Millainen ihminen etsii ”jotain lukemista”? Miksi kirjakaupan runohyllyssä on kukkaruukkuja? Onko ostoskeskus Jumbo Suomen onnellisin paikka? Miten Peter von Bagh suhtautui lähtöterminaalin pokkarikioskiin? Miksi Britney Spearsin täytyi pukeutua lentoemännäksi?
Kuinka oikeistoliberaalia suomalainen gospel-musiikki on? Opettaako rippikoulu viettelemään vai uskomaan Jumalaan? Mitä yhteistä on kirjailijan ”perslihaksilla” ja poliitikon käärityillä hihoilla? Entä Brian Enolla ja Alvar Aallolla?
Rakastan kirjan esseetä, joka kertoo Hurskaisen kokemuksista lentokentän pokkarikaupan myyjänä. Mitä enemmän kirjoja luen, sitä useammin tulen kysyneeksi, onko kaikki lukeminen ihmistä kehittävää. Sen jälkeen kun sanavarasto on saatu kuntoon, tekeekö ihmisestä mitenkään parempaa ahmia suljettujuonisia kirjoja, joista lukemisen jälkeen ei jää mitään mieleen. Onko mitään järkeä kerätä kunniaa sillä, miten monta kirjaa lukee vuodessa?
Hurskainen on mainio ja hauska kirjoittaja. Ainoa miinus siitä, että välillä esseet lähtevät niin pitkäksi aikaa sivupoluille, että sellaista en enää oikein esseeltäkään kestä. Muuten Hurskaisen esseitä voi suositella niille lukijoille, joita filosofointi ja ylenmääräinen älyllisyys & teorialainausten viljely puuduttaa. Sellaista raskautta näissä esseissä ei ole.