Mauno Koiviston vuonna 2001 kirjoittamasta teoksesta on tänä vuonna otettu uusi painos, sillä teos on sattuneesta syystä kovin ajankohtainen. Koiviston kunnianhimoinen tavoite on lyhyehkössä, 300 sivu teoksessa ollut kuvata itänaapurimme koko historia ja sen myötä valottaa sitä, miksi maassa on toimittu niin kuin on toimittu. Koiviston keskeiseen kysymykseen 'haluaako Venäjä olla itää vai länttä' olemme kuluneena vuonna saaneet hyytävän vastauksen.
Tiiviiseen muotoon pakattu historia on vähän turhankin tiivis omaksuttavaksi, eikä historiallisten käänteiden ja nimivyöryn keskellä ole helppoa pidellä punaista lankaa käsissään. Jonkinlainen kokonaiskuva Venäjän historiasta toki muodostuu, ja Venäjän ideakin kirjaan on selkeästi kirjattu: saada haltuun arvokasta maata, uskon levittäminen ja slaavien yhdistäminen Venäjän johtoon. Tämä siis Venäjän laajentumishalun taustana 1500-luvun taitteessa.
Koiviston kirjoitustyyli on hänelle ominaisesti pohdiskeleva, mikä lisää kirjan lukemisen haastavuutta. Pohdiskelevuus näyttäytyy nimittäin välillä myös tajunnanvirtamaisena poukkoiluna, ja aikahyppyjäkin tapahtuu sen verran taajaan, että niiden kanssa saa olla tarkkana. Sinänsä mielenkiintoiset Koiviston omaan elämäntyöhön liittyvät pienet muistelot siellä täällä tekstissä ovat sinänsä mielenkiintoisia, mutta hajauttavat kokonaisuutta entisestään.
Erittäin hyvin kirjoitettu yleisesitys Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta. Teos ei yritäkään kattaa aivan kaikkia tapahtumia, vaan keskittyy tiettyihin mielenkiintoisiin teemoihin, tapahtumiin tai henkilöihin. Mukana on myös anekdootteja Koiviston matkoilta Venäjälle ja keskusteluista siellä. Olin saanut jostain arvosteluista sellaisen käsityksen, että Koivistolla olisi jokin teesi tai teoria, millä hän yrittäisi selittää koko Venäjän. Onneksi näin ei ole. Koiviston valtava sivistys ja tietämys herättää kunnioitusta. Hän on myös erittäin hyvin perehtynyt teoksen kirjoitusajankohtana uuteen 90-luvun historiantutkimukseen, sitä koskeneeseen keskusteluun ja Venäjän tuolloin avautuneiden arkistojen materiaaliin. On suuri sääli historiantutkimukselle, että lyhyen avoimuuden kauden jälkeen arkistot sulkeutuivat ja historiantutkimus politisoitui ja joutui sensuurin kohteeksi. Jos kirjasta löytää kritisoitavaa, niin ehkä kirjalle olisi tehnyt hyvää joko sivumäärän laajentaminen tai vaihtoehtoisesti keskittyminen selkeästi johonkin aikakauteen. Teoksessa ei myöskään ole lähdeviitteitä tai kattavaa lähdeluetteloa. Tämä on tietysti Koiviston tietoinen valinta - hän on halunnut kirjoittaa populaarin teoksen kaikelle kansalle, eikä akateemista hustoriantutkimusta, vaikka mennen tullen hakkaa monet akateemiset tuotokset. Turhaa vaatimattomuutta vaatimattomalta ex-presidentiltä.
Sujuvasti luettava ja kompakti esitys Venäjän historiasta sen alkuhämäristä aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Ei välttämättä objektiivisin mahdollinen tulkinta moniin intressiristiriitoihin kytkeytyvästä aihepiiristä, mutta tarjoaa hyvän yleiskatsauksen. Pitkän poliittisen uran kerryttämät omakohtaiset kokemukset ryydittävät kirjaa ilahduttavina sattumina.
Olipas infopläjäys! Aivan jokaista detaljia on mahdotonta ensilukemalla siirtää pitkäkestoiseen muistiin, mutta suuret historian linjauksen ja kehityskulut tulevit selviksi. Tietokirjan ja omakohtaisten anekdoottien sekoitus, kuitenkin selkeä sellainen. Ajankohtainen.
