Murhia, juonia, valtapelejä sekä miesten välistä intohimoa.
Keskilinna. Kaupunki, jonka kuningas hallitsee alusmaita hovijuonten puristuksessa. Kaupunki, jossa ritarin ovela mieli on hänen paras aseensa – ja toisinaan hänen tuhonsa.
"He ottivat miekkani, ja kerrankin olin tyytyväinen, että isäni oli kuollut."
Keskilinnan ritarit koostuu kolmesta pienoisromaanista: Aseenkantajan kunnia , Ritarin ansio ja Kuninkaan tahto. Pienoisromaanit on julkaistu aiemmin e-kirjoina. Painettu versio sisältää epilogin, joka on entuudestaan julkaisematon.
Pseudokeskiaikafantasiamaailmaan sijoittuva homoeroottinen veijaritarina. Oikeastaan erotiikan osuus tarinasta oli ennakko-odotuksiin nähden melko vähäinen ja painopiste oli enemmänkin romantiikassa. Siltä osin kirja on myös erilainen kuin muu aiemmin lukemani homoeroottinen kirjallisuus, sillä yleensä miesten välisiä intiimisuhteita ei kuvata tällaisella herkkyydellä.
Noin muuten kirjan maailma on rakennettu suhteellisen levein ja harvoin pensselinvedoin ja perustettu paljolti siihen, mitä pseudokeskiaikafantasiassa yleensä oletetaan. Henkilöt ovat varsinaisia antisankareita, ja vaikka juonittelukuviot yltävät aina kuninkaaseen saakka, kaikki on kuvattu päähenkilöiden näkökulmasta sellaisella kepeydellä, että heidän ei toistuvasta hengenvaarasta huolimatta oleta ottavan asioita kovinkaan vakavasti. Toisin sanoen painopiste on pääparin ihmissuhteessa eikä heidän suhteessaan ympäristöön.
Eeppisen fantasian taitaja J.S. Meresmaa näyttää, että eeppinen voi olla lyhyemmässäkin mitassa. Keskilinnan ritarit on 390 sivua silkkoja juonenkäänteitä, juonittelua, tippuvia päitä, miekkoja, rakkautta... ja erotiikkaa. Varsin paljon erotiikkaa. Kyllä tällä saa posket hehkumaan talvipakkasillakin! Oikein ilahduttava ritaritarina.
(Sain kirjan luettavaksi oikolukuvaiheessa, mutta muuten en ole ollut sen kanssa tekemisissä. Mielipide on ihan omani.)
Huh, miten Meresmaan Keskilinnan ritarit piti otteessaan.
Kirjassa tosiaan on samoissa kansissa kolme pienoisromaania plus epilogi, joka toi tarinalle päätöksen, jonka kanssa voi olla lukijana levollisin mielin.
Vaikkakin nautin suuresti Konnon ja Jehremin tarinasta, heidän suhteensa kehittymisestä ja kummankin henkilökohtaisesta kasvamisesta, etenkin Konnossa nähtävät suuret muutokset ensimmäisen ja toisen pienoisromaanin välillä, kirja oli paljon muutakin. Kiehtovaa maailmanrakennusta kurvoineen (mistä näitä saa!?) ja tsintsin-klaaneineen, hovin juonittelua ja valtapelin yllättävää laajuutta. Henki on halpa jos sattuu sopimaan pelinappulaksi ja kauna kantaa pitkälle.
Ihailin suuresti ritarin ja aseenkantajan välistä suhdetta, kuin myös sitä, mikä merkitys kirjassa oli luottamuksella ja toveruudella. Epätoivoinen rakkaus kehittyy suhteeksi, luottamus rusentuu hetkessä ja hovin likapyykin määrä on taidokkaasti verhottu juonien taakse.
