What do you think?
Rate this book
Vanhan Kuningaskunnan Ranska on kurjuuden, ylellisyyden, kunnianhimon, nälän ja petosten noidankattila. Isidore Boreal on kasvanut valheessa ja hulluudessa. Marie-Constance de Boucard on piehtaroinut himossa ja silkissä. Markiisi de Sade on elänyt demoniensa vankina. Kun vallankumous syttyy, he kohtaavat paikassa nimeltä Maison de Luxe. Ja jokaisen on löydettävä oma keinonsa selviytyä – luovuttava arvoistaan, hyveistään, kodistaan tai omaisuudestaan puolustaakseen oikeutaan elää.
Luxus on häpeämätön ja yllätyksellinen kuvaus ylhäisen ja alhaisen kohtaamisesta Ranskan vallankumouksen aikana. Milja Kauniston mielikuvitus on pitelemätöntä ja kieli poikkeuksellisen verevää ja runsasta. Se elää voimallisesti mukana ajan ja henkilöhahmojen taidokkaassa kuvauksessa. Luxus on Purppuragiljotiini-sarjan avausosa.
Luxus on häpeämätön ja yllätyksellinen kuvaus ylhäisen ja alhaisen kohtaamisesta Ranskan vallankumouksen aikana. Milja Kauniston mielikuvitus on pitelemätöntä ja kieli poikkeuksellisen verevää ja runsasta. Se elää voimallisesti mukana ajan ja henkilöhahmojen taidokkaassa kuvauksessa. Luxus on Purppuragiljotiini-sarjan avausosa.
550 pages, Hardcover
First published January 1, 2016
8 people are currently reading
168 people want to read
About the author
Milja Kaunisto
11 books41 followersMilja Kaunisto on musiikintekijä, laulaja ja sanoittaja. Hän on myös harhailija, historianrakastaja ja hedonisti, jolle omat lapset ja juuret tuovat rauhan. Hän asui maailman eri kolkissa 15 vuotta, kunnes löysi kodin keskiaikaisesta eteläranskalaisesta kylästä. Vanhan luostarikoulun muurien suojassa hän kasvattaa mausteyrttejä ja kuuntelee muinaisten henkien kuiskintaa.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 30 reviews
June 25, 2016
Jälleen kerran viihdyin historian kohinassa Pariisissa vallankumouksen pyörteissä, joka oli veristä touhua. Giljotiinin terä vain suihki päitä poikki. Aateliset olivat joko maanpaossa tai piilopaikoissa. Kirjan päähenkilö oli Marie, joka sai todistaa miehensä mestausta. Entisestä kreivittärestä tuli kerta heitolla köyhä ja koditon...lukijoille tiedossa rehevää kerrontaa Milja Kauniston tyyliin. Suosittelen :)
March 16, 2016
Olavi Maununpoika -trilogia oli aivan jees, mutta tämä Purppuragiljotiini-sarjan aloitus oli vielä lupaavampi! Vähemmän värikkäitä kiertoilmaisuja penikselle ja seksille, enemmän historiallista romaania ja toimintaa - vaikkei kielen verevyyskään ole mihinkään kadonnut. Kerronta kiskaisee jälleen heti mukaansa, ja useampanakin iltana nukkumaanmenoaika venyi, kun piti lukea "vielä tämä luku loppuun". Vallankumousajan Ranska levitetään lukijan silmien eteen likaisena, väkivaltaisena ja sekasortoisena ympäristönä niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin mielessä, ja sekä isännät että rengit joutuvat etsimään sieltä itselleen uuden paikan, jos mielivät selvitä hengissä. Jännittävä ja nautinnollinen lukukokemus, jolle jään odottamaan innolla jatkoa Purppuragiljotiinin seuraavien osien muodossa.
October 22, 2023
Jokainen kirja ansaitsee lukijansa, mutta Luxuksen lukija en ole minä. Rehellisesti sanottuna pitkästyttävin ja köykäisin tänä vuonna lukemani kirja.
Luxuksessa historia oli namukori, josta oli poimittu Ranskan historian perusoppimäärän mukaiset hetket ja hahmot sekä sopivat kulttuuriset kliseet. On viittauksia Marie Antoinetteen, on pyöveliä, rikkuripappia, rempseitä yleisiä naisia, vallankumouksen Marie ja tähän kaikkeen oli tungettu markiisi de Sade.
En uskonut hahmoihin, en kiinnostunut kulissista nimeltä Pariisi, epäilin jokaista faktaa. Pahinta oli se, ettei juonivetoinen romanttinen tarina koukuttanut ollenkaan.
Viihde on välillä hyväksi. Mutta ei kuitenkaan tällainen laiskasti kirjoitettu historiallinen marjanpoiminta. Alkoi harmittaa Pariisin ja Ranskan historian puolesta. Pariisi - ansaitset parempaa.
Luxuksessa historia oli namukori, josta oli poimittu Ranskan historian perusoppimäärän mukaiset hetket ja hahmot sekä sopivat kulttuuriset kliseet. On viittauksia Marie Antoinetteen, on pyöveliä, rikkuripappia, rempseitä yleisiä naisia, vallankumouksen Marie ja tähän kaikkeen oli tungettu markiisi de Sade.
En uskonut hahmoihin, en kiinnostunut kulissista nimeltä Pariisi, epäilin jokaista faktaa. Pahinta oli se, ettei juonivetoinen romanttinen tarina koukuttanut ollenkaan.
Viihde on välillä hyväksi. Mutta ei kuitenkaan tällainen laiskasti kirjoitettu historiallinen marjanpoiminta. Alkoi harmittaa Pariisin ja Ranskan historian puolesta. Pariisi - ansaitset parempaa.
August 17, 2021
Ta książka kręci się wokół jednego wydarzenia, jednakże ważnego i dotyczącego wielu ludzi, bowiem całej Francji. Mowa o Wielkiej Rewolucji, która miała miejsce w 1792 za panowania Ludwika XVI i jego małżonki - Marii Antoniny. Opisana została z perspektywy przedstawicieli różnych stanów- od najbiedniejszej klasy robotniczej (postać Izydora Boreala) po arystokratyczną (postać Marie Constance de Lyonne oraz markiza de Sade), uwzględniono też sytuację mieszczańską (postać kata Sansona, prostytutkek z Maison de Lulu). W formę powieści pełnej przygód, które śledzi się z zaciekawieniem, wplecione są cenne fakty historyczne, jakie autorka skrupulatnie uzyskiwała z różnych źródeł oraz ogólny system władzy i rozdarcie wewnętrzne, jakiemu poddane było społeczeństwo. Szczególnie widoczne jest to w przypadku Izydora czy Marie. On, ubogi człowiek, bez perspektyw na poprawę swojej sytuacji, jednak wykształcony i oczytany nie potrafi zdecydować po której opowiada się politycznie "stronie". Ona, całe życie spędziła w "luksusie", zachowując się tak, jak została wychowana - na piękną damę u boku męża - nie potrafi odnaleźć się w nowej rzeczywistości, w którą została wrzucona - bez majątku, całej tej otoczki wspaniałości, męskiego opiekuna, wśród niższej klasy.
W tym trudnym momencie ich losy się przeplotą i na długo nie bd mogły rozdzielić. Jak los pokieruje ich życiem, czy będą mieli szansę na normalność? Przeczytajcie, by dowiedzieć się tego i wiele więcej.
Ocena 3.5
W tym trudnym momencie ich losy się przeplotą i na długo nie bd mogły rozdzielić. Jak los pokieruje ich życiem, czy będą mieli szansę na normalność? Przeczytajcie, by dowiedzieć się tego i wiele więcej.
Ocena 3.5
September 23, 2016
Luxuksessa ei ollut periaatteessa mitään vikaa. Se oli menevää historiallista fiktiota, joka kertoi traagisen kiinnostavasta ajankohdasta. Se ei turhia häpeillyt eikä selitellyt vaan rakensi verevää kuvaa vallankumouksesta ja sen vaikutuksista kolmen erilaisista oloista tulevan henkilön näkökulmasta. Aion lukea myös sarjan seuraavat osat, mutta ykkösosa ei noussut vaikuttavimpien kirjojen joukkoon.
February 12, 2025
"Pariisi oli vanhan kuningaskunnan peili. Se oli viemäri, johon ahne antoi ylen voidakseen ahmia lisää. Se oli häkki, jossa nälkäinen nääntyi epätoivoon edessään olkileipä, johon porvarillakaan ei ollut varaa. Siellä kurja maksoi kirkolle jumalatonta veroa saadakseen jumalaisen armon ja ylväin aristokraatti painui kumaraan hiuslaitteensa painon alla. Pariisissa mielipuoli hoiti mielipuolta ja filosofit hioivat loogisia ajatuksiaan älyn ja käsityskyvyn rajoille. Pariisi oli kaiken mielettömyyden kuilu, uskomaton, naurettava, se oli ylivoimaisen Ranskan pääkaupunki. Kurjien Pariisi. Kuninkaan Pariisi."