Harvinaisen kiva lukukokemus. Kieli on tiivistä ja eksaktia. Lyhyessä kirjassa on valtavasti kiinnostavaa tietoa ja yllättävän syvällisiä näkökulmia. Koivisto vertailee toimivasti venäläistä historian kirjoitusta länsimaiseen ja välillä lisää joukkoon myös anekdootteja.
Upea ja syvä teos siitä, miten Venäjä ja venäläiset kansat ovat tähän (muutama v sitten) pisteeseen päässeet ja ajautuneet. En tiennyt, miten valtavan kova asiantuntija Koivisto Venäjän suhteen oli. Hattua päästä. RIP.
Very interesting to read this as a Russian - I mean, he does not say anything particularly new for me about Russian history, but I liked watching the kind of comparisons he used, what points he considered important, and the personal stories he told about his political/cultural encounters with Russia/USSR were also interesting. On the whole, he sounds like the kind of person you'd want to talk to.
This book is currently translated in English, so I'll make this short review in English. Mauno Koivisto (1923–2017) was a Finnish politician whose carees saw it's higlight as the president of Finland. Koivisto was in several key positions in Finland when Soviet Union existed, and this reflects his thinking. He gives sympathy to some rather interesting characters of history. Now this is hindsight, but also Koivisto himself uses hindsight: sometimes he recognizes it, sometimes doesn't.
Book gives some good general observations, but Koivisto suffers from "old historian uncle dilemma". When something has to be proven, instead of showing actual evidence provided by research he tells an anecdote or a joke. Of course the personal experiences of Koivisto are valuable, but they seem to dominate the reasoning instead of supporting it with actual research.
Koivisto makes interesting guesses about Russias future (in 2000–2001), but they are rather vague and like Nostradamus, can be interpreted in any way possible to show that "this came true".
I do recommend reading this book, but not as a good analysis of Russia but as a fragment of it's time.
Kuten osasi odottaa, oli Koiviston kirja sitä kuuluisaa fundeerausta. Kirja maalaa Venäjän historiaa leveällä pensselillä pitkältä aikaväliltä ja tuo esille ison kuvan Venäjästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisiin vuosiin saakka. Kirja ei varsinaisesti vastaa nykykuvaan, mutta antaa osviittaa tähän. Käynnissä olevan Ukrainan sodan vuoksi tämä kirja on tietysti ajankohtainen näinä aikoina, kun itse tätä lueskelin.
Kirja ei itseäni sytyttänyt, mutta ei myöskään ollut heikko teos. Ajoittain Koivistolle tunnetuksi tulleeseen tapaan argumentointi vaatii sulattelua, koska olihan Manu tunnettu koukeroisesta ilmaisustaan. Kirja ei myöskään ole katsaus sosialidemokraattisen puolueen näkemys venäjästä, mutta on tietysti kirjassa ymmärrettävästi ajoittain painotus pohjautuen sosialidemokraattiseen arvomaailmaan. Kysymykseksi jää, että olisiko tämä teos ollut erilainen, jos kirjoittaja olisi ollut puoluekannaltaan esimerkiksi kokoomuslainen tai keskustalainen.
Kirjan otsikko ei välttämättä vastaa sisältöön, mutta on osittai kuitenkin osuva. Suosittelen kuitenkin lukemaan Kirjan ajankohtaisuuden vuoksi tämän kirjan. Arvosana Manun hengessä lentopallojen määränä.
A really interesting and insightful read on Russian history and thinking behind how Russia sees itself and its role in the world.
The tone is conversational, anecdotal, and sources aren't indicated, so this can't be treated as an authoritative source, but there is sufficient weight from Koivisto's career and reading to make this a must read to anyone interested in European politics.
Easy to read for non-experts too, although some basic knowledge of Russian and Finnish history will be handy.
The perspective is definitely Finnish, the lens is not wider, and for Finns this works almost as a handbook of the Russian mindset.
К сожалению, осилил треть книги (в русском переводе). Автор скачет с темы на тему, тяжело удерживать в голове нить повествования. Из того, что я понял, в книге довольно кратко показывается история России в попытке определить некую "русскую идею", которая неразрывно связано с церковью.
Встретилась интересная идея, что русские ждали конец света в конце 15 века, он не произошел, но русские все равно живут как бы в его ожидании.
