What do you think?
Rate this book
Selviämistarinoita
Miten päihderiippuvuudesta voi selvitä?Yhdeksäntoista raitistuneen alkoholistin haastatteluihin pohjautuvat tarinat kertovat, kuinka alkoholista tulee ongelma, millaista on elämä viinan kanssa ja kuinka juomisen lopettaminen vihdoin onnistuu.
Kirja muuttaa kuvaa alkoholismista ja murtaa käsityksiä alkoholin ongelmakäytöstä. Raitistuminen on lahja, joka voi antaa poikkeuksellisen kyvyn ymmärtää elämää.
Kirja muuttaa kuvaa alkoholismista ja murtaa käsityksiä alkoholin ongelmakäytöstä. Raitistuminen on lahja, joka voi antaa poikkeuksellisen kyvyn ymmärtää elämää.
238 pages, Hardcover
Published January 1, 2010
2 people are currently reading
25 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
January 23, 2021
"Olin tietysti ajanut vuosikausia humalassa, ensin tietämättäni ja sitten tietoisena. Työni oli kulkea tiellä ja elämä oli viinan juomista, silloin on selvää että ratin takana on humalassa. Mutta kenenkään muun rattijuopumuksia en voinut hyväksyä. Minä en koskaan selvin päin olisi kännissä lähtenyt ajamaan. Humalassa moraali on aivan eri ainetta, kielletty muuttuu sallituksi ja normaaliksi." (s. 213)
Huh. Huh. Ja vielä kerran huh.
Kerrankin suoraa puhetta alkoholismista ja sen seurauksista! Päihderiippuvaisen ex-läheisenä olen joutunut näkemään kaikenlaista, joten mitään suuria yllätyksiä tai kovasti uutta tietoa ei tämä kirja minulle tuonut. Mutta kyllä näissä raitistuneiden alkoholistien tarinoissa silti oli paljon sellaista, mikä järkytti, kosketti, vihastutti, teki surulliseksi. Mieltä jäivät painamaan etenkin alkoholistien lasten kohtalot.
"Lapset toivoivat vain voivansa mennä turvallisin mielin nukkumaan. Me emme heille sitä voineet antaa. Meillä ei riidelty, vaikka sanaharkkaa tuli, mutta lasten kanssa sitä alkoi tulla yhä vähemmän, he tottuivat ja turtuivat pahaan oloon. He heittivät pyyhkeet kehään ja tulivat puhumattomiksi, kuin keskitysleirillä, kun kauhea elämä tulee jokapäiväiseksi, ja siihen vain tottuu." (s. 210)
Monelle asiaan perehtymättömälle Selviämistarinoiden lukeminen voi olla silmiä avaava kokemus. Voi miten toivon, että tähän kirjaan tarttuisivat kaikki alkoholistit, alkoholistien läheiset, läheisten läheiset, työnantajat, päihdetyötä tekevät, lastensuojelun väki ja kaikki ne, jotka tekevät päätöksiä ja vastaavat siitä, että päihdehoito on Suomessa edelleen naurettavan - noh, tai pikemminkin itkettävän - huonolla tolalla. Tärkeä, tärkeä kirja!
"Toivoisin että ihmiset hellittäisivät ennakkoluuloistaan. Neljätoistavuotiaana voi olla alkoholisti, kahdeksankymppinenkin voi olla. Ja mikä vielä tärkeämpää, siitä voi selvitä minkä ikäisenä tahansa." (s. 197)
Helmet-lukuhaasteessa 2021 sopii ainakin kohtiin 4 (joku kertoo kirjassa omista muistoistaan), 9 (kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella) ja 29 (kirjan henkilön elämä muuttuu).
Ja jos kirjan aihe sattuu liippaamaan läheltä omaa elämää, niin kannattaa ehdottomasti ottaa lukulistalle myös Mika Arramiehen ja Tuulikki Hakkaraisen Viimeinen pisara.
Huh. Huh. Ja vielä kerran huh.
Kerrankin suoraa puhetta alkoholismista ja sen seurauksista! Päihderiippuvaisen ex-läheisenä olen joutunut näkemään kaikenlaista, joten mitään suuria yllätyksiä tai kovasti uutta tietoa ei tämä kirja minulle tuonut. Mutta kyllä näissä raitistuneiden alkoholistien tarinoissa silti oli paljon sellaista, mikä järkytti, kosketti, vihastutti, teki surulliseksi. Mieltä jäivät painamaan etenkin alkoholistien lasten kohtalot.
