Ο Ρομπέν των δασών

by John Finnemore, Ερρίκος Μπαρτζινόπουλος (translator), Αλίκη Βρανά (editor)

Ο Ρομπέν των Δασών είναι ίσως ο πιο γνωστός κι ο πιο δημοφιλής λαϊκός ήρωας της παγκόσμιας λογοτεχνίας. Η γεμάτη ηρωικές και ευγενικές πράξεις ζωή του και τα απαράμιλλα κατορθώματά του, έκαναν το όνομά του αθάνατο. Πρίγκιπες και βασιλιάδες που σημάδεψαν τη ζωή της Αγγλίας ξεχάστηκαν, όχι όμως ο Ρομπέν των Δασών και τα παλικάρια του, που διάλεξαν να ζήσουν μαζί του στο εύθυμο δάσος του Σέργουντ. Οι περιπέτειες και τα κατορθώματά τους έγιναν μπαλάντες και τραγουδήθηκαν για να φτάσουν, από γενιά σε γενιά κι από στόμα σε στόμα, στον άνθρωπο που κάθισε και τα έγραψε όλα αυτά στο χαρτί.

Genres: Classics, Historical Fiction, Adventure, Fiction, Medieval, Historical

200 pages, Paperback

First published January 1, 1909

About the author

John Finnemore (1863-1915) was a British school teacher and writer of fictional novels and history and geography texts of countries - most are for younger readers. Finnemore contributed stories to popular boys' magazines of his time such as Boy's Own Paper and Boys' Realm but he is best remembered for his books about Teddy Lester and his friends at Slapton, a fictitious English public school. The stories have a strong sporting focus, with Lester excelling at rugby, cricket and other games. He also wrote a few adult novels.

There is no existing documentation of Finnemore's life and the following account has been constructed from returns of the Census in the United Kingdom and official Birth, Marriage and Death records held at the General Register Office (GRO) for England and Wales. John was born in the third quarter of 1863 at Birmingham, England. His father, William worked in the Birmingham pen trade and his elder brother was the artist Joseph Finnemore. John's mother, Charlotte died in 1878 when he was 15 years of age and his father did not marry again. The family must have been reasonably wealthy and as a result John received a good education because at the age of 17 he was already working as a school teacher. Five years later he married Eliza Emily Pearson who was the same age as him and was also a teacher at 17. Eliza came from a Northampton family which had resettled in Birmingham before she was 7 years of age. After her marriage Eliza dropped her first name and retained her maiden surname to become Emily Pearson Finnemore. She became an author of mainly religious works published by the Christian Knowledge Society (now known as SPCK). There were no children from the marriage.

Reviews

[Gateway_to_Wonderland · Rating 3 out of 5]

Häpeäkseni on pakko tunnustaa, että vaikka olen nähnyt vaikka kuinka monta eri elokuvaa ja TV-sarjaa Robin Hoodista niin en ole ennen tätä lukenut kyseistä kirjaa 😬 No nyt on tuo virhe korjattu! 😅

Mitä sanoisi kirjasta? 🤔 No ainakin se, että se ei ollut ihan sitä mitä odotin. Tarina oli kyllä ihan hyvä, mutta tyyli miten tarinaa kerrottiin jätti hieman toivomisen varaa. Kirja nimittäin koostui kappaleista, jotka kertoivat erinäisistä sattumuksista ja tapahtumista, mutta jotenkin pinnallisesti. Kirja loppua kohden tapahtumia kyllä liitettiin toisiinsa ja kirjan kolme viimeistä lukua olikin kirjan parasta antia.

Ehkä kirjan ikä teki kirjoitustyylistä itselle hieman vieraan, mutta älkää ymmärtäkö väärin! Tykkäsin kyllä kirjasta, mutta ehkä ennakko-odotukset nostivat riman liian korkealle 🤷🏻‍♀️ Ehkä täytyy vaan lukea tämä uudestaan jonkun ajan päästä 😅

Suosittelen kirjaa niille, joita Robin Hood, seikkailu, klassikot, kapinahenki ja keskiaika kiinnostavat.

[Emilie]

Eihän tämä ole lainkaan sellainen sankaritarina kuin oletin. Robin Hood on lopulta aika ärsyttävä persoona ja juoni on kamalan tönkkö sekä itseään toistava. Jätän kesken ja katson ennemmin ihastuttavan, Kevin Costnerin tähdittämän Robin Hood-elokuvan (-91).

