The Sun, My Father

by Nils-Aslak Valkeapää, Lars Nordström (Translator), Ralph Salisbury (Translator)

Nils-Aslak Valkeapaa was born in 1943 to a reindeer-breeding family in Sapmi, homeland of the Sami, whom outsiders have called "Laps" or "Laplanders". A Finnish citizen, he lives in both Norway and Finland. Much of traditional Sami life was nomadic, involving herding reindeer and living in harmony with the landscapes, weather, and animals of the far north. The poems in The Sun, My Father serve as a link between past and present. According to one myth, the Sami are the children of the sun, and the poet honors that myth, reaching back into the Sami past from the point of view of a modern Sami.The Sami edition was originally published in 1988 and won the Nordic Council's Literature Award. The translation team includes Ralph Salisbury, a Native American poet, Lars Nordstrom, a Swedish translator, and Harald Gaski, a Sami scholar.

Genres: Poetry, Indigenous, Fiction

136 pages, Hardcover

First published January 1, 1988

Reviews

[Uroš Đurković · Rating 4 out of 5]

Nils-Aslak Valkeapaa je Laponac (ili, kako se politički korektno kaže - pripadnik Sami naroda). Za sada jedini laponski dobitnik Književne nagrade Nordijskog saveta. Potiče iz porodice uzgajivača irvasa i bio je svestrana umetnička ličnost: bavio se i muzikom (čuveni yoik način pevanja - www.youtube.com/watch?v=Efu-tnZt_mU ) i filmom. U svemu što je radio, ostao je dosledan svojoj 'maternjoj melodiji'. Čitanje njegove zbirke tako, predstavlja susret sa nečim udaljenim našem iskustvu, ali i nečim suštinskim, pradavnim. Organizovana kao svedeni poetski dnevnik u kome se, neretko, likovno uparuje sa književnim. Škrtost reči zagonetno šuška kao koračanje po snegu, a svaka pesma je korak u tundričnoj šetnji. Autorove epifanije su zagrcnuto mistične - u zbirci ne postoji detaljno etno-mitološko mapiranje, koliko prikaz jednog sasvim specifičnog senzibiliteta ljudi koji su navikli da budu sami i koji svoju samoću dele sa prirodom. Jezički izraz se nekad čini krajnje jednostavnim - pojedine pesme ustrojene su kao svedeni spisak polarnog ekosistema, ili kao sabiralište svakodnevnih nespokoja. Otkrio sam kakve su ribe lipljen i iverak, kako treperi jasika, gde raste mukinja i kako se vide tragovi čađi i krvi na snegu. A u prostranstvu (misli), samovanju, titra pitanje o tome šta je život sam.
Volim geopoetička otkrića! Svet je previše uzbudljiv da bismo se vezivali samo za nekoliko literarnih (mega)centara. A i bilo bi pomalo nepravedno, zar ne?
Uostalom, sigurno književnost ovih prostora nekome deluje krajnje egzotično. Kolonijalne (pod)svesti su neuništive. I lukave.
I da - uvek je privilegija poeziju slušati na izvornom jeziku. Međutim, minimalizam ove zbirke toliko je sugestivan da se govorna atmosfera prenela i na prevod - nekada bi mi čitanje naglas pomoglo u uživljavanju u svet pesme. U njemu su ključne pauze i tišine.
(A laponski jezik ima i slovo Č, čisto da se zna.)

[Dani · Rating 3 out of 5]

Runomatka saamelaisten mailla vie läpi luonnon ja sorron. Lopulta kaikessa on kuitenkin kyse vain elämän kiertokulusta.

