Der fire veier møtes

Sukutarina #1

by Tommi Kinnunen, Turid Farbregd (Translator)

I ei lita bygd i det nordlige Finland skiller den unge jordmora Maria seg ut og blir gjenstand for folkesnakk. Hun er selvstendig, forsørger seg selv, og får datteren Lahja utenfor ekteskap. Senere får også Lahja et barn utenfor ekteskap. Men hun ønsker ikke å leve livet alene, slik som moren, og gifter seg med Onni. Etter andre verdenskrig vender Onni hjem som en helt. Men han finner seg ikke til rette i ekteskapet, og søker seg stadig vekk. Mange år senere bor Lahja alene i det store slektshuset sammen med yngstesønnen og hans familie – i et hus der alt forblir usagt. Til slutt blir det svigerdatteren Kaarina som finner svarene på familiens mange fortielser og løgner.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Historical Fiction, Historical, Audiobook, War, LGBT

308 pages, Hardcover

First published March 1, 2014

About the author

Tommi Kinnunen (b. 1973) was born in Kuusamo, north-east Finland and currently lives in Turku, where he works as a Finnish literature school teacher. His debut novel, Where Four Roads Meet has dominated the charts in Finland ever since its publication and has sold over 82,000 units to date. The novel was awarded the Best Novel of 2014 Prize by the Jury of the Finnish Grand Journalism Prize as well as the Thank You for the Book Prize by the Finnish Booksellers’ Association. It was also shortlisted for both the Finlandia Prize for Fiction and the Best Debut of the Year Prize.

Reviews

[Kristīne · Rating 5 out of 5]

Sākumā šķita, jā, labi uzrakstīts, bet diezgan ciniski, un kāpēc gan šādus varoņus mīlēt? Bet tad, kā sīpolu lobot, miziņu pa mizai, parādījās vairāk garšas, vairāk smeldzes. Un tie teikumi!
Protams, cik tad var atkal par tām disfunkcionālajām ģimenēm, bet par tām laimīgajām jau nav interesanti. Un tās ģimenes veido cilvēki, katram savs stāsts, sava sāpe.

[°°°·.°·..·°¯°·._.· ʜᴇʟᴇɴ Ροζουλί Εωσφόρος ·._.·°¯°·.·° .·°°° ★·.·´¯`·.·★ Ⓥⓔⓡⓝⓤⓢ Ⓟⓞⓡⓣⓘⓣⓞⓡ Ⓐⓡⓒⓐⓝⓤⓢ Ταμετούρο Αμ · Rating 4 out of 5]

«Το σταυροδρόμι» ήταν αυτό της επιθυμίας και της απελπισίας. Ήταν αυτό που αποφεύγει την επικοινωνία. Αυτό που κόβει την κατάθλιψη και την σταυρώνει στο πιο ψηλό σημείο, στον ναό του σώματος που οι ιερείς τελούν λειτουργίες για την αμαρτία της σάρκας την ώρα που ουρλιάζουν απο ηδονή. Εκεί που χτυπούν πένθιμα οι καμπάνες της γενετήσιας ορμής, της ερωτικής ηδονής και της απαλλαγής. Μόλις σημάνουν αυτές οι καμπάνες η καρδιά γνωρίζει ότι το ποτάμι της απελπισίας χύνεται με ορμή στη λίμνη της φυσικής νομοτέλειας και των αισθησιακών ενστίκτων.

Η διέλευση τεσσάρων δρόμων», η αφήγηση εκτείνεται σε έναν αιώνα που αρχίζει στα τέλη του 19ου αιώνα και βρίσκεται κυρίως στη Βόρεια Φινλανδία, εστιάζοντας στη ζωή τεσσάρων ανθρώπων που σχετίζονται μεταξύ τους. Αναμφίβολα καλογραμμένο, τραγικά ανθρώπινο, υπαρξιακά υπέρλαμπρο σαν αστέρι αναζήτησης στον μαύρο βελούδινο ουρανό της αμφιβολίας, της αναποφάσιστης επιθυμίας που δεν αντιστέκεται στην δύναμη της νομοτελειακής ορμής, που δεν αντέχει τη ρατσιστική αποξένωση με βάση τα πάθη και τα ένστικτα ανδρών που επιθυμούν αρσενικές λιτανείες κορμιών και αισθήσεων και προσευχές για την καταραμένη ψυχή τους που αποζητά τη βρόμα του ίδιου τους του φύλου στην έκσταση των πιο πανοργασμικών αρωμάτων ντροπής, εξευτελισμού μα απόλυτης υπερτέλειας ολοκλήρωσης.
Γυναικών που παραπαίουν ανάμεσα σε υποταγή, μητρότητα και εκδικητική παρόρμηση για ισοτιμία και ανεξαρτησία. Βασανιστική δύναμη που πρέπει να αντλείται απο σωματικά και ψυχικά μαρτύρια επιβίωσης και επιβεβαίωσης, πληρώνοντας οποιοδήποτε τίμημα.
Το σταυροδρόμι, συνεχίζει τη δημοφιλή παράδοση ρεαλιστικών μυθιστορημάτων που τέθηκαν στη Φινλανδία του 20ου αιώνα.