Luxus sijoittuu Ranskan suuren vallankumouksen vaaralliseen ja kaoottiseen aikakauteen. Isidore on yksinäinen pyövelin kisälli, jonka työtaitoa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Marie on aviomiehensä vallankumouksen verenhimolle menettänyt entinen kreivitär, joka koettaa parhaansa mukaan selvitä maailmassa, jota hallitsevat nyt aatelisia vihaavat alaluokat. Markiisi de Sade on skandaalinkäryinen kirjailija, joka kohtaa Marien ja Isidoren Pariisin ajautuessa väkivaltaan. Luxus – kertomus selviytymisestä, ennakkoluulojen murtumisesta, mädästä luokkayhteiskunnasta ja elämästä yhtenä historian legendaarisimmista aikakausista – aloittaa Purppuragiljotiini-trilogian.
Luxus on odottanut kirjahyllyssäni vuosia ja nyt, vihdoin, päätin lukea sen. Nappasin kirjan mukaan lomalle, koska halusin jotain viihdyttävää ja jännittävää luettavaa. Luxus oli juuri sellainen teos mitä kaipasin. Sen tarina on mukaansatempaava ja Kauniston eläväinen kirjoitustyyli kuljettaa lukijan sivujen kautta 1700-luvun lopun Pariisin kaduille. Ranskan vallankumouksen aika on aina kiinnostanut minua, mutta en ole tainnut lukea kuin muutaman teoksen, joka tapahtuu noina vuosina. Luxus kiehtoi minua erityisesti siksi, että siinä ei seurattu vallankumouksen johtajia, vaan tavallisia ihmisiä, joilla on, toki, poliittisia unelmia ja ideologioita, mutta jotka lähinnä vaan yrittävät selviytyä hengissä. Tarinat vallankumouksista ja niihin liittyvistä moraalisista dilemmoista ovat myös aina kiinnostaneet minua, oli kyseessä sitten fiktiivinen kansannousu tai historiallinen sellainen – Luxuksessa pohdiskeltiin paljon sitä, kuinka pitkälle vallankumoukselliset voivat mennä ennen kuin unohtavat alkuperäiset unelmansa, miten entisiä valtaapitäjiä tulisi rangaista ja keitä kaikkia voi pitää syypäinä alistettujen ihmisten kärsimyksiin. Tuleeko esimerkiksi Marieta, kreivin leskeä, rangaista luokkansa tekosista? Eri luokkien edustajien väliset debatit - joita erityisesti Marie ja Isidore kävivät - olivat aina kiehtovaa luettavaa, kuten oli myös se, miten kunkin puolen edustajat joutuivat teoksen aikana kohtaamaan oman puolensa julmuudet. Tässä kirjassa ei ole puhtoisia ihmisiä, vaan kaikki ovat joskus väärässä ja joskus oikeassa.
Luxuksen maailma tuntui niin eläväiseltä. Kaunisto on selvästi tehnyt paljon tutkimustyötä kuvatakseen aikakautta mahdollisimman hyvin. Kaunisto ei kaunistellut tai romantisoinut aikakauttaan, mistä olin kiitollinen. Lukija pystyi tuntemaan hahmojen pelon väkivaltaisuuksien syttyessä ja nälän heidän eläessään kuukaudesta toiseen ilman ruokaa ja hyvää juomaa. Kuohuva Pariisi on muutostilassa ja Kaunisto tavoitti hyvin sen onton tunteen hahmojensa rinnoissa kun he todistavat kaiken heille tutun muuttuvan: vallankumouksella on jalot ideat, mutta, kuten Ranskan vallankumouksesta puhuttaessa usein todetaan, vallankumous myös syö lapsensa. Jopa tasavaltalaisaatteiden kannattajat alkavat pelätä, koska vallankumous ei päädy olemaan ihan niin jalo kuin he aina odottivat. En malta odottaa, että saan jatko-osat käsiini ja pääsen seuraamaan miten hahmot reagoivat kuninkaan teloitusta seuranneeseen terrorin aikakauteen. Huomautan vielä tässä, että kirjassa on jonkin verran seksuaalista väkivaltaa, mikä ei ole yllättävää, ottaen huomioon, että yksi teoksen päähenkilöistä on nuori nainen, joka ajautuu yksin kadulle. Kuvaukset eivät ole koskaan pitkiä tai graafisia, mutta Kaunisto tuo ilmi kuinka vaarallista yksinäisen aatelisleidin olisi ollut elää vallankumous-Pariisissa.
Pidin kaikista Luxuksen hahmoista! Jotkut heistä ovat inhottavia, mutta se ei tarkoita etteivätkö he olisi olleet hyviä hahmoja. Pyövelin kisällin, Isidoren, yllättävä herkkyys, oppineisuus ja yksinäisyys koskettivat minua, ja pidin siitä, miten Kaunisto kuvasi tunteita, joita ulkopuolisuus ja jatkuvan pilkan ja läpänheiton kohteena oleminen (Isidore on ns. mongoli isänsä puolelta – hänen äitinsä oli kylmä aatelisleidi, joka pisti poikansa palveluskuntaan) on vaikuttanut häneen. Hän ei näe itseään rakkauden tai edes kosketuksen arvoisena – kun hän kohtaa Isidore on suojelevainen ja reilu, mutta on toisinaan myös ahdasmielinen ja tuomitseva. Hän on vannoutunut tasavallan kannattaja, mutta ei halua turhaa väkivaltaa. Hän on mielenkiintoinen heppu ja erinomainen näkökulmahahmo tällaiselle tarinalle, koska, no, hän on pyöveli ja pyöveleillä oli aikamoinen kiirus tuohon aikaan Pariisissa.
Ennen kuin höpöttelen lempparihahmostani, haluan kehua kirjan sivuhahmoja. Markiisi de Sade on hyvin olennainen, mutta esiintyy vasta aika myöhään, joten lasken hänet olennaiseksi sivuhahmoksi. Sade oli sitä mitä odotinkin hänen olevan: yliampuva, dramaattinen, härski, mauton, joskus inhottava, välillä hulvaton ja häpeilemättömän seksuaalinen. Pidin myös siitä, kuinka fiksu hän on ja kuinka hän tuntuu aina olevan monta siirtoa muita hahmoja pidemmällä. Se, miten hän Sade haluaa mitä haluaa ja hän tekee mitä vain saadakseen sen. Hänen ja Marien suhde oli mielenkiintoinen, paikoittain häiritsevä, mutta osittain myös Marielle hyödyllinen. Se, miten Isidoren – ja Marien – naapurin seksityöläiset olivat kaikki mukavia, mutta erityisesti pidin Verlettestä, josta tuli Marien luottoystävä. Hän oli hauska ja rempseä, häpeilemätön ja rento, mutta myös traaginen: hänen taustatarinansa on aikamoisen hirvittävä. Isä Momo, rikkuripappi joka ei suostunut vannomaan valaa uudelle perustuslaille, on kanssa hauska tapaus. Hän hämmentää aatelisista arvoista ja mielikuvista epätoivoisesti kiinni pitävää Marieta, koska hän on pappismies, joka kiroilee, kyseenalaistaa jumalan älyn ja jopa
Suosikkihahmoni Luxuksessa oli Marie, nuori nainen, joka menettää lähes kertaheitolla kaiken: miehensä, omaisuutensa, tittelinsä, perheensä, kunniansa ja turvansa. Hänessä on monia ärsyttäviä piirteitä – hän ei esimerkiksi millään suostu ymmärtämään miten aateliset ovat alistaneet kansaa vuosikausia ja hän on vakuuttunut siitä, että aateliset ansaitsevat kaiken valtansa, koska vain he ovat tarpeeksi hyveellisiä osatakseen olla väärinkäyttämättä asemaansa – mutta hän on myös perin säälittävä hahmo. Vaikka hän ei tajua kuinka epäreilu Ranskan järjestelmä on ollut jo vuosisatoja ja vaikka hän on osa tätä ongelmaa, en voi olla haluamatta hänelle hyvää. Marie on hyvä esimerkki siitä miten hyvällä ihmisellä voi olla vähän kyseenalaisia mielipiteitä. Marien kasvutarinaa oli mielenkiintoista seurata. Hän aloittaa tarinan täysin murtuneena naisena, joka unelmoi kuolemasta, ja päättää sen itsepäisenä selviytyjänä, joka, huolimatta siitä että maailma jonka hän tunsi murtuu hänen ympärillään, pitää henkirievustaan kiinni uhmakkaasti. Hänen aatteensa haastetaan ja hänen mielikuvansa puhtoisista aatelisista särkyy, muun muassa hänen saadessaan tietää Marien kautta Kaunisto teki myös oivan katsauksen naisen, erityisesti aatelisen naisen, asemaan ja siihen, kuinka kulttuurin ja yhteiskunnan naisvihamieliset ideologiat voivat kiemurrella naisen omaan mieleen ja aiheuttaa tälle suunnatonta itseinhoa ja häpeää. Olin iloinen, että alussa himojaan syvästi inhonnut ja taustaansa "langenneena" aatelistyttönä hävennyt Marie puhuu kirjan lopussa avoimemmin naisen halusta ja puolustaa oikeuttaan seurata tunteitaan. Hänestä ei tule hetkessä seksipositiivinen #girlboss, mutta hän alkaa vapautua. Pidin myös siitä, miten hän löytää inspiraatiota elää niin uusista ystävistään kuin sikasta kiukusta: "Minä olen omille vanhemmilleni jo kuollut, joten kun pelastitte minut hirsipuusta, teitte heidän tahtoaan vastaan. Se on minulle hyvin mieluista. Että elän, vaikka vain kiusallanikin."
