What do you think?
Rate this book
Anomalia
Dans les annees 1920, au c ur de la foret indienne, une meute de loups terrorise les villageois. Parmi ces betes, deux tetes blondes - deux fillettes sauvages, bientot recueillies par le pasteur Singh dans son orphelinat pour etre civilisees.Quelques annees plus tard, une hotesse de l'air, enceinte, apprend que son enfant est atteint de trisomie, et prend alors une decision aussi etrange que fatidique.Le meme jour, un fait divers atroce defraie la une de tous les journaux anglais: la mort d'un tout jeune enfant, martyrise par une mere immature et un beau-pere sadique.A travers ces trois destins entremeles, Laura Gustafsson dresse avec audace et humour le portrait glacant du monde que nous partageons, gouverne par la cruaute, la betise et l'indifference. Un monde ou, plus que jamais, l'homme est un loup pour l'homme."
228 pages, Kindle Edition
First published January 1, 2012
5 people are currently reading
120 people want to read
About the author
Laura Gustafsson
14 books32 followersENG: Laura Gustafsson describes herself as a playwright, a vegan and a glamour blonde. She's got two university degrees, cats and a husband. Her way of using language has been most influenced by her mother. If Laura wasn't an author, she would use all her time loving animals and listening to 22-Pistepirkko (a Finnish band).
FI: Laura Gustafsson (s. 1983) on näytelmäkirjailija, vegaani ja glamourblondi. Hänellä on kaksi yliopistotutkintoa, kissoja ja mies. Hän on saanut kieleensä eniten vaikutteita äidiltään. Jos Laura ei kirjoittaisi, hän käyttäisi kaiken aikansa eläinten paijaamiseen ja 22-Pistepirkon kuuntelemiseen.
FI: Laura Gustafsson (s. 1983) on näytelmäkirjailija, vegaani ja glamourblondi. Hänellä on kaksi yliopistotutkintoa, kissoja ja mies. Hän on saanut kieleensä eniten vaikutteita äidiltään. Jos Laura ei kirjoittaisi, hän käyttäisi kaiken aikansa eläinten paijaamiseen ja 22-Pistepirkon kuuntelemiseen.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 30 reviews
July 3, 2021
s. 191 ”Pahuudesta on päästävä. Itsestä voi aloittaa. Unohtakaa yletön armollisuus itseänne kohtaan, hyvin harva sellaista ansaitsee.”
Huhhuh... ihan top 1 pahanmielenkirja
sisältövarotus tyyliin kaikkeen mahdolliseen väkivaltaan ja syrjintään, erityisesti siitä että tässä on paljon tositapahtumiin perustuvaa lapsiin kohdistuvaa silmittömän raakaa väkivaltaa ja laiminlyöntiä
ihmisyydestä ja eläimyydestä, eläimet ja lapset on viattomia. Mikä (muka) erottaa ihmisen eläimestä. Eläinten oikeuksia käsitellään lapsien ja ”hullujen”, henkipattojen, kautta, ehkä vähän vinksahtaneesti. En oikeen tiiä vielä mitä aatella... Ihmisissä on niin paljon pahuutta ja turtunutta välinpitämättömyyttä. Mitä tapahtuu niille jotka ei istu yhteiskuntaan, joilla ei oo yhteistä kieltä vallanpitäjien kanssa, jotka ei kykene puolustamaan itteään. s. 190 ”Totuus on musertava ja kohtuuton. Tämä ei ole syy katsoa toisaalle”
pelkäsin ja mietin paljon mässäilyä mutta kuitenki lopulta tässä oliki tarkotuksena se että näistä asioista on pakko pakko pakko puhua. Vauvaevankeliumi tuntu niin rautalangasta vääntävän julistukselliselta mutta se oli kyllä varmaan ihan tarpeellinen
raakuudet perustu (mun googlailujen mukaan tarkasti) tositapahtumiin ja sehän tässä järkyttää, tää ei oo mässäilyfantasoitua pahuutta vaan todellista. Kokemus väkivallasta synnytettiin tehokkaasti affektien kautta, varsinaista eksplisiittistä väkivallan kuvausta oli suhteessa vähän, ja implisiittiset kuvaukset oli kaikista ahistavimpia
aborttiasia jäi vähän vaivaamaan, en iha tiiä mitä aatella
Viimenen osio pisti kyllä itkemään kovasti enkä saa vielä kiinni mikä siinä eniten itkettää
Joku täällä sano hyvin jotain että tuntuu tavallaan että ei oo oikeutta ”arvioida” tätä
Huhhuh... ihan top 1 pahanmielenkirja
sisältövarotus tyyliin kaikkeen mahdolliseen väkivaltaan ja syrjintään, erityisesti siitä että tässä on paljon tositapahtumiin perustuvaa lapsiin kohdistuvaa silmittömän raakaa väkivaltaa ja laiminlyöntiä
ihmisyydestä ja eläimyydestä, eläimet ja lapset on viattomia. Mikä (muka) erottaa ihmisen eläimestä. Eläinten oikeuksia käsitellään lapsien ja ”hullujen”, henkipattojen, kautta, ehkä vähän vinksahtaneesti. En oikeen tiiä vielä mitä aatella... Ihmisissä on niin paljon pahuutta ja turtunutta välinpitämättömyyttä. Mitä tapahtuu niille jotka ei istu yhteiskuntaan, joilla ei oo yhteistä kieltä vallanpitäjien kanssa, jotka ei kykene puolustamaan itteään. s. 190 ”Totuus on musertava ja kohtuuton. Tämä ei ole syy katsoa toisaalle”
pelkäsin ja mietin paljon mässäilyä mutta kuitenki lopulta tässä oliki tarkotuksena se että näistä asioista on pakko pakko pakko puhua. Vauvaevankeliumi tuntu niin rautalangasta vääntävän julistukselliselta mutta se oli kyllä varmaan ihan tarpeellinen
raakuudet perustu (mun googlailujen mukaan tarkasti) tositapahtumiin ja sehän tässä järkyttää, tää ei oo mässäilyfantasoitua pahuutta vaan todellista. Kokemus väkivallasta synnytettiin tehokkaasti affektien kautta, varsinaista eksplisiittistä väkivallan kuvausta oli suhteessa vähän, ja implisiittiset kuvaukset oli kaikista ahistavimpia
aborttiasia jäi vähän vaivaamaan, en iha tiiä mitä aatella
Viimenen osio pisti kyllä itkemään kovasti enkä saa vielä kiinni mikä siinä eniten itkettää
Joku täällä sano hyvin jotain että tuntuu tavallaan että ei oo oikeutta ”arvioida” tätä
December 27, 2019
Neljäs lukemani Laura Gustafssonin kirja. Olin lykännyt lukemisen aloittamista, koska ajattelin kirjan olevan liian rankka sen hetkisiin mielentiloihin. Luin tämän nyt vastapainona joulun ajan mielenmaisemille ja täytyy sanoa että pidin kovasti. Sisältö oli rajua mutta teksti kulki eteenpäin Gustafssonille tyypillisen erinomaisen kerron avittamana. Kirjan vahvuus on miten siinä käsitellään perustavanlaatuisia kysymyksiä mitä on eläimellinen käytös vs. ihmisyys, pahuuden olomuotoja sekä riippuvuussuhteita. Monitahoinen suhteemme eläinkuntaan (tehotuotanto, lihansyönti) on Gustafssonin kirjoille tyypilliseen tapaan vahvasti läsnä.
