What do you think?
Rate this book
Kevätuhrit #1
Kevätuhrit
Maailma muuttuu silmänräpäyksessä keskellä toukokuista aamupäivää. Uuden kotimaisen trillerisarjan avaus, piinaavan koukuttavaa jännitystä Lostin hengessä.
15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.
15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.
303 pages, Hardcover
Published March 7, 2016
5 people are currently reading
127 people want to read
About the author
K.K. Alongi
3 books3 followersKatariina Alongi os. Kaartinen (s.1967 Helsingissä) on koulutukseltaan liikunnanohjaaja, filosofian maisteri (englantilainen filologia) ja elämäntaitovalmentaja. Kaksi koko elämän jatkunutta intohimon kohdetta ovat olleet lasten ja nuorten urheiluvalmennus sekä hevoset, jotka veivät hänen sydämensä jo kymmenvuotiaana.
Alongi on asunut Kaliforniassa ja Italiassa ja asuu nykyään Helsingissä. Vapaa-ajallaan hän harrastaa joogaa ja tanssia, valmentaa poikansa salibandyjoukkuetta, lukee kirjoja sekä ulkoilee koiriensa kanssa. Lempiasioita ovat käsillä seisominen, ihmisten elämäntarinoiden kuuleminen, intuitiivinen eläinkommunikointi, bloggaaminen ja uusien asioiden oppiminen.
Alongi on asunut Kaliforniassa ja Italiassa ja asuu nykyään Helsingissä. Vapaa-ajallaan hän harrastaa joogaa ja tanssia, valmentaa poikansa salibandyjoukkuetta, lukee kirjoja sekä ulkoilee koiriensa kanssa. Lempiasioita ovat käsillä seisominen, ihmisten elämäntarinoiden kuuleminen, intuitiivinen eläinkommunikointi, bloggaaminen ja uusien asioiden oppiminen.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 37 reviews
March 4, 2017
Viisitoistavuotias punkkarityttö Jade herää metrosta ja huomaa kaikkien kanssamatkustajien olevan kuolleita. Hän muistaa ainoastaan junan sukeltaneen Sörnäisissä tunneliin ja sen jälkeen epämääräisen valonvälähdyksen ennen kuin... ennen kuin mitä?
Sivilisaatio on romahtanut: kuolonaalto on korjannut satoa raskaammalla kädellä, eivätkä sen enempää kännykkäverkot kuin autotkaan toimi. Lisäksi vihamielisessä maailmassa on vaikea luottaa edes harvoihin eloonjääneisiin, sillä osa heistäkin vaikuttaa muuttuneen verenhimoisiksi tappajiksi.
K.K. Alongin "Kevätuhrit" (Otava, 2016) -romaanista on löydettävissä aineksia niin The Lost -televisiosarjasta, The Walking Deadista kuin Salla Simukan teosparista Jäljellä ; Toisaalla. Lopputulos oli tutuista elementeistä huolimatta niin jännittävä ja mukaansatempaava, että ahmaisin kirjan pikavauhtia. Nuoret henkilöhahmot ovat kiinnostavia, ja tuntuvat myös kirjan edetessä kehittyvän ja oppivan jotakin matkan varrella niin itsestään kuin toisistaan.
Suomalainen miljöö on kirjassa ehdoton valtti; nyt kamppaillaan elämästä ja kuolemasta niin supermarketissa Järvenpäässä ja vaelletaan kohti Mäntsälää. Tutut maisemat tuntuvat eksoottiselta kun ne valjastetaan maailmanlopun miljööksi.
"Kevätuhrit" on erinomainen nuortenromaani, jolle jää odottamaan jatkoa, sillä pakkohan se on meikäläisenkin saada selville mikä kuolemantapaukset oikein aiheutti. Yläkoululaisten vinkkauksiin mukaan ja heittämällä.
Sivilisaatio on romahtanut: kuolonaalto on korjannut satoa raskaammalla kädellä, eivätkä sen enempää kännykkäverkot kuin autotkaan toimi. Lisäksi vihamielisessä maailmassa on vaikea luottaa edes harvoihin eloonjääneisiin, sillä osa heistäkin vaikuttaa muuttuneen verenhimoisiksi tappajiksi.
K.K. Alongin "Kevätuhrit" (Otava, 2016) -romaanista on löydettävissä aineksia niin The Lost -televisiosarjasta, The Walking Deadista kuin Salla Simukan teosparista Jäljellä ; Toisaalla. Lopputulos oli tutuista elementeistä huolimatta niin jännittävä ja mukaansatempaava, että ahmaisin kirjan pikavauhtia. Nuoret henkilöhahmot ovat kiinnostavia, ja tuntuvat myös kirjan edetessä kehittyvän ja oppivan jotakin matkan varrella niin itsestään kuin toisistaan.
Suomalainen miljöö on kirjassa ehdoton valtti; nyt kamppaillaan elämästä ja kuolemasta niin supermarketissa Järvenpäässä ja vaelletaan kohti Mäntsälää. Tutut maisemat tuntuvat eksoottiselta kun ne valjastetaan maailmanlopun miljööksi.
"Kevätuhrit" on erinomainen nuortenromaani, jolle jää odottamaan jatkoa, sillä pakkohan se on meikäläisenkin saada selville mikä kuolemantapaukset oikein aiheutti. Yläkoululaisten vinkkauksiin mukaan ja heittämällä.
June 13, 2022
Toimiva maailmanlopun tarina. Joukko nuoria jää selviytymään maailmassa, jossa suurin osa ihmisistä kuolee mystisesti silmänräpäyksessä ja kaikki sähkölaitteet lakkaavat toimimasta. Pidin oikeisiin suomalaisiin paikkoihin sijoittumisesta ja siitä, ettei katastrofin tullen ensimmäisenä etsitty amerikkalaistyyliin kymmentä haulikkoa ja panssarivaunua. Keskeisimmät hahmot olivat melko stereotyyppisiä, mutta ihmissuhteet ja draamailu pysyivät kuitenkin ihailtavan uskottavalla tasolla.
March 30, 2016
Julkaistu Virikkeiden verkkoarvosteluissa http://ibbyfinland.fi/portfolio/arvio...
K. K. Alongi aloittaa oman trillerimäisen dystopiasarjansa Kevätuhreilla. Kirjan päähenkilö, Jade, herää pimeästä metrosta, jossa kaikki muut ihmiset ympärillä ovat kuolleet. Jade ei ymmärrä, mitä on tapahtunut, mutta päättää pyrkiä vapauteen metrotunnelista. Ulkona häntä odottaa yhtä karmea näky: ruumiita näkyy joka puolella, kaupunki on hiljainen ja aavemainen. Jade ei tiedä, onko kukaan muu selvinnyt hengissä, ja mikä joukkokuoleman on aiheuttanut.
