Miten varhaismodernissa Euroopassa oikeutettiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa? Vaikuttavatko näiden asenteiden jäänteet edelleen? Onko kunniaan liittyvä väkivalta sama asia kuin lähisuhdeväkivalta?Väkivaltakulttuurin perintö tarkastelee sukupuolen ja vallan historiaa 1500-luvulta nykypäivään. Tämä pitkän aikavälin tarkastelu hahmottaa nykyajan asenteiden taustalla olevaa historiallista jatkumoa, mikä auttaa ymmärtämään väkivallan mekanismeja monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Teos selvittää, miten yksilön ja yhteisön suhde ja naisiin ja miehiin kohdistuva väkivalta on historian kuluessa ymmärretty. Se luo valaisevan näkökulman myös nykyajan ihmisoikeushaasteisiin.
Satu Lidman kuvaa naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, niiden historiaa ja nykyisyyttä. Lopussa hän esittää erittäin käyttökelpoisia ratkaisuehdotuksia väkivallan kitkemiseen.
Väkivalta on harvoin vain tekijän ja uhrin välinen asia. Siihen liittyy yhteisöllisiä, yhteiskunnallisia, juridisia ja monia muita elementtejä, joita ei riittävästi tunnisteta ja huomioida.
Kirjan alun perusteella olisin odottanut historiallisempaa painotusta, mutta minua ei lainkaan haittaa voimakas nykyajan analysointi (tosin tieteellisen teorian avaaminen myös niiden osalta olisi ollut perusteltua).
En oikein osaa päättää kolmen ja viiden tähden välillä. Ansiokkaasti on tässä kyllä kansantajuistettu sukupuolentutkimusta, siitä tykkäsin. Akateemisesti tämä oli vähän pettymys, mutta toisaalta ei tämä akateemiselle yleisölle ollut tarkoitettukaan. Kirja keskittyi enimmäkseen Suomeen ja Eurooppaan, mutta jostain syystä, jota en ihan täysin ymmärtänyt, hypättiin myös Välimeren eteläpuolelle. Olen itse tutkinut Lähi-itää ja sukupuolta, ja välillä tuli sellainen fiilis ettei kirjoittaja ihan täysin tiedä mistä puhuu. Muuten tosi jees.