Read
October 17, 2023Tästä sitä pitäisi kyetä kirjoittamaan viiden sivun analyysiä, enemmän tai vähemmän olen hukassa.
Tää vilisee rasistisia ja ableistisia ilmauksia, eläimellisyyden ja anomalian tematiikat yhdistyvät ihmisen pahuuden pohdintaan, murhataan lapsia ja pahoinpidellään heitä.
Tää vilisee rasistisia ja ableistisia ilmauksia, eläimellisyyden ja anomalian tematiikat yhdistyvät ihmisen pahuuden pohdintaan, murhataan lapsia ja pahoinpidellään heitä.
May 3, 2022
Vau, todella voimakas, oivaltava ja häiritsevä kirja. Tässä mennään ihmisyyden syviin vesiin, julmaa, brutaalia sekä myös hauskaa.
Read
January 16, 2015En pysty tähdittämään tätä. En pysty suosittelemaan tätä kellekään. En pysty varmaan ikinä lukemaan tätä uudestaan ja toivon että unohtaisin pian koko jutun, ja samalla..en toivo. Ihan hemmetin hurja kirja. Rakastin kahta ensimmäistä lukua, mutta sitten meni. No. Niin. Hurjaksi. Sellaista tekstiä, josta ei voi muodostaa mielipidettä koska ei pysty, koska ei koe olevansa mikään sitä arvostelemaan tai arvottamaan, hyvä jos tulkitsemaan. Tämä ei ole kaunokirjallinen ansio. Toisaalta, ei se ole myöskään kaunokirjallinen rike. Sanotaan vaikka näin: nyt se on ohi, hyvä niin, minun kohdaltani. Miljoonien muiden kohdalta ei. Ei helvetti.
August 21, 2021
Laura Gustafssonin toisessa romaanissa, Anomalia (2013), voi nähdä kaksi johtoteemaa: pohdinnat siitä, mikä erottaa ihmisen eläimestä sekä lapsiin kohdistuva perheväkivalta. Romaanin eri luvuissa varioidaan kerrontatyylejä: alkupuoli on puhdasta kaunokirjallista romaanimuotoa, keskikohdan "Baby P:n kirja" lähestyy dialogin muotoon kirjoitettua dokumentaarista kerrontaa ja loppupuoli "Toinen Kamalan kirja: Intialainen ihmissusi Lontoossa" on kirjoitettu satiirisen teatterikäsikirjoituksen muotoon. Lisäksi lopun "Ilmestys" muistuttaa pohdiskelevaa esseekirjoitelmaa. Mainittakoon vielä fiktiivinen Ludwig Wittgensteinin esipuhe romaanin alussa kielen ja ihmisyyden yhteydestä. Vaikka luvuissa pompitaan 2000-luvun Lontoosta 1920-luvun Intiaan ja jollain käsittämättömällä logiikalla takaisin nykyaikaan, tarinat linkittyvät jollain muotoa toisiinsa. Romaanin kerronnallinen esitystyyli ja sisällölliset ratkaisut ovat siis jälleen varsin kokeilevia ja rohkeita. Gustafsson tykkää kapinoida ja ilmentää anarkiaansa kaikkea sovinnaista porvarillisuutta ja konservatiivisia näennäisarvoja kohtaan.
Anomalia on aiheeltaan rankka, eikä millään muotoa mitään hyväntuulen lukemista. Varsinkin keskiosan todellisiin tapahtumiin pohjaava "Baby B:n kirja" on julmaa ja jopa luotaantyöntävää luettavaa. Gustafssonin kerronta on totutusti provosoivaa, mutta virkistävää Anomaliassa on se, että nyt kerronnan päällimmäisenä tehokeinona ei ole hyökkäävä seksuaalisuus, vaan aiheet löytyvät ennemminkin ihmisen ja luonnon suhteesta. Neljän lukemani Gustafssonin jälkeen odotan mielenkiinnolla, että saisin käsiini tuon viidennen ja viimeisimmän romaanin Rehab (2020).
Arvioni 3,2 tähteä viidestä.
Anomalia on aiheeltaan rankka, eikä millään muotoa mitään hyväntuulen lukemista. Varsinkin keskiosan todellisiin tapahtumiin pohjaava "Baby B:n kirja" on julmaa ja jopa luotaantyöntävää luettavaa. Gustafssonin kerronta on totutusti provosoivaa, mutta virkistävää Anomaliassa on se, että nyt kerronnan päällimmäisenä tehokeinona ei ole hyökkäävä seksuaalisuus, vaan aiheet löytyvät ennemminkin ihmisen ja luonnon suhteesta. Neljän lukemani Gustafssonin jälkeen odotan mielenkiinnolla, että saisin käsiini tuon viidennen ja viimeisimmän romaanin Rehab (2020).
Arvioni 3,2 tähteä viidestä.
March 17, 2019
Anomalia on kirja siitä, miten ihmiset ovat toisilleen hirveitä, erityisesti jos ja kun toinen on alisteisessa asemassa. Ja erityisesti, jos se toinen ihminen ei ole ihminen ollenkaan.