Jade päättää lähteä kulkemaan eteenpäin. Hän löytää toisenkin eloonjääneen, Suseten, ja tytöt lyöttäytyvät yhteen, Jade tosin vastentahtoisesti. Hän on tottunut selviytymään itsekseen ja huolehtimaan vain itsestään. Kriisitilanne on toisaalta täysin erilainen kuin normaali elämä, joten Jade joustaa hieman periaatteistaan. Tytöt päättävät lähteä eteenpäin, poispäin kaupungista, jonnekin, missä ruumiita olisi vähemmän ja sairastumisvaara pienempi. Matkallaan he löytävät lisää nuoria, osa heistä on normaaleja ja liittyvät heidän joukkoonsa ja osa nuorista taas on mennyt päästään täysin sekaisin. Näitä nuoria pitää varoa, sillä he ovat aggressiivisia ja himoitsevat verta ja väkivaltaa.
Nuorten täytyy opetella selviytymään muuttuneessa maailmassa. Siellä eivät päde enää normaalit elämisen lait, ja osa tilanteista ratkaistaan juokse tai kuole -tyyppisellä menetelmällä. Nuorten omien asenteiden ja ennakkoluulojen muuttaminen on myös tarpeellista: kaikkiin ei voi luottaa, mutta voit joutua luottamaan henkesi vuorokauden vanhan tuttavuuden käsiin. Tilanne voi tehdä ihmiset myös vainoharhaiseksi, uusia ihmisiä tuomitaan ulkonäön ja omien aikaisempien kokemusten perusteella, vaikka syytä ei olisi. Kriisitilanne nostaa ihmisistä rumimmat ja alkukantaisimmat ominaisuudet esiin: vain omalla hengellä on väliä, sankaria ei ehdi leikkimään.
Alongi on kirjoittanut hyytävän, jännittävän ja paikoin ahdistavankin kirjasarjan aloituksen. Muutamia toivon pilkahduksia näkyy siellä täällä, mutta vahvin tunnelataus kirjassa on ahdistus ja pelko. Nuoret ovat jääneet selviytymään keskenään vihamieliseen maailmaan, jossa ihminen on ihmiselle susi. Kevätuhrit vertautuu lukijan mielessä Salla Simukan romaaniin Jäljellä (Tammi 2012) ja vanhaan tv-sarjaan Klaani (The Tribe). Nuoret joutuvat kasvamaan henkisesti nopeasti selvitäkseen hengissä, ja monelle ryhmän nuorista tämä tarkoittaa entisen roolin karistamista niskoilta. Ujosta tulee rohkea, tylystä pehmeämpi, koulun kingistä potkittu. He joutuvat myös kohtaamaan asioita, joita kenenkään ei pitäisi kohdata koskaan. Liian paljon, liian nuorena. Vähä vähältä he ratkaisevat arvoitusta, miksi juuri he ovat jääneet eloon, ja miksi muut ovat kuolleet tai muuttuneet hulluiksi. Lukijaa ei päästetä helpolla ja pidetään jännityksessä koko kirjan ajan. Huikea aloitus sarjalle!
K. K. Alongi aloittaa oman trillerimäisen dystopiasarjansa Kevätuhreilla. Kirjan päähenkilö, Jade, herää pimeästä metrosta, jossa kaikki muut ihmiset ympärillä ovat kuolleet. Jade ei ymmärrä, mitä on tapahtunut, mutta päättää pyrkiä vapauteen metrotunnelista. Ulkona häntä odottaa yhtä karmea näky: ruumiita näkyy joka puolella, kaupunki on hiljainen ja aavemainen. Jade ei tiedä, onko kukaan muu selvinnyt hengissä, ja mikä joukkokuoleman on aiheuttanut.
Jade päättää lähteä kulkemaan eteenpäin. Hän löytää toisenkin eloonjääneen, Suseten, ja tytöt lyöttäytyvät yhteen, Jade tosin vastentahtoisesti. Hän on tottunut selviytymään itsekseen ja huolehtimaan vain itsestään. Kriisitilanne on toisaalta täysin erilainen kuin normaali elämä, joten Jade joustaa hieman periaatteistaan. Tytöt päättävät lähteä eteenpäin, poispäin kaupungista, jonnekin, missä ruumiita olisi vähemmän ja sairastumisvaara pienempi. Matkallaan he löytävät lisää nuoria, osa heistä on normaaleja ja liittyvät heidän joukkoonsa ja osa nuorista taas on mennyt päästään täysin sekaisin. Näitä nuoria pitää varoa, sillä he ovat aggressiivisia ja himoitsevat verta ja väkivaltaa.
Nuorten täytyy opetella selviytymään muuttuneessa maailmassa. Siellä eivät päde enää normaalit elämisen lait, ja osa tilanteista ratkaistaan juokse tai kuole -tyyppisellä menetelmällä. Nuorten omien asenteiden ja ennakkoluulojen muuttaminen on myös tarpeellista: kaikkiin ei voi luottaa, mutta voit joutua luottamaan henkesi vuorokauden vanhan tuttavuuden käsiin. Tilanne voi tehdä ihmiset myös vainoharhaiseksi, uusia ihmisiä tuomitaan ulkonäön ja omien aikaisempien kokemusten perusteella, vaikka syytä ei olisi. Kriisitilanne nostaa ihmisistä rumimmat ja alkukantaisimmat ominaisuudet esiin: vain omalla hengellä on väliä, sankaria ei ehdi leikkimään.
Alongi on kirjoittanut hyytävän, jännittävän ja paikoin ahdistavankin kirjasarjan aloituksen. Muutamia toivon pilkahduksia näkyy siellä täällä, mutta vahvin tunnelataus kirjassa on ahdistus ja pelko. Nuoret ovat jääneet selviytymään keskenään vihamieliseen maailmaan, jossa ihminen on ihmiselle susi. Kevätuhrit vertautuu lukijan mielessä Salla Simukan romaaniin Jäljellä (Tammi 2012) ja vanhaan tv-sarjaan Klaani (The Tribe). Nuoret joutuvat kasvamaan henkisesti nopeasti selvitäkseen hengissä, ja monelle ryhmän nuorista tämä tarkoittaa entisen roolin karistamista niskoilta. Ujosta tulee rohkea, tylystä pehmeämpi, koulun kingistä potkittu. He joutuvat myös kohtaamaan asioita, joita kenenkään ei pitäisi kohdata koskaan. Liian paljon, liian nuorena. Vähä vähältä he ratkaisevat arvoitusta, miksi juuri he ovat jääneet eloon, ja miksi muut ovat kuolleet tai muuttuneet hulluiksi. Lukijaa ei päästetä helpolla ja pidetään jännityksessä koko kirjan ajan. Huikea aloitus sarjalle!
June 11, 2019
No nyt oli kunnon dystopiamenoa. Ei mitään hyssyttelyä vaan tätä sai oikeasti lukea ihan pelko persiissä. Ensi alkuun yhtymäkohdat Salla Simukan Jäljellä/Toisaalla-teoksiin olivat jotenkin liian ilmeiset, mutta onneksi tässä lähdettiin paljon rankemmalle linjalle, ja kaikki tavatut ihmiset eivät olekaan mukavia. Kansikuva spoilaa hieman ärsyttävästi, kun lukiessa odottaa että koskas tuo ja tuo tyyppi ilmestyy mukaan juoneen. Lyhyet luvut olivat koukuttavia, ja kaikki hahmot erittäin hyvin rakennettuja, vaikka kaikkien pään sisään ei vielä isommin päästykään. Tykkäsin että tässä kirjassa ei vielä isommin selitetty mitään, eli pakko saada tietää miten tarina jatkuu. Erittäin positiivinen yllätys oli tämä.
