Naaraskierre

by Satu Hassi

Pirkko on fiksu ja määrätietoinen nykynainen, joka ei vähästä hätkähdä. Hän on päihittänyt Polin opintoputken siinä kuin miehetkin, ja jossakin lukuvälissä avioitunut ja synnyttänyt kaksi lasta. Kuusi vuotta paahdettuaan Pirkko astuu työelämään, sähkösuunnittelijaksi Dahlströmin konepajalle Trauman kaupunkiin. Näissä miehisissä ympyröissä naisia on nähty lähinnä kahvinkeittäjinä ja alastonkuvina seinällä. Pirkko huomaa olevansa kuin toiselta planeetalta tipahtanut. Insinöörinä kummajainen koska on nainen. Ja naisena kummajainen, koska on insinööri…

Pirkon riemastuttavat ja raivostuttavat kokemukset konepajan ukkoporukoissa, messumatkoilla, ulkomailla ja kotona, uraansa luovan uroskierteen puoliskona on kirjannut Satu Hassi, tamperelainen tekniikan lisensiaatti. Satu Hassi on aikaisemmin julkaissut runokokoelman Magdaleena ei häpeä enää.

275 pages, Hardcover

Published January 1, 1986

Reviews

[Helena · Rating 4 out of 5]

Olipas viihdyttävää, teräväsanaista tekstiä! Osansa saivat niin (ex-)aviomies kuin miesvaltainen työyhteisökin, pikaisesti Hassin taustatietoja googlettamalla tarina taisi olla vahvasti omaelämänkerrallinen. Vähän sääliksikin kävivät miespolot, jos ovat kirjan aikanaan lukeneet :) Yllättävän hyvin siirrettävissä tähänkin päivään tämä vuonna 1986 kirjoitettu kerronta.

[Petteri Hynönen · Rating 4 out of 5]

Oikein hauska, tuli ihan 70-luku mieleen!

[Susanna · Rating 4 out of 5]

Hih, ihanaa ja viihdyttävää luettavaa, jossa tuli monissa kohdin hymähdeltyä nyökyteltyä päätä tietäväisenä: "juuri näinhän tämä asia on". Ja siis yhä edelleen vielä yli 20 vuoden jälkeenkin todella monet kohdat olivat äärimmäisen osuvia kun puhutaan naisesta, joka työskentelee miesvaltaisella alalla. Että se siitä kehityksestä ja tasa-arvosta... ei todellakaan olla näköjään päästy YHTÄÄN eteenpäin tässä asiassa. :O Toki kirjassa karrikoitiin ja korostettiin asioita, mutta silti ne pohjimmaiset seikat ovat edelleen tosiseikkoja. Tai sitten mulla on vaan käynyt ns. paska mäihä kun en ole törmännyt muunlaisiin työyhteisöihin...

Teksti oli sujuvaa ja joukossa oli hersyvän humoristia mutta ah-niin-tarkkasilmäisiä huomioita naisista, miehistä, johtajista, työläiskoirista (kuka kuuluu sekarotusiin ja kuka kenneliin?), työyhteisöistä, työpippaloista jne jne jne. Viihdyttävyytensä lisäksi kirjasta sai myös aimo annoksen ajateltavaa - vielä nykypäivänäkin.