"Pukeudun huolellisesti apteekkia varten ja hengittelen varovasti. Nyt tarvitaan mielenhallintaa, pian astun ulos pahaan maailmaan. Partavettä! Lompsin vielä vessaan ja pyyhin poskeni kohtuullisella määrällä Dieseliä. Vastustan kiusausta hörpätä pullosta."
Juominen on riistäytynyt käsistä. Vaikka työ on mennyt ja itsepetos on ainut keino säilyttää elämänhallinta, aina on hyvä syy juoda. Vaimo on huolenpidollaan pitkään mahdollistanut juomisen, mutta hänenkin mittansa alkaa olla täynnä.
Omakohtainen esikoisromaani on synkän hauska kertomus aiheesta, joka koskettaa tavalla tai toisella liki jokaista suomalaista. Raitistuneen alkoholistin tarina naurattaa – mutta ei pitkään.
Juodaan. Juodaan vähän lisää. Todetaan rahojen loppuneen ja siirretään sitä tilille lisää. Juodaan taas. Aamulla herätään kotoa, rapusta, pihalta, milloin mistäkin. Annetaan pieni lupaus vaimolle että kyllä tämä tästä. Kysellään varovasti mistä löytyisi apuja (vaimon piilottamia olutpulloja krapulaa loiventamaan). Juodaan taas ja kun elämä alkaa voittaa, voikin sitten piipahtaa oluelle lähikapakkaan, koska ei se vaimo huomaa kuitenkaan.
Päähenkilön elämä kulkee pääsääntöisesti tätä rataa kirjan läpi. Toistoa toiston perään, hauskuus katoaa hyvin nopeasti. Välillä kontataan katkolle, vaimo pakkaa tavarat ja kun krapula on taitettu bentsojen avulla, voi taas jatkaa kierrosta alusta. Aivan kuin olisi alkoholilla toimiva ikiliikkuja keksitty. Lukijana tämä kulku ei kyllä turhauttanut, sillä näin se kuulemma kunnon (tuuri?)juopoilla menee.
Sillä erolla ettei päähenkilön mielestä hänen alkoholinkäytössään ollut ongelmaa ja syy juomiseen löytyi aina - jostain muusta kuin itsestä. Eikä bentsojenkaan rouskutus alkoholin kyytipojaksi tee sekakäyttäjää, koska lääkäri on ne määrännyt ahdistukseen. Hän on sentään masentunut, ei juoppo ja sairaanhoitajavaimon pitäisi muistaa tämä ennen kuin kiusaa onnetonta ihmisparkaa. (Kumpi tulikaan ensin?)
Happotestin kirjoittaja on raitistunut alkoholi ja tapahtumat lienee kiskaistu suoraan elävästä elämästä. Mietin voisiko tämä kirja toimia silmät avaavana kokemuksena sellaiselle, joka luistelee alkoh0lin käytössään reilusti suurkulutuksen tuolla puolen, mutta omasta mielestään ei ole juoppo, vaan äärimmäisen kohtuullisesti kuluttava, jota muut vain ahdistelevat ja kiusaavat. Henkilölle, jolla on matala sietokynnys eritteiden kuvaamista kohtaan, en tätä suosittele, sillä niillä on oma osansa ja niitä käsitellään reippaasti, kun laskuhumalasta päädytään krapulaan.
Onneksi on vaimo, joka tarvittaessa hakee hulttiomiehensä lähes mistä tahansa. Ja onneksi kirja ei päättynyt siihen kliseeseen, johon sen oletin päättyvän. Erityismaininta myös hauskasta kannesta.