October 4, 2016
Taas kerran totean, että ei pitäisi lukea yhtäkään sarjaa ennen kuin se on kokonaan ilmestynyt. Nyt sitten odottelen tuskaisesti milloin seuraava osa tulee. Tietääkö joku? Kertokaa heti :D
Minulla on aina aluksi epäilyt kirjoja kohtaan jotka sijoittuvat Suomeen tai ovat suomalaisen kirjoittamia, niin oli myös tämän kanssa. Epäilyt sain tosin heittää roskiin hyvin nopeasti, sillä tää oli ihan huippu! Oisin voinut lukee tän vaik yhdessä päivässä, mutta e-kirjana lukeminen hidasti taas tahtiani.
Oli todella mielenkiintoista seurata nuorten selviytymistä Suomessa maailmanlopun jälkeen. Kirjan hahmot ovat helposti lähestyttäviä tai ainakin hyvin aidon oloisia. Hirveästi ei ensimmäisessä kirjassa asioita vielä auennut, mutta hyvä niin. Tämä oli hyvä pohjustus tulevia osia varten.
4 tai 4,5 tähteä.. En tiedä vielä!
Minulla on aina aluksi epäilyt kirjoja kohtaan jotka sijoittuvat Suomeen tai ovat suomalaisen kirjoittamia, niin oli myös tämän kanssa. Epäilyt sain tosin heittää roskiin hyvin nopeasti, sillä tää oli ihan huippu! Oisin voinut lukee tän vaik yhdessä päivässä, mutta e-kirjana lukeminen hidasti taas tahtiani.
Oli todella mielenkiintoista seurata nuorten selviytymistä Suomessa maailmanlopun jälkeen. Kirjan hahmot ovat helposti lähestyttäviä tai ainakin hyvin aidon oloisia. Hirveästi ei ensimmäisessä kirjassa asioita vielä auennut, mutta hyvä niin. Tämä oli hyvä pohjustus tulevia osia varten.
4 tai 4,5 tähteä.. En tiedä vielä!
January 12, 2018
3.5 tähteä. Jännittävä, kiehtova maailma, jossa kaikki muut ihmiset paitsi pieni osa nuorista ovat kuolleet pois. Tarina imaisi mukaansa ja herätti kiinnostuksen, paljon jäi vielä selvittämättä asioita ja seuraava osa kutkuttamaan. Hahmot eivät olleet aivan minun makuuni (suunnattu ehkä hieman nuoremmille lukijoille), mutta muodostivat hauskan porukan erilaisia nuoria ja vuorovaikutukset tiukassa tilanteessa vaikuttivat aidoilta.
June 28, 2016
Kiinnostava kirja, joka on mielestäni kuin sekoitus Labyrinttia (The Maze Runner) ja 5. Aaltoa. Ei kauheasti muistutusta, mutta ns. ilmapiiri on samankaltainen.
Ainoa huono puoli tässä kirjassa on kuvailu. Sitä oli mielestäni hieman liikaa, kuvailtiin liian tarkasti jotain tunnetta tai hahmon ajatuksia. Pystyin hyppäämään pari lausetta eteenpäin enkä ole menettänyt mitään tärkeää. Tämä on oikeastaan vain minun ongelmani, en vain tykkää kuvailusta niin kauheasti ja kuvailua nyt monissa kirjoissa onkin aika mukavasti... Kirjassa ei ollut myöskään omasta mielestäni sitä tavanomaista tarinakäyrää, ei ollut minkäänlaista h-hetkeä puolivälin jälkeen, mutta toisaalta sitä ei kaivattukaan - kauheasti.
Kuvailusta huolimatta tämä kirja on ihan hyvä. Hahmot olivat ehkä suurin syy, miksi jatkoin eteenpäin. Niin monta erilaista ja kiehtovaa persoonaa. Tuollaisessa sakissa ei koskaan pystyisi arvaamaan mitä tapahtuu seuraavaksi - paitsi ehkä Jaden kannalta. Olen myös salaa kiitollinen siitä, ettei kirjassa syntynyt rakkautta, jota niin pahasti enteilin Susetten ja Tomin välillä - älkää kysykö miksi, haha. Lempihahmokseni tästä poppoosta taisi nousta Oliver, vaikkakin minulla ei ole suoranaista suosikkia.
Ihailin myös paljon kirjan realistisuutta maailmassa, jossa ei ole aikuisia. Miten selvitä ilman sähköä tai hanavettä. Pidin siitä, kuinka he kävivät usein kaupassa ja keksivät käyttää luontoa. En tietenkään sano koirien lihanhimoa kauhean realistiseksi (heti tapahtuman alussa), mutta onhan kirjassa oltava pahiksia.
Uskoisin tulevani lukemaan seuraavatkin osat, jos kerran tämä on ensimmäinen osa trilogiasta. Kirja ei ylittänyt odotuksiani muttei se ollut huonokaan.
Ainoa huono puoli tässä kirjassa on kuvailu. Sitä oli mielestäni hieman liikaa, kuvailtiin liian tarkasti jotain tunnetta tai hahmon ajatuksia. Pystyin hyppäämään pari lausetta eteenpäin enkä ole menettänyt mitään tärkeää. Tämä on oikeastaan vain minun ongelmani, en vain tykkää kuvailusta niin kauheasti ja kuvailua nyt monissa kirjoissa onkin aika mukavasti... Kirjassa ei ollut myöskään omasta mielestäni sitä tavanomaista tarinakäyrää, ei ollut minkäänlaista h-hetkeä puolivälin jälkeen, mutta toisaalta sitä ei kaivattukaan - kauheasti.
Kuvailusta huolimatta tämä kirja on ihan hyvä. Hahmot olivat ehkä suurin syy, miksi jatkoin eteenpäin. Niin monta erilaista ja kiehtovaa persoonaa. Tuollaisessa sakissa ei koskaan pystyisi arvaamaan mitä tapahtuu seuraavaksi - paitsi ehkä Jaden kannalta. Olen myös salaa kiitollinen siitä, ettei kirjassa syntynyt rakkautta, jota niin pahasti enteilin Susetten ja Tomin välillä - älkää kysykö miksi, haha. Lempihahmokseni tästä poppoosta taisi nousta Oliver, vaikkakin minulla ei ole suoranaista suosikkia.
Ihailin myös paljon kirjan realistisuutta maailmassa, jossa ei ole aikuisia. Miten selvitä ilman sähköä tai hanavettä. Pidin siitä, kuinka he kävivät usein kaupassa ja keksivät käyttää luontoa. En tietenkään sano koirien lihanhimoa kauhean realistiseksi (heti tapahtuman alussa), mutta onhan kirjassa oltava pahiksia.