Isidoren ja Marien suhde oli erinomainen ja kuvasti kirjan laajoja teemoja pienoiskoossa: heidän suhteessaan on kyse kahden luokan yhteentörmäyksestä ja siitä koituvista selkkauksista. Alkujaan Isidore ja Marie ovat molemmat vahvasti sitä mieltä, että toinen on jotenkin sisältä mätä, mutta kun he joutuvat toimimaan yhdessä ja todistavat toistensa inhimillisyyden, he eivät voi vain vihata toisiaan. Marie lakkaa olemasta vain yksi sortajista eikä Isidore enää ole vain yksi alhainen raivokas työläinen tuhannen muun joukossa: kirjan lopussa, he ovat molemmat ulkopuolisia ja vaikka he aina välillä tulistuvat toisiinsa, he tuntevat toisensa ja voivat luottaa siihen, että toinen on heidän tukenaan. Rakastan tarinoita epätodennäköisistä ystävistä ja Marie ja Isidore todellakin ovat tällainen duo. Kirjassa on monia muitakin yllättäviä kaveruksia, kuten Marie ja Verlette. Pidän myös tarinoista, joissa seurataan yhteiskunnan ulkopuolisia, jotka ajautuvat yhteen selviytyäkseen, ja tässä kirjassa ulkopuolisia riittää. Mitä kiivaammaksi vallankumous muuttuu, sitä enemmän ihmisiä aletaan lajitella hyviin ja pahoihin, rehteihin ja vaarallisiin.
Luxuksessa pyöritään paljon seksityöläisten maailmassa. Pidin siitä, miten Kaunisto kuvasi seksityöläisiä ja seksityötä. Hän kuvaa näiden naisten elämää ja olosuhteita realistisesti, mutta ei mässäile traagisuudella tai jatkuvilla eksplisiittisillä seksikohtauksilla. Jotkut hänen seksityöläisistään pitävät työstään, kun taas jotkut ovat ajautuneet sen pariin vasten tahtoaan ja tekevät sitä koska muutakaan työtä ei ole. Seksityöläiset itse pääsevät ääneen ja heillä on omat luonteet ja taustatarinat - he eivät ole tarinassa mukana vain miesten huviksi tai luomaan eksoottista, dekadenttia tunnelmaa. Pidin siitä, miten Marie löytää näiden alkuun pelkäämiensä epäsiveiden naisten parista ystävyyttä, tukea ja naisellista solidaarisuutta, ja oppii tuntemaan heidät ihmisinä. Mielenkiintoista puolestaan oli se, että Isidore, joka tietää millaista on elää toisten halveksimana työnsä takia, ei vain osaa päästää irti negatiivisista näkemyksistään seksityötä kohtaan, vaikka itsekin satunnaisesti heidän palvelujaan käyttää. Hän on silti työläismies, eikä hän ymmärrä mitkä asiat voivat ajaa naisen seksityöhön tai voi olla reagoimatta kauhulla ajatukseen siitä, että Marie, hyvä siveä aatelisnainen, pyörii seksityöläisten kanssa ja Isidore on Verletten kaveri, mutta silti hän pitää seksityötä alennustilana. Tämä tuppasi ärsyttämään minua, mutta se tuntui autenttiselta aikakaudelle, samoin kuin se, että monet mieshahmot, vaikka hyviä tyyppejä olivatkin, sanoivat paikoittain nurjia kommentteja naisten älystä, kehoista ja niin edespäin. Kaunisto ei yrittänyt tehdä hahmoistaan liialti modernia lukijaa miellyttäviä, vaan antaa heidän tuntua aikakautensa tuotteilta, niin hyvässä kuin pahassa.
Miksi vain 4/5 tähteä? Fiilikseni kirjan luettua olivat positiiviset ja pidin joka hetkestä kirjan parissa (mikä oli saavutus, koska se on yli 500 sivua pitkä teos), mutta se ei tuntunut uudelta lempparilta. On hyvin mahdollista, että jatko-osat luettuani ja vietettyä vielä enemmän aikaa hahmojen kanssa haluan nostaa Luxuksen arvosanaa, mutta näillä näkymin 4/5 tuntuu reiluimmalta. Suosittelisin tätä kirjaa ilolla kaikille dramaattisen historiallisen fiktion ystäville ja heille, joita Ranskan vallankumous aika kiinnostaa!
Luxus sijoittuu Ranskan suuren vallankumouksen vaaralliseen ja kaoottiseen aikakauteen. Isidore on yksinäinen pyövelin kisälli, jonka työtaitoa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Marie on aviomiehensä vallankumouksen verenhimolle menettänyt entinen kreivitär, joka koettaa parhaansa mukaan selvitä maailmassa, jota hallitsevat nyt aatelisia vihaavat alaluokat. Markiisi de Sade on skandaalinkäryinen kirjailija, joka kohtaa Marien ja Isidoren Pariisin ajautuessa väkivaltaan. Luxus – kertomus selviytymisestä, ennakkoluulojen murtumisesta, mädästä luokkayhteiskunnasta ja elämästä yhtenä historian legendaarisimmista aikakausista – aloittaa Purppuragiljotiini-trilogian.
Luxus on odottanut kirjahyllyssäni vuosia ja nyt, vihdoin, päätin lukea sen. Nappasin kirjan mukaan lomalle, koska halusin jotain viihdyttävää ja jännittävää luettavaa. Luxus oli juuri sellainen teos mitä kaipasin. Sen tarina on mukaansatempaava ja Kauniston eläväinen kirjoitustyyli kuljettaa lukijan sivujen kautta 1700-luvun lopun Pariisin kaduille. Ranskan vallankumouksen aika on aina kiinnostanut minua, mutta en ole tainnut lukea kuin muutaman teoksen, joka tapahtuu noina vuosina. Luxus kiehtoi minua erityisesti siksi, että siinä ei seurattu vallankumouksen johtajia, vaan tavallisia ihmisiä, joilla on, toki, poliittisia unelmia ja ideologioita, mutta jotka lähinnä vaan yrittävät selviytyä hengissä. Tarinat vallankumouksista ja niihin liittyvistä moraalisista dilemmoista ovat myös aina kiinnostaneet minua, oli kyseessä sitten fiktiivinen kansannousu tai historiallinen sellainen – Luxuksessa pohdiskeltiin paljon sitä, kuinka pitkälle vallankumoukselliset voivat mennä ennen kuin unohtavat alkuperäiset unelmansa, miten entisiä valtaapitäjiä tulisi rangaista ja keitä kaikkia voi pitää syypäinä alistettujen ihmisten kärsimyksiin. Tuleeko esimerkiksi Marieta, kreivin leskeä, rangaista luokkansa tekosista? Eri luokkien edustajien väliset debatit - joita erityisesti Marie ja Isidore kävivät - olivat aina kiehtovaa luettavaa, kuten oli myös se, miten kunkin puolen edustajat joutuivat teoksen aikana kohtaamaan oman puolensa julmuudet. Tässä kirjassa ei ole puhtoisia ihmisiä, vaan kaikki ovat joskus väärässä ja joskus oikeassa.