Το βιβλίο αφηγείται την ιστορία της ζωής μιας οικογένειας από την οπτική γωνία πολλών μελών της, για μεγάλο χρονικό διάστημα, περίπου 100 χρόνια.
Τα κεφάλαια του βιβλίου είναι σύντομα, και πολλά από αυτά τελειώνουν ακριβώς στο στάδιο που θα ξεκινήσουν τα δραματικά γεγονότα και εξελίσσεται περισσότερο η πλοκή για το πώς τελείωσε η όποια κατάσταση.
Τα μέλη της οικογένειας έχουν μυστικά και ψέματα
που τους στοιχειώνουν και δεν ταιριάζει ο καθένας μεταξύ τους, κάποια μοιραία γεγονότα σφραγίζουν ψυχές, καθώς διαφορετικοί άνθρωποι έχουν εναλλακτικές προοπτικές για τα πράγματα και η προοπτική του καθενός πρέπει πάντα να γίνεται κατανοητή τουλάχιστον σε κάποιο βαθμό.

Εδώ φαίνεται και όλο το ταλέντο της συγγραφικής μαεστρίας αποτυπώνοντας τις λέξεις σαν εικόνες,
σαν εμπειρικές καταστάσεις που ο καθένας μας έχει βιώσει έτσι ώστε να κατανοεί βαθύτατα και το τελευταίο ψήγμα της κρυφής ταυτόσημης συναισθηματικής νοημοσύνης.
Στο σταυροδρόμι των τεσσάρων πιθανοτήτων χρειάζεται περισσότερο ενσυναίσθηση παρά αντιληπτική ικανότητα αναγνωστικής εμπειρίας.
Ένα σημαντικό μέρος του βιβλίου είναι οι διαπροσωπικές σχέσεις, το πώς οι άνθρωποι δεν έρχονται σε επαφή, δεν επικοινωνούν, δεν συννενοούνται ακόμη και όταν ζουν στο ίδιο σπίτι.

Ίσως το πιο αξιοσημείωτο άτομο στο βιβλίο είναι η λειτουργική θέση και φύση της πτυχιούχου μαίας, η οποία ξεκίνησε τη δουλειά της τον 19ο αιώνα σε μια μικρή αγροτική πόλη και έπρεπε να κερδίσει μόνη της και πολύ δύσκολα το σεβασμό σε μια περιοχή όπου οι γυναίκες πεθαίνουν γεννώντας ακατάσχετα και πολλά παιδιά, ενώ η θρησκεία απαγορεύει ακόμη και αυτόν τον μικρό οικογενειακό προγραμματισμό που θα ήταν εφικτός τότε.
Μια μαία που έχει ένα παιδί εκτός γάμου και φέρει τις ευθύνες της με υπερηφάνεια και χωρίς να σέβεται το ηθικοπλαστικό περιβάλλον. Καθώς περνούν τα χρονια αυτό το παιδί θα αποκτήσει επίσης ένα μωρό πριν από το γάμο.
Για αυτήν όμως,από την άλλη πλευρά, είναι σημαντικό να βρεθεί ένας άντρας, και υπάρχει ένας άντρας για τον οποίο ακόμη και ένα βιολογικά ξένο προς αυτόν παιδί είναι εξαιρετικά πολύτιμο. Ένα κοινό παιδί για το ζευγάρι θα γεννηθεί αργότερα. Η συνύπαρξη του ζευγαριού, η αντιμετώπιση της κοινωνικής παθογένειας, η δημιουργία υλικών αγαθών και η γέννηση κι άλλων δικών τους πλασμάτων δεν δημιουργεί ποτέ ζωή απλή και μοιρασμένη σε χαρές και λύπες, τα τραγούδια δεν οδηγούν σε χορούς συνηθισμένης ευτυχίας και τα τριαντάφυλλα που στρώθηκαν πάνω σε όνειρα ξεράθηκαν αργότερα απο την παγωνιά στις καρδιές.


Καλή ανάγνωση.
Πολλούς ασπασμούς.

[Doronike · Rating 5 out of 5]

Reāli laba grāmata par dzīviem cilvēkiem. Nu vismaz tā es iedomājos romānu, kurā varoņi nav ne labi, ne ļauni, bet vienkārši ļoti cilvēciski - priecīgi, raudoši, dusmīgi, nožēlas pilni, kaislību piepildoši, tas ir - visādi, kā jau dzīvē notiek. Grāmatā darbība notiek salīdzinoši ilgā laika periodā un tas ļauj varoņu dzīves uzlūkot it kā šķērsgriezumā - redzēt viņus gan jaunībā, gan tuvu nāvei - un saprast, kas veidojis viņu dzīves, kas licis pieņemt neviennozīmīgus lēmumus. Ja mēs varētu tā izpreparēt katru cilvēku vai vismaz savus tuvākos, cik gan iejūtīgāki mēs varētu būt attieksmē pret pasauli.
Šogad pagaidām tas ir labākais izlasītais romāns.