Gustafsson kääntää katseensa hirveyksiin eikä anna lukijan katsoa pois. Anomalia on rankka ja raju kirja, josta tulee varmasti paha olo ja mieli. Niin kuuluukin. On lukijan itsensä arvioitavissa, haluaako lapsiin ja muihin avuttomiin kohdistuvaa väkivaltaa katsoa. Ymmärrän täysin, jos joku ei halua.
Paha mieli tästä tuli, mutta luin silti kirjan mielelläni, sillä pidän Gustafssonista kirjoittajana. Teos teokselta Gustafssonin teksti paranee, katse tarkkenee ja rakenne pysyy paremmin hallinnassa. Olen pitänyt jokaisesta Gustafssonin teoksesta enemmän kuin edellisestä ja tämä Anomalia on ollut jo jonkin aikaa hyllyssäni koskemattomana, koska ajattelin että se ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin Korpisoturi tai Pohja. Eikä ihan ollutkaan, mutta hyvä silti.
Gustafsson kääntää katseensa hirveyksiin eikä anna lukijan katsoa pois. Anomalia on rankka ja raju kirja, josta tulee varmasti paha olo ja mieli. Niin kuuluukin. On lukijan itsensä arvioitavissa, haluaako lapsiin ja muihin avuttomiin kohdistuvaa väkivaltaa katsoa. Ymmärrän täysin, jos joku ei halua.
Paha mieli tästä tuli, mutta luin silti kirjan mielelläni, sillä pidän Gustafssonista kirjoittajana. Teos teokselta Gustafssonin teksti paranee, katse tarkkenee ja rakenne pysyy paremmin hallinnassa. Olen pitänyt jokaisesta Gustafssonin teoksesta enemmän kuin edellisestä ja tämä Anomalia on ollut jo jonkin aikaa hyllyssäni koskemattomana, koska ajattelin että se ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin Korpisoturi tai Pohja. Eikä ihan ollutkaan, mutta hyvä silti.
November 19, 2024
"Mitä he olisivat voineet tehdä? Saman kuin jokainen, pelastaa hengen. Turha piiloutua valtion tai yhteiskunnan taakse. - - - Jos ihminen löytää moraaliset velvoitteensa lakikirjasta, häneltä puuttuvat rakkaus, mielikuvitus ja tahto."
Gustafsson on upea kirjoittaja ja pakottaa lukijan kohtaamaan monenlaisia epämukavia tunteita. Tämä oli tosi hyvä, mutta en tiedä voiko suositella. Ei todellakaan mikään hyvän mielen kirja. Tämä kertoo ihmisten äärimmäisestä pahuudesta ja yhteiskunnan kyvyttömyydestä suojella heikoimpiaan; lapsia ja eläimiä. Sisältövaroituksia voi lukea muiden arvioista.
Gustafsson on upea kirjoittaja ja pakottaa lukijan kohtaamaan monenlaisia epämukavia tunteita. Tämä oli tosi hyvä, mutta en tiedä voiko suositella. Ei todellakaan mikään hyvän mielen kirja. Tämä kertoo ihmisten äärimmäisestä pahuudesta ja yhteiskunnan kyvyttömyydestä suojella heikoimpiaan; lapsia ja eläimiä. Sisältövaroituksia voi lukea muiden arvioista.
May 30, 2022
lol luin tän näytelmän, enkä kirjaa, mutta siis
no comment
no comment
August 7, 2014
Laura Gustafsson haluaa keskustella eläimen ja ihmisen erosta. Missä menee raja? Kysymys on sinällään ajankohtainen, että aiheesta voi edelleen halutessaan vääntää kättä, eikä yksinkertaista tai selkeää vastausta ole, ja voidaan aivan yhtä hyvin vastata, että rajaa ei ole, että ihmiset ovat yksi laji muiden joukossa, että erityisoikeuksia ei tulisi olla, koska erityisasema oikeuttaa heikompiin kohdistetun riiston ja milloin minkäkin käyttämisen hyväkseen, omaksi parhaaksi. Viime kädessä tämän voi siis rinnastaa kipinöivään keskusteluun eläinten oikeuksista ja ihmisten velvollisuuksista.
Lentoemäntä tulee raskaaksi, synnyttää lapsen yksin keskellä pohjoista erämaata, hän on vahva nainen joka tahtoo antaa elämälle mahdollisuuden, vaikka ei ole valmis eikä halukas siitä vastuuta kantamaan. Lapsi jää vasta poikineen koiran, suuren, vahvan koiran, kasvatettavaksi. Emme saa koskaan tietää, kuinka lapsen ja koirapesueen käy, mutta tapaamme lentoemäntämme uudelleen, ja hän on palannut työhönsä. Aika todennäköistä on, että koira ottaa vieraan, oudon pennun kasvatettavakseen, kyllähän sillä lämpöä riittää, ja sen äidinvaisto on vahvimmillaan nyt, kun omiakin on.
Koiraemosta päästään kepeästi aasinsiltaa pitkiin susiemoon. Suden kasvattamiin lapsiin, susilapsiin, jotka ovat eläneet villeinä viidakossa muiden sudenpentujen kanssa, jotka ovat oppineet kulkemaan ja kommunikoimaan kuin susieläimet ja ovat erottamaton osa tätä perhekollektiivia. Ikävä kyllä, valkoinen keski-ikäinen, melko korkeasti koulutettu mies löytää nämä lapset, tuhoaa niiden perheen ja eristää ne, jotka eniten muistuttavat häntä itsestään, tarkoituksenaan tehdä niistä entistä enemmän itsensä kaltaisia, parempia, eheämpiä, hyviä, ihmisiä. Lapsien elämään tulee näin valtaisa muutos, he altistuvat henkiselle väkivallalle, vähättelylle, kaltoinkohtelulle ja rääkkäykselle, kun heidän liikkumistaan ja toimintaansa pyritään rajoittamaan ja ohjaamaan kaikin mahdollisin keinoin. Toisaalta, he saavat jotain hyvääkin osakseen: Hellyyttä. Ihmisen käsillä voi koskettaa ihan eri tavoin kuin suden tassulla, ja monen eläimen väitetään tästä kosketuksesta nauttivan. Läheisyyden myös väitetään vähentävän stressiä. Susilapsien kesyttämisen voi rinnastaa lemmikkien pitoon ja kouluttamiseen, kun ryhdytään miettimään, missä määrin luonnontilaan tulee ja saa vaikuttaa, millainen käyttäytyminen on todella haitallista ja kenelle, ja ketä kunkin tulisi tässä miellyttääkään.