[Irene · Rating 3 out of 5]

This poetry collection really wasn't my cup of tea. I doubt that translating it into English did it any favours, but the writing style didn't do anything for me. One exception:

454. this is indeed our land
our home
our life

455. they did not ask
whose it was

if we made noise
problems
for us

[Noah · Rating 3 out of 5]

a lot of it not really my personal style but still really lovely and interesting

[Björn H · Rating 4 out of 5]

Diktsamlingen, med 570 numrerade dikter, en del längre, vissa så korta som en, två rader, fungerar som ett fönster in i en värld jag själv inte upplevt. Den samiska världen har börjat öppnas på senare år, med Linnea Axelssons Ædnan, Moa Backe Åstots Himlabrand, Ann-Helén Laestadius Stöld och Elin Anna Labbas Herrarna satte oss hit. Hur det var när Solen, min far släpptes är svårt för mig att säga, men jag antar att bilden av samerna var en annan då.

Dikterna blandar nynorska, bokmål, samiska och svenska. Det är korthugget, ofta vackert, ibland smärtsamt, om naturen, livet och döden och årstidernas skiftningar. Smärtan i hur samerna behandlats tas också upp på samma korthuggna vis, vilket gör det brutalare:

509. vi finns ju inte ens
vi är underjordiska varelser
vi är osynliga
genom oss kan man gå

och de skrattar
om du talar om
att vi har                hem, boplatser
att vi också har        rättigheter
att vi också             finns

vi verkar ju inte existera

och sådana
som inte finns
kan inte kräva
något

ingenting

Att språket skiftar i samlingen är spännande och en påminnelse om samernas utbredning över flera språkområden. Nynorskan och bokmålet fixar jag, det som står på samiska förblir okänt för mig, men det är en vacker ljudmelodi föreställer jag mig. Sammantaget är det ett vackert och viktigt verk.

[Aino · Rating 5 out of 5]

214. lapsena
ihmettelin
miksi minulla ei ole siipiä
kuten muillakin linnuilla

ja vaikka en ole enää lapsi
ihmettelen silti

Tämä kokonaisuus pysäytti. Upea luonto, arkinen elämä ja pohdinnat ihmisyydestä ja luonnon ja ihmisen yhteydestä kietoutuvat kaikki niin kauniilla tavalla Valkeapään yksinkertaisiin sanoihin, etten muista milloin viimeksi olisin ollut näin vaikuttunut. Näissä kuvauksissa on jotain todella arkista ja silti niin taianomaista.

430. olin elänyt
koko elämän elänyt
päivä kääntyi vuorokaudeksi
noussut laskenut kadonnut löytynyt
olin jutanut, iloinnut
porojen kanssa
kesäpaikkaan talvipaikkaan
pyhittänyt
palvellut

ja nyt sitten
minun pitäisi uskoa
että on työtä
otsa hiessä
kirottu tilanne
syntiä
syntiä jo eläminen

uskoa
että kaikki elämässäni on turhaa
väärää
hulluutta

Kaikki edellämainittu kauneus ja harmonia kuitenkin saa särön, kun teoksessa esitellään kriisi, ristiriita, tuntemattomien tunkeutuminen siihen arkeen ja pyhyyteen, joka on niin luonnollista jokapäiväisessä elämässä. Uudet säännöt, rajoitukset ja odotukset, jotka eivät sovi yhteen sen kanssa, mikä on tuttua ja oikeaksi koettua. Ja silti, tuskan ja pimeydenkin keskeltä löytyy voimavaroja, joita ei voida viedä mukanaan.

ja kun kaikki on ohi
ei kuulu enää mitään
ei mitään

ja se kuuluu

Suosittelen.

[Taija · Rating 4 out of 5]

Vaikuttavia runoja saamelaisuudesta, Lapin luonnosta, elämästä ylipäätään.

”169. minulla ei ole kuin nuoruus
silmieni valo

tienoot
hillat
lohet
porot
joutsenet
sinirinnat
raudut
siiat

aurinko
kuu
kevätkesäsyksytalvi

silmät taivaantähdet hopeakulta

tyhjät kädet
minulla on”

Todella harmi, ettei suomennoksessa ollut mukana alkuperäisen saamelaiseepoksen kuvitusta! Kuvat olisivat varmasti auttaneet ymmärtämään runoja ja tukeneet kirjan viestiä.

Lappi ei ole itselle ominta ympäristöä (vaan saaristo), mutta silti huikeaa lukea näitä Valkeapään suitsutuksia omasta maastaan.

