Tutkijat ovat saaneet luettavakseen Keltaisen kirjaston parhaita teoksia. Tarkan lukijan käsissä tutut ja tulevat klassikot taipuvat yllättäviin asentoihin.
Mitä yhteistä on Ridge Forresterilla ja italialaisella nykykirjallisuudella? Kumpi Alice Munron omaan elämään pohjautuvissa teoksissa on tärkeämpää: tosiasiat vai tunteiden totuus? Miksi Toni Morrisonin Sinisimmistä silmistä tuli kielletty kirja? Onko Jennifer Eganin Aika suuri hämäys punkromaani vai mikä? Mitä merkityksiä tieteellä ja tutkijoilla on Peter Høegin tuotannossa? Kirjaan sisältyy myös monia Keltaisen kirjaston kirjoja kääntäneen Helene Bützowin haastattelu sekä johdatus siihen, mitä maailmankirjallisuus oikeastaan tarkoittaa.
Sanna Nyqvist on kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija. Hän valmistui filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2010. Nyqvist on tutkinut muun muassa jäljittelyä, väärennöksiä ja kirjallisuuden tekijänoikeuksia.
Ihan ok, vähän kuivanpuoleinen. En ollut kovin suurta osaa käsitellyistä kirjoista lukenut, mikä ehkä vähän haittaa kokemusta, mutta tulipahan lisämotivaatiota lukea esimerkiksi Jhumpa Lahiria.
Parasta antia oli johdanto ja lopusta löytynyt suomentaja Helene Bützowin haastattelu, sitä olisin lukenut mielelläni enemmänkin.
Vaihtelevantasoisia esseitä Keltaisen kirjaston teoksista ja maailmankirjallisuudesta. Jo luettuihin teoksiin oli kiinnostava palata analyysin kautta, tuntemattomiin heräsi kiinnostus. Helene Bützowin haastattelu kääntämisestä sai sydämen läpättämään.
Kirjallisuustieteen jatko-opiskelijat pureutuvat esseissään Tammen Keltaisen kirjaston 13 maineikkaaseen romaaniin. Näkökulmat ovat virkistäviä, mutta kokoelman kiinnostavuus vaihtelee valitettavan paljon. Kirja kuitenkin onnistui yhdessä tavoitteessaan: tekee mieli paikata omia lukuisia aukkoja Keltaisen kirjaston katalogista