[Christine Bonheure · Rating 5 out of 5]

Dit soort boeken lees ik nu eens graag. Over verschillende generaties familieleden, telkens beschreven vanuit het oogpunt van een ander persoon. Je leest over honderd jaar uit het leven van een Noord-Finse familie die woont in een koud dorp waar vier wegen samenkomen. Ook het verhaal van de familie wordt gebracht door vier familieleden. Vanuit elke hoek kom je een ander detail te weten, of lees je hoe iemand anders de zaken op een andere manier interpreteert. Tussen de familieleden onderling heersen er vooral onmetelijke stiltes. Er wordt enkel naar elkaar gekeken, met diepe achterdochtige blikken. Maar praten over wat hen stoort gebeurt zelden of nooit. Er is maar één motto – God straft onmiddellijk – en zo leeft men zijn kille leven. De roman vertelt, net zoals de familieleden, enkel de essentie. De soms onmenselijke en dramatische details vul je zelf in. Er zou een vervolg zijn? Ik ga op zoek!

[Ieva Strazdiņa [mrs.lasitaja] · Rating 5 out of 5]

4,8⭐️

Ģimenes stāsts trijās paaudzēs, kas aizsākas 19.gadsimta beigās Somijā un turpinās gadsimta garumā. Četri cilvēki – četri ceļi, kas krustojas. Viens stāsts, kas tiek izstāstīts no četru ģimenes locekļu skatu punktiem un pilnībā top izprotams tikai kopā izlasīts - vecmātes Marijas, viņas meitas Lahjas, viņas znota Onni un viņas mazdēla sievas Kārinas savstarpējo attiecību līkloči.
Lai neizbojātu nevienam lasīšanas un stāsta atklāšanas prieku – nestāstīšu daudz par sižeta līniju, vien pateikšu to, ka šis ir stāsts par sarežģītiem, trauksmainiem un skarbiem laikiem. Stāsts ir arī izzinošs un šo to pavēstī par Somijas vēsturi 20.gadsimtā, tostarp par karu, par tā atstāto postu, par salauztajiem likteņiem. Grāmatā uzsvars ir uz varoņu iekšējo pasauli un viņu sajūtām, domām, uzskatiem. Grāmata ļoti interesanti būvēta – šķiet, ka sākumā lasītājam tiek parādīta redzamā daļa – notikums, taču motivācija top skaidra vēlāk, kad autors jau caur citu tēlu ir ļāvis ielūkoties stāstā dziļāk.
Stāsts ir arī par “nepareizajiem cilvēkiem, nepareizajā laikā” – tādiem, kas neierakstās tā laika sabiedrības “pareizi” un “pieņemami”, par atšķirīgajiem, par tiem, kas bija pārāk progresīvi laikam, bet laiks, apstākļi un vieta, kur tie mita vienlaikus bija šķērslis, lai ar savu progresīvo skatījumu ieviestu lielas pārmaiņas.

Rāmi smeldzīgs un traģisks stāsts.
Līdz šim biju izlasījusi divus citus latviski tulkotos autora darbus “Stikla upe” un “Nožēlu neizteica”. Šī grāmata ir autora debijas romāns – neticami meistarīgi uzrakstīts un aizraujošs stāsts. Autoram ir savs īpašs valodas lietošanas un rakstīšanas rokraksts – tāds ass, tiešs, bet ļoti trāpīgs. Man ļoti patika šī un arī abas pārējās latviski tulkotās grāmatas. Turklāt, lai arī grāmatas pilnīgi nav saistītas viena ar otru – autors raksta par vienu un to pašu laiku, vienā un tajā pašā valstī – tādēļ ir tāda sajūta, ka stāsti viens otru papildina – jo sevišķi šī grāmata un “Ņožēlu neizteica”. Ļoti iesaku!
Tulkojusi Maima Grīnberga

[Inga Pizāne · Rating 5 out of 5]

Šis bija ārkārtīgi spēcīgi un trausli vienlaikus. Kas par pasaulēm un smalkām, trauslām emocijām dzīvo aiz mūsu sabetonētajām esības sienām, kurās mēdzam patverties no laika, cilvēku un pasaules skarbuma. Cik bieži darām pāri citiem tikai tāpēc, ka atsitamies pret pašu un viņu sienām? Vai tās iespējams nojaukt? Man ļoti patika, kā pasniegts stāsts – četrās daļās, četros ceļos – no četru cilvēku skatpunktiem un sāpju punktiem. Varbūt "četru ceļu krustojums" kā frāze tika pieminēts drusku par biežu, bet tas tāds (ļoti pat) sīkums. Grāmata ir brīnišķīga, valoda ir ļoti baudāma. Lielisks tulkojums.