Kirjan kolmas tarinansäie käsittelee lapsia, tai oikeastaan yhtä lasta, tarkastellaan vanhempien, tai oikeastaan ns. valmiiden ihmisten käyttäytymistä, sitä, kuinka helppo on satuttaa puolivahingossa ja leikilläänkin, kuinka avuton heikompi osapuoli voi olla. Lapsi on verrattavissa lemmikkiin tai eläimeen juurikin siinä, ettei se vielä nuorena pysty sanomaan, mihin sitä sattuu, miksi, kuka sitä on satuttanut, ei voi puhua omasta puolestaan eikä puolustautua, ja tarvitsee siksi vastuullisen kasvattajan tai omistajan, joka pitää sen puolia. Baby P. saa mustelmia, ruhjeita ja murtumia, eikä häntä puolusta kukaan. Uusperheen koiriin ei keskitytä, mutta vaikuttaa siltä, että ne voivat ihmislasta paremmin, niiden oikeudet ovat turvatumpia, niistä välitetään ehkä enemmän kuin oman lajin edustajasta. Toisaalta kukaan ei myöskään kysele niistä, ollaan kiinnostuneita vain omista, joten hyvinvointi voi olla vain silmänlumetta.
Hirveän hyviä tekstejä, hirveän puhuttelevia tekstejä, hirveän hyvin kirjoitettuja, kekseliäästi on yhdistetty fakta ja fiktio kokonaisuudeksi, jonka voi lukea kumpana tahansa. Anomalia ei ole mikään hyvän mielen kirja, mikä kai on jo käynyt kirjoittelustani ilmi, mutta suosittelen sitä silti kaikille, ihan jo tietoisuuden lisäämiseksi. Anomalia on puheenvuoro, joka houkuttelee analysoimaan ja vastaamaan.
Lentoemäntä tulee raskaaksi, synnyttää lapsen yksin keskellä pohjoista erämaata, hän on vahva nainen joka tahtoo antaa elämälle mahdollisuuden, vaikka ei ole valmis eikä halukas siitä vastuuta kantamaan. Lapsi jää vasta poikineen koiran, suuren, vahvan koiran, kasvatettavaksi. Emme saa koskaan tietää, kuinka lapsen ja koirapesueen käy, mutta tapaamme lentoemäntämme uudelleen, ja hän on palannut työhönsä. Aika todennäköistä on, että koira ottaa vieraan, oudon pennun kasvatettavakseen, kyllähän sillä lämpöä riittää, ja sen äidinvaisto on vahvimmillaan nyt, kun omiakin on.
Koiraemosta päästään kepeästi aasinsiltaa pitkiin susiemoon. Suden kasvattamiin lapsiin, susilapsiin, jotka ovat eläneet villeinä viidakossa muiden sudenpentujen kanssa, jotka ovat oppineet kulkemaan ja kommunikoimaan kuin susieläimet ja ovat erottamaton osa tätä perhekollektiivia. Ikävä kyllä, valkoinen keski-ikäinen, melko korkeasti koulutettu mies löytää nämä lapset, tuhoaa niiden perheen ja eristää ne, jotka eniten muistuttavat häntä itsestään, tarkoituksenaan tehdä niistä entistä enemmän itsensä kaltaisia, parempia, eheämpiä, hyviä, ihmisiä. Lapsien elämään tulee näin valtaisa muutos, he altistuvat henkiselle väkivallalle, vähättelylle, kaltoinkohtelulle ja rääkkäykselle, kun heidän liikkumistaan ja toimintaansa pyritään rajoittamaan ja ohjaamaan kaikin mahdollisin keinoin. Toisaalta, he saavat jotain hyvääkin osakseen: Hellyyttä. Ihmisen käsillä voi koskettaa ihan eri tavoin kuin suden tassulla, ja monen eläimen väitetään tästä kosketuksesta nauttivan. Läheisyyden myös väitetään vähentävän stressiä. Susilapsien kesyttämisen voi rinnastaa lemmikkien pitoon ja kouluttamiseen, kun ryhdytään miettimään, missä määrin luonnontilaan tulee ja saa vaikuttaa, millainen käyttäytyminen on todella haitallista ja kenelle, ja ketä kunkin tulisi tässä miellyttääkään.
Kirjan kolmas tarinansäie käsittelee lapsia, tai oikeastaan yhtä lasta, tarkastellaan vanhempien, tai oikeastaan ns. valmiiden ihmisten käyttäytymistä, sitä, kuinka helppo on satuttaa puolivahingossa ja leikilläänkin, kuinka avuton heikompi osapuoli voi olla. Lapsi on verrattavissa lemmikkiin tai eläimeen juurikin siinä, ettei se vielä nuorena pysty sanomaan, mihin sitä sattuu, miksi, kuka sitä on satuttanut, ei voi puhua omasta puolestaan eikä puolustautua, ja tarvitsee siksi vastuullisen kasvattajan tai omistajan, joka pitää sen puolia. Baby P. saa mustelmia, ruhjeita ja murtumia, eikä häntä puolusta kukaan. Uusperheen koiriin ei keskitytä, mutta vaikuttaa siltä, että ne voivat ihmislasta paremmin, niiden oikeudet ovat turvatumpia, niistä välitetään ehkä enemmän kuin oman lajin edustajasta. Toisaalta kukaan ei myöskään kysele niistä, ollaan kiinnostuneita vain omista, joten hyvinvointi voi olla vain silmänlumetta.
Hirveän hyviä tekstejä, hirveän puhuttelevia tekstejä, hirveän hyvin kirjoitettuja, kekseliäästi on yhdistetty fakta ja fiktio kokonaisuudeksi, jonka voi lukea kumpana tahansa. Anomalia ei ole mikään hyvän mielen kirja, mikä kai on jo käynyt kirjoittelustani ilmi, mutta suosittelen sitä silti kaikille, ihan jo tietoisuuden lisäämiseksi. Anomalia on puheenvuoro, joka houkuttelee analysoimaan ja vastaamaan.
February 9, 2014
" Se tarkoittaa, että teillä ei ole oikeutta itseenne. Teillä ei ole oikeutta mihinkään. Olette henkipattoja."
