Suositun Miisa-sarjan kolmas osa: ensirakkauden huumaa, luisteluharkkoja ja kilpailuja, kaverikateutta ja kiusaamista.Kolmas osa alkaa Miisan ja Antonin ensisuudelmalla, mutta sitten matkaan tulee mutkia. Kun Miisa joululoman jälkeen palaa jäähallille, odottaa siellä ikävä yllätys: ryhmän vanha jäsen Eve on palannut ulkomailta ja alkaa taas kukkoilla ja kiusata Miisaa. Katakin on Even lähellä erilainen kuin ennen ja Miisa tuntee itsensä ulkopuoliseksi.Henna Helmi käsittelee Miisa-kirjoissaan hyvin myös tyttöjen elämään liittyviä paineita ja pyrkii teoksillaan tukemaan tyttöjen itsetunnon kehittymistä. Ei tarvitse olla samanlainen kuin muut, jokaisella on oma juttunsa!
Henna Helmi Heinonen lives in Seinäjoki. She is a psychologist and a mother of five children. Her first novel Veljen vaimo was published in 2011. She writes books also for children under the name Henna Helmi.
Ikävästi taitoluistelu sivuosassa tässä kirjassa ja pääpaino tyttöjen välisessä kähinässä. Miksi pitää olla bitch-meininkiä lähestulkoon aina kirjoissa, jotka käsittelee tyttöjen ystävyyttä? Eikö voisi olla enemmän painotettuna urheilu?
Urheilua oikeasti tässäkin, mutta saisi olla enemmänkin. Treenejä kuvataan paljon, mutta kiinnostaisi myös kilpailut, pistelasku, puvut jne.
Miisa teineilee edelleen perheensä kanssa, poikaystävän kanssa päästään jo julkisestikin pussaamaan. Jääprinsessa on kuitenkin kirjan pääjuttu - ärsyttävä, itsekäs, ilkeilevä pissis, joka palaa Amerikasta yksityistunteineen ja huippukuteineen elvistelemään. Miisa joutuu käymään kunnon taiston itsensä kanssa ja päättämään, kuinka aikuinen tahtoo olla - ja kuinka paljon pitää sietää.
Toinen kirja lähes peräkkäin, joissa tyttö on tytölle susi. Höh :(.
En pitänyt tästä yhtä paljon kuin edellisestä kahdesta. Taidan olla vaan vanhus ja en koskaan ollut rakastunut/ihastunut teini, niin en vaan tajua. Paljon kummallista (mutta kai ihan perus) ihmissuhdepohdintaa heterosuhteen toimintamalleista, huonoa kommunikointia puolin jos toisin (tän sentään jotenkin tajuan vaikka ärsyttää silti) ja jonkin verran todella vaivaannuttavia ja kummallisia sukupuoliroolijuttuja. Nämä kaikkihan siis ovat kyllä oikeaa elämää, mutta mua lähinnä rasitti lukea tätä kirjaa. Kohderyhmä varmaan tykkää enemmän.
Paljon luistelua, mäntti luokkakaveri palaa jenkeistä ja sotkee kaverisuhteita, mietintää onko kädestä pitäminen seurustelua vai ei, mietintää räjähtääkö maailma jos pussaa. Esiteineille urkkatytöille varmaan nasakka osuma ylämummoon, mutta setämies ei jaksa innostua kuin kahden tähden verran.
Agstia, angstia, angstia ja minä, minä, minä. Perus teinimeininkiä varmaan, vaikka tätiä vähän jo väsyttää. Mutta hei, kivasti kulkee koulukirjastossa! Vinkkaan sarjaa vitosille Hattutempun parina.