Uskoisin tulevani lukemaan seuraavatkin osat, jos kerran tämä on ensimmäinen osa trilogiasta. Kirja ei ylittänyt odotuksiani muttei se ollut huonokaan.
October 15, 2016
Tämä tempaisi mukaansa alusta asti. "Kuolemanaalto" on jättänyt henkiin vain kourallisen ihmisiä, joista osa on muuttunut tappavan vihamielisiksi, toiset ovat halvaantuneet, ja jotkut yrittävät vain selvitä hengissä mätänevien ruumiiden ja "tappokoneiden" seassa.
Teos on hyytävää ja paikoitellen julmaa luettavaa. Itselle tuli lukiessa sellainen olo, että tällaista elämä varmasti olisi, jos koko yhteiskunta romahtaisi ja vesi, sähkö, kaikki lakkaisi toimimasta.
Teos on hyytävää ja paikoitellen julmaa luettavaa. Itselle tuli lukiessa sellainen olo, että tällaista elämä varmasti olisi, jos koko yhteiskunta romahtaisi ja vesi, sähkö, kaikki lakkaisi toimimasta.
April 22, 2016
Kolme ja puoli. Ensin oli katastrofi. Sitten muutamia henkiinjääneitä. Osa friikkasi, osa selvisi. Katastrofin syitä paljastellaan paloittain. Verta vuota. Ei zombeja. Verta vuota lisää.
Ei ollenkaan paskempi, mutta jotenkin olen jo lukenut näitä niin paljon, että neljäs tähti ei ihan irronnut. Enimmäkseen sujuvaa ja paikoin jopa hyvää viihdettä. Kyllä tätä kehtaa teineille suositella.
Ei ollenkaan paskempi, mutta jotenkin olen jo lukenut näitä niin paljon, että neljäs tähti ei ihan irronnut. Enimmäkseen sujuvaa ja paikoin jopa hyvää viihdettä. Kyllä tätä kehtaa teineille suositella.
March 12, 2021
Yksi ensimmäinen asia, joka nakertaa uskottavuutta on, että jos kaikki ihmiset yhdenäkin kuolee maailmasta, niin jo kuukaudessa ydinvoimaloista alkaa tulla räjähtävä radioaktiivinen ongelma.
En tiedä että mikä stereotyyppinen tarve ihmisillä on mieltää punkkarit, gootit ja punkkarigootit itsetuhosiks ja ihmisvihasiks. Okei, on käyny elämässä pahasti, mutta Jade edustaa oikein tyypillistä stereotyyppistä käsitystä punkkarista. Vastapuolisesti Susette edustaa liiankin tyypillistä siideripissisblondi stereotyyppiä. Kuitenkin kiva nähdä, että hahmot lopulta kehittyy noista raameista ulos, mutta ikävä kyllä tää tapahtuu kovasti paljon vasta kirjan lopulla. Muut hahmot jää vähän taka-alalle. Taka-alalle jäämisestä puheenollen. Musta vähän tuntuu, että kirjottaja tais muistaa Tomin olemassa olon osana porukkaa vasta sivulla 120 lähtien. Tai päättää, että hahmot saakin nyt kaikki omaa päänsisäistä dialogia ja näkökulmaa, kun Oliver sai oman lukunsa. Tomi on notkunu mukana sivulta 66 asti ja on se vaan jännä, ettei tekijä oo nähny tarpeelliseks laskee sitä osaks porukkaa ja valottaa sen ajatusmaailmaa. Ei siis yhtään ennen kuin vasta sivulta 120 eteenpäin.
Mua harmitti se, että kirjottaja ei ole uskaltanu, tai osannu mennä nuorten päiden sisään ja saanu niistä irti enempää ja usein mietin, kun joku vuorosanoista kalskahti oikein ilkeesti, että ei kukaan nuori puhu noin. Eikä ees kukaan alle 40-vuotias puhu noin. Eikä taatusti käytä mitään niin kuivaa puhetapaa, kuin "nuorilla" tässä kirjassa. Saatan itte asuu jossain landella, mut täällähään nuoret ei puhu noin ja oon aika varma, ettei Hesassakaan puhu silleen kuin tuossa kirjassa on esitetty. Tai sit on kustantajat ollu pamput kourassa selän takana vahtimassa, että ei tämä on oltava kirjakieltä. Joka tapauksessa rokotan tuostakin tähden. En tykännä, koska ei ollunna luontevvoo puhetta. Keltään. Koskaan. Herättää kysymyksen, että oliko tarinalla lainkaan betalukijaa.
Sitten saattaa olla spoilaus, mutta yritelmä saada tähän budjetti Cell-kirjaan mystiikkaa heittämällä teoria, että selviytyjillä on sama syntymäpäivä, mutta eri vuosilta ja kaikki muut on sit kuollu. Se ois voinu toimiakkin, mutta sen ajoitus ja käyttö ontui yhtä paljon kuin juonet Foxin "katastrofileffoissa". Tiedätte kyllä. Minkä on tarkoitus olla katastrofaalista on niissä tehty tyyliin, että siitä saa lähinnä röhönaurut. Mangassahan se ois toiminu kuin häkä, mutta tämäpä ei ollu mangaa. -Vielä. Vinkki vinkkinä, että tästä kandeis tehdä mangaversio, koska suomimangaa ei ole kauheesti markkinoilla ja sitä tarvittais.
Mulla on syynsä verrata tätät Stephen Kingin Cell ( Kuulolla ) kirjaan ja käyttää nimitystä budjetti-Cell, koska aivan niinkuin Kuulolla-kirjassa, tässäkin pieni joukko eloonjääneitä, osa kuolleita ja sitten nää jotka on seonnu. Tää on myös vähän lasten versio Walking Deadistä, ilman zombeja.
Sit yks sellane räikee juttu vielä ja se liittyy hevosten hoitamiseen. Yks sellanen ihan eläimen terveyden kannalta oleva juttu on, että hevosen ei oo terveellistä kastuu, eikä joutuu oottelemaan ulkosalla ilman minkäänlaista sadesuojaa. Ja kastumisen jälkeen eläinparka pitäis saada kuivattua. Vaikka kyseessä on iso eläin, se voi saada siitä taudin, tai saada ihoinfektion. Lisäks mua kiinnostaa, että yhdenäkin Saralla on kaks heppaa, joista toinen on jätetty jonnekkii päiväks. Toi on todella räikee tuplalaiminlyönti eläinrakkaalta ihmiseltä. On myös edesvastuutonta laskea eläimiä luontoon, mutta hei, viimeistään tuon maailman talvi tekee niistä kyllä selvää. En tiedä tietääkö kirjottaja mitään lehmistäkään, mutta ne olis lypsettävä aika ajoin, ettei niiden utareet tulehdu. Lisäks, kun utareet roikkuu melkein maassa niin, lehmä saattaa pillastuessaan talloo niille ja sit saada infektiotaudin ja kuollakkin ilman hoitoa. Se on yks vihonviimenen juttu mitä kukaan maidontuottaja haluu tapahtuvan. -Siks niillä osalla on sit sellaset verkkoviritysvaljaat... ja mä eksyin vähän aiheesta. Veikkaan myös, että tuskinpa Sara ois hengissä jos se ois laskenu irti seonneita koiria tai muita eläimiä. Eikähän ne ois repiny sen kappaleiks sillä hetkellä.
