Nupponen, Anni: Mustan käden varjo Välimäki, Kari: Kellopeliseppä Thorel, Christine: Tähden lento Hai, Magdalena: Rattaiden tanssi Morre, Hanna: Käsi kädestä Haavisto, Maija: Josefiinan ihmeellinen vaunu Leinonen, Anne: Sylinterihattu Rauhala, Mikko: Menninkäisten aamunkoitto Meresmaa, J.S.: Unet jotka tekevät surulliseksi aamuisin Henriksson, Saara: Valaanpyytäjän vaimo Myllymäki, Mia: Wetterbergin isännät Kumara-Moisio, Taru: Tuikkimisen alkeet Hirsjärvi, Irma: Tulikehät
Steampunk! – Silintereitä ja siipirattaita on Osuuskumman kolmas steampunk-antologia, ja se tuo höyryn ja sivistyksen kotoisiin suomalaisiin maisemiin.
Suomi – kehityksen kehto, höyryteknologian kultamaa, tervavoiman luoja. Kokoelman vaihtoehtohistoriallisissa tarinoissa voi törmätä ennustajiin ja menninkäisiin, laskutikkuihin ja muihin eriskummallisiin keksintöihin. Könnin kuokkamiehen legenda saa uutta puhtia, ja historia on kirjoitettu uusiksi Venäjän keisarinnaa myöten.
Mia Myllymäki is a Finnish author who writes speculative fiction.
Mia Myllymäki on kokkolalainen kirjailija ja insinööri, joka kirjoittaa spekulatiivista fiktiota. Häneltä on julkaistu viisi romaania ja useita novelleja.
Tykkäsin tosi paljon eri kirjoittajien kuitenkin jollain tavoin yhteensopivasta tyylistä. Stempunk suomalaisessa maisemassa oli ylipäätään ympäristönä erittäin toimiva ja toi omanlaisensa kierteen tarinoihin.
Tarinoissa oli tosi kivasti eri asteista steampunkkia. Osassa teknologia oli vain osa arkipäivää, kun taas osassa koko tarinan ydin.
Suosittelen tätä kaikille novellien ystäville, täytyy koettaa hankkia myös edelliset osat.
Kokoelmassa oli muutama novelli, joka ei napannut ja yksi josta en välittänyt ollenkaan. Mutta 10/13 oli sitten oikein hyviä ja mielenkiintoisia. Suomeen sijoittuvissa tarinoissa on jotain kotoisaa ja tunnistettavaa joka yhdistettynä steampunk elementteihin on kiehtova kokemus! Monesta näistä olisi spefin sisäänheitto-teokseksi niille, jotka lukevat vaan jotain kotimaista historiallista.
Valaanpyytäjän vaimo oli rakenteeltaan ihastuttava, mutta suosikkini on Hanna Morren Käsi kädestä, jossa yhdistyy monella tavalla useita suosikkielementtejäni. Olisin lukenut sitä pidemmässäkin muodossa.
Oli todella virkistävää ja kiinnostavaa lukea steampunkia vaihteeksi suomeksi Suomesta ja suomalaisista uskomuksista ja perinteistä. Eri murteet toivat paikallisväriä kertomuksiin. Erityisesti mieleeni ovat jääneet menninkäiset höyrylaitteineen sekä mahtiterva, niin perisuomalaista! Monissa tarinoissa oli kauhukertomusten piirteitä ja sci-fiä, kuten rinnakkaistodellisuudet. Jotkin tarinat ottivat kantaa yhteiskunnallisiin ja historiallisiin kysymyksiin fiktion keinoin. Oli todella mukava lukea suomalaista fyysistä kirjaa niin monien englanninkielisten Kindlen e-kirjojen jälkeen.
Mielenkiintoisella suomi-twistillä steampunkkia! Novellit oli kaikki ihan hyvää tasoa. Teemaa lähestyttiin monelta eri suunnalta, jotkut realistisemmin (jos steampunkista voi niin sanoa), toiset fantastisemmin. Erityisesti vahvat naispäähenkilöt joissain tarinoissa oli erittäin piristävä puoli.
Steampunk! - Silintereitä ja siipirattaita on kolmas Osuuskumman julkaisema steampunk-antologia. Kolmentoista novellin kokonaisuus oli mukavaa luettavaa, vaikka jotkin novellit jäivät etäisemmiksi kuin toiset. Suosikkejani olivat Maija Haaviston Josefiinan ihmeellinen vaunu, Magdalena Hain Rattaiden tanssi sekä J.S. Meresmaan Unet jotka tekevät surulliseksi aamuisin.
3,5. Kivaa, kun kaikki novellit sijoittuivat Suomeen! Se toi kiinnostavia elementtejä mukaan tarinoihin. Muutenkin mukavan tasainen novellikokoelma: sellaisetkin novellit, jotka eivät minuun uponneet, sisälsivät kuitenkin jotain, mistä aina pidin. Lempinovellejani olivat Kari Välimäen Kellopeliseppä, Christine Thorelin Tähden lento, Magdalena Hain Rattaiden tanssi, Hanna Morren Käsi kädestä, Maija Haaviston Josefiinan ihmeellinen vaunu, Mikko Rauhalan Menninkäisen aamunkoitto ja Mia Myllymäen Wetterbergin isännät.
Mielestäni tämä kokoelma oli melkein paras kaikista kolmesta tähän mennessä julkaistusta Steampunk-antologiasta. Lieneekö syynä sitten yhtenäinen teema? Parhaiten jäi mieleen Menninkäisten aamunkoitto, Käsi kädestä ja Josefiinan ihmeellinen vaunu.
Jälleen muikea kokoelma steampunk-novelleja. Kari Välimäen Kellopeliseppä, Anne Leinosen Sylinterihattu ja J.S. Meresmaan Unet jotka tekevät surulliseksi aamuisin osuivat omaan makuuni parhaiten, mutta eipä tässä varsinaisesti heikkoja rattaita ollut, vaan oikein mainio kattaus kotimaista steampunkkia. Genren ystäville helppo suositus.
Ihanhan tämän luki. Mutta ehkä en vähään aikaan kaipaa taas steampunkia, siksi samanhenkisiä suurin osa antologian novelleista on, että genre tuntuu vähän kalutulta: eletään pikkusievässä luokkayhteiskunnassa ja tieteen ja mystiikan ristiaallokossa teknologiausko on vankkumatonta. Kokoelman omalaatuisin helmi on Mikko Rauhalan Menninkäisten aamunkoitto.
Pidin kovasti siitä, että tässä kokoelmassa kaikki novellit olivat sijoitettu Suomeen. Lisäksi jokainen novelli oli ehjä kokonaisuus, eikä tuntunut vain irralliselta alkuosalta jostain suuremmasta teoksesta (kuten muutamankin novellin kohdalla tuntui sarjan ensimmäisessä osassa). Aiempiin osiin verraten tuntui, että tarinat tuntuivat keskittyvän enemmän ihmisiin ja tunteisiin, kuin tekniikkaan tai genren kliseisiin. Paikoin höyrypunkista oli tyydytty hyödyntämään vain (kenties sopivasti vaihtoehtoinen) aikakausi ja ripaus spekulatiivisen fiktion epämääräisen mystisiä elementtejä. Osa novelleista sisälsi sitten täydemmän kattauksen steampunk-kuvastoa. Itse koin vaikuttavimpina teksteinä Hain erinomaisen Rattaiden tanssin, Meresmaan tasapainoisen ja hyvin rakennetun novellin Unet jotka tekevät surulliseksi aamuisin sekä Välimäen ankaran ja raadollisen Kellopelisepän.