Konnoa, joka kirjan alussa on vielä ihan poikanen, voi lopussa kutsua jo nuoreksi aikuiseksi mieheksi. Konnon itsenäistyminen oli henkeäsalpaavaa seurattavaa, mutta ei se ainoa asia ollut, joka sai polvet tutisemaan, kirjan eroottinen puoli oli omaan makuuni erittäin taitaen kirjoitettu. Pwp ei tule kysymykseenkään, vaan erotiikka kuului tarinaan, kehittyen sen mukana.
Jehrem, sinä vanha ovela kettu. Mikäli kunnia ei ohjaisi tekojasi, voin vain kuvitella mitä olisit tehnyt elämälläsi. Onneksi näin.
Pakko mainita vielä toinen kuningatar, johon jostain syystä tykästyin heti. Kerebis rinnallaan tuosta naisesta olisi voinut tullakin paljon enemmän, mikäli ei olisi ollut juuri vaimoista toinen, eikä osaisi löytää ongelmia isolla O:lla. Samirasta olisi mukava kuulla lisää, mutta Nerula oli ihana, hän muistutti minua hieman Autonomousin päähenkilö Jackia ja se on jo kehu se.
Murhia ja vaaratilanteita riittää, mutta kuitenkin elämän suuret kysymykset nousevat pinnalle: mitä on rakkaus, kehen voi luottaa ja mikä on tärkeää, mitä tarkoittaa antautuminen täysin toisen käsiin. Konnon kohtaukset, joita voisin olettaa kuvailun perusteella paniikkikohtauksiksi oli kirjoitettu niin aidon oloisiksi.
Kyllähän tämä piti otteessaan. Ensimmäinen pienoisromaani eteni muita hitaammin. Eeppiset tapahtumat tulivat ja menivät melko nopeasti. Päähahmojen kemia oli mielenkiintoinen, Konno oli jotenkin erikoinen, ehkä hieman epäjohdonmukainen hahmo kaikkiaan. Kaikki kuitenkin toimii, olisin mielihyvin lukenut tätä pidempänä, täydempänä kertomuksenakin. Kerronta on mainiota, dialogi sujuvaa.
Keskilinnan ritarit is a gay knight erotica from a Finnish writer, haha! We don't have gay erotica in Finland all that much and I was very interested in seeing how Finnish would suit the setting and it didn't really, which I somehow knew already. The problem is that the Finnish language sounds idiotic if you try to be seductive and such, since we don't have nice terms to describe love making without it being somehow humorous or crude. I'm glad Meresmaa actually knows how to write and the plot works OK. Keskilinna is a city in which knights and their errand boys live. Our main character is a knight named Jehrem, who gets framed for crimes. His errand boy is Konno and together they start to investigate the whole thing and there's treachery, plotting and whatnot and of course hot man sex. The plot in itself works and the whole thing is well constructed so that you don't end up guessing the outcome. The beginning is rather slow, but still not too bad.
The problem is mostly our main characters, really. Their relationship isn't really credible and the way Konno acts is very annoying. I don't really see how Konno gets to be the top, when he acts like a bitch all the time. Their time together is like a cat and mouse play and in some other universe it would be hot, but now it feels kind of stupid. Konno acts like a girl most of the time and the way sexual things are described feels awkward. Like smelling the musky scent of the sweat on a hot man. Also, using the term "my dick gets hard" all the time is just comical instead of anything else. I wish our main characters would have more character and persona, since the slave/master thing hinders everything. I ended up laughing when I read the book and somehow I don't think that was the thing Meresmaa was after. Either way, this book is progress in this country and I do hope we get more, but hopefully with a different setting.
3,5 tähteä. Melko perinteistä pseudokeskiaikaisfantasiaa, painopiste lukuisissa juonissa ja päähenkilöiden välisessä jännitteessä. Mukavaa maustetta maailmanrakennuksessa olivat keksityt eläimet ja kasvit. Kannattaa muistaa, että nämä on julkaistu alunperin kolmena pienoisromaanina, koska kaikkea ei käsitellä kauhean syvällisesti, vaan siirrytään nopeasti paikoista toisiin. Ei moite, huomio vain.
