusta se oli tosi hauska ja kirjoitustyyli tuntui kepeältä. Tämä oli omaksi pettymyksekseni vähän realistisempaa tekstiä ja Goodreadsissa tämä oli saanut paremmat arvostelut, ou nou! :D Hyvä kirjailija, toivoisin silti absurdeja höpsöyksiä myös tulevaisuudessa! <3
Tämän kirjan tarina meni välillä vähän yllättäviin suuntiin, eli jännite ei ihan tuntunut pysyvän yllä, mutta lukevista ihmisistä on aina mukava lukea. <3 Tämä pisti myös ajattelemaan oman elämän kirja- ja somemaailma vs. reaalimaailma -suhdetta.
Kirjasto chic litiä! Wuhuu! Tämä oli juuri sellainen kirja, jonka sujuvuus ja tapahtumarikkaus harhauttavat unohtamaan, miten paljon vaatii näin hyvän tekstin kirjoittaminen. Henkilöt olivat hauskoja ja kasvoivat mukavasti, päähenkilön asenne elämää kohtaan nauratti. Jokainen luku oli ehjä kokonaisuus. Kuuntelin äänikirjana ja lukija oli aivan loistava. Siitä ylimääräinen tähdenpuolikas, muuten tämä olisi omalla rankingilla 3,5.
Tämä romantiikkahyllyn kirja kertoo introvertista lukutoukka Lotasta, joka päätyy pitkän sinkkuuden jälkeen treffailemaan kahta miestä. Toinen on hänen kaltaisensa kirjaihminen Jiri, toinen taas sosiaalinen Olle. Veera Vaahteran nimellä kirjoitetut romanttiset kirjat ovat mielestäni oman genrensä parhaimmistoa, ainakin tällaisen realistisen kirjallisuuden ystävälle juuri sopivia. Ei liikaa höttöä tai epäuskottavuuksia. Jos haluaa lukea chiclittiä, joka kertoo tavallisesta arjesta, suosittelen!
Samaistuin päähenkilöön ihan täysin siinä mielessä, että vaikka kirja olisi kuinka huono tai umpitylsä, minäkään en voi jättää kirjaa kesken, palauttaa sitä ja jatkaa elämääni jonkun paremman kirjan seurassa.
Tarinan edetessä Lotta, kirjaston vahtimestarina työskentelevä päähenkilö, kuitenkin pikkuhiljaa saavuttaa mielentilan, jossa ok siirtyä eteenpäin, vaikka kertomus ei olisikaan aivan lopussa.
Pidin tästä kirjasta, sillä Lotta on kiva päähahmo. Hän on mukava, empaattinen ja lämminhenkinen ihminen, vaikka kammoaakin yllättäviä sosiaalisia tilanteita, suuria ihmisjoukkoja sekä yksityisasioista liian kiinnostuneita hyväntahtoisia asiakkaita. Tässä kirjassa introvertti ei tarkoita kylmäkiskoista ihmisvihaajaa, ja se oli mukava huomata. Myös muut hahmot olivat persoonallisia ja aidontuntuisia. Taiteellinen ja ailahtelevainen Kata oli suosikkini, ja Memmun ja Lotan siskossuhde oli hellyttävää luettavaa. Myös Lotan miesehdokkaat yllättivät positiivisesti, sillä kummatkin olivat omanlaisiaan, ihan kunnollisia perusjamppoja, eivätkä samalla muotilla rakenneltuja pahvisia komistuksia ja/tai pahoja poikia, joilla ei ole luonnetta nimeksikään.
Juoni kulki eteenpäin luonnollisesti, teksti oli nopealukuista ja hahmojen dialogi vaivatonta seurata. Rypistelin otsaani ainoastaan sille, miten Tästä huolimatta Kevyesti kipsissä jätti mukavan fiiliksen. Nähdäkseni vappupäivän olisi voinut viettää huonomminkin kuin tätä lukiessa.
Ihanaa, taattua Vaahtera-laatua! Hyvää kevyttä hömppää joka imaisee mukaansa. Tässä kirjassa (kylläkin hieman ehkä karrikoitu) introvertti lukutoukka joka loukkaannuttuaan päätyy asumaan siskolleen jalka kipsissä ja sisko päättää järkätä hänelle miesseuraa... Vahingossa hän törmää toiseenkin mieheen. Miehet keskenään ovat kuin yö ja päivä, toinen introvertti lukutoukka ja toinen sosiaalinen ja reipas, kumman kanssa kemiat pelaavat paremmin yhteen, vai eikö kummankaan, olisiko sittenkin helpointa vain olla keskenään ja lukea kirjoja?
Aivan ihanan seesteistä ja soljuvaa romanttista viihdettä! Vahvasti introvertin Lotan elämään oli mukava eläytyä, lukutoukan probleemit olivat tunnistettavia ja keveästä otteesta huolimatta löysin riveiltä ja niiden välistä paljon viisautta ja vertauskuvallisuutta.
Varmaotteinen ja viihdyttävä. Suosittelen!
(Tämä on myös ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut älypuhelimelta.)