Että näin. Muutamia epäloogisuuksia, jotka haittaa tarinaa ja aika stereotyyppiset hahmot... Onneks mä lainasin tän ja tätä oli pirun hidasta lukee. Tää tuntu saavan solkuvamman kerronnan siinä sivulla 130, että alku on aika tahmeeta menoa, mut sit alkaa onneks vihdoin tapahtua. Ja mä en usko, että viitsin lukee tätä sarjaa enempää. Voi toki olla, että kerronta paranee ja juttu muuttuu hyväksikin, mutta....
En tiedä että mikä stereotyyppinen tarve ihmisillä on mieltää punkkarit, gootit ja punkkarigootit itsetuhosiks ja ihmisvihasiks. Okei, on käyny elämässä pahasti, mutta Jade edustaa oikein tyypillistä stereotyyppistä käsitystä punkkarista. Vastapuolisesti Susette edustaa liiankin tyypillistä siideripissisblondi stereotyyppiä. Kuitenkin kiva nähdä, että hahmot lopulta kehittyy noista raameista ulos, mutta ikävä kyllä tää tapahtuu kovasti paljon vasta kirjan lopulla. Muut hahmot jää vähän taka-alalle. Taka-alalle jäämisestä puheenollen. Musta vähän tuntuu, että kirjottaja tais muistaa Tomin olemassa olon osana porukkaa vasta sivulla 120 lähtien. Tai päättää, että hahmot saakin nyt kaikki omaa päänsisäistä dialogia ja näkökulmaa, kun Oliver sai oman lukunsa. Tomi on notkunu mukana sivulta 66 asti ja on se vaan jännä, ettei tekijä oo nähny tarpeelliseks laskee sitä osaks porukkaa ja valottaa sen ajatusmaailmaa. Ei siis yhtään ennen kuin vasta sivulta 120 eteenpäin.
Mua harmitti se, että kirjottaja ei ole uskaltanu, tai osannu mennä nuorten päiden sisään ja saanu niistä irti enempää ja usein mietin, kun joku vuorosanoista kalskahti oikein ilkeesti, että ei kukaan nuori puhu noin. Eikä ees kukaan alle 40-vuotias puhu noin. Eikä taatusti käytä mitään niin kuivaa puhetapaa, kuin "nuorilla" tässä kirjassa. Saatan itte asuu jossain landella, mut täällähään nuoret ei puhu noin ja oon aika varma, ettei Hesassakaan puhu silleen kuin tuossa kirjassa on esitetty. Tai sit on kustantajat ollu pamput kourassa selän takana vahtimassa, että ei tämä on oltava kirjakieltä. Joka tapauksessa rokotan tuostakin tähden. En tykännä, koska ei ollunna luontevvoo puhetta. Keltään. Koskaan. Herättää kysymyksen, että oliko tarinalla lainkaan betalukijaa.
Sitten saattaa olla spoilaus, mutta yritelmä saada tähän budjetti Cell-kirjaan mystiikkaa heittämällä teoria, että selviytyjillä on sama syntymäpäivä, mutta eri vuosilta ja kaikki muut on sit kuollu. Se ois voinu toimiakkin, mutta sen ajoitus ja käyttö ontui yhtä paljon kuin juonet Foxin "katastrofileffoissa". Tiedätte kyllä. Minkä on tarkoitus olla katastrofaalista on niissä tehty tyyliin, että siitä saa lähinnä röhönaurut. Mangassahan se ois toiminu kuin häkä, mutta tämäpä ei ollu mangaa. -Vielä. Vinkki vinkkinä, että tästä kandeis tehdä mangaversio, koska suomimangaa ei ole kauheesti markkinoilla ja sitä tarvittais.
Mulla on syynsä verrata tätät Stephen Kingin Cell ( Kuulolla ) kirjaan ja käyttää nimitystä budjetti-Cell, koska aivan niinkuin Kuulolla-kirjassa, tässäkin pieni joukko eloonjääneitä, osa kuolleita ja sitten nää jotka on seonnu. Tää on myös vähän lasten versio Walking Deadistä, ilman zombeja.
Sit yks sellane räikee juttu vielä ja se liittyy hevosten hoitamiseen. Yks sellanen ihan eläimen terveyden kannalta oleva juttu on, että hevosen ei oo terveellistä kastuu, eikä joutuu oottelemaan ulkosalla ilman minkäänlaista sadesuojaa. Ja kastumisen jälkeen eläinparka pitäis saada kuivattua. Vaikka kyseessä on iso eläin, se voi saada siitä taudin, tai saada ihoinfektion. Lisäks mua kiinnostaa, että yhdenäkin Saralla on kaks heppaa, joista toinen on jätetty jonnekkii päiväks. Toi on todella räikee tuplalaiminlyönti eläinrakkaalta ihmiseltä. On myös edesvastuutonta laskea eläimiä luontoon, mutta hei, viimeistään tuon maailman talvi tekee niistä kyllä selvää. En tiedä tietääkö kirjottaja mitään lehmistäkään, mutta ne olis lypsettävä aika ajoin, ettei niiden utareet tulehdu. Lisäks, kun utareet roikkuu melkein maassa niin, lehmä saattaa pillastuessaan talloo niille ja sit saada infektiotaudin ja kuollakkin ilman hoitoa. Se on yks vihonviimenen juttu mitä kukaan maidontuottaja haluu tapahtuvan. -Siks niillä osalla on sit sellaset verkkoviritysvaljaat... ja mä eksyin vähän aiheesta. Veikkaan myös, että tuskinpa Sara ois hengissä jos se ois laskenu irti seonneita koiria tai muita eläimiä. Eikähän ne ois repiny sen kappaleiks sillä hetkellä.
Että näin. Muutamia epäloogisuuksia, jotka haittaa tarinaa ja aika stereotyyppiset hahmot... Onneks mä lainasin tän ja tätä oli pirun hidasta lukee. Tää tuntu saavan solkuvamman kerronnan siinä sivulla 130, että alku on aika tahmeeta menoa, mut sit alkaa onneks vihdoin tapahtua. Ja mä en usko, että viitsin lukee tätä sarjaa enempää. Voi toki olla, että kerronta paranee ja juttu muuttuu hyväksikin, mutta....
February 17, 2021
Kuoleman aalto pyyhkäisee koko maailman yli tappaen lähes kaikki ihmiset ja eläimet. Kun samaan syssyyn tuhoutuu myös sähköverkko, on katastrofi lähes täydellinen. Hengissä on selvinnyt vain kourallinen 15-17 -vuotiaita nuoria. Kuoleman aalto on kuitenkin vaikuttanut myös heihin, halvaannuttaen jotkut ja muuttaen toiset verenhimoisiksi raivopäiksi. Ne harvat nuoret, jotka ovat säilyneet ennallaan, joutuvat yhdistämään voimansa ja keksimään keinon pysyäkseen elossa uudessa vihamielisessä maailmassa.