Pidin kirjasta, ainoa outous oli eri aikamuodot Konnon ja Jehremin kappaleissa (Konno kertoi preesensissä, Jehrem imperfektissä). Sillä kai haettu erilaisuutta kertojanääneen, mutta se ei mielestäni ollut toimivin ratkaisu.
Meresmaan proosa on kerrassaan säkenöivää. Olin aivan ihastuksissani näiden pienoisromaanien mehevistä sanavalinnoista.
Olisin toivonut Keskilinnan maailmalta enemmän erilaisuutta esim. naisten aseman suhteen - nyt pysyttiin melko standardeissa valtarakennelmissa. Jehrem tuntui myös hiukan naisvihamieliseltä: "naikkonen"-sana etenkin tuntui mun mielestä todella ällöltä. Tosin tämä oli luultavasti ihan tarkoituksellista, koska Kuninkaan tahdossa Jehrem saa onneksi pikkaisen eri näkökulmaa asiaan. Naishahmot jäivät valitettavasti aika yksiulotteisiksi.
Olin etenkin Aseenkantajan kunniassa todella iloinen siitä, että alun asetelma rikottiin tosi nopeasti ja Jehremin ja Konnon suhde pystyi alkamaan tasa-arvoisissa merkeissä. Romanssihomma oli yleisesti ottaen kokonaisuuden parasta antia: Jehrem ja Konno tuntuivat aidoilta ja heidän välillään oli todellakin intohimoa ja tunnetta. Olisin mielelläni ollut lukematta taas kerran omistamisretoriikkaa rakkausjutuissa, mutta tiedän että mulla on ehkä poikkeuksellisen kova vastustus sellaiseen.
Pienoisromaanit toimivat varmastikin parhaiten näin yhdessä pötkössä luettuna, koska yleisjuoni kuitenkin jatkui koko kolmen pienoisromaanin läpi. Epilogi oli mielestäni myös erittäin tarpeen tässä, olisin muuten jäänyt kaipaamaan juuri sen tyyppistä loppukaneettia tarinalle.
Fanficcimäinen kolmen pienoisromaanin yhteisnidos. Ensimmäinen osa kärsii pahasta "älä kerro vaan näytä" säännön rikkomisesta ja iso osa juonesta on kerrottu epäkiehtovasti, mutta toisesta osasta eteenpäin päästään vähän vähemmän kökköön tekstiin. Kirja oli nopealukuista tekstiä, jossa eeppiset tapahtumat jäivät kuvailun ja keskittymisen puutteen takia vähän vähäiseksi, mutta ehkä se johtuu siitä, että kyseessä oli vain pienoisromaanin pieni mitta. Kyllä se silti vähän harmitti. Olisi sitä homoeroottista ritarimenoa lukenut enemmän "slowburn" muodossa.
Tässä oli sopivasti sellaista hieman vanhanaikaista, mutta uskottavaa ”poikakirja”-seikkailu energiaa, joka oli miesparista kertovan tarinan kontekstissa poikkeuksellista ja hauskaa. Erityisesti pidin siitä, että parin seksuaalinen dynamiikka käänsi perinteisen ritari/aseenkantaja asetelman päälaelleen, vaikka hahmot muuten sopivatkin ritariseikkailukaavoihin. Muuten ei kovin kummoinen, mutta kyllä tästä ihan tarpeeksi nautti, että lukiessa viihtyi.
Piristävää ritariromantiikkaa kiehtovan kuuloisessa miljöössä. Välillä lukuisien juonittelujen käänteet tuntuivat sen verran äkkinäisiltä, että jäin toivomaan vähän hidastusta. Eri aikamuotojen käyttäminen hämmensi myös vähän. Joka tapauksessa kaikkiaan varsin nautittava paketti.