[Banu Yıldıran Genç · Rating 4 out of 5]

gözlerden kaçmış çok güzel bir roman. dört ayrı kişinin ağzından 100 yıl süren bir fin hikayesi. önce tek başına varolan bir kadının hikayesiyken sonra o kadının damadının trajedisine dönüşüyor. 1950’li yıllarda eşcinsel bir adamın yaşadığı çıkmaz ve zorluklar.
arka planda ikinci dünya savaşı, finlandiya’nın geçirdiği zorluklar, kadınlık ve erkeklik var... annelik babalık ve duygular... tutkular, pişmanlıklar. 4 kişinin anlattıkları ve romanın başı ve sonundaki bölümler puzzle gibi ve sonunda kusursuz bir biçimde birleşiyor.
huş ağacı ise son dönemde okudu��um tüm ikinci dünya savaşı romanlarında geçiyor. nasıl güçlü bir imge olmuş tüm savaş toplumlarında :(

[Linda · Rating 4 out of 5]

Šie ceļi nekrustojās, tie drīzāk izvijās viens no otra un nereti arī aizvijās viens no otra.

Lai arī grāmatas pirmais vāks maldīgi liek domāt, ka šis ir stāsts par četrām sievietēm, Tommi Kinnunens lasītāju iepazīstina ar vienas ģimenes trīs paaudžu stāstiem, kuros svarīgu lomu spēlē arī vīrietis. Stāsts gan ir tikai viens, ar burvīgu, iedvesmojošu un dzirkstošu ievadu - savā laikā neiederīgā vecmātes Marija, kas dodas caur dzīves izaicinājumiem, drosmīgi minot pedāļus un pasmejoties par sašutušajiem skatieniem viņas atkailināto potīšu dēļ. Tam seko (savijas un izvijas) Marijas meitas Lahjas , kas kārtējo reizi atgādināja cienīt visas purpinošās #vissirslikti tantes, un viņas vīra Onni stāsti. Intrigu un puzles efektu palīdz saglabāt viņu vedeklas Kārinas stāsts, kas parādās starp Lahjes un Onni pārdzīvojumiem.

Lieliska grāmata ar lielisku tulkojumu. Interesanti arī ieskatīties, kas notiek četrdesmitajos un piecdesmitajos Somijā, kuras vēsture teorētiski varēja būt tik ļoti līdzīga mūsējai, tomēr kāds ceļš atkal aizvijās kur citur. Tikpat interesanti vienā grāmatā (vienā ģimenē pat) lasīt par ektravaganto vecmāti korsetē uz velosipēda un jaunieti dīvānā lasot "Donaldu Daku".



Pirmā aprakstītā Marijas dzemdību izsaukuma aina un burka ar asiņainajām garozām mani nekad vairs neatstās. Savaldu kuņģa saturu pateicos par laiku un cilvēkiem, starp kuriem dzīvoju un vijos.

P.S. Grāmatai ir arī otrā daļa - Helēnas (Lahjas un Onni neredzīgās meitas) stāsts. Pagaidām gan izskatās, ka nav tulkots (lai arī tulkojums lietuviešu valodā vieš cerības). Jāgaida!

[Zanda · Rating 5 out of 5]

Grāmatas nosaukums ir tiešām trāpīgs - jo grāmata ir par četriem vienas dzimtas pārstāvjiem četrās daļās, bet katrā daļā krustojas pa vairākiem ceļiem ejošo cilvēkattiecības. Un tā nu visu četru ceļu krustojumā ir visiem kopīgais, kas diemžēl nav prieks, bet pamatā pelēka, depresīva noskaņa, skumjas un bailes. Autors visu savu stāstamo ir savijis ar tik smalki, rūpīgi un bagātīgi izcakotiem pavedieniem, ka par viņa meistarību šaubu nav. Un katram tēlam ir ievijis arī cilvēcības izpausmes brīžus kā attaisnojumu par viņu rīcību, un arī apzināšanās uzplaiksnījumus, viens no tādiem: "Es jau negribēju neko ļaunu, viņa čukst atkal un atkal, - es negribēju."

[Oskars Kaulēns · Rating 5 out of 5]

smalki un izjusti. par to, cik grūta un atbrīvojoša mēdz būt patiesība.

ja vien mēs spētu izsekot līdzi visiem tiem ceļiem, kas krustdūrienā šķērso ceļus, ko krustojam arī mēs. jo citādāk kaut kur pa vidu vienmēr paliek kāds noklusējums, kas neļauj bildi ieraudzīt kopveselumā.

[Vilja · Rating 5 out of 5]

Kerta kaikkiaan hieno.

[Marianna the Booklover · Rating 5 out of 5]

Bardzo piękna i bardzo smutna książka. Rewelacyjne tłumaczenie!

