Tiina on valloittava kertomus reippaasta Tiina-tytöstä, joka muuttaa perheineen uuteen asuntoon. Pian hän saa talon muut lapset uskomaan, että tyttö pärjää siinä missä poikakin - tosin siinä touhussa voivat mekko revetä ja sukat kiertyä monelle makkaralle. Mutta tyttöjen maine on pelastettu, ja pojat alkavat suhtautua Tiinaan vastahakoisen ihailevasti.
Anni Polvan Tiina-kirjat kuuluvat kaikkien aikojen suosituimpiin tyttökirjoihin Suomessa. Ensimmäinen Tiina ilmestyi vuonna 1956, ja monet tyttösukupolvet ovat ahmineet näitä rakkaita nuortenkirjoja sen jälkeen; Tiinojen viehätys ei tunnu vähenevän vuosien myötä. Ensimmäinen osa sarjasta julkaistiin vuonna 1956. (http://www.karisto.fi)
Finnish writer of both children's books and novels.
Anni Kyllikki Polviander ... vietti lapsuutensa ja nuoruutensa aina avioliiton solmimiseen saakka Tampereella. Hän oli perheen kolmesta lapsesta vanhin ja osoittautui jo pienestä pitäen eläväiseksi ja omapäiseksi tytöksi. Ehtymätön lukemisen nälkä ja vilkas mielikuvitus loivat pohjaa tulevalle kirjailijan uralle.
Vuonna 1944 ... Anni odotti toista lastaan. Hän päätti keksiä ammatin, jota hän voisi tehdä kotona. "Olen koko ikäni kertoillut ja keksinyt satuja ja koulussa olin hyvä aineenkirjoittaja, joten ajattelin yrittää, osaisinko ehkä kirjoittaa kirjan, jonka joku kustantaja huolisi. Siis joko kirjailijaksi, ja jos en siihen pystyisi, niin sitten ompelijaksi."
Nuorten- ja lastenkirjailijana Anni Polvan suosio on lyömätön. Tiina-kirjat ovat suorastaan käsite eri ikäisten naisten ja tyttöjen parissa. Tiinan seikkailut pohjautuvat Anni Polvan omiin lapsuudenmuistoihin, ja niiden keskeisenä motiivina on aina rehellisyys ja hyväntahtoisuus. Tiinasta on tehty TV-sarja sekä kirjoitettu esitelmiä ja tutkielmia. Nuoret lukijat ovat palkinneet Anni Polvan lukuisilla Plättä-palkinnoilla.
Vuonna 2000 Anni Polva sai Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon.
Vuonna 2006 Lounais-Suomen kirjailijat ry perusti Anni Polvan nimeä kantavan valtakunnallisen kirjallisuuspalkinnon, joka myönnetään parhaalle lasten tai nuorten sarjakirjalle. Palkinto jaetaan joka toinen vuosi.
Luin koko sarjan läpi ensin ala-asteella ja sitten toistamiseen teini-iässä. Pari vuotta sitten päätin koota koko sarjan omaan hyllyyni, joten pidin silmät auki kirpputoreilla ja kirjankierrätyksissä, ja nyt joulun alla löysin vielä viimeiset kaksi kokoelmastani puuttunutta kirjaa. Niinpä aion tänä vuonna lukea kaikki Tiinat uudestaan, tällä kertaa aikuisen näkökulmasta.
Lapsena kiinnitin kyllä jonkin verran huomiota siihen, että Tiina elää varsin erilaisessa maailmassa kuin minä, mutta ensimmäisellä lukukerralla en kyllä ihan tarkkaan hahmottanut, että tapahtumat sijoittuvat niinkin kauas kuin 1950-luvulle. Tiina oli kuitenkin henkilönä erittäin samastuttava, vaikka välillä hirvitti, miten nopeasti hän hyppää kommelluksesta toiseen. (Etenkin minua kiusasi pienenä se, miten Tiina saa yhtenään vaatteensa rikki. Sääliksi kävi tytön äitiparkaa, joka niitä joutuu jatkuvasti korjaamaan!)