Varsin kiehtova kuvaus yhteiskunnan romahtamisesta. Lisäplussaa tarinalle siitä, että se sijoittuu kotoisasti Helsingin ja Etelä-Suomen ympäristöön. Vähän harmitti, ettei kuoleman aaltoa tai muitakaan tapahtumia selitelty millään lailla. Tosin kyseessä on trilogian avausosa, joten ehkä seuraavista osista löyty lisää vastauksia.
Varsin kiehtova kuvaus yhteiskunnan romahtamisesta. Lisäplussaa tarinalle siitä, että se sijoittuu kotoisasti Helsingin ja Etelä-Suomen ympäristöön. Vähän harmitti, ettei kuoleman aaltoa tai muitakaan tapahtumia selitelty millään lailla. Tosin kyseessä on trilogian avausosa, joten ehkä seuraavista osista löyty lisää vastauksia.
September 20, 2021
Pidin tästä tosi paljon. Oli iso yllätys, että löytyi suomalaiselta kirjailijalta tällainen helmi. Kirja on jännittävä loppuun asti ja juonessa on mielenkiintoisia käänteitä. Henkilöhahmojoukko tuntuu myös hyvin harkitulta, ja hahmojen erilaisuus tuo kirjaan hyvää lisäsisältöä. Miksi ei 5/5? Minusta luvut ovat liian lyhyitä, ja koska näkökulma vaihtuu joka luvussa, lukeminen tuntui välillä katkonaiselta. Minusta näkökulmien vaihtaminen näin tiuhaan saattaa tuntua nuoresta lukijasta sekavalta, ja saman homman olisi voinut hoitaa vain kaikkitietävällä kertojalla. Lisäksi vähemmän hieman pisteitä siitä, että kirjan idea ei välttämättä ole kovin omaperäinen, tai että tällaisia tarinoita on varmasti jo monia - tosin Suomi-miljöössä tätä on tosi kiva lukea. Suosittelisin hyvälle lukijalle yläkouluun (8-9lk.) mutta aivan mainiosti meni aikuisellekin.
January 11, 2018
Harvinaisen uskottava dystopiakuvaus, vieläpä Suomesta! Tarina vetää hyvin, luvut ovat sopivan lyhyitä ja päähenkilöt sopivasti erilaisia. Ehdottomasti vinkkauksen arvoinen.
(Tosin vaikka tätä kovasti nuorille suosittelisinkin, niin itse en ehkä ihan niin liekeissä ollut, että lähtisin seuraavia osia lukemaan..)
(Tosin vaikka tätä kovasti nuorille suosittelisinkin, niin itse en ehkä ihan niin liekeissä ollut, että lähtisin seuraavia osia lukemaan..)
October 22, 2016
Yllätti todella positiivisesti. Nopea ja helppo lukuinen. Monta kysymystä jäi vaille vastausta ja varmasti tulee luettua toinenkin osa. Hahmot olivat erilaisia, osan pään sisään pääsi paremmin kuin toisten.
Plussaa oli, että ei ollut väännetty romanssia väkisin.
Plussaa oli, että ei ollut väännetty romanssia väkisin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 19, 2018
Jee, kotimaisiin maisemiin sijoittuvaa dystopiaa! Tämä tempaisi niin hyvin mukaansa, että luinkin sen melkein saman päivän aikana, eikä jotkin pienet miinukset (kuten aluksi turhankin stereotyyppiset päähenkilöt) lopulta häirinneet liikaa.
November 10, 2023
Ekassa osassa oli vielä toivoa, sen jälkeen mistään ei tullut enää mitään. Kirjan päähahmot ovat todella kärjistettyjä, huonosti kirjoitettuja ja kirja on enemmän kuin jonkun yläasteikäisen äidinkielen fantasiaessee.
August 25, 2017
Aivan sairaan maukas makupala, todella hyvä nuorten dystopiatrilleri. Koukuttava, vauhdikkaasti etenevä, kaikin tavoin erinomainen. Jatko-osan kimppuun hetimmiten!
August 5, 2018
Pidän dystopioista, joten tartuin tähän trilogiaan. Mielenkiintoinen ja koukuttava juoni. Pian sopeuduin eri kertojiin ja nopeaan kertojan vaihtumiseen, mistä aina en niin pidä. Hyvin kirjoitettu.
March 19, 2019
Kivassa ja mielenkiintoisessa kertoja kuvakulmassa kirjoitettu piti yllä mielenkiintoa! Joissan kohdissa hieman ahdistava mutta se toi jonkinlaista kivaa kutkutusta kirjaan. Suosittelen 👍
January 14, 2021
I absolutely love this book! The characters are so unique, it's really interesting to follow their character development. The storyline is interesting and pretty bada$s (◡ ω ◡)
January 8, 2022
3.5⭐ Kiinnostava ajatus, juoni ja hahmot ovat hyvin toisistaan poikkeavia.
February 15, 2023
Selkeä ja teksti oli mukavaa luettavaa. Tarina oli hyvä ja jännitystä sekä muita tunteita oli mukana.
June 23, 2024
positiivinen yllätys omg pidin paljon!!
July 28, 2024
2015 kuuluu ja näkyy
February 5, 2019
Mitä, jos kaikki muut kuolisivat ja vain sinä jäisit henkiin? Siitä kertoo Kevätuhrit. Kuolemanaalto tappaa suurimman osan ihmisistä ja lamauttaa sähköt, vesijohtojärjestelmän, autot sekä tietenkin puhelimet ja muun tietoliikenteen. Joukko nuoria jää kuitenkin henkiin, mutta millainen on maailma lopun jälkeen?
March 9, 2016
Sain kunnian lukea tämän nuorille suunnatun K.K. Alongin esikoisteoksen ennakkoon. Kirjan takakansiteksti osui suoraan minun haaviini, sillä en voi vastustaa kirjoja, joissa on tällainen mystinen aloitus tyyliin joku-herää-jossakin-ihan-pöllähtäneenä-eikä-tiedä-mistään-mitään.
Kevätuhrit muistuttaa paljon minun suosikkikirjapariani, Salla Simukan Jäljellä/Toisaalla, jossa myös etsiskellään muita eloonjääneitä yhtäkkiä tyhjentyneessä maailmassa. Tässä kirjassa elämänsä kovettama Jade aloittaa tarinan metrosta ja turhamaista bile-elämää viettävä Susette kotinsa kylppäristä. Jade ja Susette törmäävät toisiinsa ja yrittävät yhdessä selviytyä ruumiita pursuavassa kaupungissa, jossa ei näy heidän lisäkseen ristin sielua.