Luxuksen maailma tuntui niin eläväiseltä. Kaunisto on selvästi tehnyt paljon tutkimustyötä kuvatakseen aikakautta mahdollisimman hyvin. Kaunisto ei kaunistellut tai romantisoinut aikakauttaan, mistä olin kiitollinen. Lukija pystyi tuntemaan hahmojen pelon väkivaltaisuuksien syttyessä ja nälän heidän eläessään kuukaudesta toiseen ilman ruokaa ja hyvää juomaa. Kuohuva Pariisi on muutostilassa ja Kaunisto tavoitti hyvin sen onton tunteen hahmojensa rinnoissa kun he todistavat kaiken heille tutun muuttuvan: vallankumouksella on jalot ideat, mutta, kuten Ranskan vallankumouksesta puhuttaessa usein todetaan, vallankumous myös syö lapsensa. Jopa tasavaltalaisaatteiden kannattajat alkavat pelätä, koska vallankumous ei päädy olemaan ihan niin jalo kuin he aina odottivat. En malta odottaa, että saan jatko-osat käsiini ja pääsen seuraamaan miten hahmot reagoivat kuninkaan teloitusta seuranneeseen terrorin aikakauteen. Huomautan vielä tässä, että kirjassa on jonkin verran seksuaalista väkivaltaa, mikä ei ole yllättävää, ottaen huomioon, että yksi teoksen päähenkilöistä on nuori nainen, joka ajautuu yksin kadulle. Kuvaukset eivät ole koskaan pitkiä tai graafisia, mutta Kaunisto tuo ilmi kuinka vaarallista yksinäisen aatelisleidin olisi ollut elää vallankumous-Pariisissa.
Pidin kaikista Luxuksen hahmoista! Jotkut heistä ovat inhottavia, mutta se ei tarkoita etteivätkö he olisi olleet hyviä hahmoja. Pyövelin kisällin, Isidoren, yllättävä herkkyys, oppineisuus ja yksinäisyys koskettivat minua, ja pidin siitä, miten Kaunisto kuvasi tunteita, joita ulkopuolisuus ja jatkuvan pilkan ja läpänheiton kohteena oleminen (Isidore on ns. mongoli isänsä puolelta – hänen äitinsä oli kylmä aatelisleidi, joka pisti poikansa palveluskuntaan) on vaikuttanut häneen. Hän ei näe itseään rakkauden tai edes kosketuksen arvoisena – kun hän kohtaa Isidore on suojelevainen ja reilu, mutta on toisinaan myös ahdasmielinen ja tuomitseva. Hän on vannoutunut tasavallan kannattaja, mutta ei halua turhaa väkivaltaa. Hän on mielenkiintoinen heppu ja erinomainen näkökulmahahmo tällaiselle tarinalle, koska, no, hän on pyöveli ja pyöveleillä oli aikamoinen kiirus tuohon aikaan Pariisissa.
Ennen kuin höpöttelen lempparihahmostani, haluan kehua kirjan sivuhahmoja. Markiisi de Sade on hyvin olennainen, mutta esiintyy vasta aika myöhään, joten lasken hänet olennaiseksi sivuhahmoksi. Sade oli sitä mitä odotinkin hänen olevan: yliampuva, dramaattinen, härski, mauton, joskus inhottava, välillä hulvaton ja häpeilemättömän seksuaalinen. Pidin myös siitä, kuinka fiksu hän on ja kuinka hän tuntuu aina olevan monta siirtoa muita hahmoja pidemmällä. Se, miten hän Sade haluaa mitä haluaa ja hän tekee mitä vain saadakseen sen. Hänen ja Marien suhde oli mielenkiintoinen, paikoittain häiritsevä, mutta osittain myös Marielle hyödyllinen. Se, miten Isidoren – ja Marien – naapurin seksityöläiset olivat kaikki mukavia, mutta erityisesti pidin Verlettestä, josta tuli Marien luottoystävä. Hän oli hauska ja rempseä, häpeilemätön ja rento, mutta myös traaginen: hänen taustatarinansa on aikamoisen hirvittävä. Isä Momo, rikkuripappi joka ei suostunut vannomaan valaa uudelle perustuslaille, on kanssa hauska tapaus. Hän hämmentää aatelisista arvoista ja mielikuvista epätoivoisesti kiinni pitävää Marieta, koska hän on pappismies, joka kiroilee, kyseenalaistaa jumalan älyn ja jopa
Suosikkihahmoni Luxuksessa oli Marie, nuori nainen, joka menettää lähes kertaheitolla kaiken: miehensä, omaisuutensa, tittelinsä, perheensä, kunniansa ja turvansa. Hänessä on monia ärsyttäviä piirteitä – hän ei esimerkiksi millään suostu ymmärtämään miten aateliset ovat alistaneet kansaa vuosikausia ja hän on vakuuttunut siitä, että aateliset ansaitsevat kaiken valtansa, koska vain he ovat tarpeeksi hyveellisiä osatakseen olla väärinkäyttämättä asemaansa – mutta hän on myös perin säälittävä hahmo. Vaikka hän ei tajua kuinka epäreilu Ranskan järjestelmä on ollut jo vuosisatoja ja vaikka hän on osa tätä ongelmaa, en voi olla haluamatta hänelle hyvää. Marie on hyvä esimerkki siitä miten hyvällä ihmisellä voi olla vähän kyseenalaisia mielipiteitä. Marien kasvutarinaa oli mielenkiintoista seurata. Hän aloittaa tarinan täysin murtuneena naisena, joka unelmoi kuolemasta, ja päättää sen itsepäisenä selviytyjänä, joka, huolimatta siitä että maailma jonka hän tunsi murtuu hänen ympärillään, pitää henkirievustaan kiinni uhmakkaasti. Hänen aatteensa haastetaan ja hänen mielikuvansa puhtoisista aatelisista särkyy, muun muassa hänen saadessaan tietää Marien kautta Kaunisto teki myös oivan katsauksen naisen, erityisesti aatelisen naisen, asemaan ja siihen, kuinka kulttuurin ja yhteiskunnan naisvihamieliset ideologiat voivat kiemurrella naisen omaan mieleen ja aiheuttaa tälle suunnatonta itseinhoa ja häpeää. Olin iloinen, että alussa himojaan syvästi inhonnut ja taustaansa "langenneena" aatelistyttönä hävennyt Marie puhuu kirjan lopussa avoimemmin naisen halusta ja puolustaa oikeuttaan seurata tunteitaan. Hänestä ei tule hetkessä seksipositiivinen #girlboss, mutta hän alkaa vapautua. Pidin myös siitä, miten hän löytää inspiraatiota elää niin uusista ystävistään kuin sikasta kiukusta: "Minä olen omille vanhemmilleni jo kuollut, joten kun pelastitte minut hirsipuusta, teitte heidän tahtoaan vastaan. Se on minulle hyvin mieluista. Että elän, vaikka vain kiusallanikin."
Isidoren ja Marien suhde oli erinomainen ja kuvasti kirjan laajoja teemoja pienoiskoossa: heidän suhteessaan on kyse kahden luokan yhteentörmäyksestä ja siitä koituvista selkkauksista. Alkujaan Isidore ja Marie ovat molemmat vahvasti sitä mieltä, että toinen on jotenkin sisältä mätä, mutta kun he joutuvat toimimaan yhdessä ja todistavat toistensa inhimillisyyden, he eivät voi vain vihata toisiaan. Marie lakkaa olemasta vain yksi sortajista eikä Isidore enää ole vain yksi alhainen raivokas työläinen tuhannen muun joukossa: kirjan lopussa, he ovat molemmat ulkopuolisia ja vaikka he aina välillä tulistuvat toisiinsa, he tuntevat toisensa ja voivat luottaa siihen, että toinen on heidän tukenaan. Rakastan tarinoita epätodennäköisistä ystävistä ja Marie ja Isidore todellakin ovat tällainen duo. Kirjassa on monia muitakin yllättäviä kaveruksia, kuten Marie ja Verlette. Pidän myös tarinoista, joissa seurataan yhteiskunnan ulkopuolisia, jotka ajautuvat yhteen selviytyäkseen, ja tässä kirjassa ulkopuolisia riittää. Mitä kiivaammaksi vallankumous muuttuu, sitä enemmän ihmisiä aletaan lajitella hyviin ja pahoihin, rehteihin ja vaarallisiin.