Tämä kirja on omakohtainen esikoisromaani. Kalle Lähde on ollut alkoholisti ja tässä kirjassa hän kertoo alkoholistin elämästään. Nykyisin hän on kuivilla ja toivoisinkin häneltä kirjaa, jossa hän kertoo miten se raitistuminen on mahdollista noinkin pohjalta kuin hän oli sekakäyttäjänä. Kirjoittajalla on selkeästi tarve kertoa kaikki ne ikävät asiat pohjamutia myöten, häpeä, surkeus, masennus, valehtelu, itsetuhoisuus ym. mitä alkoholismista seurasi. Nostan hattua, jos raittius pitää ja toivon sitä muillekin alkoholisteille ja liikakäyttäjille. Oksennukset rintapielissä, paskat housussa ja kuset paidanhelmassa, eiköhän siinä ole jo tarpeeksi mainosta Alkolle ja suomalaiselle yhteiskunnalle. Suosittelen lahjakirjaksi jokaiselle liikakäyttäjälle, muistakaa lähiomaiset tämä kirja. Voi vaimorukkaa :(
Paskanhajuinen tarina paskamaisesta alkoholistista, jolle elämän prioriteetit ovat hyvin selkeät. Humalaan pitää tulla, silläkin uhalla että vaimo jättää ja itsekunnioitus menee kun rypee omissa eritteissään erinäisillä julkisilla ja puolijulkisilla paikoilla. Kokemusasiantuntija Lähde kirjoittaa lyhyttä, nakuttavaa proosaa, ja lukija turhautuu kun päähenkilö ei osoita mitään kehittymisen merkkejä. Fokus on ja pysyy seuraavassa juomassa. Sen verran juoppoja löytyy lähipiiristä, että todenmukaiselta voin sanoa kirjan kuvauksen vaikuttavan. Valitettavasti samalla häviää mielenkiinto myös sinänsä ihan hyvin kirjoitettua kirjaa kohtaan. Se on liian realistinen.
Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta. Neljä tähteä annan siitä, että kirjoittaja kuvaa alkoholistin elämää hyvin realistisesti ja erilaisesta näkökulmasta kuin yleensä. Kirjoittaja ei piirrä sädekehää alkoholistin ympärille, vaan kertoo asiat kuten on ne kokenut.
Kirja kuitenkin alkoi hieman toistaa itseään jo puolenvälin tienoilla. Jos olisin lukenut kirjan useammassa osassa, olisin todennäköisesti luullut lukeneeni kohdan jo aikaisemmin. Toisaalta ymmärrän, että alkoholistin arki toistuu samankaltaisena. Hyvä, että kirja ei ollut sivumäärältään pidempi, silloin se olisi käynyt jo puuduttavaksi.
Virkistävän erilainen teos, jota suosittelen ehdottomasti!
Vaikka tarina on aika traaginen, niin kerronta on hauska! Lähde pohjaa tarinan ilmeisesti omiin kokemuksiinsa alkoholistina erittäin uskottavasti. Päähenkilön ajatuksenvirta tuo hyvin ilmi nousu- ja laskuhumalat, tarpeen tulla hyväksytyksi ja ajatusmallit, joilla hän hyväksyttää kaljankittailun. Kirja saa kokemaan sympatiaa häntä kohtaan: on surullista, kuinka päiväkotiryhmät karttavat kaukaa ja ihmiset luovat paheksuvia katseita, vaikka hän usein tarkoittaa vain hyvää ja yrittää (hyvin lyhytnäköisesti) vain selviytyä nykyhetkestä.
Lähtökohtasestihan se, että ihminen on ihan deekiksellä, ei oo hauskaa luettavvaa. Jollain ilveellä kirjoittaja kuitenkin puhaltaa päähenkilöönsä ja koko lyhyistä luvuista koostuvaan tarinaan mustaakin mustempaa huumoria. Omakohtaiset kokemukset takaa sen, että ajatusmaailma ainakin on autenttinen.
Onko kohtuutonta saada päättää, koska suoli tyhjenee? Riittääkö vähentämiseen pienemmät siemaukset? Onko kiittämätöntä lähteä, jos toinen tarjoaa?
Aamulla aloitin, luin siihen asti kö oli pakko lähteä töihin ja illalla paukutin loppuun - koska oli pakko. Neljä ja puoli tähteä.