[George K. · Rating 4 out of 5]

Δεύτερο βιβλίο Φιλανδού συγγραφέα που διαβάζω φέτος (αλλά και γενικά), μετά το μικρό αντιπολεμικό μυθιστόρημα του Βέιγιο Μέρι, με τον τίτλο "Το σκοινί", το οποίο με άφησε πλήρως ικανοποιημένο με τον κυνισμό και τη μαυρίλα του. Τώρα, έχουμε να κάνουμε με μια μίνι οικογενειακή σάγκα, όπου περιγράφεται η ζωή στη Φιλανδία του 20ου αιώνα, από την πλευρά των γυναικών. Μέσα σε ένα ομολογουμένως ανδροκρατούμενο περιβάλλον και με φόντο κάποια σημαντικά ιστορικά γεγονότα που συγκλόνισαν τη χώρα, κάποιες γυναίκες προσπαθούν να είναι ανεξάρτητες. Το βιβλίο ουσιαστικά χωρίζεται σε τέσσερα μέρη, τα οποία με τη σειρά τους χωρίζονται σε μικρά κεφάλαια, το καθένα σε διαφορετική χρονική στιγμή. Κάπως έτσι σκιαγραφείται το πορτραίτο τριών γενεών και γινόμαστε μάρτυρες της εξέλιξης των πρωταγωνιστών της ιστορίας, μέσα από διάφορες χαρακτηριστικές στιγμές της ζωής τους. Μου άρεσε πολύ η όλη δομή του βιβλίου, οι συνδέσεις μεταξύ των μερών και των κεφαλαίων, η σκιαγράφηση των χαρακτήρων, καθώς φυσικά και ο τρόπος γραφής. Ο συγγραφέας κατάφερε να με κάνει ένα με τους χαρακτήρες και το δράμα τους, με τις ρεαλιστικές περιγραφές του με μετέφερε πίσω στο χρόνο, σε μια χώρα ενδιαφέρουσα και αρκετά ξεχωριστή. Ουσιαστικά για κάποιες μικρές λεπτομέρειες δεν τσιμπάει πέμπτο αστεράκι! Όσον αφορά την ελληνική έκδοση (Utopia, 2018), είναι πραγματικά πολύ όμορφη και προσεγμένη

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Erinomaisen hieno romaani ihmisistä, perheistä, ihmissuhteista, ajasta. Lukutauko monen sukupolven ylittävien kirjojen lukemiseen on tainnut tehdä hyvää, sillä tämä teos kolahteli mainioisti. Toki vaikutuksensa varmasti silläkin, että Kinnusella on hieno kertojanääni ja henkilöhahmot kiinnostavia, tilaa jätetään myös omille havainnoille ja ajatuksille. Kehunsa ansainnut.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Olipa se kaunis tarina. Tempaisi mukaansa oikeastaan vasta puolivälissä, Marian ja Lahjan jälkeen, mutta sitten jo olikin niin vahva ja koskettava, ettei käsistään tahtonut laskea. Onneksi on jo Lopotti odottamassa lukuvuoroaan, ei tarvitse tästä maailmasta vielä poistua.

[Buchdoktor · Rating 5 out of 5]

Lahjas Mutter Maria Tuomela wusste schon immer, was sie wollte: einen Beruf als Hebamme im hohen Norden Finnlands, eine eigene Kate und ein Fahrrad. Ob auch ihr Leben mit Kind und ohne Partner so geplant war, wissen ihre Nachkommen nicht; denn in der Familie wurde über heikle Themen stets ausdauernd geschwiegen. So erfahren wir als Leser zwar, wer der Vater von Marias Tochter Lahja war, aber nicht, ob Lahja davon wusste. Maria musste sich ihre Ausbildung und Berufstätigkeit hart erkämpfen. Um 1900 wurden zu Entbindungen zuerst alte, erfahrene „Wehmütter“ aus der Nachbarschaft gerufen. Erst wenn die alten Frauen nicht weiter wussten und Mutter und Kind bereits mit dem Tod rangen, wurde die Hebamme geholt. Wegen ihrer Jugend traute man Maria anfangs wenig zu. Die junge Hebamme legt auf Skiern oder im Rentiergespann bis zu 100km zu einer Entbindung zurück. Wie Maria sich als erste im Dorf ein Fahrrad bestellt und sich selbst das Fahren beizubringen versucht, das muss sehenswert gewesen sein. Warum sollte eine Frau mit Berufsausbildung nicht Radfahren können, fragt Maria sich selbstbewusst.

Anders als Maria gibt ihre Tochter Lahja viel darauf, was die Leute sagen. Sie arbeitet als Fotografin, auch eine Pionierin in ihrem Beruf, und will mit einem Partner zusammenleben, koste es, was es wolle. Zu dieser Zeit geht eine Frau auf der Dorfstraße noch immer ein paar Schritte hinter ihrem Mann. Maria, Lahja, deren Mann Onni und deren drei Kinder wohnen inzwischen gemeinsam im Haus mit Blick auf die Straßenkreuzung. 1944 wird das Dorf im Krieg evakuiert; das Holzhaus brennt bis auf den gemauerten Schornstein ab. Bis zu diesem Zeitpunkt hat Maria auf ihren Wegen zu Entbindungen schon mehr über den Kriegsverlauf erfahren, als andere Finnen wissen dürfen. Den Neuanfang nach dem Krieg erlebt die Familie zunächst in einem einfachen Unterstand, den Soldaten in die Erde gruben. Onni, der nie Held sein wollte, kehrt verändert von der Front zurück. Auch wenn er noch immer ein wunderbarer Vater ist, drängt es ihn zunehmend aus der Vernunft-Beziehung mit Lahja heraus. In den 60ern fühlt Lahja sich von streng religiösen Dorfbewohnern kontrolliert, denen ihr Lebenswandel zu selbstbewusst und zu weltlich ist. Man könnte annehmen, dass Lahja in der Gegenwart weniger frei lebt als ihre Mutter vor einem Jahrhundert.