Hurja ja hurjana päälle hyökyvä romaani, joka on takakantensa mukaan "kostonäytelmä, julistus, farssi ja fysiologinen draama, jossa miltei kukaan ei pelastu."
Gustafssonin esiin nostamat ja lukijalle vyöryttämät teemat ovat tärkeitä ja vaikeita. Ihmisyys, inhimillisyys, eläinten ja ihmisten erot, eläinten oikeudet, ihmiseksi ja toisaalta myös kulttuuriseen sukupuoleen kasvaminen, eläinten, vammaisten ja tyttöjen asema, hyväksikäyttö ja se, miten saada oikeutta, jos ei ole kieltä, millä sitä vaatia? - Kirjassa sivutaan ja problematisoidaan niin vammaisten, eläinten kuin lastenkin oikeuksia sekä omaan ruumiiseensa että elämään ylipäätään, unohtamatta kirjailijalle nähdäkseni tyypillistä ironiaa ja parodiaa.
Tärkeintä ja samalla myös hienointa kirjassa on se, että se antaa äänen niille, joilla ei ole kieltä, jolla sen saisi kuuluviin. Se antaa äänen pahoinpidellyille lapsille, jotka eivät osaa vielä puhua, eläimille, joilla ei ole ihmisten kieltä.
En yleensä ole kovin heikkohermoinen lukija, mutta tätä kirjaa oli paikoin vaikeaa lukea. Esimerkiksi lopulta vastasyntyneen lapsen kuolemaan johtavaa silmitöntä väkivaltaa kuvaavia kohtauksia oli puistattavaa lukea. Etenkin, kun samalla tiedostaa paremmin kuin hyvin, että tässä kuvatut tapahtumat voisivat olla myös totta. Ja ovatkin, kaikkialla. Esimerkiksi kirjassa kuoliaaksi pahoinpidellyn lapsen, Baby P:n tarinan kerrotaan kirjassa pohjautuvat vastaavaan Isossa-Britanniassa tapahtuneeseen vauvanmurhaan. Se tuo myös mieleen Eerika Tarkin ja kaikki ne, joiden vammoista, hyväksikäytöstä ja väkivaltaisista kuolemista ei koskaan kerrota lehdissä asti.
Tästä romaanista on jokseenkin vaikeaa tehdä yhteenvetoa. Puistattava, tärkeä, julma, monikerroksinen, sekä farssin että tragedian piirteitä saava tarina. Tai oikeastaan useasta tarinasta koostuva kokoelma, joka rakentuukin kahdeksaan erilaiseen osaan (Korkea veisu, Lentoemännän kirja, Ensimmäinen Kamalan kirja, Baby P:n kirja, Vauvaevankeliumi, Toinen Kamalan kirja, Intialainen ihmissusi Lontoossa ja Ilmestys).
Ei heikkohermoisimmille!
Hurja ja hurjana päälle hyökyvä romaani, joka on takakantensa mukaan "kostonäytelmä, julistus, farssi ja fysiologinen draama, jossa miltei kukaan ei pelastu."
Gustafssonin esiin nostamat ja lukijalle vyöryttämät teemat ovat tärkeitä ja vaikeita. Ihmisyys, inhimillisyys, eläinten ja ihmisten erot, eläinten oikeudet, ihmiseksi ja toisaalta myös kulttuuriseen sukupuoleen kasvaminen, eläinten, vammaisten ja tyttöjen asema, hyväksikäyttö ja se, miten saada oikeutta, jos ei ole kieltä, millä sitä vaatia? - Kirjassa sivutaan ja problematisoidaan niin vammaisten, eläinten kuin lastenkin oikeuksia sekä omaan ruumiiseensa että elämään ylipäätään, unohtamatta kirjailijalle nähdäkseni tyypillistä ironiaa ja parodiaa.
Tärkeintä ja samalla myös hienointa kirjassa on se, että se antaa äänen niille, joilla ei ole kieltä, jolla sen saisi kuuluviin. Se antaa äänen pahoinpidellyille lapsille, jotka eivät osaa vielä puhua, eläimille, joilla ei ole ihmisten kieltä.
En yleensä ole kovin heikkohermoinen lukija, mutta tätä kirjaa oli paikoin vaikeaa lukea. Esimerkiksi lopulta vastasyntyneen lapsen kuolemaan johtavaa silmitöntä väkivaltaa kuvaavia kohtauksia oli puistattavaa lukea. Etenkin, kun samalla tiedostaa paremmin kuin hyvin, että tässä kuvatut tapahtumat voisivat olla myös totta. Ja ovatkin, kaikkialla. Esimerkiksi kirjassa kuoliaaksi pahoinpidellyn lapsen, Baby P:n tarinan kerrotaan kirjassa pohjautuvat vastaavaan Isossa-Britanniassa tapahtuneeseen vauvanmurhaan. Se tuo myös mieleen Eerika Tarkin ja kaikki ne, joiden vammoista, hyväksikäytöstä ja väkivaltaisista kuolemista ei koskaan kerrota lehdissä asti.
Tästä romaanista on jokseenkin vaikeaa tehdä yhteenvetoa. Puistattava, tärkeä, julma, monikerroksinen, sekä farssin että tragedian piirteitä saava tarina. Tai oikeastaan useasta tarinasta koostuva kokoelma, joka rakentuukin kahdeksaan erilaiseen osaan (Korkea veisu, Lentoemännän kirja, Ensimmäinen Kamalan kirja, Baby P:n kirja, Vauvaevankeliumi, Toinen Kamalan kirja, Intialainen ihmissusi Lontoossa ja Ilmestys).
Ei heikkohermoisimmille!
June 14, 2021
Jos totta puhutaan, niin tämä oli kyllä minulle aivan liian shokeeraava ja mässäilevä. Siis ihan todella. Luin loppuun ekstranopeasti, jotta kokemus olisi mahdollisimman pian ohi. Ymmärrän, että ahdistavuus ja järkytys olivat kirjailijan tehokeinoja, mutta ehkä tämä oli vähän kuin, tai oikeastaan aivan täysin kuin olisin katsellut Gustafssonin havahduttamistarkoituksessa ohjaamaa pitkää ja tuskallista teurastusvideota nyt, kun olen ollut jo kasvissyöjä lähes 8 vuotta. Kammottaa, oksettaa ja ällöttää, enkä oikein tiedä, onko tunteestani mitään hyötyä minulle tai kellekkään.