[Hanna · Rating 3 out of 5]

One classic down. Although, I’m not sure who John Finnemore was and how good Robin Hood book this really is, but I’m sure it told the story accurately. I knew the story, more or less, of course, and when I found the book from library’s removal shelf, I had to take it with me. It belongs to Finnish reading series for young from 70’s. Perfect summer reading – easy and fast.

The story was familiar. Some chapters were new to me and some had parts in it I knew already, with a little modifications. The main plot was the same as in any Robin Hood movie or other adaptions. It was interesting to see which parts were mostly left out from the legend and which parts had more volume than in the real legend. Like Maid Marian, she was a very minor character in the book, although she had her fine moment fighting Robin Hood, as did all the books characters, but overall she is mentioned only in three chapters – one chapter is fully dedicated to her, but other times she just gets married and dies. Muck the Miller’s Son was a character I didn’t know already, as was Will Stutley. First I thought that Stutley would have been the Will which is known for being Robin Hood’s companion but I think it was really Red Will who appears in all those movies. It was a little bit confusing that there were two Wills and Stutley was the first one who was introduced. There were also very little about Prince John, the brother of Richard I of England who is most of the time the villain in the Robin Hood adaptions. He was the villain in this one too, but only at the end for a little while. There were much more about Richard I and of course the Nottingham’s sheriff was the biggest bad guy.

Overall, the book was a little bit dull. The chapters repeated each other very much. Robin Hood is bored, he wonders in forest, meets someone, they irritate each other, they fight, they are good match for each other, almost equal but both gets hurt, the other finds out he’s fighting with Robin Hood, he has been looking for Robin Hood to join his merry men, they shake hands and merrily goes into forest with others. This goes on and on, with few variations or little change with main character as Little John.

Still, the book was somewhat entertaining. It was easy to read and not too boring. There were some quotations from the real Robin Hood poem, or at least I think it’s the real thing, and that was really nice. I would really like to read that poem.

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

John Finnemoren "Robin Hood" (WSOY, 1975) on eräs lapsuuteni tärkeistä kirjoista, jonka tapahtumia kerrattiin myös lapsuuden leikeissä. Nostalgiapuuskassa luin kirjan nyt uudelleen ja totesin ilokseni sen olevan edelleen vallan viihdyttävä romaani, olkoonkin että Sherwoodin metsän iloisten veijareiden seikkailut noudattelivat aika usein samaa kaavaa.

Joskus täytynee lukea myös uusi käännös, tosin eipä 1970-luvun laitoskaan tuntunut mitenkään vanhentuneelta.

[Matti · Rating 4 out of 5]

Lähdin lukemaan kirjaa ääneen jälkikasvulle sillä ajatuksella, että tämähän on siis maailman paras. Omat lapsuuden muistikuvat kirjasta olivat, että Robin Hood on maailman paras jousiampuja, paras miekkailija, oikeamielinen, viekas kuin kettu, notkea kuin näätä, hauska kuin harakka, vahva kuin karhu, nopea ja hyvän näköinen. Sankari isolla ässällä.

Osittain näin olikin. Tarinoiden veijarimaisuus ja sankaruus ja ihana liioittelu oli tallella. Kaavamaisuuskin ainoastaan parantaa näitä kertomuksia, ainahan Robin älykkyydellään voittaa ilkeät sheriffin juonet. Kirja on selvästi suunnattu nuorille. Mustaa ja valkoista ei ole vaikea erottaa toisistaan.

Mutta Robin Hood ei ollutkaan hahmona aivan niin rakastettava kuin muistikuvissani, vaan hetkittäin jopa ärsyttävä. Hän haluaa jatkuvasti mitellä milloin kenenkin kanssa ja todistella voimiaan ja taitojaan. Puukartulla hakkaaminen verille ja puolitajuttomaksi saa sekä hakkaajan että uhrin lopulta nauramaan ja sitten paiskataan kättä. Käsityksemme huumorista on siis erilainen. Robin on myös äkkipikainen, uhkarohkea, kärsimätön ja harkitsematon.

Marian Neito jää täysin alaviitteeksi. Muistin hänen kanssaan rakennellun ihan kunnon romantiikkaa ja seikkailujakin, mutta tässä muistini sekoittaa mukaan ilmeisesti osuuksia siitä loistavasta 1980-luvun TV-sarjasta.