Das Zusammenleben von drei Generationen unter einem Dach zeigt sich nach dem Wiederaufbau ihres Hauses alles andere als konfliktfrei. An Marias Körper und ihrem Geist haben die Jahre in bitterer Kälte Spuren hinterlassen. Für ihre Mitmenschen ist sie zur Last geworden. …
Auch Tommi Kinnunens Großmutter war Hebamme; er stammt aus einer Fotografen-Familie. Mit wechselndem Focus auf Maria, ihrer Tochter Lahja, deren Schwiegertochter Kaarina und Lahjas Mann Onni erzählt der Autor über einen Zeitraum von 100 Jahren deren Familiengeschichte. Icherzähler und allwissender Erzähler wechseln, die Handlung verläuft nicht chronologisch. Briefe werden im Nachlass Marias gefunden, die weiße Flecken in der Familiengeschichte füllen können. Die Kapitel enden häufig mit verblüffenden Wendungen, hinterlassen jedoch Lücken in der Familiengeschichte. Selbst wenn die Lebensläufe sich allmählich verzahnen und Onnis Geschichte aus gutem Grund am Ende steht, bleiben Fragen offen.

Immer wenn es zu Konflikten mit „den Leuten“ und ihren Konventionen kommt, wird bei Maria und ihren Nachkommen ausdauernd geschwiegen. Wer schweigt, kann seine Last jedoch nicht mit anderen teilen. „Genau so war es“, haben begeisterte Leser auf Tommi Kinnunens Roman reagiert – ob sie außer den Lebensbedingungen im hohen Norden auch diese Schweigsamkeit gemeint haben?

[Jenni · Rating 5 out of 5]

Neljän ja viiden tähden välillä kiikkuu, mutta lopulta päädyin siihen, että pakko on viisi tähteä antaa. Paljon on tätä kirjaa kehuttu, eikä todellakaan syyttä. Olin jo valmistautunut siihen, että ei tää millään pysty vastaamaan kaikkiin niihin odotuksiin, jotka tähän on ladattu, mutta pystyi. Ja paljon muuhunkin. Ensinnäkin tän kirjan rakenne on hieno, paljon jää rivien välistä luettavaksi ja tunnelmat vaihtelee lukujen välillä, mutta tarina etenee ja kasvaa mitä pidemmälle mennään. Kinnusen kieli on myös hienoa, kaunista ja tunteita välittävää. Ja ne henkilöt! En muista koska olisin lukenut yhtään kirjaa - kotimaista tai ulkomaista - jossa henkilögalleria olis näin monipuolinen ja vahva. Henkilöt on sekä vahvoja että heikkoja, inhimillisiä mutta myös hiukan sankarillisia. On ihan uskomatonta, että mies on onnistunut kirjoittamaan näin upeita tarinoita naisten näkökulmasta. Tän kirjan lukeminen oli nautinto, täynnä yllätyksiä ja tämä teos jos mikä on kaikki kehunsa ansainnut. Jos tämä ei ole Hesarin esikoiskirjapalkinnon voittaja ja vähintään Finlandia-ehdokas, maailmassa on virhe. Suuri sellainen.

[Kristīne Līcis · Rating 5 out of 5]

Latvijas Nacionālā mākslas muzejā "Ģimenes somā" ir spēle, kā iedziļināties Niklāva Strunkes "Cilvēks, kas ieiet istabā": uz caurspīdīgām loksnēm uzzīmētas gleznas detaļas, pa vienai uz katras loksnes; uzdevums ir sakārtot loksnes vienu virs otras tā, lai veidotos glezna ar visām vajadzīgajām detaļām. Ar "Četru ceļu krustojumu" ir līdzīgi - četras dzīvesstāstu loksnes, katra ar savām detaļām, un tikai saliktas viena uz otras, ļauj apjaust kopskatu. Bet arī atstāj pietiekami daudz neizkrāsotas vietas iztēlei, kuras varētu aizpildīt citu personāžu loksnes.

Rezultāts ir pamatīgs, nesaudzīgs un nežēlīgs. Personāži padevušies ļoti spēcīgi, turklāt tikpat daudzslāņaini kā grāmata kopumā. Ar tādiem var ķerties pie jebkuras tēmas, vai tā būtu ģimenes vēsture kā sabiedrības vērtību atspulgs, vai arī vecāku un bērnu attiecības vai vīriešu un sieviešu lomas, kuru spriedze iesākas jau pirmajās lapās un neatslābst līdz pat beigām. Lieliska valoda lieliskā tulkojumā. Lieliska grāmata, vienvārdsakot.

"Viņa gribētu pastāstīt, ka cilvēks pasaulē vienmēr nokrīt uz kājām, ja vien pats nolemj, ka tā notiks."