Paljon jäi ymmärtämättä, mutta tuska ja palo välittyi kyllä lukijalle, käännösversiostakin.

”180. sinun isoäitisi ja minun
ne tämän kaupan olivat sopineet
jo aikaa

ja isoisät juoneet

sinulle ja minulle, toisillemme oudoille
se oli kyllä
melko

samojen vällyjen alla
olemme
yhteen,
tutuiksi tulleet”

[Sanna lukee · Rating 4 out of 5]

214. lapsena
ihmettelin
miksi minulla ei siipiä
kuten muillakin linnuilla

ja vaikka en ole enää lapsi
ihmettelen silti

Ihailen sitä, miten pienillä siveltimen vedoilla voi maalata kokonaisia maisemia. Valkeapään Aurinko, isäni ei ole runokokoelma vaan runoteos, jossa pienet palaset muodostavat hiljalleen kokonaisen kuvan. Siksi se on parhaimmillaan hitaasti, täydellä keskittymisellä nautiskeltuna. Kaunis ja vivahteikas teos, joka kasvaa loppua kohden. Luen varmasti vielä joskus uudelleen.

[Melissa Helton · Rating 4 out of 5]

As a non-Sámi, I cannot comment on the poetry itself since so much of the cultural imagery, worldview, and nuances are unknown to me. I am glad for the translation team, which included a Sámi scholar, a Swedish translator, and a Native American poet. And as someone peaking into their world, I respect the poet's decision for the "culturally important" photos to not be included in the translation, but be reserved for the original Sámi version, and for the passages of yoik to not be translated. As I'm learning more about the Sámi, I'm glad to have found this book.

[Clara · Rating 4 out of 5]

" The sun, my father
The earth, life's mother"

"334. I wish the sun to shine, always
gently
softly
for many flowers to bloom
fragrance of growth
warm clouds

544. To become a part of this tundra, these waters
breathe
the northern air "

[Johanna F · Rating 3 out of 5]

Paras syy osallistua Helmet -lukuhaasteeseen on se, että sen myötä tulee tartuttua kirjoihin joita ei muuten lukisi. Nyt vuorossa saamenkielisen kirjailijan Nils Aslak Valkeapään kauniita, luontoaiheisia runoja kirjassa Aurinko, isäni.

[Mirja · Rating 4 out of 5]

Ihmettelin runojen hyppivää numerointia. Selvitin asiaa, ja tajusin, että saamenkielisessä versiossa ovat olennaisena osana myös valokuvat. Lainasin alkuteoksen tutkittavaksi käännöksen rinnalle, ja se olikin mielekäs ja kiinnostava tapa tutustua tähän teokseen. Kokonaisuus oli hieno.

[Ꮙɑgɑɳt]

fladdrar
flimrar
himmelseldar

hänför

lyfter
växer
stiger

mot Solen
djurens ögon
fåglarnas vingar
vågor

till solen
mot Solen
ljuset
värmen

[Kirsi Vesterbacka · Rating 5 out of 5]

Mahtavaa luontorunoa. Varmasti palaan tähän. Sain vinkin, että kannattaa lukea yhdessä saamenkielisen kanssa ja toden totta, kuvat puhutteli runojen lomassa hyvin.

[Lily Wagner · Rating 5 out of 5]

incredibly beautiful

[Josh Maher]

Great book by a Sami author.

[Venla Ingi · Rating 3 out of 5]

"mutta kun te kysytte/ täytyyhän minun vastata/ sydän/ sydän käski/ ja minä/ tottelin/"

[Lo Inga · Rating 5 out of 5]

Så, så vacker. Kommer läsa mer av Áilluhas

[Viggy · Rating 5 out of 5]

Svensk utgåva: Solen, min far (orig. Beaivi áhcázan)

[Luxembourg · Rating 4 out of 5]

Poetry you can truly feel it comes from the heart, how I wish I could read it in its original language I would then bow to its love and understand this work as perfect