En ollut ihan varma, antaisinko tälle kirjalla kaksi vai kolme tähteä. Ensimmäinen osa tuntui todella pitkältä prologilta tarinalle, joka todella alkoi vasta toisessa osassa. Parhaat juonikuviot olivat kuitenkin vasta kolmannessa osassa ja sen takia annan kirjalle kolme tähteä.
Ei ihan Tom of Finlandia, kyllä tässä juonikin oli suorasukaisten seksikohtausten seassa. Luin yhdessä illassa, eli nopea ja otteessaan pitävä, mutta jotenkaan en pysynyt juonittelussa täysin mukana. Tässä oli silti paljon sellaista, mistä pidin. Arvosana "ihan ok".
Muiden arvioista päätellen tästä olisi jo etukäteen pitänyt tietää, että tämän kirjan juttu on homoerotiikka. No ei se mielestäni ollut kovinkaan isossa osassa, vaan aika perinteistä miekka- ja kilpihommaahan tuo oli mukakeskiajalla. Ensimmäinen osa oli hidas, mutta loppua kohti aivan pätevää.
Suomeksi kirjoitettua ritarierotiikkaa, homoa sellaista. Jos kiinnostaa, kannattaa ehkä tutustua, mutta muille lienee luvassa lähinnä pettymyksiä. Yllätyin tosin kovasti, kun tässä alkoi ihan juonikin vetämään etenkin alkupuolella. Ei mikään erityisen ihmeellinen lukukokemus, mutta huippua että suomeksi on kirjoitettu tällaistakin!
Keskilinnan ritarit included three previously published shorter stories with the same characters and the same world. Overall, all of them were good and full of fantasy/medieval court politics with plots and knights. I enjoyed all of them quite a lot but the problem was that it didn't make my heart race. I liked everything but I didn't fell in love with the story or its characters.
Konno and Jehrem were the main characters, and Keskilinnan ritarit was a story of how their relationship formed, and how they both got mixed in the court politics. I liked Jehrem a lot, he was quite adorable in his shiny armour. Konno went through a character development that changed him and I'm still not sure if it was all for good or not. What I was maybe most disappointed was the lack of moments in their relationship. The book was marketed as 'erotic romance' and while there were some more detailed sex scenes, I'd say it's more like Medieval court politics and plot than anything else. Especially since the story ended a little too abruptly. So it wasn't what I expected it to be, but it was still good and fun read - even if it didn't blow me away.
So the three stars are more positive than negative, but overall I was left a bit too cold to give it more.
Odotin omakustannelaatua, ja sitä sain. Teksti oli tönkköä ja epäluontevaa, hahmojen ja paikkojen nimet ja kaikki yritykset maailmanrakennukseen vailla mitään sisäistä logiikkaa tai koheesiota. Hahmot jäivät yhdentekeviksi aina päähenkilöitä myöten, ja juonikuviot oli rakennettu niin ettei niistä saanut mitään otetta. Hahmojen väliset jännitteet olivat myös varsin ohuita, eikä edes sitä paljon mainostettua erotiikkaa löytynyt lopulta kovin paljon. Kirja jätti lopulta kuitenkin ihan symppiksen vaikutelman kaikessa kotikutoisuudessaan, ja toinen tähti tulee siitä että Suomessa ylipäätään tehdään tällaista.
Ensimmäisen osan kökköys muuttui kahdessa seuraavassa osassa viihdyttäväksi ja väsynyttä päätä nollaavaksi fantasiaseikkailuksi. En suosittele lukemaan julkisella paikalla: itse erehdyin lukemaan tätä bussissa ja kyllä korvat punoittivat pipon alla.
Jotenkin pirstaleinen juoni ja Konnon ja Jehrin välinen suhde jäi kaikkien muiden juonikuvioiden alle. Tarinassa punottiin liikaa romaanin sivumäärään nähden.