Kirjassa taajaan viljellyt runon/laulunpätkät oli pakko laulaa ääneen lukiessa, äänikirjasta lapsena opitulla keskiaikaisella sävelellä. Yllättäen kuulijani pitivät tästä.

Kirjan loppu yllätti. Se oli oudon melankolinen verrattuna muuhun tarinaan, eikä paha saanut edes palkkaansa.

Silti nämä tarinat toimivat nykyajassakin, eikä niiden tenho ole kaikonnut. Oikeamielinen herrasmiesvaras, joka varastaa (ilkeiltä) rikkailta ja antaa köyhille on kuolematon konsepti.

Eläköön Robin Hood!

[Mika Auramo · Rating 2 out of 5]

Finnemoren versio Robin Hood -nimisestä lainsuojattomasta on perin patrioottinen. Vihreänuttuinen sankari varastaa rikkailta niin kuin ennen julkaistuissa lastentarinoissa, jotka puolestaan perustuivat vanhoihin balladeihin. Niin, ja se sankari oli tietysti saksi, ja viholliset olivat niitä normanneja, joita edusti sitten se ilkeä Nottinghamin seriffi.

Varmaan kaikille on tarina Robin Hoodista tuttu. Tästä sankarista on lukuisia elokuvaversiota Erroll Flynnistä Russell Croween, Disneyn luomaa viekasta kettua unohtamatta.

Lukemani versio oli siis suunnattu nuorisolle, ja se soveltuukin hyvin varhaisteineille. Juoni on selkä, yksittäiset luvut lyhyitä ja tarina hyvin kaavamainen. Käytännössä se menee näin: Robin tapaa vuorollaan uskotuimmat miehensä munkki Tuckista Pikku-Johniin ja mittelee vuoronperään voimiaan heidän kanssaan. Välillä kestitetään niin kuningasta kuin piispaakin, ja lopulta oikeamielinen ja romantisoitu metsärosvo armahdetaan.

Tässä versiossa vipinää ei sen Marionin kanssa ole kuin juuri nimeksi. Sen sijaan veijariromaanin piirteitä on kosolti, ja aina seriffi saa pitkän nenän. Hahmot ovat mukavan liioiteltuja, ja lisäksi hyvä ja paha kunnolla erotettu toisistaan – siis niin kuin kunnon sadunomaisissa kertomuksissa kuuluukin olla.

Otsikot ovat hauskoja, tyyliin "Robin Hood pelastaa leskirouvan pojat" ja "Robin Hood ryhtyy kattilakauppiaaksi". Lopulta kuitenkin kaikki päättyy, ja viimeisessä luvussa "Robin Hoodin kuolema" kertomus päättyy melankolisesti. Kaiken kaikkiaan romaani on viihdyttävästi kerrottu ja muokattu tarina kuolemattomasta sankarista eli köyhien pelastajasta ja sortovaltaa taistelevasta johtajasta joukkoineen.

[Olli-Pekka · Rating 3 out of 5]

Robinin ja iloisten poikien seikkailusta tuli meidän perheen iltasatu. Lapset pitivät tarinasta, vaikka sanoivat etteivät aina ymmärtäneet mitä kirjassa tapahtui. En ole aivan varma mistä kuullun ymmärtämisen ongelma johtui, koska omasta mielestäni tarina oli kirjoitettu helposti seurattavaan muotoon. Ehkä vika oli lukijassa, joka joutui väistelemään väkivaltaisimpia kohtia, tai sitten vanhan ajan tapahtumissa joita 2000-luvun pieni lapsi ei tunnista. Itseäni ällistytti kuinka useimmat seikkailut perustuivat pelkkiin naamioleikkeihin ja valeasuihin, mutta olihan tämäkin klassikko tutustumisen arvoinen.

[Teemu Öhman · Rating 3 out of 5]

Tätä kahden CD:n äänikirjaversiota ei löytynyt, lisäilen sen joskus kun ennätän. Tämä oli alkujaan melkoisen vanha äänitys, kenties 1970-luvulta? Sen kuuli myös äänenlaadusta, eli CD-levyistä huolimatta se ei CD-tasoista ollut. Hieman erikoista oli myös se, että kertoja ykkös- ja kakkoslevyillä ei ollut sama. Yllätys oli, että välillä laulaa luikautettiin jokunen rivi, aina samalla ärsyttävällä melodialla.

Tarinassa ei sinänsä ole mitään kenellekään uutta tai outoa. Tai mitään yhtenäistä tarinaahan ei ole, tämä on vain kokoelma kertomuksia, joissa Robin Hood iloisine veikkoineen aina jotenkin onnistuu huijaamaan Nottinghamin šeriffiä, joka ei sitten millään tunnista Robin Hoodia kun hän on vaihtanut vaatteita milloin minkäkin kattilakauppiaan tai pyhiinvaeltajan kanssa.

Vanhanaikaista peruskauraa siis, mutta meni muutamalla bussimatkalla kuunnellessa suht kivasti. Vanhahtava suomennos ei varmasti luettaessa olisi haitannut minua ollenkaan vaan päin vastoi olisi toiminut tunnelmanluojana, mutta vanhahtava äänitys hieman korosti sitä liikaa. Arvoin 3,5:n (eli neljän) ja 3:n välillä, mutta lopputulemaksi jää ehkäpä juuri formaatin vuoksi 3/5.

[Juha K · Rating 4 out of 5]

Luin lapsille iltasaduksi, edellisestä kerrasta varmaan 30 vuotta. Vähän on entisestä taiasta kadonnut, lapsetkin huomasivat että luvut olivat hyvin toistensa kaltaisia. Pari ekaa ja muutama viimeinen luku olivat oikeastaan ainoat jotka veivät tarinaa eteenpäin. Mutta ihan ok siinä mielessä että tässä koitettiin olla uskollisia vanhoille balladeille. Kaikki on suunnilleen juuri niin kuin olemme tottuneet ajatella, Marianin rooli vain on todella pieni. Jostain syystä tämä tuntuu olevan suomalaisille se "The" versio, vaikka ulkomailla tämä on ilmeisesti aika tuntematon,

[Lotta · Rating 4 out of 5]

Viihdyttävä kirja ollakseen yli 100 vuotta vanha! Tarinoissa oli paljon tuttua, mutta myös uutta. Vähän ehkä alkoi kyllästyttää, kuinka Robin aina vain selvisi mahdottomistakin. Marian-neidon pieni rooli yllätti, oletin hänen olevan isompi osa kirjaa. Robin oli persoonana aika ärsyttävä, mutta monesta muusta hahmosta pidin. Tykkäsin lopusta!

[Ioanna · Rating 3 out of 5]

It felt like a bad copy of Dumas's novel. Marian was an extra for no reason. The new characters added nothing to the story. The last chapter was such a lazy way to finish a book, because it was basically a flash forward. But hey, it's a Robin Hood book, so it doesn't deserve less than 3 stars.

[Saana · Rating 4 out of 5]

It was not what I expected from the movies and tv-series, but I did enjoy reading it. This Robin Hood is a bit short tempered. But I like a character who is not only great but also has flaws. The only downside was the lack of romance. That was expected greatly but was lacking.

[Emilia Haapanen · Rating 3 out of 5]

8-vuotias eli tarinan mukana, 11-vuotias osoitti jo melkoista kritiikkiä juonta, sanavalintoja ja stereotypioita kohtaan.

[Gallant Duke · Rating 5 out of 5]

Μία ιστορία step in stone συνδεδεμένη με τα παιδικά μου χρόνια! Το διαβάζω κάθε καλοκαίρι και η συναισθηματική φόρτιση αρκεί για τα 5*

[Μαρία Κυπιρτίδου · Rating 2 out of 5]

Ενα απλό καλό κλασικό βιβλίο.
Με κούρασε αρκετά το επαναλαμβανόμενο μοτίβο του Ρομπέρ που είτε γνώριζε κάποιον στο δάσος, μονομαχούσαν και έπειτα τον καλούσε στην ομάδα των παράνομων είτε έπεφτε σε παγίδες αλλά πάντα σωζόταν. Επίσης, με δυσαρέστησε ότι οι συνεχείς μεταμφιέσεις των ηρώων (Ρομπέρ και παράνομων), επέτρεπαν να συναντιούνται με τα κύρια πρόσωπα της ιστορία κάθε φορά (σερίφης και μοναχοί) αλλά να μην αναγνωρίζονται ποτέ μετάξυ τους.

[Konna · Rating 4 out of 5]

Very exciting book and really moving..I nearly cried in the end.

[Dreamer · Rating 3 out of 5]

One of my favorite books, as a child, and I still re-read it sometimes!

[Fei · Rating 5 out of 5]

I have a copy of this book and I must say it's absolutely fabulous.