An honest - so I've been told - description about the binge of an alcoholic. A page turner, since I really needed to know how it would end, and the text was good enough to keep me interested in this asshole and his life. A solid three stars.
Helmet reading challenge 26: an autobiography or a memoir
Kauhea kirja, joka riisuu viimeisenkin mahdollisen glamourin juoppoudesta. Juopon arjesta on äärimmäisen tylsää ja tuskallista lukea, mutta samalla kertaa lukeminen oli hyvin koukuttavaa; luin kirjan parilta istumalta. Kertojan lakoninen huumori suorastaan sattuu sieluun. Intensiivinen ja vaikuttava lukukokemus!
Mielenkiintoinen kirja, hyvin totuudenmukaista (tai niin oletan) kerrontaa alkoholismista mitään salaamatta, mutta kuitenkin hieman itseironisesti siihen suhtautuen. Mielestäni huumori tai sellainen sopi hyvin kerronnan tyyliin vaikka aihe onkin vakava.
Chế độ dinh dưỡng và chăm sóc gà chọi cánh tiên Để phát huy tối đa tiềm năng của gà chọi cánh tiên, MCW67 áp dụng chế độ dinh dưỡng khoa học, cân đối giữa protein, vitamin và khoáng chất. Thức ăn được lựa chọn kỹ lưỡng, kết hợp ngũ cốc, hạt, cám dinh dưỡng và thực phẩm bổ sung giúp gà tăng cơ, khỏe xương và duy trì năng lượng cao. Ngoài ra, việc bổ sung vitamin và khoáng chất giúp hệ miễn dịch của gà luôn ở trạng thái tốt nhất, hạn chế bệnh tật và tăng tuổi thọ chiến đấu. Chăm sóc gà chọi cánh tiên tại MCW67 không chỉ dừng lại ở dinh dưỡng mà còn bao gồm vệ sinh chuồng trại, tắm rửa định kỳ, kiểm tra sức khỏe và theo dõi biểu hiện bất thường để can thiệp kịp thời. Kỹ thuật huấn luyện gà chọi cánh tiên tại MCW67 Huấn luyện gà chọi cánh tiên là một quá trình đòi hỏi kiên nhẫn và kỹ thuật chuyên môn cao. Tại MCW67, các chiến kê được áp dụng phương pháp huấn luyện kết hợp giữa tăng cường sức bền, rèn phản xạ, và luyện tập chiến thuật. Mỗi ngày, gà chọi cánh tiên được tập nhảy, chạy, và đối kháng nhẹ để làm quen với các tình huống chiến đấu. Đồng thời, kỹ thuật đá, mổ và né đòn cũng được luyện tập riêng biệt để đảm bảo chiến kê sẵn sàng khi ra trận. Huấn luyện này không chỉ giúp gà khỏe mạnh mà còn phát triển bản năng chiến đấu tự nhiên, tạo nên những cú ra đòn chính xác và nhanh nhẹn. Website: https://mcw67.wine/ga-choi-canh-tien/ https://mcw67.wine/
Juopottelukirjallisuus on vaikea laji. Parhaat rappioromaanit kertovat usein ulkopuolisuudesta, eksistentiaalisesta ahdistuksesta ja merkityksettömyyden tunteesta. Vaikka esimerkiksi Bukowskin kirjoissa henkilöt juopottelevat jatkuvasti, välittyy niistä silti syvä filosofinen taso.
Tämä kirja taas kertoo pelkästään alkoholismista. Yksityiskohtaisesti ja graafisesti. Satojen sivujen läpi seuraamme, kun päähenkilö käy pubeissa, juo aamulla kotonaan, paskoo housuun ja joutuu putkaan. Kertojaääni on hyvin kansanomainen, kuin se lähibaarissa juttujaan kertova perusjuoppo. Tarinassa ei ole suurta juonellista kaarta, siinä seurataan vain päähenkilön toilailuja ja ajautumista syvemmälle ongelmiensa suohon.