[Arta · Rating 4 out of 5]

Šis noteikti bija romāns, kuru es būtu vēlējusies izlasīt vienā elpas vilcienā (un pūtienā), taču dažādu, no manis īpaši neatkarīgu, iemeslu dēļ, grāmatu nācās raustīt starp grāmatu plauktu un manām rokām nepieklājīgi daudz. Tāpēc jau tā mazliet juceklīgā un fragmentārā stāstījuma ietvars neļāva man to izbaudīt pilnībā. Taču, katru reizi, kad biju Četru ceļu krustojuma tuvumā, metos tajā iekšā ar teju neremdināmu interesi.
Sūrstošs, nomācošs, cilvēcīgu dzirksti saglabājošs darbs.

[Kurkulis (Lililasa) · Rating 5 out of 5]

Grāmata, kuru tu, cilvēks, izlasi un saproti, ka viss, ko vēlies pateikt, būtu tikai liekvārdība.
Šeit nedaudz vairāk https://lililasa.wordpress.com/2019/0...

[Viktorija| Laisvalaikis su knyga · Rating 3 out of 5]

Pačiai iki 200 puslapių skaitėsi taip lengvai ir greitai. Nors skaitant vietomis atrodė, kad per mažai rašoma apie veikėjus, per daug reikia pačiai interpretuoti kūrinį, nes autorius vis, atrodė, kad per daug lekia, nors būna truputį sudominęs bent veikėju ar įvykiu ir jau, žiūrėk, kitas skyrius ir metai..., bet likus nepilniems 100 puslapių - visi taškai susidėliojo ant "i" raidės - pradėjo aiškėti įvykiai dėl kurių veikėjai tam tikrose situacijose vienaip elgėsi (atrodė net kai kada nedovanotinai). Autorius nustebino ir nesitikėjau tokio kūrinio vingio. Ir tas netikėtumas pačiai visai nepatiko, nes tada puslapiai pradejo verstis iš lėto, net kai kada pagaudavau save, kad truputį kankinuosi. Tik dėl pačios kūrinio pabaigos galiu parašyti tris balus iš penkių, nors norėjau skirti gerokai mažesnį...

[Magdalena Wajda · Rating 4 out of 5]

A beautifully written story of people who form a family, but live more alongside each other than together, as most of them keep secrets that should not be revealed. Story of a large house which was supposed to bring the family together, but in fact increased the distance between people, because everyone could hide in their room. Of difficult life choices, of difficult love, on being an outcast in a close-knit, conservative local society. Moving and definitely worth reading.
I had the pleasure of reading the Polish translation, which is excellent!

[Zygintas · Rating 5 out of 5]

Pirmas sakinys: Skausmas muša kaip bangos.

100 metų (1895-1996 m.) Suomijos istorijos: apie moterų emancipaciją XX a. pr., apie karus su sovietais, apie pokario žaizdas, apie visuomenės tabu.

Patirtys, kurios turėtų būti suprantamos lietuviams: "Onis žiūri į miegančią moterį ir pagalvoja, kad ji niekada nedejuoja. Net apie skaudamus sąnarius nekalba. Lahja taip pat. Jokios nesėkmės niekada nerodomos ir net šeimoje nekalbama apie pralaimėjimus. Sunkumų našta nesidalindamas ir bėdų neminėdamas negali ieškoti sprendimų, kaip juos įveikti." (247 p.), "Visur jau iškilę namai, ūkiniai pastatai, kai kurie sklypai net išplėsti. Rodos, kad karo niekada nebuvo." (278 p.)

Įdomi romano konstrukcija: ašis, apie kurią kuriamas pasakojimas, – Lahja. Apie šią veikėją pasakojama per trijų moterų (motinos Marijos, pačios Lahjos, marčios Karinos) ir vieno vyro (Lahjos sutuoktinio Onio) istorijas, tačiau ne nuosekliai pagal metus, o atskiromis dalimis pagal kiekvieną veikėją. Todėl kai kurie metai knygoje kartojasi, o Lahjos paveikslas parodomas iš įvairių pusių, kartu užkabinant ir kitų veikėjų istorijų detales.

Įspūdinga pabaiga (paskutiniai 2 puslapiai). Tačiau kad būtų įspūdis, reikia perskaityti visą romaną.

Suomiškas humoras (rašoma apie 1954 m.): "Galiausiai ir to krašto valdžia nusprendė, kad reikia skirti kiekvienam piliečiui deramai įvertintą plotą žemės, nes karas jau praėjo ir dalis apylinkės atiduota kaimyninei valstybei. Ne priešui, bet darbščiai ir draugiškai tautai, su kuria privalu kuo uoliausiai puoselėti gerus ir ramius santykius." (261 p.)

Jeigu vienu sakiniu: šeimos saga (šiuo atveju gal labiau – vieno žmogaus ir visos šalies istorija) pagal geriausias skandinaviškas tradicijas.