Todella vaikeaa kuvitella toista kirjan päähenkilöä, johon samaistuisin yhtä paljon kuin tämän kirjan Lottaan. Lotta on introvertti ja lukutoukka, jonka on pakko lukea loppuun aloittamansa kirjat, ihan kuin minä. Tiesin, että haluan lukea kirjan kun luin sen esittelytekstin. Ei tarvinnut pettyä. Tai no vähän, mutta se ei liittynyt Lottaan.
Tykkäsin tästä kirjasta niin paljon, mutta mikä vähän kaihersi oli se, että välillä tuntui, että kirjailija ohitti itseä henkilökohtaisesti eniten kiinnostavat juonenkäänteet ja kohtaukset toteamalla että sitten kävi niin ja näin tai teki aikahypyn eteenpäin, mutta ei aukaissut asiaa enempää. Olen nyt lukenut reilun kuukauden aikana kolme tämän kirjailijan teosta ja niissä kaikissa on ehkä ollut havaittavissa vähän samaa ilmiötä, mutta tässä se jostain syystä nyt häiritsi eniten. En tiedä onko sille olemassa jotain täsmällistä termiä, mutta täällä goodreadsissa olen törmännyt fraasiin "show, don't tell", joka kuvaa sitä aika hyvin.
Lempikohta kirjassa oli se, kun Lotta mietti, miten joidenkin kirjojen kohdalla joku voi auttaa näkemään niiden ansiot, mutta niistä kirjoista ei silti tule rakkaita. Minusta se rinnastui kirjassa hyvin ihmissuhteisiin, että jos ei klikkaa niin sitten ei klikkaa ja kyllä sen tietää, vaikka sitä ei pystyisi sanoin selittämään.
Ei niistä kirjoista silti ollut tullut minulle rakkaita. Mikään suostuttelu ei muuttanut peruskokemusta. Kirjaan joko sukelsi tai jäi räpiköimään tekstin pintaan.
Tämä oli viihdyttävä ja samaistuttava tarina, mutta antoi myös hieman ajattelemisen aihetta. Antaisin 3,5 tähteä, mutta pyöristän sen neljää tähteen, kun viihdyin tämän parissa paremmin kuin hyvin. Suosittelisin kaikille realistisen viihdekirjallisuuden ystäville. Nyt taidan itse pitää vähän taukoa tämän kirjailijan töistä, mutta luultavasti palaan niihin myöhemmin.
Tämä kirja palautti uskoni suomalaiseen chick littiin sen jälkeen, kun Kira Poutanen sen tuhosi. Päähenkilö oli itselleni erittäin samaistuttava kohde, introvertti lukutoukka. Virkistävää, ettei päähenkilö itkenyt miesten perään tai ettei hänen päätehtävänsä ollut löytää itselleen poikaystävää.
Tykkäsin myös siitä, että tässä kirjassa ei ollut tolkutonta määrää hahmoja, vaan hahmot ovat melkein yhdellä kädellä laskettavissa. Sillä tavalla sai enemmän irti kaikista. Hahmoja viljelevät kirjailijatkin voisivat ottaa mallia: Vaikka hahmoja oli vähän, kaikki eivät olleet heteroita. Ei se tosiaan ole niin vaikeaa sisällyttää muitakin kirjallisuuteen.
4/5 tähteä koska olisin toivonut ehkä vielä enemmän parisuhteiden ulkopuolelle keskittyvää juonta.
Kotimaista chick-litiä hauskalla idealla, missä introvertti kirjaston vahtimestari Lotta teloo jalkansa ja kämppäkin menee alta vesivahingon vuoksi. Siskonsa luona asuessaan Lotan jämähtänyt elämä saa uutta puhtia. Välillä tosin Lotan lähes karikatyyrimäinen introverttiys alkaa ärsyttää. Huolettomana välipalakirjana tämä kuitenkin menee.
Kirjastoihmisenä vähän kummastutti huomattava kirjastonhoitajien määrä, mutta kertaakaan ei mainittu kirjastovirkailijoita. Arkistonhoitaja oli myös mielenkiintoinen nimeke. Ei siinä, voihan jossain kirjastossa ollakin näin.
Ihan ok, mutta ei kirjassa ollut paljoakaan sisältöä. Päähahmo Lotta oli tylsä, ei halunnut tehdä mitään koskaan, missään. Hän tapasi muiden yllyttämänä miehen, ei tuntenut kipinöitä. Sitten hän hetken aikaa tapaili toista miestä, jonka jätti mitättömästä pienestä syystä. Sitten takaisin yhteen mies nro 1:sen kanssa. Koko ajan taustalla menee punaisena lankana rakkaus kirjoihin, elämässä ei ole muuta kuin kirjat! Itsekin suhteellisen paljon lukevana luulin, että pystyisin samaistumaan, mutta tämä hahmo on ihan eri sfääreissä. Odotin kirjailta jotain enemmän.