"Lapset toivoivat vain voivansa mennä turvallisin mielin nukkumaan. Me emme heille sitä voineet antaa. Meillä ei riidelty, vaikka sanaharkkaa tuli, mutta lasten kanssa sitä alkoi tulla yhä vähemmän, he tottuivat ja turtuivat pahaan oloon. He heittivät pyyhkeet kehään ja tulivat puhumattomiksi, kuin keskitysleirillä, kun kauhea elämä tulee jokapäiväiseksi, ja siihen vain tottuu." (s. 210)
Monelle asiaan perehtymättömälle Selviämistarinoiden lukeminen voi olla silmiä avaava kokemus. Voi miten toivon, että tähän kirjaan tarttuisivat kaikki alkoholistit, alkoholistien läheiset, läheisten läheiset, työnantajat, päihdetyötä tekevät, lastensuojelun väki ja kaikki ne, jotka tekevät päätöksiä ja vastaavat siitä, että päihdehoito on Suomessa edelleen naurettavan - noh, tai pikemminkin itkettävän - huonolla tolalla. Tärkeä, tärkeä kirja!
"Toivoisin että ihmiset hellittäisivät ennakkoluuloistaan. Neljätoistavuotiaana voi olla alkoholisti, kahdeksankymppinenkin voi olla. Ja mikä vielä tärkeämpää, siitä voi selvitä minkä ikäisenä tahansa." (s. 197)
Helmet-lukuhaasteessa 2021 sopii ainakin kohtiin 4 (joku kertoo kirjassa omista muistoistaan), 9 (kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella) ja 29 (kirjan henkilön elämä muuttuu).
Ja jos kirjan aihe sattuu liippaamaan läheltä omaa elämää, niin kannattaa ehdottomasti ottaa lukulistalle myös Mika Arramiehen ja Tuulikki Hakkaraisen Viimeinen pisara.
May 9, 2025
Sen suuremmin hienostelematta, aito kirja alkoholismista ja siitä miten 20 tarinaa kerroneet henkilöt ovat lopulta kääntäneet korkin kiinni. Tähän varmasti useimmilla on jotain samaistumispintaa. Itse en juurikaan juo, maistellut olen ja todennut että en saa siitä sellaista nautintoa. Ja luulen tuntevani itseni sen verran hyvin, että melkein tiedän, jäisin koukkuun ja kusisin kaiken. Varsinkin tän kirjan luettuani.
Omassa suvussa on ollut alkoholisteja ja on niitä jotka juovat rankasti. Omaan elämään se on päässyt tietyllä tavalla vaikuttamaan, ja halusin ymmärtää edes vähän mitä se on. Vanhemmilla ei ollut tapana näyttää alkoholinkäyttöä. Yleensä oltiin mummulassa jos juhlivat, saunajuomat saattoivat ehkä ottaa kun oltiin kotona. muutenkin ovat puhuneet että alkoholia voi ottaa viisaasti tai voi pitää hauskaa ottamattakin.
Lopussa on kirjailijan ja hänen isänsä kertomukset, mikä on mun mielestä hienoa. Jo se että on kirjoittanut tämän kirjan, mutta lisää vielä oman kokemuksensa kerrottavaksi.
Muutenkin alkoholismista pitäisi puhua.
Ihmetytti se että työelämässä on voinut olla sellainen juomiskulttuuri, mitenköhän nykyään?
Oli raskas aihe ja raskas lukea, mutta hyvin kirjoitettu.
Omassa suvussa on ollut alkoholisteja ja on niitä jotka juovat rankasti. Omaan elämään se on päässyt tietyllä tavalla vaikuttamaan, ja halusin ymmärtää edes vähän mitä se on. Vanhemmilla ei ollut tapana näyttää alkoholinkäyttöä. Yleensä oltiin mummulassa jos juhlivat, saunajuomat saattoivat ehkä ottaa kun oltiin kotona. muutenkin ovat puhuneet että alkoholia voi ottaa viisaasti tai voi pitää hauskaa ottamattakin.
Lopussa on kirjailijan ja hänen isänsä kertomukset, mikä on mun mielestä hienoa. Jo se että on kirjoittanut tämän kirjan, mutta lisää vielä oman kokemuksensa kerrottavaksi.
Muutenkin alkoholismista pitäisi puhua.
Ihmetytti se että työelämässä on voinut olla sellainen juomiskulttuuri, mitenköhän nykyään?
Oli raskas aihe ja raskas lukea, mutta hyvin kirjoitettu.
February 1, 2020
Koskettava ja järkyttävä tarinakokoelma, jossa kuljetaan alkoholismin rumista syvyyksistä kohti raitista, parempaa elämää. Inspiroiva ja ajatuksia herättävä!
December 31, 2023
Raaka ja aito kuvaus alkoholismista ilman hyssyttelyä.
July 16, 2024
Rankka ja koskettava, kuvaa hyvin suomalaista suhdetta alkoholiin.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews