Romaani mystisestä kulkutaudista joka koetteli keskiaikaista Eurooppaa.
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella leviää sairaus, joka suistaa ihmisen järjiltään. Taudin kerrotaan sikiävän syntisestä elämästä. Freiburgin yliopisto lähettää nuoren lääkärin epidemian runtelemaan kaupunkiin hillitäkseen kansan levottomuutta uskonsotien kynnyksellä. Hän joutuu kohtaamaan taudin lisäksi köyhyyden ja sorron synnyttämät ristiriidat sekä inkvisition mahdin. Pyhän Antoniuksen tuli on paitsi mysteeritarina myös taiten laadittu ikkuna ihmisyyteen ja Euroopan menneisyyteen.
Laadukkaita historiallisia romaaneja ei ole koskaan liikaa, varsinkaan suomeksi, ja Pekkolan kirja näyttäisi olevan siitä paremmasta päästä. Aihepiiri on kiehtova, miljöö ja kertomus uskottavia, eikä kirjailija ole yrittänyt ympätä kirjaansa minkäänlaista epäuskottavaa deus ex machinaa. Kerronta on tiivistä ja melkein säntäilevää, mutta jostain syystä proosan tyyli miellytti, vaikka yleensä pidän verkkaisemmasta lähestymistavasta. Erityisesti lämmitti historiallisen taustan uskottavuus: turhan moni kirjailija sortuu yliyrittämiseen, kun itse tutkittu tietokin on jo usein tarua ihmeellisempää. Kirjasta näkee, että Pekkola tietää mistä kirjoittaa, mikä tekee lukukokemuksesta lopulta varsin miellyttävän.
Pekkolan esikoinen Aamun kirkastus oli sen verran omintakeinen teos, että tähän oli syytä tutustua. Kiehtova teos, ajankuvaa on tavoiteltu huolella. Lopputulos on melko visvainen ja groteskin inhorealistinen: eritteitä, likaa ja törkyä riittää.
Juoni on mielenkiintoinen, mutta jotenkin päähenkilölääkäri jää vähän vieraaksi. En oikein samaistunut. Juoni kuitenkin kiinnosti loppuun asti (jossain vaiheessa muuten arvasin, mistä kaupunkia piinaavissa sairastapauksissa oli kyse; on tullut muuallakin vastaan, useampaankin kertaan).
Kelpo kirja, etenkin tällaisena tyyliteltynä ajankuvana.
Kertomus nuoren vastavalmistuneen lääketieteen tohtorin koettelemuksista oudon sairauden ja yli-innokkaan inkvisiittorin kohdatessaan keskiajan Saksassa. Kirjan alku on todella tylsä, vasta puolen välin jälkeen muuttuu juoni tiheämmäksi ja kiinnostavammaksi. Itse päähenkilön kuva jää ohueksi ja ailahtelevaksi. Suurin osa muista henkilöistä ovat epämiellyttäviä ja ärsyttäviä. Valitettavasti monet juonen käänteet, ja myös itse tauti, ovat melko helposti arvattavissa. Siispä älä googleta etukäteen!Kiintoisaa antia taas ovat erilaiset yrtit lääkinnässä ja ajankuvaus. Henkilö näkee eläviä ja ahdistavia unia, joiden merkitys jää lukijan pohdittavaksi, kuten kirjan yllättävä loppukin.