Nämä tytöt eivät ole alun alkaen mitkään ylimmät ystävykset, niin erilaisia he ovat. Jade ei edes yritä olla ystävällinen tai heikko Suseten edessä, sillä hän on päättänyt kovettaa itsensä. Siksi häntä ärsyttää Suseten herkkyys. Susettea taas ihmetyttää Jaden kovapintaisuus ja töykeys, mutta toisaalta tuo punatukkainen, karunnäköinen tyttö kiehtoo häntä.
Mukaan joukkoon tipahtelee tarinan lomassa vielä henkilö toisensa jälkeen, ja kuten kansikuvastakin voi päätellä, oudoissa olosuhteissa selviäviä nuoria on lopulta koossa kuuden joukkio - tai 12-vuotias Oliver laskettakoon vielä lapseksi. He ovat kaikki erilaisista lähtökohdista, mikä tekee tarinasta oikein kiintoisan. Tomin ja Suseten välillä on pienoinen romanttinen vire, mutta enempi romantiikka on fiksusti jätetty ehkä tuonnemmaksi. Jade on hyvin epäluuloinen somalipoika Alia kohtaan, joten nähtäväksi jää, miten heidän välinsä tulevat kehittymään. Kaikille henkilöille on siis jätetty kasvun ja kehittymisen varaa tulevia osia silmälläpitäen, mikä jättää minut uteliaaksi.
Jade saa minut välillä käytöksellään kihisemään raivosta, niin rasittava hän on. Olisin jo pian menettänyt toivoni hänen suhteensa, mutta onneksi hän loppua kohti alkaa pehmetä. Muut henkilöt jäävät ehkä hieman etäisemmiksi minulle, mutta Sara ja Oliver vaikuttavat minuun tarinoillaan ja olemuksellaan.
Tarinan juoni etenee melko sutjakkaa vauhtia, eikä kyllästymisen tunteita pääse minulle ainakaan tulemaan. Jostain syystä tykkään erityisesti lukea kaikesta siitä, mitä selvitymiseen tarvittavia tavaroita nämä nuoret kaupoista haalivat. Kaikki ei tietenkään mene aina suunnitellusti, sen nämä nuoret tulevat huomaamaan, niin kuin myös sen, ettei kaikkiin eloonjääneisiin ihmisiin ole luottaminen - saati eläimiin. Kirjassa annetaan pientä vihiä siitä, miksi juuri nämä nuoret ovat jääneet henkiin, mutta mysteeri jää vielä kellumaan ilmaan.
Kirjan loppu on yhtä aikaa surullinen että toiveikas. Haluan ehdottomasti lukea jatkoa Jaden, Suseten, Tomin, Alin, Oliverin ja Saran tarinaan. Ihan Nälkäpeliin en uskaltaisi tätä verrata, mutta kyllä tämä on koukuttava kotimainen jännäri nuorille, ja kehtaan tätä suositella!
Lisäpisteet myös kannelle, johon Otava etsi sopivannäköiset nuoret mallit Instagram-kuvakisan kautta. Mahtava idea!
Kevätuhrit muistuttaa paljon minun suosikkikirjapariani, Salla Simukan Jäljellä/Toisaalla, jossa myös etsiskellään muita eloonjääneitä yhtäkkiä tyhjentyneessä maailmassa. Tässä kirjassa elämänsä kovettama Jade aloittaa tarinan metrosta ja turhamaista bile-elämää viettävä Susette kotinsa kylppäristä. Jade ja Susette törmäävät toisiinsa ja yrittävät yhdessä selviytyä ruumiita pursuavassa kaupungissa, jossa ei näy heidän lisäkseen ristin sielua.
Nämä tytöt eivät ole alun alkaen mitkään ylimmät ystävykset, niin erilaisia he ovat. Jade ei edes yritä olla ystävällinen tai heikko Suseten edessä, sillä hän on päättänyt kovettaa itsensä. Siksi häntä ärsyttää Suseten herkkyys. Susettea taas ihmetyttää Jaden kovapintaisuus ja töykeys, mutta toisaalta tuo punatukkainen, karunnäköinen tyttö kiehtoo häntä.
Mukaan joukkoon tipahtelee tarinan lomassa vielä henkilö toisensa jälkeen, ja kuten kansikuvastakin voi päätellä, oudoissa olosuhteissa selviäviä nuoria on lopulta koossa kuuden joukkio - tai 12-vuotias Oliver laskettakoon vielä lapseksi. He ovat kaikki erilaisista lähtökohdista, mikä tekee tarinasta oikein kiintoisan. Tomin ja Suseten välillä on pienoinen romanttinen vire, mutta enempi romantiikka on fiksusti jätetty ehkä tuonnemmaksi. Jade on hyvin epäluuloinen somalipoika Alia kohtaan, joten nähtäväksi jää, miten heidän välinsä tulevat kehittymään. Kaikille henkilöille on siis jätetty kasvun ja kehittymisen varaa tulevia osia silmälläpitäen, mikä jättää minut uteliaaksi.
Jade saa minut välillä käytöksellään kihisemään raivosta, niin rasittava hän on. Olisin jo pian menettänyt toivoni hänen suhteensa, mutta onneksi hän loppua kohti alkaa pehmetä. Muut henkilöt jäävät ehkä hieman etäisemmiksi minulle, mutta Sara ja Oliver vaikuttavat minuun tarinoillaan ja olemuksellaan.
Tarinan juoni etenee melko sutjakkaa vauhtia, eikä kyllästymisen tunteita pääse minulle ainakaan tulemaan. Jostain syystä tykkään erityisesti lukea kaikesta siitä, mitä selvitymiseen tarvittavia tavaroita nämä nuoret kaupoista haalivat. Kaikki ei tietenkään mene aina suunnitellusti, sen nämä nuoret tulevat huomaamaan, niin kuin myös sen, ettei kaikkiin eloonjääneisiin ihmisiin ole luottaminen - saati eläimiin. Kirjassa annetaan pientä vihiä siitä, miksi juuri nämä nuoret ovat jääneet henkiin, mutta mysteeri jää vielä kellumaan ilmaan.
Kirjan loppu on yhtä aikaa surullinen että toiveikas. Haluan ehdottomasti lukea jatkoa Jaden, Suseten, Tomin, Alin, Oliverin ja Saran tarinaan. Ihan Nälkäpeliin en uskaltaisi tätä verrata, mutta kyllä tämä on koukuttava kotimainen jännäri nuorille, ja kehtaan tätä suositella!
Lisäpisteet myös kannelle, johon Otava etsi sopivannäköiset nuoret mallit Instagram-kuvakisan kautta. Mahtava idea!
February 19, 2025
3,75⭐️⭐️🌟✨
Tää kirja on saanut mut miettimään tosi paljon. Tästä sai myös jotenkin tosi paljon irti erilaisia tunteita ja reaktioita mitä voi olla kaikissa eri tilanteissa. Välillä saatoin laittaa itseni samaan tilanteeseen, kun kirjan hahmot ja se tuntui kauhealta, vaikka heihin pystyi jossain tilanteissa samaistumaan sata prosenttisesti.