P. S. Yra pratęsimas apie Lahjos dukterį Heleną ir anūką Tuomo – "Šviesa tavo akyse".

[Tubi(Sera McFly) · Rating 4 out of 5]

Finlandiyalı bir ailenin hikayesi 20.yüzyılda Finlandiya'nın hikayesi gibi de okunuyor aynı zamanda. Özellikle 1900'lerin başlarının, 2.Dünya Savaşı döneminin ve hemen sonrasının atmosferi hakim romana. Dört bölümden oluşan romanın giriş ve final bölümleriyle çember tamamlanıyor. Kadınların bağımsızlığı, aile olabilmenin ve birlikte yaşamanın güçlüğü, eşcinsel bir adamın toplumdan dışlanması, karakterlerin sessiz sedasız var oluş sancıları, günlük hayatın önemsiz görünen anlarıyla başlayıp tek bir sözde, bakışta, harekette her şeyi özetleyen cümleler ve yıllara yayılan bir anlatı. Finlandiya Edebiyatından güzel bir sürpriz oldu. Epey sevdim.

[Liene · Rating 5 out of 5]

Stāsts par vienkāršas ģimenes vienkāršo dzīvi, bet noteikti ne vienmuļu. Sāpes, mīlestība, atgrūšana, vientulība, niknums, prieks un lepnums tas viss vienā katlā. Vienas ģimenes 4 cilvēki, cauri paaudzēm izstāsta savu likteni. Spēcīgi, cik no sākuma likās, ka varbūt šī grāmata nebūs īsti baudāma, bet, tad grāmatas vidū un pie pēdējām lapaspusēm acīs saskrēja asaras un palika man ļoti, ļoti skumji.

[Inga Grencberga · Rating 5 out of 5]

Izcila grāmata! Iesaku.

[iva° · Rating 3 out of 5]

dobra ideja i solidna struktura - priča se bavi sukobom generacija, ispričana kroz četvero članova obitelji: majke, kćeri, kćerinog supruga i snahe. cjelokupnu sliku dobivaš kroz četiri različite perspektive i svaki narator upotpunjuje "istinu" o njihovom životu. na žalost, tommi kinnunen sklon je mentalno ulijeniti se i zapasti u banalnost, iako je likove dobro osmislio i imao šansu bolje iskoristiti ideju.

[Sinem A. · Rating 5 out of 5]

cok fark edilmemiş bir kitap ama kuzeyin sadeliğini ve çetinliğini her sayfasında yansıtıyor

[Laura · Rating 5 out of 5]

Ensimmäinen kuuntelemani äänikirja! Lainasin kirjastosta autoiluviihteeksi.

Aluksi tuntui sekavalta, mutta ilmisesti ihan fyysisen kirjan lukeneet ovat sanoneet samaa.

Todella hyvä, maailma imaisi sisäänsä! Surullisia ihmiskohtaloita. Ja kirjassa mielestäni kuvattiin hienosti tätä vaikenemisen kulttuuria. Pidin kirjasta niin paljon, että välillä jäin pihalle autoon istumaan ja kuuntelemaan.

[Rasa|Knygų princesė · Rating 4 out of 5]

Šeimos sagos man patinka ir ypatingą silpnybę jaučiu skandinavų literatūrai. Tai nenugludinta, nenušlifuota literatūra, siūlanti gyvenimiškas istorijas. Gal tuo ji mane ir žavi.

"Namas Kryžkelėje" - tai pasakojamas apie tris moterų kartas, kurias suvienija namas Marija - tai akušerė, kuri žvelgė į gyvenimą savitai. Jos dalis man labai patiko: smulkiai aprašoma profesinė pusė, gimdymai XX amžiaus pradžioje. Jos nesantuokinė dukra Lahja išgyvena karą, išteka ir susilaukia vaikų. Jos gyvenimas taip pat vertas plunksnos: įgijusi amatą, nepriklausoma ir iki pat mirties visiems vadovavusi. Na, ir Karina, Lahjos marti, atėjusi į šią šeimą ir pradėjusi kurti šeimą šiame name kryžkelėje. Ji tarsi jungtis, galutinis taškas šioje istorijoje.

Name ne tik moterys buvo svarbios. Tačiau Lahjos vyras Onis turi savo vaidmenį. Nenoriu išduoti siužeto, bet manęs nenustebino jo istorija. Vis dėl to tai tik viena iš daugiasluoksnės istorijos temų: tai ir motinos vei veikų santykis, šeimos kaip atskiro vieneto santykis, tėvo ir vaikų santykiai...

Turbūt labiausiai patiko marčios ir anytos tema. Netgi būdama garbaus amžiaus, Lahja turėjo savo nuomonę ir vadovavo jaunįlio sūnaus šeimai. Karina bandė rasti geriausią kompromisą savo šeimai. Turbūt taikliausiai pavaizduota, ką išgyvena jauna moteris, kuriai tenka gyventi su anyta po vienu stogu.

Nors ir nepavadinčiau viena geriausių skaitytų knygų, bet tikrai dėmesio vertas romanas. Ne veltui pelnęs apdovanojimų Suomijoje. Patiks tiems, kas mėgsta santykių nagrinėjimą po kaulelį, kam įdomu kelių kartų istorija ir kas nesibaido skandinaviško tiesmukumo.