Sarjakuvataiteilija Marko Raassina jatkaa erinomaisen vastaanoton saaneen Kalevala-sarjakuvakirjansa jälkeen työskentelyä saman aihepiirin parissa. Kalevalaseuran tunnustuspalkinnon saaneen nuoren taiteilijan uuden sarjakuvateoksen aiheena on Kullervo.
Raassinan Kalevalassa ja Kullervossa sankarit, antisankarit ja myyttiset olennot ovat kaikki persoonallisen näköisiä, yhtaikaa hiukan pelottavia, hellyttäviä ja huvittavia. Myös verbaalisesti lahjakkaan Raassinan tekstiä lukee hymynkare huulilla, koska hahmojen repliikeissä nykyinen lyhyen toteava arkipuhe sekoittuu varhaisten runonlaulajien viljelemään ironiseen huumoriin.
Vaikka Kullervo kokee kaikissa elämänvaiheissaan kovia, ei Raassinan tulkinta muinaisesta tarinasta ole synkkyyden ylistystä, vaan visuaalisesti komeaa, moni-ilmeistä huumoria sisältävää ja oivalluksia tuottavaa kerrontaa.
Marko Raassina jatkaa Kalevalan parissa sarjakuva-albumillaan "Kullervo" (Arktinen Banaani, 2016). Strippiformaatti on vaihtunut albumimuotoiseen tarinankerrontaan, mutta ylen synkeistä käänteistään huolimatta tarinassa on pyritty edelleen nostamaan esille humoristisia piirteitä. Ei ehkä ihan niin hyvä kuin edeltäjänsä, mutta kyllähän tätä kelpaisi esimerkiksi yläkoulun opettajille suositella, kun nämä käyvät äidinkielen tunnilla oppilaittensa kanssa kansalliseepoksemme kimppuun.
Voi Kullervoa! Hauska idea tämmöinen, että otetaan yksi henkilö Kalevalasta ja keskitytään sen tarinaan. Varsinkin tämmöinen vähän vähemmän tunnettu henkilö, kuten Kullervo. Kaikkihan nyt Seppo Ilmarisen, Väinämöisen ja Louhen tuntee, mutta Kullervo on vähemmän tunnettu hahmo. Varsin huvittava hahmo, tosin! Jotensakin äkkiväärä Kullervo päätyy orjaksi isänsä Kalervon veljelle Untamolle, kun tämä tappaa ensin Kalervon ja koko muun porukan. Kullervoa odottava emo jätetään eloon, piiaksi Untamolle. Kullervosta kasvaa väkivahva nuorukainen, jonka Untamo koittaa päästää päiviltä lukuisin eri tavoin, vain huomatakseen ettei poikaa vaan ota kuollakseen! Lopulta Untamo myy Kullervon Seppo Ilmariselle, jonka vaimo ei kyllä sanottavammin ilahdu uudesta ruokittavasta. Eikä Kullervo kovin kauaa moisen emännän käskettävänä viihdykään.
Syötettyään Seppo Ilmarisen ikävänpuoleisen emännän metsän pedoille, Kullervo ottaa ns. ritolat, ja lähtee virsut vinkuen pakomatkalle. Ja saakin lopen selville, notta eipäs olekaan Kalervon suku vielä kaatunut. Se hivenen minua hämmentää, koska het alkuun kerrottiin, kuinka Untamo miehineen pisti nirrittäen koko Kalervon köörin jättäen henkiin vain Kalervon raskaana olevan vaimon... Mutta toisaalta, onkos joku joskus väittänyt että Kalevala olisi kovin looginen eepos? Enpä ole tainnut kuulla!
Olihan siinä kaikenlaista hämminkiä vielä ennen suurta loppuratkaisua, joka sekin taitaa olla Kalevalasta tuttu. Ja jos ei ole, voi hyvin lainata joko tämän hauskan sarjakuvasovituksen, tai sitten lukea ihan Kalevalan. Kumpikin parempi!
Ikävä sanoa mutta petyin. Ei yhtä hyvä/hauska kuin Kalevala. Hahmot jäivät vähän pinnallisiksi, eivät olleet hauskoja. Vitsejä ei ollut tarpeeksi eikä yhtä hyviä kuin Kalevalassa. Kirja oli myös eri kokoinen ja muotoinen kuin Kalevala, mikä yllätti koska luulin näiden olevan ns. samaa sarjaa :D Ei huono mutta jää edeltäjänsä varjoon kaikin puolin.
Luin tämän nyt uudelleen, tällä kertaa rinnakkain alkuperäisen tarinan kanssa, ja täytyy kyllä sanoa että onpa erinomainen sarjakuvasovitus! Ilahduttavan uskollinen alkuperäistekstille mutta silti hauska ja ilmeikäs. Näitä lisää kiitos!! :)
Nostin tähtiarvion neljästä tähdestä viiteen tähteen.
Kolmas Raassinalta lukemani pätkä ja kaikki ovat ollet hyviä tai erittäin hyviä. Sulavaa piirrosjälkeä ja riittävän omaperäisiä tulkintoja. Kansa vaatii lisää! Kolme ja puoli tähteä