Sarjan ensimmäisessä osassa oikeastaan vasta tutustutaan henkilöhahmoihin. Reipas Tiina muuttaa vanhempiensa ja isoveljensä kanssa uuteen taloon, tutustuu pihan muihin lapsiin (etenkin naapurin Juhaan) ja nauttii talviurheilusta. Äkkipikaiselle tytölle sattuu ja tapahtuu, mutta hänellä on hyvä sydän (ja kovaääninen omatunto) ja hän yrittää myös jatkuvasti kehittyä ihmisenä. Mitään erityistä juonta ei ole, mutta anekdoottikerronta toimii niin tässä kuin monessa muussakin tyttökirjallisuuden klassikossa.
Nyt aikuisena lukiessa kirja saa tietenkin nostalgialisää, mutta viihdyin erinomaisesti ja nauroin ääneen monessa kohtaa. Tiinan ja Juhan ystävyys on kaunista luettavaa, joskaan nykyään harvemmin kirjoitetaan kirjoja, joissa kaikki alkaa siitä, kun tyttö ja poika hakkaavat toisensa verille ensitapaamisella.
Kyllähän tästä huomaa, että 50-luvun kirja on. Tiina miettii innoissaan, kuinka voi päästä kaverinsa Juhan sihteeriksi aikuisena. Naisten töitähän johtajahommat ei ole..! Ja Tiinan äiti hoitaa kodin kuten naisen kuuluu. Tiinalle huomautetaan usein, että hänen olisi pitänyt syntyä poikana, kun on niin villi. Tässä maailman ajassa näitä kohtia ei voilla lukematta ilman, että se sattuu korvaan. Mutta sellainenhan maailma siihen aikaan oli ja tuohon aikaan kirjoitetuksi kirjaksi pidän kirjaa kuitenkin vähän feministisenäkin: Tiina ei solahda tytön rooliin vaan tekee, mitä haluaa.
Oma Tiina-historiani on vähän hajanainen. Joskus kymmenvuotiaana tätä ryhdyin lukemaan, mutta muistan inhonneeni koko kirjaa, koska siinä riideltiin niin paljon. Lopetin kirjan ennen puoliväliä. Toisen kerran tartuin Tiina-sarjan yksittäisiin osiin jo täysi-ikäisenä, ja pidin monista paljonkin. Näin kesäloman kunniaksi ja gradu-urakan välipaloiksi ajattelin lukea sarjan alusta loppuun järjestyksessä. Tämä ensimmäinen osa oli ihan soma ja hauska, mutta ei lähellekään niin hyvä kuin jotkut myöhemmät yksittäiset osat. Suurena tyttökirjaharrastajana koin tämän jotenkin yksitoikkoiseksi ja mielenkiinnottomaksi. Odotan siis myöhemmiltä osilta enemmän. Ja kyllä, yhä edelleen tuskastuttaa tuo riitely.
This is a "simplified Finnish" (selkosuomea) book about Tiina Lehtola, a young lady who, with her family, moves into a block of flats in the Tammela district of the Finnish industrial city Tampere. She’s a headstrong tomboy who often gets into fights with the local kids, especially boys. But generally speaking, she’s good to her friends and her family and shows a strong sense of morality as her battles are often against bullies.
Tiina has a very short fuse and often chooses violence over diplomacy, without suffering any serious punishment or other consequences. I didn’t feel that she is particularly empathic and her behaviour is often quite irresponsible, putting herself and others in danger. Is this really what children should be learning about how to solve their social problems?
Books in simplified Finnish are for non-native speakers of Finnish or children learning to read. Based on the first book in the classic Tiina series, this one is clearly aimed at young girls. I chose to read it because it was next on the shelf in the selkosuomi section in the library - I knew nothing about it until I got home and checked its history online. It was an okay read, but Tiina has not charmed me enough to continue the series, in either simplified language or the original text.
Kun luin Hurmeen Anni Polva -elämäkerran, kävipä mielessä lukaista Tiinaakin. Lapsena 1980-luvulla en – tietenkään – voinut tyttökirjoja lukea.