Luxuksessa pyöritään paljon seksityöläisten maailmassa. Pidin siitä, miten Kaunisto kuvasi seksityöläisiä ja seksityötä. Hän kuvaa näiden naisten elämää ja olosuhteita realistisesti, mutta ei mässäile traagisuudella tai jatkuvilla eksplisiittisillä seksikohtauksilla. Jotkut hänen seksityöläisistään pitävät työstään, kun taas jotkut ovat ajautuneet sen pariin vasten tahtoaan ja tekevät sitä koska muutakaan työtä ei ole. Seksityöläiset itse pääsevät ääneen ja heillä on omat luonteet ja taustatarinat - he eivät ole tarinassa mukana vain miesten huviksi tai luomaan eksoottista, dekadenttia tunnelmaa. Pidin siitä, miten Marie löytää näiden alkuun pelkäämiensä epäsiveiden naisten parista ystävyyttä, tukea ja naisellista solidaarisuutta, ja oppii tuntemaan heidät ihmisinä. Mielenkiintoista puolestaan oli se, että Isidore, joka tietää millaista on elää toisten halveksimana työnsä takia, ei vain osaa päästää irti negatiivisista näkemyksistään seksityötä kohtaan, vaikka itsekin satunnaisesti heidän palvelujaan käyttää. Hän on silti työläismies, eikä hän ymmärrä mitkä asiat voivat ajaa naisen seksityöhön tai voi olla reagoimatta kauhulla ajatukseen siitä, että Marie, hyvä siveä aatelisnainen, pyörii seksityöläisten kanssa ja Isidore on Verletten kaveri, mutta silti hän pitää seksityötä alennustilana. Tämä tuppasi ärsyttämään minua, mutta se tuntui autenttiselta aikakaudelle, samoin kuin se, että monet mieshahmot, vaikka hyviä tyyppejä olivatkin, sanoivat paikoittain nurjia kommentteja naisten älystä, kehoista ja niin edespäin. Kaunisto ei yrittänyt tehdä hahmoistaan liialti modernia lukijaa miellyttäviä, vaan antaa heidän tuntua aikakautensa tuotteilta, niin hyvässä kuin pahassa.
Miksi vain 4/5 tähteä? Fiilikseni kirjan luettua olivat positiiviset ja pidin joka hetkestä kirjan parissa (mikä oli saavutus, koska se on yli 500 sivua pitkä teos), mutta se ei tuntunut uudelta lempparilta. On hyvin mahdollista, että jatko-osat luettuani ja vietettyä vielä enemmän aikaa hahmojen kanssa haluan nostaa Luxuksen arvosanaa, mutta näillä näkymin 4/5 tuntuu reiluimmalta. Suosittelisin tätä kirjaa ilolla kaikille dramaattisen historiallisen fiktion ystäville ja heille, joita Ranskan vallankumous aika kiinnostaa!
May 21, 2017
Mä oon normaalisti historiallisten romaanien ystävä, mutta jostakin syystä tämä ei nyt oikein iskenyt. Johtuuko siitä, että Ranskan vallankumous on aihe, josta mulla on häpeällisen huonot tiedot, vaikka se on ollut Euroopan historian yksi merkittävimmistä tapahtumista ja sen seurauksena nyky-yhteiskunnassa meillä on mm. uskonvapaus, ihmisoikeudet, demokratia jne. Päähenkilöt olivat kyllä vahvoja ja moniulotteisia, ihan kuten itse tarina ja sen viitekehyskin. Kirja on siis itsessään hyvä, kieli, kerronta, henkilöt. Silti... mun oli hyvinkin helppo laskea tää käsistäni ihan vaikka vain mennäkseni tiskaamaan. Kirja ei imaissut mua mukaansa ja luulenpa, että jatko-osat jää multa kyllä lukematta ihan suosiolla.
September 10, 2016
Tämä historiallinen hömppä jätti minut kylmäksi. Tapahtumat mukailevat historiallisia sellaisia, mutta tuntuu, että pääasia on ollut löytää räväkkää väkivaltaa ja seksiä kerrottavaksi. Tästä johtuen kaikki henkilöt jäävät kulisseiksi omassa tarinassaan. Kovakantista harlekiinia.
February 25, 2019
Milja Kauniston Luxus on harvinaisempaa herkkua kotimaisten historiallisten romaanien saralla: se sijoittuu Ranskaan ja vieläpä maan dramaattisimpiin kohtalonhetkiin, vallankumouksen aikaan. Luxus aloittaa Purppuragiljotiini -sarjan, jonka päähenkilöinä ovat pyövelin ammattiin kasvatettu Isidore sekä kovia kokenut kreivitär Marie. Sivuosassa vilahtaa myös yleisen kirjallisuustieteen maisterin riemuksi kirjallisuuden paha poika markiisi de Sade, joka on syystä antanut nimensä käsitteelle sadismi.
Luxuksessa tarkennetaan välillä nimensä mukaisesti ylettömään ylellisyyteen, mutta sen kontrastina vielä tutummaksi käy hahmoille köyhälistön kurjuus sekä elämä alamaailmassa. Veri, lika ja ylelliset silkkihameet kuvataan kaikki aidosti ja Kauniston tekstistä pääsee suoraan solahtamaan 1700-luvun Ranskan aistimaailmaan. Kun porttoloissakin aikaa vietetään, Luxuksessa on toki aistillisetkin käänteensä, mutta verrattuna aitoon 1700 -luvun kirjallisuuteen kuten Sadeen tai de Laclosiin, kaikkiaan pysytään aika kiltin puhtoisilla uomilla.
Herkullinen tarinankerronta ei estä Luxusta vallankumouksen hengen mukaan pureutumasta politiikkaan ja yhteiskunnallisiin väärinkäytöksiin. Valta, raha, aatteet, väkivalta, moraalin harmaat alueet: Purppuragiljotiini käsittelee kaikkea yhtä viiltävän terävästi. Koska kyseessä on sarja, tarina ei pääse vielä ensimmäisessä osassa saavuttamaan huippuaan, mutta monia salaisuuksia ehtii paljastua ja jännite pitää hyvin ensimmäiseltä sivulta viimeiseen. Historiallisten romaanien kerrontaa vaivaa joskus annettavan informaation määrästä johtuva laahaaminen, mutta Luxus liikkuu kepein askelin sekä mestauslavalla irtopäiden välissä että porttolan käytävillä.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Luxuksessa tarkennetaan välillä nimensä mukaisesti ylettömään ylellisyyteen, mutta sen kontrastina vielä tutummaksi käy hahmoille köyhälistön kurjuus sekä elämä alamaailmassa. Veri, lika ja ylelliset silkkihameet kuvataan kaikki aidosti ja Kauniston tekstistä pääsee suoraan solahtamaan 1700-luvun Ranskan aistimaailmaan. Kun porttoloissakin aikaa vietetään, Luxuksessa on toki aistillisetkin käänteensä, mutta verrattuna aitoon 1700 -luvun kirjallisuuteen kuten Sadeen tai de Laclosiin, kaikkiaan pysytään aika kiltin puhtoisilla uomilla.
Herkullinen tarinankerronta ei estä Luxusta vallankumouksen hengen mukaan pureutumasta politiikkaan ja yhteiskunnallisiin väärinkäytöksiin. Valta, raha, aatteet, väkivalta, moraalin harmaat alueet: Purppuragiljotiini käsittelee kaikkea yhtä viiltävän terävästi. Koska kyseessä on sarja, tarina ei pääse vielä ensimmäisessä osassa saavuttamaan huippuaan, mutta monia salaisuuksia ehtii paljastua ja jännite pitää hyvin ensimmäiseltä sivulta viimeiseen. Historiallisten romaanien kerrontaa vaivaa joskus annettavan informaation määrästä johtuva laahaaminen, mutta Luxus liikkuu kepein askelin sekä mestauslavalla irtopäiden välissä että porttolan käytävillä.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
December 14, 2023
3,5 tähteä
Hämmentävä, mielenkiintoinen, värikäs kirja.
Ostin Luxuksen joskus kirjakaupan alennusmyynnistä kiinnostuttuani historiallisesta juonesta ja täällä sitä sitten ollaan pari vuotta myöhemmin. En kadu kirjan lukemista, vaikkei se noussutkaan suosikiksi. Jotenkin tässä tuntui olevan niin paljon kaikkea kerralla, haluttiin kuvata historiallista vallankumousta ja yhteiskunnallista muutosta, toisaalta esittää miten aateliset eivät halunneet luopua asemastaan ja tottumuksistaan, kuvattiin markiisi Saden tositarinaa enemmän tai vähemmän, oli pientä rakkaustarinaa ja kasvutarinaakin. Vaikka ihan viihdyinkin kirjan parissa, oli tässä jotenkin silppuiseksi ja runsaaksi jäänyt kokonaisuus. Samaan aikaan tekstissä riitti aisteille tarttumapintaa (ehdoton plussa), mutta toisaalta varmaan osan olisi voinut jättää poiskin.