Neljä tähteä siitä, että toimii varmasti ei näin herkkiin ihmisiin vaikuttavana, ja herättää väistämättä pohdintaa eläimellisyyden käsitteestä, ihmisten oikeutuksesta käyttää eläimiä hyödyksi, ja tuo yhteen erilaisia julkisuuteen nousseita tapauksia tämänkaltaisesta julmuudesta, välinpitämättömyydestä ja vallan väärinkäytöstä ihmisten kesken. Olisin kuitenkin toivonut julmuudella mässäilystä ja pitkälle viedystä, tarkasti kuvaillusta inhorealismista jonkinlaisen sisältövaroituksen, sillä kuten en tarttuisi dekkareihin joissa pieni lapsi on murhan kohteena, en olisi myöskään ostanut tätä teosta omakseni tietoisena sisällöstä.
Neljä tähteä siitä, että toimii varmasti ei näin herkkiin ihmisiin vaikuttavana, ja herättää väistämättä pohdintaa eläimellisyyden käsitteestä, ihmisten oikeutuksesta käyttää eläimiä hyödyksi, ja tuo yhteen erilaisia julkisuuteen nousseita tapauksia tämänkaltaisesta julmuudesta, välinpitämättömyydestä ja vallan väärinkäytöstä ihmisten kesken. Olisin kuitenkin toivonut julmuudella mässäilystä ja pitkälle viedystä, tarkasti kuvaillusta inhorealismista jonkinlaisen sisältövaroituksen, sillä kuten en tarttuisi dekkareihin joissa pieni lapsi on murhan kohteena, en olisi myöskään ostanut tätä teosta omakseni tietoisena sisällöstä.
October 30, 2021
Has your depression lost its keen edge? Are you feeling overly positive about yourself and the rest of humanity? Boy do I have a book for you! Let's remedy that optimism by plunging head-first into the ice-cold depths of the human soul and its bestial proclivities which include - but are not limited to - child mutilation (based on real-life events no less)!
After that opening, you might be wondering why I would choose to give this book 4 stars (4.5 actually). The simple reason is that I think it's very skillfully put together; the author experiments with form and expression while still communicating what she wants to say clearly and poignantly. Even more importantly, I think this book taps into something that is very true and authentic about the human experience, and conveys it in a way that gives the reader enough room to discover while also denying them the convenience of looking away
After that opening, you might be wondering why I would choose to give this book 4 stars (4.5 actually). The simple reason is that I think it's very skillfully put together; the author experiments with form and expression while still communicating what she wants to say clearly and poignantly. Even more importantly, I think this book taps into something that is very true and authentic about the human experience, and conveys it in a way that gives the reader enough room to discover while also denying them the convenience of looking away
September 12, 2015
Ihminen on eläin. Eläin on inhimillinen.
Halusin lukea tämän kirjan jo sen ilmestyessä, mutta Huorasadusta vaikuttuneena, tiesin ettei lukukokemuksesta tulisi helppo. Ei, se oli takkuava, rankka, puuduttava, pysäyttävä, sujuva, tekstien ja tyylien vakava leikki, raaka kuvaus ilman helpotusta. Hieno teos. Paino teoksellisuudessa. Anomalia ei varmasti viihdytä, kirjailijalle kiitos siitä.
Halusin lukea tämän kirjan jo sen ilmestyessä, mutta Huorasadusta vaikuttuneena, tiesin ettei lukukokemuksesta tulisi helppo. Ei, se oli takkuava, rankka, puuduttava, pysäyttävä, sujuva, tekstien ja tyylien vakava leikki, raaka kuvaus ilman helpotusta. Hieno teos. Paino teoksellisuudessa. Anomalia ei varmasti viihdytä, kirjailijalle kiitos siitä.
October 7, 2014
Hämmentävä mutta hieno kirja.
November 5, 2025
Tavallaan äärimmäisen koukuttava kaikessa kauheudessaan, mutta lopulta päämäärätön ja outo. Luin 200 sivua lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja tuntui, että kestin sen turhaan. Lisäksi en ymmärrä, miten yhden hahmon tarina alkaa 1920-luvulta, mutta jatkuu 2000-luvulla ilman, että lapsi olisi merkittävästi kasvanut. Asiaan ei oteta kirjassa mitenkään kantaa - se pitäisi jotenkin vaan hyväksyä, niin kuin kaikki muukin. Palopuheet lasten ja eläinten oikeuksien puolesta ovat tietysti tärkeitä ja parissa kohtaa aiheita on käsitelty loistavasti, mutta kokonaisuus ei vaan toiminut minulle.
April 6, 2018
Syvästi häiritsevä, ahdistava ja kaikin tavoin outo kirja. Ja juuri siksi lukemisen arvoinen. En tiedä montakaan muuta suomalaista kirjailijaa, joka käsittelisi eläinkysymyksiä näin taiten. Inhorealismi ja unenomaisuus tuovat mieleen Seita Parkkolan. Toisaalta Sofi Oksanen kirjoittaa samalla tavalla feministisestä näkökulmasta. Gustafssonilla on ainutlaatuinen kyky tehdä näkyväksi asioita, joita emme millään haluaisi nähdä.
May 5, 2021
Une lecture décevante dans sa forme et dans son fond. Laura Gustafsson marie les genres pour un résultat très inégal et martèle son message avec la subtilité d'un bulldozer ivre en fin de soirée. C'est toujours moyennement agréable quand le lecteur est pris pour un con... Et certaines de ses idées m'ont semblée un peu limites : manger de la viande c'est comparable à tuer des bébés et ça devrait mériter la mort puisque toute vie est sacrée. Soit...
Read
August 4, 2019En tiedä mitä sanoa tästä kirjasta. Ahmin sen yhdessä illallassa, en vaan voinut laskea käsistäni, vaikka lukukokemus ei ollut miellyttävä. Kirja ei ollut kuitenkaan huono. Mutta se oli häiritsevä, kuvottava, käsittämätön ja nerokas. En pysty kuitenkaan antamaan tästä arviota, tätä ei voi pisteyttää.
January 11, 2020
Tämä kirja olisi ehdottomasti vaatinut sisältövaroituksen. Inhorealistista kuvausta ihmisen kauheudesta, tyhmyydestä ja julmuudesta. Jollekkin tämä saattaa toimia herättävänä teoksena, minulle ei. Vähän väliä huomasin miettiväni, kuinka kirjailija on saanutkaan itsestään näin hurjaa tekstiä ulos.