Happotesti tuo jossain määrin mieleen Juoppohullun päiväkirjan. "Juoppis" on ehkä huonoin kirja mitä olen koskaan lukenut; Lähteen romaani on sitä parempi, mutta vertautuu sisältönsä ohuuden takia siihen, eikä kirjallisuuden historian merkittävämpiin juopotteluromaaneihin. Tämä oli kuitenkin helppoa ja kivaa kesälukemista, mistä kolme tähteä. Kirja myös innosti käymään kaljakaupassa, mikä tuskin on ollut raitistuneen Lähteen tarkoitus tai toive :)
Chiến Lược Khi Chơi Bài Tứ Sắc Một trong những yếu tố quan trọng khi chơi bài tứ sắc tại MCW19 là chiến lược. Người chơi cần quan sát kỹ các lá bài đã đánh, từ đó suy đoán bộ bài của đối thủ. Việc giữ lại những lá bài có giá trị hoặc phá bộ của đối thủ đúng lúc là chìa khóa để giành chiến thắng. Ngoài ra, cần linh hoạt thay đổi chiến thuật tùy theo tình hình trên bàn. Cách chơi bài tứ sắc thông minh không chỉ dựa vào may mắn mà còn dựa vào khả năng phân tích và phản xạ nhanh nhạy trong từng ván bài. Những Lỗi Thường Gặp Khi Chơi Trong quá trình chơi, người chơi mới thường gặp một số lỗi như: không phân biệt rõ màu bài, ghép bộ không hợp lệ, hoặc bỏ lỡ cơ hội ăn bài quan trọng. Trên MCW19, hệ thống sẽ nhắc nhở các lỗi cơ bản nhưng vẫn cần người chơi chủ động theo dõi và ghi nhớ quy tắc. Tránh những lỗi này sẽ giúp bạn áp dụng cách chơi bài tứ sắc hiệu quả hơn và nâng cao cơ hội thắng trong mỗi ván. Website: https://mcw19.cash/cach-choi-bai-tu-sac/ https://mcw19.cash/
Kirjan teema on kiinnostava ja tärkeäkin, ja tykkäsin tavasta jolla alkoholistin tapa katsella maailmaa oli kuvattu. Tekstissä heijastui selkeästi se tunne mikä ihmisellä varmasti on harteilla humalassa - minä olen fiksu ja filmaattinen, seurustelutaitoinen ja pätevä. Harmillisesti kirja kuitenkin kiersi todella pahasti kehää ja jäi aika yksioikoiseksi - aina oltiin menossa baariin, baarista takaisin ja seuraavalle tuopille. En tiedä miten paljon kirjailija on omia kokemuksiaan kirjaan tuonut, mutta nyt jokainen luku ja juonenkäänne tuntui kääntyvän samaan suuntaan edellisen kanssa. Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta juoni junnaa ja ankarasti. Kokonaisuudessaan kuitenkin vahva kirja, ja ilo olisi lukea vaikka jatko-osakin siitä miten päähenkilölle erittäin avoimeksi jääneen lopun jälkeen käy.
Turun Sanomat kommentoinu kirjaa osuvasti; "Teos on vakavasti ja hienosti kirjoitettu romaani rapajuoppouden olemuksesta. Se on samaan aikaan sekä hauska että karmea teos". Oli kyllä hauskasti kirjoitettu vakavasta aiheesta. Ärsyttää kun päähenkilö (eli periaatteessa kirjan kirjoittaja, omakohtainen teos kun on) ei saanut itseään niskasta kiinni, vaikka vaimo koitti parhaansa ja raahasi jopa kaljaa ensiavuksi. Lopulta menetti kaiken, vaikkei itse asiaa niin mieltänytkään kun oli alkoholia tarjolla. Myös itsensä ylemmälle asettaminen oli välillä ärsyttävää luettavaa, mutta pääsinpähän "juopon pään sisälle".
