"Se paku ilmestyi kuin tyhjästä. Okei, myönnetään, törmäsin komion takaa suoraan maantielle."
Mitä tapahtuu, kun 13-vuotias kulmakunnan kovis saa kuoleman kynnyksellä mahdollisuuden parantaa tapansa? Voiko enkeliksi ryhtyä?
Mika ei katso enää sivusta, kun joku lähitienoon asukkaista on hakoteillä tai kaipaa apua. Moni kuitenkin hieraisee silmiään nähtyään hyväntekijänsä. Eihän se voi olla Mika, joka on tunnetusti aina pahanteossa? Sama poika, jonka huhutaan saaneen surmansa skootteriturmassa? Poika, joka kantaa kaunaa vanhemmilleen, koska he ovat jättäneet jotain tärkeää kertomatta.
2 ja puoli tähteä. Aika alleviivaavaa ja laskelmoitua mun mielestä. Älä kiusaa pienempiä, älä varasta, älä häippäse kotoa jne. Ehkä jonkunlainen kauhunystävänkin laiha korvike, mutta en mä tätä voi oikein suositella kuin ohuen kirjan etsijälle.
13-vuotias Mika saa lainaan pinkin skootterin ja ajaa kolmion takaa suoraan pakettiauton alle. Huonosti käy. Onko Mika kuollut, vai mitä ihmettä tapahtuu. Samalla kylällä useampikin ihminen kokee outoja sattumuksia ja ihmepelastumisia, kuulee ääniä ja näkee jotain mitä ei kuvitellut enää näkevänsä. Mitä Mikalle tapahtui? Onko pahiksen mahdollista enää kääntää kelkkaansa ja tehdä jotain hyvää? Lyhyt kirjanen jossa jokainen luku on kuin oma tarinansa. Voisi kuvitella yläkouluikäisille pojille hyvä vinkattava.
It was OK. I couldn't help but feel like being lead on, and angst on top of angst with a side of angst was..yeah. I would have absolutely adored this book when I was 13, so it will most likely hit the target group spot on.
Helmet reading challenge 49: The book was published in 2016
Tuula Kallioniemen Risteys sopii luettavaksi kaikille yläkoululaisille, sillä se nostaa esiin tärkeitä aiheita: yksinäisyyttä, sairautta, vanhemmuutta, päihteitä ja porukkaan kuulumisen tarpeen. Se on helppolukuinen ja ohut kirja, joka koostuu lyhyistä tarinoista, joita yhdistää skootterilla rällännyt Mika.
Ohuissa kirjoissa on se vaara, että ne ovat liian nopeita, eivätkä siis ulotu kovin syvälle aiheeseen. Kallioniemi osaa kyllä taitavasti viedä nopeasti asian ytimeen, mutta tarinat jäävät köykäisiksi surullisesta perusasetelmasta huolimatta. Kirjasta kyllä syntyisi antoisia keskusteluja luokassa, koska kiinnostavia aiheita on tarjolla paljon.
Tuula Kallioniemi lienee ottanut tavoitteekseen kirjoittaa vähän lukeville pojille, sillä häneltä on viime aikoina ilmestynyt parikin alle satasivuista romaania esiteini-ikäisille. Vuonna 2016 ilmestynyt "Risteys" (Otava) kertoo kolmetoistavuotiaasta Mikasta, joka skootteria testatessaan jää pakettiauton alle.
Seuraavaksi hän näkeekin kirkkaan valon, kuulee laulua ja äänen, joka pyytää valitsemaan. Niinpä niin: Mikasta tulee enkeli, joka pyrkii auttamaan samanikäisiä nuoria, joiden elämä on enemmän tai vähemmän solmussa. Samalla hän onnistuu myös selvittämään oman elämänsä suurta kipupistettä.
En minä tästä erityisemmin innostunut, vaikka alkuasetelma onkin ihan kiinnostava, ja jäin miettimään mahtaako tämä myöskään koukuttaa sellaista nuorta, joka ei lukemisesta suuremmin piittaa. Sävy tuntuu vähän osoittelevalta ainakin tämmöisestä vanhemmasta jarrusta, mutta tiedä sitten miten nuoret kirjan kokevat. Plussaa täytyy kyllä antaa siitä, ettei kaikki ratkea ihan sen onnellisimman ja sokerisimman kaavan mukaan. Nuorten puhetyyliä on tavoiteltu, mutta "painu hevon kuuseen" ei taida olla se ilmaus, jonka nuori kapinallinen suustaan päästäisi.
Kallioniemi viittaa teoksessaan Kirsti Kurosen runoromaaniin Paha puuska ja Jenny Downhamin vinkkaussuosikiksi kohonneeseen nuorten aikuisten kirjaan Ennen kuin kuolen. Ne olisi ehkä voinut myös nimetä teoksen loppupuolella, siltä varalta että joku innostuu ja haluaa lukea nekin.