Hahmot tuntuivat eläviltä, vaikka olivatkin turhan yksioikoisia. Eniten ehkä pidin kuitenkin Verlettestä, joka ei antanut vaikean taustansa määrittää itseään - ja hän toi humoristista sävyä muiden keskeisten hahmojen joukkoon.
Hämmentävä, mielenkiintoinen, värikäs kirja.
Ostin Luxuksen joskus kirjakaupan alennusmyynnistä kiinnostuttuani historiallisesta juonesta ja täällä sitä sitten ollaan pari vuotta myöhemmin. En kadu kirjan lukemista, vaikkei se noussutkaan suosikiksi. Jotenkin tässä tuntui olevan niin paljon kaikkea kerralla, haluttiin kuvata historiallista vallankumousta ja yhteiskunnallista muutosta, toisaalta esittää miten aateliset eivät halunneet luopua asemastaan ja tottumuksistaan, kuvattiin markiisi Saden tositarinaa enemmän tai vähemmän, oli pientä rakkaustarinaa ja kasvutarinaakin. Vaikka ihan viihdyinkin kirjan parissa, oli tässä jotenkin silppuiseksi ja runsaaksi jäänyt kokonaisuus. Samaan aikaan tekstissä riitti aisteille tarttumapintaa (ehdoton plussa), mutta toisaalta varmaan osan olisi voinut jättää poiskin.
Hahmot tuntuivat eläviltä, vaikka olivatkin turhan yksioikoisia. Eniten ehkä pidin kuitenkin Verlettestä, joka ei antanut vaikean taustansa määrittää itseään - ja hän toi humoristista sävyä muiden keskeisten hahmojen joukkoon.
August 28, 2017
Kirjailijan tyyli kertoa ja kirjoittaa miellytti. Se oli yksinkertainen ja selkeä, mutta kuitenkin kiinnostusta herättävä. Kirjalle oli hankala antaa tähtiä, koska toisaalta se oli sopivan miellyttävä iltahömppä ja kuitenkin aiheutti jonkin verran negatiivisia tunteita. Yksi vaikeimmista asioista oli naisiin kohdistuvan väkivallan ja sen uhan kuvaaminen, mikä on minulle henkilökohtaisesti vaikeahko aihe kirjallisuudessa. Onnekseni sillä ei mässäilty eikä sitä kuvailtu liian yksityiskohtaisesti. Asiasta kerrottiin mielestäni suhteellisen hyvin, mutta kirjan yksinkertainen tyyli aiheutti sen, että monesti arvasin jotain sen suuntaista tapahtuvan jo monta sivua ennen itse tapahtumaa, mikä aiheutti itsessä todella inhottavaa uhan tuntua. Koskaan ei tiennyt onko se vain muutaman lauseen ohitus vai pidemmin ja brutaalimmin kuvattu tapaus. Kirjassa ei edes ollut pitkiä ja brutaaleja kuvauksia, mutta sen uhka piili koko kirjan ajan mielessäni ja olinkin helpottunut, kun kirja loppui eikä mitään liian järkyttävää ollutkaan tullut.
Lisäksi kirjan loppu oli hyvinkin kökkö. Jotenkin en edes tajunnut, että kirja oikeasti loppui siihen vaan kääntelin takaosan lisäsivuja etsien lisää tekstiä. Tämä oli se viimeinen, mikä tiputti arvosanaa yhdellä.
Kaiken kaikkiaan kirjaa voisi mielestäni suositella historiasta ja draamasta pitäville lukijoille ja, jos ei koe väkivaltaa tai sen uhkaa ja poliittisia mielipiteitä häiritsevänä niin kirja on varmasti sopivaa hömppää aivojen nollaamiseen.
Lisäksi kirjan loppu oli hyvinkin kökkö. Jotenkin en edes tajunnut, että kirja oikeasti loppui siihen vaan kääntelin takaosan lisäsivuja etsien lisää tekstiä. Tämä oli se viimeinen, mikä tiputti arvosanaa yhdellä.
Kaiken kaikkiaan kirjaa voisi mielestäni suositella historiasta ja draamasta pitäville lukijoille ja, jos ei koe väkivaltaa tai sen uhkaa ja poliittisia mielipiteitä häiritsevänä niin kirja on varmasti sopivaa hömppää aivojen nollaamiseen.
October 25, 2018
Ehkä 3,5 tähteä. Melko yksinkertaiseen tyyliin kirjoitettu verrattuna moniin muihin historiaan pohjautuviin romaaneihin, mikä on toisaalta vain kivaa vaihtelua. Tämän kirjan takia olen oppinut paljon lisää Ranskan vallankumouksesta, mikä on myös iso plussa. Omasta mielestäni kirja ei vaadi aiheesta suuria etukäteistietoja, vaan asioita selitetään riittävästi mutta jäämättä kuitenkaan niihin jumiin.
February 11, 2018
Yllättävän hyvä! Nuorempana olin todella kiinnostunut Ranskasta ja sen historiasta, luin kirjoja Marie Antoinetesta, Aurinkokuninkaasta ja muista. Luxusta lukiessani palasin siihen maailmaan. En tunne vallankumouksen historiaa niin hyvin että olisin voinut arvioida tarinan historiallista paikkaansa pitävyyttä, mutta Kaunisto ainakin antoi kuvan, että oli syvällisesti perehtynyt aiheeseen, yksityiskohtia myöden. Minuun meni täydestä. Tarina muuttui kappaleesta toiseen ja jaksoi yllättää. Pyöveleitä ja kurtisaaneja, mestauslavoja ja bordelleja. Ja samojen henkilöiden nimiä vilahteli kuin lukiolaisen koealueessa: Robespierre, Rousseau, Voltaire... Kerronta oli värikästä, paikoin tosin hieman turhan viipyilevää.
May 24, 2018
Pidin jo Kauniston aikaisemmasta Olavi Maununpojasta kertovasta sarjasta, mutta Purpuragiljotiini-sarjan avausosa oli parempaa Kaunistoa. Vähemmän seksiä ja enemmän historiallista kuvausta. Toki edelleen Kauniston kerronta ja kieli kursailematonta, mutta kehitystä on tapahtunut parempaan suuntaan. Viihdyin kirjan parissa mainiosti ja se oli mannaa historiadiggarille. Aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa.
August 2, 2020
Historiallisesti tarkka romaani. Pohjatyöt tehty. Kirja pitää hyvin otteessaan, mutta joku häiritsee läpi kirjan. Henkilöhahmot jäävät etäisiksi ja hieman kevyiksi, Ranskan historiaa käydään bordellien ja päiden katkomisen varjossa. Idea on kirjassa mahtava ja tarina kulkee eteenpäin mukavasti. Se jokin "wau" jää puuttumaan, enkä ole niin varma, että onko tavoitteena ollut kertoa Isidoren ja Marien tarinaa vaiko Ranskan historiaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
May 11, 2024
Ranskan vallankumous! Ympäristö ja aika, johon kirja sijoittuu, ovat riittävän kiinnostavat, jotta jaksoin loppuun. Ei kuitenkaan ollut minun kirjani. Tönkköä replikointia ja ärsyttäviä hahmoja. Pyövelin kisälli on kuin kansakoulunopettaja ja Marie mahdollisesti hitain nainen joka koskaan on romaaniin ikuistettu. Toisaalta kirjassa myös tapahtuu koko ajan ja kirjailija kertoo perehtyneensä aikakauteen, josta kirjoittaa. Voin hyvin nähdä, että tällä on myös ansionsa ja lukijansa.
September 15, 2021
Verevä romaani Ranskan vallankumouksen ajoilta. Yhdistää hienosti historian ja viihdyttävyyden. Kieli toimii ja tarina kulkee. Vallankumous tulee uudella tavalla eläväksi.
Viiden tähden wau-kokemuksesta jäi silti puuttumaan jonkinlaista syvällisyyttä. Mietin myös, miksi kahdesta näkökulmahenkilöstä toisen tarina kerrottiin minä-muodossa, toisen hän-muodossa.
Viiden tähden wau-kokemuksesta jäi silti puuttumaan jonkinlaista syvällisyyttä. Mietin myös, miksi kahdesta näkökulmahenkilöstä toisen tarina kerrottiin minä-muodossa, toisen hän-muodossa.
August 4, 2019
Kauniston kirjoitustapa on juuri sitä mikä mua ilahduttaa. Ahmin uudestaan ja uudestaan myös Anna-Leena Härkösen teoksia samasta syystä. Vallatonta tekstiä, huumoria, viihdyttävää tarinan kerrontaa painavista teemoista huolimatta.