Tää kirja oli kylläkin tosi hidas lukuinen, vaikka tarinaa oli helppo seurata. Rakastin kylläkin kirjan loppua ja voisin lukea seuraavatkin osat.
Tää kirja on saanut mut miettimään tosi paljon. Tästä sai myös jotenkin tosi paljon irti erilaisia tunteita ja reaktioita mitä voi olla kaikissa eri tilanteissa. Välillä saatoin laittaa itseni samaan tilanteeseen, kun kirjan hahmot ja se tuntui kauhealta, vaikka heihin pystyi jossain tilanteissa samaistumaan sata prosenttisesti.
Tää kirja oli kylläkin tosi hidas lukuinen, vaikka tarinaa oli helppo seurata. Rakastin kylläkin kirjan loppua ja voisin lukea seuraavatkin osat.
March 19, 2017
Mukaansatempaava ja nopealukuinen nuortenkirja. Loppupuolella heräsi kyllä epäilys, että jos kuolemanaallon taustalla on jotain horoskooppihenkistä valikointia, niin ei terve, sitä kehnommaksi muuttuu mitä enemmän siitä saadaan tietoon (tämä oli osa 1/3). Hahmot olivat hieman stereotyyppisiä ja kehitys kulki kuten nuortenkirjoissa yleensä, että ensin väärän näköisiä mulkoillaan ennakkoluuloisesti mutta sitten huomataan, että ihmisiä tässä kaikki ollaan.
Kirja valikoitui lukulaitteelle siksi, että se oli Koko kansa lukee -e-kirjastokampanjan lyhyellä listalla. En ole nuori enkä siis kuulu kohderyhmään. Siihen nähden yllättävän ok. 3+.
Kirja valikoitui lukulaitteelle siksi, että se oli Koko kansa lukee -e-kirjastokampanjan lyhyellä listalla. En ole nuori enkä siis kuulu kohderyhmään. Siihen nähden yllättävän ok. 3+.
April 4, 2017
3 1/2
Kevätuhrit on K. K. Alongin apokalyptisen nuortenromaanisarjan ensimmäinen osa. Mitä tekisit, jos kaikki ympärilläsi yht'äkkiä kuolisivat? Tämän kysymyksen vastauksia etsivät teoksessa esitellyt eloonjääneet nuoret. Kuolemanaalto pyyhkäisee lähes koko ihmiskunnan maailmankartalta, tai ainakin Helsingistä, josta tarina alkaa.
Aluksi teoksessa seurataan kahden tytön, punkkari Jaden ja barbienukke Susetten ensimmäisiä tunteja tapahtuneen jälkeen. Kahdessa erilaisessa maailmassa eläneiden tyttöjen polut kohtaavat ja he yrittävät eroistaan huolimatta tulla toimeen selvitäkseen seuraavaan päivään. Tarinan edetessä heidän joukkoonsa liittyy myös muita selviytyjiä, mutta moniulotteinen Jade nousee nopeasti keskeiseksi hahmoksi.
Sarjan ensimmäinen teos kattaa ajallisesti ensimmäisen viikon post-apokalyptisessä henkiinjäämistaistelussa. Tähänkin ajanjaksoon mahtuu paljon miljöön muutoksia ja koetuksia sen myötä. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tarina kehittyy tästä eteenpäin. Kuinka nuoret muodostavat uuden yhteiskuntajärjestyksen, josta sarjan ensimmäinen osa on paljastanut jo muutamia sävyjä. Mitä ryhmä joutuu tekemään taatakseen kaikille vettä, ruokaa, katon pään päälle ja turvan uhkia vastaan?
Alongin luoma kuolemanaalto on erittäin mielenkiintoinen idea, toivottavasti sarjan edetessä kerrotaan lisää tästä maailmanlopun aiheuttajasta. Huolimatta ryhmän kohtaamista vastoinkäymisistä, kaikki tuntuu tapahtuvan aavistuksen liian helposti. Lukija ei kuitenkaan voi välttyä ajattelemasta, miten itse selviytyisi maailmassa ilman sähköä, pikaruokaa tai lääkäreitä.
Teoksen kirjoitustyyli on koukuttava houkutellen kokoamaan palapelin paloja nuorten menneisyydestä ja siitä, mitä on tapahtunut. Alongi on nerokkaasti jättänyt romantiikan sivuun, sen aika tulee myöhemmin, kun hahmot eivät ole enää välittömässä hengenvaarassa.
Alongi on liittänyt mukaan hyvin suomalaisia tunnelmakuvia saunomisineen ja luonnonihmeineen.
Kevätuhrit on K. K. Alongin apokalyptisen nuortenromaanisarjan ensimmäinen osa. Mitä tekisit, jos kaikki ympärilläsi yht'äkkiä kuolisivat? Tämän kysymyksen vastauksia etsivät teoksessa esitellyt eloonjääneet nuoret. Kuolemanaalto pyyhkäisee lähes koko ihmiskunnan maailmankartalta, tai ainakin Helsingistä, josta tarina alkaa.
Aluksi teoksessa seurataan kahden tytön, punkkari Jaden ja barbienukke Susetten ensimmäisiä tunteja tapahtuneen jälkeen. Kahdessa erilaisessa maailmassa eläneiden tyttöjen polut kohtaavat ja he yrittävät eroistaan huolimatta tulla toimeen selvitäkseen seuraavaan päivään. Tarinan edetessä heidän joukkoonsa liittyy myös muita selviytyjiä, mutta moniulotteinen Jade nousee nopeasti keskeiseksi hahmoksi.
Sarjan ensimmäinen teos kattaa ajallisesti ensimmäisen viikon post-apokalyptisessä henkiinjäämistaistelussa. Tähänkin ajanjaksoon mahtuu paljon miljöön muutoksia ja koetuksia sen myötä. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tarina kehittyy tästä eteenpäin. Kuinka nuoret muodostavat uuden yhteiskuntajärjestyksen, josta sarjan ensimmäinen osa on paljastanut jo muutamia sävyjä. Mitä ryhmä joutuu tekemään taatakseen kaikille vettä, ruokaa, katon pään päälle ja turvan uhkia vastaan?
Alongin luoma kuolemanaalto on erittäin mielenkiintoinen idea, toivottavasti sarjan edetessä kerrotaan lisää tästä maailmanlopun aiheuttajasta. Huolimatta ryhmän kohtaamista vastoinkäymisistä, kaikki tuntuu tapahtuvan aavistuksen liian helposti. Lukija ei kuitenkaan voi välttyä ajattelemasta, miten itse selviytyisi maailmassa ilman sähköä, pikaruokaa tai lääkäreitä.
Teoksen kirjoitustyyli on koukuttava houkutellen kokoamaan palapelin paloja nuorten menneisyydestä ja siitä, mitä on tapahtunut. Alongi on nerokkaasti jättänyt romantiikan sivuun, sen aika tulee myöhemmin, kun hahmot eivät ole enää välittömässä hengenvaarassa.
Alongi on liittänyt mukaan hyvin suomalaisia tunnelmakuvia saunomisineen ja luonnonihmeineen.
Displaying 1 - 30 of 37 reviews