Koska ihminen tarvitsee viihdettä(kin), viihteen olisi kiva olla hyvin kirjoitettua. Tämä on. Juoni etenee, kieli ei kangertele eikä tee oloa vaivaantuneeksi ja henkilötkin ovat mukavasti luonnehdittuja tämän päivän nuoria kaupunkilaisia. Iso bonus ja peruste tämän kirjan lukulistalleni päätymisessä oli se, että se käsittelee pienten romanssiviritelmien ohella kirjoja, lukemista ja kirjastoja. Aina hyvä teema.
Veera Vaahteran tuttua tyyliä, kevyttä kesälukemista. Kirjan päähenkilössä oli jotain samaa kuin minussa: introvertti, joka rakastaa lukemista. Ihan noin intohimoisesti en sentään minäkään kirjoihin suhtaudu. Mukava välipala lukea, itseäni toisaalta loppupuolella hieman ärsytti, kun päähenkilön miesystävät vaihtuvat aika tiuhaan, mutta niin että samat miehet ovat kuvioissa vuorotellen ja välillä yksi löytyy sisaren vuoteesta - tai paremminkin sen alta.
Kyllä ei oikeasti introvertti ota ihan kevyesti vastaan järjestettyjä deittejä, mutta muuten mukavaa chic littiä kaikille sen ystäville. Miten muuten mitään saisi introverteille tapahtumaan, ellei joku tai jokin pakota? Hahmotkin kehittyvät, ja loppumetreillä ketään heistä ei voi edes vihata. Hyvä mieli tästä jäi, voi olla että tulen lukemaan lisääkin Vaahteran kirjoja.
Rankan työrupeaman jälkeen kaipasin jotain kevyttä luettavaa ja tämä Veera Vaahteran (eli Pauliina Vanhatalon) kahden miehen välissä ahdistuvasta introvertistä hardcore-lukutoukasta kertova Kevyesti kipsissä sopi mielentilaani kuin nyrkki silmään. Tarina on kepeä ja nokkela, mutta napakasti ja ilmeikkäästi kirjoitettu. Omassa lajissaan erinomainen.
Vaikka kirjassa oli jonkinlaista samaistumispintaa kirjafriikin päähenkilön osalta, siihen se sitten jäikin. Turha miehestä toiseen hyppiminen oli raivostuttavaa, eikä mitenkään aitoa. En edes tiedä miksi kuuntelin tämän, mutta tiedänpähän ainakin ettei tarvitse saman kirjailijan teoksia enää lukea.
Mukavaa ja kevyttä luettavaa, notkeaa kerrontaa. Mielenkiintoista, että kirjailija on samana vuonna julkaissut omalla nimellään kirjan Keskivaikea vuosi, joka käsittelee paljonkin samaa teemaa - introverttiutta ja tarvetta saada omaa tilaa, uupumista sosiaalisesta elämästä. Ehkä molempia tyylejä tarvitaankin, kepeää chick littiä ja vakavampaa omakohtaista kerrontaa.
Nämä Veera Vaahterat ovat varsin mainioita kaikessa kepeydessään. Kirjastomaailman kuvaus on kiva bonus ja vieläpä uskottavaa! Tässä kirjassa päähenkilö Lotta työskentelee kirjastossa vahtimestarina, ja ehtii lukea asiakaspalvelun lomassa ilmeisen paljon.
Äänikirjan lukijalla on myös hauska nimi: Anni Kajos. Luettuna se kuulostaa aina olevan Annika Jos.
Mikä hyvämielen kirja tämä olikaan! Lyhyt, tarina eteni nopeasti ja yllättävästikin, hyvät kuvaukset. Miten erilaisia me ihmiset olemmekaan mutta kompromissien kautta sovitamme itsemme erilaisiin lokeroihin oppiaksemme myös itsestämme uusia puolia. Aihe olisi voinut olla myös ahdistavaksi kirjoitettu mutta tämä oli mukaansa tempaava ja hilpeä lukukokemus.
Introverttinä lukutoukkana tunnistin itseni tästä kirjasta monesta kohdasta. Vaikka ihan noin syrjäänvetäytyvä en tunnusta olevani... Kirjojen keskenjättämisen mahdottomuus on myös hyvin tuttua. Ihan kiva, nopealukuinen kevytkirja, jossa ei suuria vikoja lajityyppinsä edustajana ollut. Välipalalukemista.
Kuuntelin e-kirjana. Lukupiirissä oli keskustelua V Vaahteran kirjoista ja tajusin, että kaikki ovat lukematta/kuuntelemassa. Minulle suositeltiin tätä Kevyesti kipsissä -teosta.
Kuuntelin monessa osassa ja silloin tällainen kevyt toimii hyvin. Hahmot pysyivät mielessä, vaikkakin Lotan introverttius oli viety todella ääripäähän.
Saatan tarttua toiseenkin Veera Vaahteran teokseen myöhemmin.
Kevyesti kipsissä oli tarinaltaan juuri sellainen, mistä tykkään ja bonusta tietysti päähenkilön lukuinnostuksesta ja työstä kirjastossa. Mutta luin samaan aikaan useampaa muuta kirjaa ja tämän kanssa tuli liian pitkiä taukoja, että olisin kunnolla imeytynyt juoneen mukaan.