Suoraan otan seuraavan osan trilogiasta luvun alle.
Suoraan otan seuraavan osan trilogiasta luvun alle.
July 7, 2017
Historiallinen romaani Ranskan vallankumouksen syövereistä on varmasti historiallisilta osiltaan vakuuttava, mutta henkilöhahmot tuntuvat kovin moderneilta ja ohuilta.
January 3, 2018
I enjoyed reading this, the world and the characters felt alive and detailed but some parts I found a bit long-winded. Mostly Luxus was a good summer read!
September 19, 2019
Jälleen taidokasta ja mukaansatempaavaa Kaunistoa. Rakastan sitä taustatyötä, joka menee historiallisiin romaaneihin.
May 23, 2016
"Ranska tulisi muuttumaan, totesin mielessäni, voi, kuinka se muuttuisi! Kulttuurin, luksuksen, uskonnon ja tieteen, noiden yläluokan hapatusten, saasta häviäisi. Tilalle syntyisi uusi Ranska, Rousseaun kuvailema, sellainen, jonka ihmiset ovat puhtaita ja jaloja, niin kuin ihminen on luonnontilassaan, ilman alistajaa." s. 22
Milja Kauniston uuden historiallisen romaanisarjan avausosa istuttaa lukijan Ranskan suuren vallankumoksen keskiöön, irstailevaan Pariisiin, missä aatteiden sijaan taistelevat ahneet vallasta ja köyhät leivästä. Pyövelin kisälli Isidore Boréal pelastaa kreivitär Marie-Constance de Boucardin hengen ja vie hänet turvaan kotiinsa. Näin alkaa tarina, jossa seurataan aatelisten karmeaa kohtaloa vallankumouksellisten kourissa, Pariisin ja koko Ranskan suistumista kaaokseen ja päähenkilöiden selviytymistä väkivallan ja juonitteluiden keskellä.
Luxusta lukee kieli pitkällä... siis kröhöm... suu siveässä supussa junassa hiljaa hykerrellen, hieman punastellen. Kauniston kieli on ronskia. Hän kuvailee kaikkea suurella selkeydellä niin, että lukijan mielikuvitukselle ei jätetä paljoa tilaa. Luxus on historiallinen romaani, joka tuo esille poliittisia ja yhteiskunnallisia epäkohtia 1700-luvun Ranskasta. Se porautuu erityisesti naisen asemaan kreivitär de Boucardin kautta. Toisen päähenkilön, Isidoren, rooli jää hieman epäselvemmäksi. Kaunisto on valinnut kertoa hänen tarinansa minä-kertojan muodossa, mutta sarjan ensimmäisessä osassa eniten tilaa saavat Marie-Constance ja hänen kehittymisensä avuttomasta aristokraatista, jolta on viety kaikki peruukkia myöten, luksusbordellin madameksi. Isidoren rooli selkiytynee jatko-osissa.
Itse vallankumous nousee suureen rooliin, hengittämään löyhkäävää lemuaan lukijan ylle, aina kun kirjan avaa. Se on joka puolella, siitä ei pääse eroon edes Pariisin ulkopuolelle Sancerren kreivikuntaan suuntautuvan kreivittären lyhyen matkan ajaksi. Kaunisto kuvailee historiallista Ranskaa taidolla ja viimeistä yksityiskohtaa myöten. Erityisesti kiitän häntä maalauksesta 1700-luvun Pariisista kaupunkipalatseineen, aukioineen ja kortteleineen. Hän on kirjoittanut Luxusta kauan ja se näkyy jäljestä. Kirja on yksinkertaisesti upea ylistyslaulu historialle, jonka merkkejä ja arpia maailma yhä kantaa.
Luxus on myös ajankohtainen. Sen kantavana teemana on vallankumous ja yhteiskunnan kahtiajako. Kaunisto ei esitä kysymyksiä, hän näyttää: katsokaa mitä tapahtuu, kun... Luxus ei ole viihdettä. Se ei ole romanttinen. Siinä on paljon jännitystä, mutta koska päähenkilöt jäivät tässä sarjan ensimmäisessä osassa minulle vielä hivenen etäisiksi, en oikein jaksanut välittää siitä mitä heille lopulta tapahtuu, mutta se ei vaikuttanut edes oleelliselta kaiken kurjistelun, irstailun ja poliittisen jupinan keskellä. Teos haluaa herättää ajatuksia. Sen sijaan ihastuin markiisi de Sade'en. Kaunisto on tulkinnut tätä historiallista hahmoa ja kirjailijaa (mm. Sodoman 120 päivää) mitä elähdyttävimmin.
Nautin eniten Kauniston tarkkuudesta mitä tulee 1700-lukuun. Hän kuvailee kuin kuningatar ja jakaa avokätisesti tietouttaan. Kyseessä on todellinen friikki. Tarvitaan yksi tunnistamaan toinen. Suosittelen Luxusta historiallisen romaanin ystäville ja Kauniston ronskinrehelliseen tyyliin viehättyneille. Odotan sarjan toista osaa ja toivon, että sen myötä päähenkilöt heräävät minullekin henkiin.
"Kateelliset, hyvä kreivitär, ovat aina hirmuisimpia vallankumouksellisia. Kateus on kauhea synti, sillä se hämärtää kyvyn nähdä syntiä itsessä." s. 168
Milja Kauniston uuden historiallisen romaanisarjan avausosa istuttaa lukijan Ranskan suuren vallankumoksen keskiöön, irstailevaan Pariisiin, missä aatteiden sijaan taistelevat ahneet vallasta ja köyhät leivästä. Pyövelin kisälli Isidore Boréal pelastaa kreivitär Marie-Constance de Boucardin hengen ja vie hänet turvaan kotiinsa. Näin alkaa tarina, jossa seurataan aatelisten karmeaa kohtaloa vallankumouksellisten kourissa, Pariisin ja koko Ranskan suistumista kaaokseen ja päähenkilöiden selviytymistä väkivallan ja juonitteluiden keskellä.
Luxusta lukee kieli pitkällä... siis kröhöm... suu siveässä supussa junassa hiljaa hykerrellen, hieman punastellen. Kauniston kieli on ronskia. Hän kuvailee kaikkea suurella selkeydellä niin, että lukijan mielikuvitukselle ei jätetä paljoa tilaa. Luxus on historiallinen romaani, joka tuo esille poliittisia ja yhteiskunnallisia epäkohtia 1700-luvun Ranskasta. Se porautuu erityisesti naisen asemaan kreivitär de Boucardin kautta. Toisen päähenkilön, Isidoren, rooli jää hieman epäselvemmäksi. Kaunisto on valinnut kertoa hänen tarinansa minä-kertojan muodossa, mutta sarjan ensimmäisessä osassa eniten tilaa saavat Marie-Constance ja hänen kehittymisensä avuttomasta aristokraatista, jolta on viety kaikki peruukkia myöten, luksusbordellin madameksi. Isidoren rooli selkiytynee jatko-osissa.
Itse vallankumous nousee suureen rooliin, hengittämään löyhkäävää lemuaan lukijan ylle, aina kun kirjan avaa. Se on joka puolella, siitä ei pääse eroon edes Pariisin ulkopuolelle Sancerren kreivikuntaan suuntautuvan kreivittären lyhyen matkan ajaksi. Kaunisto kuvailee historiallista Ranskaa taidolla ja viimeistä yksityiskohtaa myöten. Erityisesti kiitän häntä maalauksesta 1700-luvun Pariisista kaupunkipalatseineen, aukioineen ja kortteleineen. Hän on kirjoittanut Luxusta kauan ja se näkyy jäljestä. Kirja on yksinkertaisesti upea ylistyslaulu historialle, jonka merkkejä ja arpia maailma yhä kantaa.
Luxus on myös ajankohtainen. Sen kantavana teemana on vallankumous ja yhteiskunnan kahtiajako. Kaunisto ei esitä kysymyksiä, hän näyttää: katsokaa mitä tapahtuu, kun... Luxus ei ole viihdettä. Se ei ole romanttinen. Siinä on paljon jännitystä, mutta koska päähenkilöt jäivät tässä sarjan ensimmäisessä osassa minulle vielä hivenen etäisiksi, en oikein jaksanut välittää siitä mitä heille lopulta tapahtuu, mutta se ei vaikuttanut edes oleelliselta kaiken kurjistelun, irstailun ja poliittisen jupinan keskellä. Teos haluaa herättää ajatuksia. Sen sijaan ihastuin markiisi de Sade'en. Kaunisto on tulkinnut tätä historiallista hahmoa ja kirjailijaa (mm. Sodoman 120 päivää) mitä elähdyttävimmin.