13-vuotias Mika on ajautunut huonoille teille. Erään kerran hän kaasuttelee alaikäisenä ilman kypärää kolmion takaa pakun kylkeen ja vaipuu koomaan. Enkelinä hän saa mahdollisuuden ohjata kaltaisiaan nuoria oikeaan suuntaan.
Tarina on lyhyt, sivuja on alle 100, mutta aihe sellainen, että kohderyhmä ovat ennemminkin yläkoululaiset kuin alakoululaiset. Idea on kulunut ja toteutuskin turhan opettavainen, mutta kyllä tästä ajattelun aihettakin noussee ainakin kokemattomimmille lukijoille. Teos on ilmestynyt 2016, mutta kieli on vanhahtavaa,nykyteini ei näin puhu. Somekin lähes loistaa poissaolollaan. Onko Kallioniemi putoamassa lukijoidensa kelkasta...?
Hyvin kirjoitettu ja erilainen lyhyt kirja. Ei yhtään haittaa kannattaa ja korostaa hyviä eettisiä arvoja, ja kirjailija nimenomaan korostaa valinnan mahdollisuutta näissä tilanteissa mitä kirjan tapahtumiksi valittu.
Hieman liian osoittelevaa ja ennalta-arvattavaa tekstiä minun makuuni, mutta eiköhän tämä mene niille heikommin lukeville nuorille ihan ok kaupaksi. Ainakaan sivumäärä ei säikäytä.
1,5 tähteä. TOSI TYLSÄ JA SEKAVA KIRJA. En tajunnut mistään mitään, eikä tämä vaan vastannut mun odotuksia yhtään. En suosittele lukemaan. (Onneksi tässä oli vain 90 sivua, mutta sekin kyllä takkusi)
Viikon toinen teiniangstikirja. Rankkaa on. Lyhyt kirja joka on pilkottu superlyhyiksi tarinoiksi, välähdyksiksi yhden paikkakunnan nuorten elämistä hetki sen jälkeen, kun kulman kovis on ajanut "kuolonkolarin". Pahimmat jutut on näppärästi verhoiltu niin, että kirja käy hyvin vähän nuoremmallekin angstaajalle. Jotain toivoa on aina. Ainakin melkein kaikilla. Loistojuttu niille, jotka "pakotetaan" lukemaan, ja jotka etenevät vain muutama sivu kerrallaan. Alle sata sivua ei kuulosta kovin pelottavalta..
Tästä tuli itse asiassa mieleen äskettäin lukemani Viestejä Koomasta, jossa päähenkilö joutuu onnettomuuteen (tai hankkiutuu onnettomuuteen, lähinnä), elää jonkinlaisessa välitilassa ja saa mahdollisuuden korjata asiat. Eroa on lähinnä se, että Risteys kertoo tapahtumista eri henkilöiden silmin. Kaikkia hämmentää kuka tuo Mikan näköinen poika on, Mika itse kun on pahimmanlaatuinen häirikkö ja pikku kriminaali. Viestejä Koomasta taas keskittyy enemmän Kooman jälkeiseen elämään.
Ilmeisesti tällaiselle kirjallisuudelle on kysyntää, kun näitä kerran julkaistaan. Lähinnä vain pohdituttaa, miksi?
Nopsastilukaistu ja paljon mietityttävä kirja, joka oikeastaan on novellikokoelma.
Mikan onnettomuuden kehyskertomuksen sisälle upotetaan tarinoita niin kiusaamisesta, veljeksistä, vanhemmista, päihteistä, rakkauksista, sairaudesta ja kuolemastakin.
Osa jutuista täydentää toisiaan, osa on enemmän stand-aloneja. Sopisi vinkkaukseen pituutensa ja aiheensa puolesta.
Tämähän oli ihan loistava. Juuri minun makuuni joten lähtee ehdottomasti seiskojen vinkkauspakkiin. Sopivasti angstia, sopivan lyhyt ja kansikaan ei ihan kakkelispakkelis. Eikä kuitenkaan räydy siinä angstissaan. Lukekaa nyt hyvät ihmiset (ja olkaa vaikka eri mieltä minun kanssani).
Vajaassa tunnissa luettava fragmenttimainen kokoelma tapahtumista skootterionnettomuuden jälkeen. Vähän sellaista rajatilameininkiä ja jotenkin tänikäisestä näkökulmasta osoittelevaa toimintaa.
Ihan säpäkkä, mutta ei uponnut Pakoa paremmin. Uppoaisko 11-14-vuotiaisiin?
Ratkaisevan yhden ekstra pisteen toi pituus ja katkelmat, joista ei tarvitse edes ihan jokaista lukea kärryillä pysyäkseen. Mikä ehkä voi madaltaa entisestään kynnystä tarttua kirjaan, jos oikein raskaasti lukeminen tökkii yleisestikin :) Liked it very much!:)
Lyhyt ja episodimainen tarina kapinoivasta pojasta joka vetää kolmion takaa pakun alle. Sopii niille huonosti lukeville, mutta koska inhoan Capran jouluelokuvaa, vain kaksi tähteä.