Naturalistinen romaani alkoholistin arjesta tuntuu liioitellulta, mutta valitettavasti ei taida sitä olla. Kirja iljettää, naurattaa, vihastuttaa ja surettaa. Kalle Lähde kuvaa hienosti sitä, kuinka päihderiippuvainen osaa aina sääliä itseään ja oikeuttaa juomisensa vaikka minkälaisessa tilanteessa. Aina on syy juoda, olipa se ilo tai suru, eikä syy tietysti koskaan ole alkoholistissa itsessään ja hänen riippuvuudessaan. Tärkeä teos!
No joo. Olihan tuo varsinainen kirja. Vaikka takakansitekstissä luvattiinkin että kirja naurattaa niin mua ei naurattanut yhtään. Päinvastoin tuhahtelin ääneen pitkin kirjaa ja kommentoin mm "Voi hyvän tähen" "Voi hyvänen aika". Tuossa oltiin sellaisten asioiden äärellä että ihmettelen että koko ajan kuitenkin selvisi kaikesta suurin piirtein hengissä ja isompia loukkaantumisia. Olispa kiva tavata tää kirjailija livenä ja päästä juttelemaan. No. Tulipa luettua kuitenkin.
Kirja on juuri sitä, mitä takakannessa luvataan: samaan aikaan karmea ja hauska. Olisin itsekäs, jos haluaisin kirjaan lisää huumoria - sitä ei kirjan päähenkilön elämään nimittäin mahdu. Raskasta ja ahdistavaa luettavaa, mutta luin sen silti yhdeltä istumalta. Kirja jää oikein vihvolasti kesken - mutte kuten sanottu, kirjassa ei ole onnellista loppua, jos loppua ollenkaan.
Nykyään raitistuneen alkoholistin omakohtainen kertomus viinanhuruisesta elämästään. Kirja antaa realistisen karmaisevan kuvan itsetuhoisesta elämästä. Kirja on kuitenkin samalla myös hauska. Kiitos kirjasuosituksesta Britt!
Inhorealistinen kuvaus alkoholistin elämästä. Ei kaunistella eikä glorifioida mutta ei myöskään liioitella. Pahasti sekakäytön puolelle menevä päähenkilö luovii jatkuvassa kännissä arkielämää. Se mikä pisti silmään oli paskan määrä joka paikassa. Kai sekin realistista silti.
Ankea tarina, mutta ilmeisesti aika realistinen ote monen alkoholistin sielunmaisemasta. Muutaman sivun luvut heijastanevat hyvin tämän elämäntyylin perspektiiviä.
Hilpeän synkkä ja surullisen hauska, paikoitellen inhorealistinen alkoholismikuvaus.
Päähenkilöllä on kuppi kallistunut liikaa jo pitemmän aikaa, ja yleensä niin rakastavalla ja tukevalla vaimolla alkaa pinna loppua. Katkollakin on käyty jo useamman kerran, mutta turhaan.
Juonellisesti kirja ei tarjoa mitään mullistavaa, vaan homma pyörii juomisen ja sen väliaikaisen lopettamisen välillä. Joitakin lukijoita tämä toisto ja toiston toisto on ilmeisesti häirinnyt, mutta minua ei, koska näen sen olevan melko realistinen kuvaus alkoholistin arjesta.
Kirjaa lukiessa tulee pohtineeksi, että miten jokin, tässä tapauksessa viinanhimo, saakin ihmisen pettämään itseään niin rankasti ja näkemään ainoina syyllisinä kanssaeläjät, jotka eivät mistään mitään ymmärrä. Omassa mielessä oikein mallikansalaisia, ympärillä vain ymmärtämättömiä nalkuttajia ja säälittäviä juoppoja, jotka eivät ymmärrä kohtuuden rajoja.
No joo, addiktion kuvauksena todella karu. Toistoa ja itsepetosta loppuun saakka. Päähenkilön sekoilua luki eteenpäin välillä päätä pudistellen, harvoin edes hymyilytti vaikka kai tässä on huumoriakin haettu. Pitkiä pätkiä ei voinut kerralla lukea, vaikka lyhyet luvut ja sujuva teksti tästä nopealukuisen tekeekin, koska meno oli vastenmielistä ja veti mielen alakuloon.