October 12, 2025
Raju mutta vaikuttava.
September 19, 2016
Ensimmäinen Laura Gustafssonin kirja, jonka luin. Todennäköisesti luen muitakin.
Jotenkin tästä teoksesta jäi hieman hajanainen vaikutelma enkä oikein heti saanut kiinni siitä mitä kirjailija yritti sanoa. Vaikutelma oli kuin novellikokoelmasta.
Mutta sitten (mielestäni) luku "Vauvaevankeliumi" kiteytti koko kirjan sanoman. Se oli vain muutaman sivun pituinen, joten voin suositella sen lukemista ihan kaikille. Ehkä jossakin sielun syvyyksissä syttyy valo.
" Jos ihminen löytää moraaliset velvoitteensa lakikirjoista, häneltä puuttuvat rakkaus, mielikuvitus ja tahto".
"Hyvyys ei ole vain julmuuden poissaoloa. Keskitysleirejä ja orjuutta ei nähdä, jos ne synnyttävät hyviä tuotteita kohtuuhintaan."
"Pahuus on empatian mykkyyttä."
On hyvä muistaa, että Laura Gustafsson ei noissa lauseissaan puhu ainoastaan ihmisistä. Maailmassa (myös Suomessa) on edelleen keskitysleirejä ja kaasukammioita, vain niihin suljetut uhrit ovat vaihtuneet. Ja kuten natsi-Saksassakin, valtaosa väestöstä kääntää katseensa ja antaa asioiden tapahtua. Itsekkäistä motiiveista.
Nuorissa naisissa taitaa olla ihmiskunnan ainoa mahdollinen tulevaisuus. Enkä tarkoita lisääntymistä.
Btw. Perustuu tositarinoihin.
Anomalia
Into Kutannus 2013
Jotenkin tästä teoksesta jäi hieman hajanainen vaikutelma enkä oikein heti saanut kiinni siitä mitä kirjailija yritti sanoa. Vaikutelma oli kuin novellikokoelmasta.
Mutta sitten (mielestäni) luku "Vauvaevankeliumi" kiteytti koko kirjan sanoman. Se oli vain muutaman sivun pituinen, joten voin suositella sen lukemista ihan kaikille. Ehkä jossakin sielun syvyyksissä syttyy valo.
" Jos ihminen löytää moraaliset velvoitteensa lakikirjoista, häneltä puuttuvat rakkaus, mielikuvitus ja tahto".
"Hyvyys ei ole vain julmuuden poissaoloa. Keskitysleirejä ja orjuutta ei nähdä, jos ne synnyttävät hyviä tuotteita kohtuuhintaan."
"Pahuus on empatian mykkyyttä."
On hyvä muistaa, että Laura Gustafsson ei noissa lauseissaan puhu ainoastaan ihmisistä. Maailmassa (myös Suomessa) on edelleen keskitysleirejä ja kaasukammioita, vain niihin suljetut uhrit ovat vaihtuneet. Ja kuten natsi-Saksassakin, valtaosa väestöstä kääntää katseensa ja antaa asioiden tapahtua. Itsekkäistä motiiveista.
Nuorissa naisissa taitaa olla ihmiskunnan ainoa mahdollinen tulevaisuus. Enkä tarkoita lisääntymistä.
Btw. Perustuu tositarinoihin.
Anomalia
Into Kutannus 2013
May 5, 2016
Anomalia est un livre bien étrange et je suis bien embêtée pour savoir par quel bout le prendre pour en faire une critique.
Tout d’abord, c’est le premier que je lis d’une auteur finlandaise. J’adore visiter de nouveaux pays à travers mes lectures et j’étais donc impatiente de le découvrir.
Et je suis sans doute un peu futile mais l’illustration de couverture est splendide et m’a encore plus donné envie.
La première partie du livre est elle même divisée en trois histoires.
Celle d’une hôtesse de l’air qui se découvre enceinte tardivement et qui doit décider quoi faire de sa grossesse alors que son fœtus est diagnostiqué trisomique.
Celle de deux fillettes sauvages recueillies par un pasteur dans son orphelinat en Inde qui se met en tête de les éduquer.
Celle, terrible, de Baby P, qui vit sous les coups de sa mère dépassée, d’un beau-père brutal et dont les services sociaux sont incapables de voir ce qui se passe sous leurs yeux.
Ces trois parties sont bien écrites, avec style très clair et une montée en puissance dans le malsain. Et c’est vraiment poignant, à tel point que je n’ai pas pu arrêter ma lecture de la partie sur Baby P alors qu’elle est terrible.
Mais, d’un seul coup, l’auteur se met à nous parler directement.
Elle choisit d’expliciter ses propos (qu’on avait très bien saisi jusque là, merci bien, le lecteur n’est quand même pas stupide) et surtout, se met à émettre des parallèles plus que douteux entre les gens qui mangent de la viande et les tueurs d’enfants.
Pour finir par dire tout simplement qu’ils méritent la mort. C’est charmant.
Je ressors de la lecture avec un sentiment très partagé et un gros sentiment mal à l’aise.
Les thèmes développés par Laura Gustafsson sont pourtant bien intéressants. Le problème, c’est qu’elle ne sait pas y mettre les formes et s’infère dans un discours très violent.
Le mélange des genres, entre journal intime, pièce de théâtre et fausse introduction est en plus déconcertant et rend l’ensemble très inégal.
Tout d’abord, c’est le premier que je lis d’une auteur finlandaise. J’adore visiter de nouveaux pays à travers mes lectures et j’étais donc impatiente de le découvrir.
Et je suis sans doute un peu futile mais l’illustration de couverture est splendide et m’a encore plus donné envie.
La première partie du livre est elle même divisée en trois histoires.
Celle d’une hôtesse de l’air qui se découvre enceinte tardivement et qui doit décider quoi faire de sa grossesse alors que son fœtus est diagnostiqué trisomique.
Celle de deux fillettes sauvages recueillies par un pasteur dans son orphelinat en Inde qui se met en tête de les éduquer.
Celle, terrible, de Baby P, qui vit sous les coups de sa mère dépassée, d’un beau-père brutal et dont les services sociaux sont incapables de voir ce qui se passe sous leurs yeux.