Nautin eniten Kauniston tarkkuudesta mitä tulee 1700-lukuun. Hän kuvailee kuin kuningatar ja jakaa avokätisesti tietouttaan. Kyseessä on todellinen friikki. Tarvitaan yksi tunnistamaan toinen. Suosittelen Luxusta historiallisen romaanin ystäville ja Kauniston ronskinrehelliseen tyyliin viehättyneille. Odotan sarjan toista osaa ja toivon, että sen myötä päähenkilöt heräävät minullekin henkiin.
"Kateelliset, hyvä kreivitär, ovat aina hirmuisimpia vallankumouksellisia. Kateus on kauhea synti, sillä se hämärtää kyvyn nähdä syntiä itsessä." s. 168
August 9, 2020
Milja Kauniston kirjoittama Luxus kertoo vallankumousajan Ranskasta. Mitä tapahtuu teloittajan oppipojalle Isidore Borealille, aatelisnaiselle Marie-Constance de Boucardille ja markiisi de Sadeelle vallankumouksen kieriskellessä alkuhuumassaan? Lopulta he kaikki tapaavat Maison de Luxessa, luksusilotalossa, jossa politikoidaan ja halu säilyä hengissä on kaikkea muuta vahvempi.
Tykkäsin kirjasta kovasti, se oli hyvin kirjoitettu. Oli hauska pohtia, olisiko Isidoren isä mahdollisesti kotoisin Suomesta. Ehkei hän kuitenkaan ollut pikemmin Siperiasta tai peräti Mongoliasta asti, Isidoreahan kuvailtiin pikälti näiltä alueilta tulevien ihmisten näköiseksi.
Sen lisäksi minusta tuntuu, että jos Isidore voisi itsereflektoida, hänellä olisi muutama wtf-hetki kirjan aikana. Yhtä hän tietysti päivitteleekin, mutta siitä, että hänellä on huoneessaan nukkuva ja kenties herätessään hieman sekava aatelisnainen on tietysti oikeastikin vaaraa eikä se ole pelkkää wtf-hämmästelyä. Toisaalta satyyriksi pukeminen on saattanut aiheuttaa Isidore-paralle suurenkin wtf-hetken, sitä ei vain tekstissä nähdä.
Kaunisto oli myös hauskasti ajatellut, että Sade teki Marie-Canstancesta Mariannen, Ranskan valtion symbolin. En tunne sen kummemmin taustaa miten Mariannen hahmo todellisuudessa nimensä sai tai kuka hänet loi, mutta tämä ehdotus on aika kutkuttuva. Hahmo edustaa vielä nykyäänkin vallankumouksen ihanteita, joten olisi ironista, jos sen taustalla lopulta oli aatelisnainen, joka ei todellakaan kannattanut kuninkaan kaatamista.
Joka tapauksessa Maison de Luxen tarina jatkuu sarjan seuraavassa osassa Corpuksessa, joka täytyy kyllä ehdottomasti lukea tulevaisuudessa.
Tykkäsin kirjasta kovasti, se oli hyvin kirjoitettu. Oli hauska pohtia, olisiko Isidoren isä mahdollisesti kotoisin Suomesta. Ehkei hän kuitenkaan ollut pikemmin Siperiasta tai peräti Mongoliasta asti, Isidoreahan kuvailtiin pikälti näiltä alueilta tulevien ihmisten näköiseksi.
Sen lisäksi minusta tuntuu, että jos Isidore voisi itsereflektoida, hänellä olisi muutama wtf-hetki kirjan aikana. Yhtä hän tietysti päivitteleekin, mutta siitä, että hänellä on huoneessaan nukkuva ja kenties herätessään hieman sekava aatelisnainen on tietysti oikeastikin vaaraa eikä se ole pelkkää wtf-hämmästelyä. Toisaalta satyyriksi pukeminen on saattanut aiheuttaa Isidore-paralle suurenkin wtf-hetken, sitä ei vain tekstissä nähdä.
Kaunisto oli myös hauskasti ajatellut, että Sade teki Marie-Canstancesta Mariannen, Ranskan valtion symbolin. En tunne sen kummemmin taustaa miten Mariannen hahmo todellisuudessa nimensä sai tai kuka hänet loi, mutta tämä ehdotus on aika kutkuttuva. Hahmo edustaa vielä nykyäänkin vallankumouksen ihanteita, joten olisi ironista, jos sen taustalla lopulta oli aatelisnainen, joka ei todellakaan kannattanut kuninkaan kaatamista.
Joka tapauksessa Maison de Luxen tarina jatkuu sarjan seuraavassa osassa Corpuksessa, joka täytyy kyllä ehdottomasti lukea tulevaisuudessa.
February 4, 2016
Löysin Milja Kauniston Olavi Maununpoika -trilogian Nuori Aleksis -raadin kautta: Synnintekijä ja sarjan muutkin osat olivat niin koukuttavia, että kirjan loputtua jäi innolla odottamaan seuraavan kirjan ilmestymistä ja kaikki osat tuli ahmittua parissa päivässä. Niinpä Luxus oli omalla kohdallani kevään odotetuin kotimainen uutuus. Kuten Olavi Maununpoika -trilogiakin, Luxuksen tapahtumat sijoittuvat Ranskaan, tällä kertaa vallankumousta seuranneisiin vuosiin.
En tiedä, oliko syynä aikakausi, joka ei kiinnosta minua niin paljoa vai jokin muu, mutta en koukuttunut Luxukseen samalla tavalla. Luxus ei ole silti huono, vaan kaikkea muuta! Pyövelin kisälli, hyljeksitty Isidore Boreal ja vallankumouksessa asemansa menettänyt comtesse Marie-Constance de Moucard ovat molemmat kiinnostavia henkilöhahmoja. Kaunisto kuvailee jo tutuksi käyneellä rehevällä ja lähes inhorealistisella tyylillään Pariisia, joka vallankumouksen myötä on suistunut kaaokseen, mutta jossa on vielä häivähdys menneiden aikojen ylellistä lumousta.
Aion lukea sarjan seuraavatkin osat, kunhan ne ilmestyvät. Plussaa myös onnistuneesta ja koreilevan komeasta kannesta.
En tiedä, oliko syynä aikakausi, joka ei kiinnosta minua niin paljoa vai jokin muu, mutta en koukuttunut Luxukseen samalla tavalla. Luxus ei ole silti huono, vaan kaikkea muuta! Pyövelin kisälli, hyljeksitty Isidore Boreal ja vallankumouksessa asemansa menettänyt comtesse Marie-Constance de Moucard ovat molemmat kiinnostavia henkilöhahmoja. Kaunisto kuvailee jo tutuksi käyneellä rehevällä ja lähes inhorealistisella tyylillään Pariisia, joka vallankumouksen myötä on suistunut kaaokseen, mutta jossa on vielä häivähdys menneiden aikojen ylellistä lumousta.
Aion lukea sarjan seuraavatkin osat, kunhan ne ilmestyvät. Plussaa myös onnistuneesta ja koreilevan komeasta kannesta.
March 28, 2016
Luxus on todella mielenkiintoinen ilotulitus (tai suru-?) Ranskan suuren vallankumouksen ajalta. Historialliset tapahtumat kirjassa ovat totta. Enpä ole aiemmin ajatellut, miten todella ratkaisevia nuo tapahtumat olivat läntisen maailman arvoille ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Suuret demokratian uudistukset runnottiin läpi väkivalloin ja verisesti. Vetävän juonen seassa historian oppi kertautuu helposti. Juoni on kyllä liiankin yltäkylläinen ja sykähdyttävä, mutta lienee "totta" ajan ja arvojen kuvauksena sekin. Voin suositella niille, jotka tykkäävät lukea historiallisia, ajatuksia herättäviä ja rehevää huumoria sisältäviä kirjoja.
April 9, 2016
Mielenkiintoinen, yllättävä, raaka ja ylellinen. Lisätietoa blogista ma 11.4.16
https://leamiedelabcfi.blogspot.fi
https://leamiedelabcfi.blogspot.fi
March 31, 2016
Purppuragiljotiini-sarjan avaus. Vaikuttaa lupaavalta. Jatkoa odotellaan.
January 25, 2018
Good book for finnish writer and intresting you dont know what happening recomenned book
April 19, 2017
Hekumallinen, herkullinen ja todella viihdyttävä romaani. Ylenpalttinen sekä juoneltaan että kerronnaltaan.
Read
December 29, 2017Olihan tämä vallan vetävä ja valloittava.
Displaying 1 - 30 of 30 reviews