Vähiin on käynyt Tiinan suosio, Tampereen kirjastoissa lainattavia kappaleita näyttäisi olevan kolme, joista kaksi on varastotavaraa. Ymmärtäähän sen: Tiinan 1950-luvun maailma on nykylasten isovanhempien lapsuutta, jos ei vanhempaakin aikaa, ja tuntuu varmasti eksoottiselta (kirjathan sijoittuvat 1950-luvulle, mutta toisaalta Polva muistelee niissä osin omaa lapsuuttaan sotienvälisenä aikana).
Toisaalta tyttökirjoissa on perinteisesti luettu Montgomeryn, Alcottin ja Ingalls Wilderin kaltaisia menneiden aikojen kertomuksia – miksei sitten kotimaista 1950-luvun kaupunkielämääkin. Ikä näkyy siinä, miten paljon tässä tehdään sukupuolesta numeroa ja miten vaikkapa ajatus naisesta johtajana on aivan mahdoton. Toisaalta Tiinan kapinallisuus ja reipas ”kyllä tytötkin osaa”-asenne ovat paikallaan vielä nykyaikanakin.
Ajankuvan vuoksi näitä voisi lukea, mutta vähän luulen, että sarjan tutkiminen jää nyt tähän avausosaan.
Rakastin Tiina-kirjoja jo lapsena ja ymmärrän täysin miksi. Tiina rikkoo rajoja ja sukupuolinormeja ja on kaikkea muuta kuin mitä tytöltä odotetaan. Kirjat ovat ajalleen erittäinkin feministisiä, vastavoimanaan toksisen maskuliiniseen maailmaan kasvanut Juha. Tiinan isä taas tasoittaa pehmeillä arvoillaan. Ihana vanhahtava kieli herätti jo lapsena uteliaisuutta ja historia havisee näillä sivuilla. Ajankuva on vahva. Kirjassa ei varsinaisesti ole juonta, mutta Anni Polvan kerronta toimii, kuten lapsuudesta muistankin. Nostalgista ja mielenkiintoista lukea Tiinat uudestaan aikuisen näkökulmasta!
Sattuneesta syystä aloitin Tiina-sarjan kahlaamisen eläkemummina. 😆 Tyttönä taisin lukea pari sarjan kirjaa ja vaihdoin Viisikoihin. Tässä ensimmäisessä osassa esitellään henkilöitä ja alleviivataan heidän luonteitaan. Yllättäen ärsyttävin ei ole ikipirteä ja yltiöoikeamielinen Tiina eikä edes tyttöjä ja naisia ylenkatsova Juha, vaan äiti. Äiti toruu (on rumaa sitä ja tätä) ja koittaa ahtaa tytärtään ahtaaseen tyttömuottiin. Kirja ilmestyi syntymävuotenani ja parasta opuksessa on sen ajan kuvaus. Kouluissa aamu- ja iltavuorot, ruokana vellejä ja puuroja, ahtaasti asuminen..
Tiina-kirjoista ei näin aikuisen silmin voi sanoa juuri mitään, ne kun ovat niin vanhojakin ja vanhanaikaisia. Mukava välipala vakavammille kirjoille. Alkoi vain tehdä mieli lukea ne pari Tiinaa jotka omistan, kun Korona iski ja kirjastot menivät kiinni, joten tartuin ensimmäiseen ja luin.
This hasn't been translated to English so no review.
Tämän kirjan on meillä lukenut jo kolmen sukupolven naiset. Vieläkin tämä vuonna 1956 ilmestynyt kirja onnistui vangitsemaan kuulijansa. Kirja heijastaa oman aikansa arvoja ja sukupuolirooleja, mutta niitä kyseenalaistaen. Villikko-Tiina ei istu perinteisen perhetytön rooliin.
Tämä sarja ei petä koskaan. Olen lukenut koko Tiina- sarjan useita kertoja lapsena, mutta nyt siitä on jo hieman aikaa. Ajattelin lukea nyt sarjan pikkuhiljaa. Tiinan luonne on erityisen ihana ja vahvan naisen ja tytön malli on hyvä. Kirja on ajaton ja sopii kaikenikäisille lukijoille.