Ces trois parties sont bien écrites, avec style très clair et une montée en puissance dans le malsain. Et c’est vraiment poignant, à tel point que je n’ai pas pu arrêter ma lecture de la partie sur Baby P alors qu’elle est terrible.
Mais, d’un seul coup, l’auteur se met à nous parler directement.
Elle choisit d’expliciter ses propos (qu’on avait très bien saisi jusque là, merci bien, le lecteur n’est quand même pas stupide) et surtout, se met à émettre des parallèles plus que douteux entre les gens qui mangent de la viande et les tueurs d’enfants.
Pour finir par dire tout simplement qu’ils méritent la mort. C’est charmant.
Je ressors de la lecture avec un sentiment très partagé et un gros sentiment mal à l’aise.
Les thèmes développés par Laura Gustafsson sont pourtant bien intéressants. Le problème, c’est qu’elle ne sait pas y mettre les formes et s’infère dans un discours très violent.
Le mélange des genres, entre journal intime, pièce de théâtre et fausse introduction est en plus déconcertant et rend l’ensemble très inégal.
June 10, 2016
- Livre reçu via Netgalley par la maison d'édition -
Trois histoires différentes, plusieurs personnages, plusieurs localisations, mais chacune de ces histoires se mêlent.
Premièrement j'adore ce type de roman qui implique plusieurs vies qui ne semblent aucunement liées mais qui par la suite se croisent et forment un ensemble. Cependant ce qui m'a le plus impressionné dans ce roman, c'est la capacité de l'auteur à changer de ton et de style d'écriture pour chaque volet dans cette histoire. Nous avons droit à de la simple narration, à de la narration à la première personne du type flux de pensées avec une dominante de dialogues puis l'on passe à la pièce de théâtre et même un petit essai de l'auteur. On ne s'ennuie jamais.
En ce qui concerne le fond et non pas la forme il serait possible selon moi d'en discuter pendant des heures. Ce livre qui a l'apparence plutôt banal soulève des questions que je n'ai personnellement pas eu souvent l'occasion de croiser dans mes lectures. L'auteure trace un lien entre la nature humaine et animale, elle nous pousse à nous poser des questions sur l'obsession que nous avons de faire des recherches scientifiques, de trouver des réponses, elle nous parle également de cruauté de l'homme envers ces égaux et les animaux, elle retrace l'absurdité d'une histoire vraie à glacer le sang ce qui nous pousse à remettre en question l'ensemble de nos croyances, l'indifférence est également soulevée ainsi que la bêtise humaine. En somme cette oeuvre est à lire absolument.
Trois histoires différentes, plusieurs personnages, plusieurs localisations, mais chacune de ces histoires se mêlent.
Premièrement j'adore ce type de roman qui implique plusieurs vies qui ne semblent aucunement liées mais qui par la suite se croisent et forment un ensemble. Cependant ce qui m'a le plus impressionné dans ce roman, c'est la capacité de l'auteur à changer de ton et de style d'écriture pour chaque volet dans cette histoire. Nous avons droit à de la simple narration, à de la narration à la première personne du type flux de pensées avec une dominante de dialogues puis l'on passe à la pièce de théâtre et même un petit essai de l'auteur. On ne s'ennuie jamais.
En ce qui concerne le fond et non pas la forme il serait possible selon moi d'en discuter pendant des heures. Ce livre qui a l'apparence plutôt banal soulève des questions que je n'ai personnellement pas eu souvent l'occasion de croiser dans mes lectures. L'auteure trace un lien entre la nature humaine et animale, elle nous pousse à nous poser des questions sur l'obsession que nous avons de faire des recherches scientifiques, de trouver des réponses, elle nous parle également de cruauté de l'homme envers ces égaux et les animaux, elle retrace l'absurdité d'une histoire vraie à glacer le sang ce qui nous pousse à remettre en question l'ensemble de nos croyances, l'indifférence est également soulevée ainsi que la bêtise humaine. En somme cette oeuvre est à lire absolument.
December 29, 2015
Laura Gustafsson's Anomalia is a book about human and animal and the lines in between. It discusses fairly interesting topical issues, but not in a very digestible package.
The different, often cross-referencing narratives discuss humanity, inhumanity, dehumanization, and animal from different perspectives. Gustafsson has drawn inspiration from variety of sources from over hundred year old journal texts to tabloid articles and dressed them in provocative packages. While the stories or rather the knowledge that there is a factual base behind them is horrifying, but the narration does not feel nice either. It is likely that Gustafsson has meant the reader to become nauseated by the material, which happens on certain occasions, but many times the texts feel almost clumsy. Perhaps this is partly due to parts of the novel based on a play, which is brought here too faithfully and would have needed more adaptation or just because the sections don't quite fit otherwise.
While the book is affecting, it feels like a lost opportunity to me than anything else.
The different, often cross-referencing narratives discuss humanity, inhumanity, dehumanization, and animal from different perspectives. Gustafsson has drawn inspiration from variety of sources from over hundred year old journal texts to tabloid articles and dressed them in provocative packages. While the stories or rather the knowledge that there is a factual base behind them is horrifying, but the narration does not feel nice either. It is likely that Gustafsson has meant the reader to become nauseated by the material, which happens on certain occasions, but many times the texts feel almost clumsy. Perhaps this is partly due to parts of the novel based on a play, which is brought here too faithfully and would have needed more adaptation or just because the sections don't quite fit otherwise.
While the book is affecting, it feels like a lost opportunity to me than anything else.
October 20, 2014
Paljon hyvää - mutta jotenkin hieman sellainen välityön tuntu. Huorasadun jälkeen vaikea pistää paremmaksi.
February 2, 2014
Vähän tylsähkö,mut on tällä vaan mahtava kirjotustyyli...
"Pahuudesta on päästävä.Itsestä voi aloittaa.Unohtakaa yletön armollisuus itseänne kohtaan,hyvin harva sellaista ansaitsee..."
"Pahuudesta on päästävä.Itsestä voi aloittaa.Unohtakaa yletön armollisuus itseänne kohtaan,hyvin harva sellaista ansaitsee..."
February 27, 2014
Why did I read this? I feel sick.
June 27, 2016
you kidding me -_-
February 1, 2016
Ajatuksia herättelevä kirja!
Displaying 1 - 30 of 30 reviews