Hajoava perhe on monipuolinen johdatus kaunokirjallisuuden käyttämiseen muiden tieteenalojen tutkimuksessa. Kahden nuoren avioliitto päättyy katkeraan riitaan kestettyään vain kymmen tuntia. Oliko mies liian tunkeileva vai nainen liian kaino? Oliko ongelmien syynä naisen ja miehen menneet kokemukset? Vai vaikuttivatko taustalla yhteiskunnallisen aseman erot?
Näistä Ian McEwanin Rannalla-romaanin (2007) asetelmista ponnistaa tämä monitieteinen perheen ja kertomuksen tutkimuksen oppikirja, jossa historian, yhteiskunnan ja kirjallisuuden tutkijat pohtivat perheen, seksuaalisuuden, sairauden sekä riidan ja vuorovaikutuksen ongelmia.
Kaunokirjallisuus mahdollistaa tunteiden, ajatusten ja ihmismielen toiminnan esittämisen tavoilla, joihin muiden alojen puhetapa ei helposti taivu. Teos opettaa myös tilanteiden ja tapahtumien monitulkintaisuutta.
Ian McEwan on Britannian merkittävimpiä nykykirjailijoita, joka tunnetaan etenkin ihmismielen terävästä kuvauksesta. Hänen teoksiaan on suomennettu runsaasti jo 1980-luvun alusta lähtien.
Tämä oli herkullista luettavaa sekä metodologisesti että ihan kirjojen ystävänä. Pidin paljon monikerroksisesta Rannalla-romaanista eikä lukukokemusta ollenkaan jälkikäteen huonontanut se, että romaani analysoitiin tässä poikki ja pinoon - päinvastoin. Olisinpa saanut osallistua tälle poikkitieteelliselle kurssille, jonka perusteella kirja on tehty.
Olen aivan kateellinen tästä Tampereen yliopistossa toteutetusta kurssista ja sen pohjalta kootusta artikkelikokoelmasta, jossa eri tieteenalojen näkökulmista tarkastellaan Ian McEwanin pienoisromaania Rannalla. Artikkelikokoelma on hyvin pedagoginen, sillä se esittelee laajan kirjon lähinnä yhteiskuntatieteellisiä teorioita, joiden avulla aineistoon pureudutaan. On hyvä lukea itse romaani ennen kirjaan tarttumista.