Erinomainen koonnos, josta näkee sen tekijän pitkän kokemuksen Venäjästä ja venäjän kielen osaamisesta. Kirjan parasta antia on vanhempi historia, jossa Venäjä asetetaan laajempaan kontekstiin. Neuvostoliiton aika sen sijaan on enemmän tutun kertausta. On hyvin helppo ymmärtää, että nykyisessä kiihkoisen ryssävihan ilmapiirissä Koiviston kirjaa ei haluta - sen objektiivisuudesta huolimatta - mainostaa.
Hyvä ja helposti lähestyttävä tietokirja Venäjän historiasta länsimaisesta, ja erityisesti suomalaisesta, näkökulmasta. Koivistolla oli hyvin perspektiiviä tehdä olennaisia nostoja Venäjän pitkästä historiasta ja samalla selittää miksi Venäjä toimii tällä hetkellä niin kuin se toimii vaikkei kirjassa käsitellä juuri ollenkaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä aikaa. Jos suomalaislukijoille pitäisi suositella luettavaksi yhtä Venäjä-aiheista tietokirjaa, voisi se hyvin olla tämä.
Kielen käyttö tuntui minusta poikkeukselliselta, jopa niin poikkeukselliselta, etten pysty sanomaan tarkemmin millä tavalla. Kyse saattaa olla lauserakenteessa tai sivistyssanoissa tai ehkä kuitenkin jossakin suuremmassa tavassa viedä lukijaa matkalle sivistyneen henkilön perustelluihin ajatuksiin. Avoimuudessaan ihana ja anekdootit kertovat vaatimattoman miehen suuruudesta. Taidan ottaa lukulistallani muitakin edesmenneen presidenttimme teoksia.
Tätä oli miellyttävä lukee, koska teksti ei ollu oppikirjamaista. Koiviston omat näkemykset ja kokemukset oli mielenkiintosia ja toi tekstiin rennon otteen. Välillä tää sit kuitenki tuntu liian päiväkirjamaiselta, koska aiheesta harhailtiin eikä punasta lankaa tuntunu löytyvän. Siitä huolimatta tuntuu, et ymmärrän paremmin miks Venäjä on semmonen kun se on.
This book is a summary of Russian history and historical events which have shaped the Russian empire, Soviet Union and the current Russian state and the Russian people. It’s a good information package for those who want to understand the Russian bear a little bit better.
Äänikirjana. Koivisto on mainio ja ehdottoman asiantunteva kirjoittaja, vaikkei historioitsija ollutkaan. Vähän liikaa anekdootteja ja sivupolkuja, liian vähän pohdintaa itse Venäjän ideasta. Pohdintakohdat (ja tarinat Koiviston uralta!) ovat kuitenkin timanttia.
Asiaa viiden tähden edestä, kaikki kunnia siitä Mauno Koiviston Venäjä-asiantuntemukselle, mutta kirjaan on sisällytetty aivan liikaa asiaa aivan liian tiivistetyssä muodossa. Se teki kirjan lukemisesta työlästä. Ehkä joku rajaus olisi ollut paikallaan?
Venäjän historiaa omilla kokemuksilla ja ajatuksilla maustettuna. Jälkimmäisiä olisi voinut olla enemmänkin, nyt menee aika pitkälle perushistorian kertaukseksi. Ihan kiinnostavia huomiota kyllä, mutta on merkillepantavaa, että Jeltsin ja Putin eivät esiinny kirjassa lainkaan.
Todella mielenkiintoinen ja sujuvasti kirjoitettu historiankirja. Kirjoittaja on perehtynyt suureen määrään venäjänkielistä - ja muutakin - kirjallisuutta ja maustaa tekstiä henkilökohtaisilla kokemuksillaan Venäjästä ja venäläisistä. Lähdeluetteloa jäin vähän kaipaamaan.
Hopper litt rundt, ikke alltid lett å følge. Mest interessant da det gir noe innblikk i hvorfor Finland ikke ble NATO medlem før opptrappingen av den russiske invasjonen av Ukraina. Gir et noe annet blikk av Russland som er interessant, men ikke for de som vil demonisere Russland.
Tiivis kuvaus Venäjän historiasta, yhteiskunnasta ja suhteista muuhun maailmaan. Tämä aika erityisesti kutsuu tutustumaan Venäjän ideaan ja tästä teoksesta oli hyvä aloittaa.
Mauno on tehnyt loistavan ylätason teoksen käsittelemään Venäjää, sen syntyä ja ideologiaa. Suomen idea on selviytyminen. Tämän teoksen lukeminen herätti kiinnostuksen syventyä Venäjään enemmänkin.