What do you think?
Rate this book
Business Bullshit
Our organizations are flooded with empty talk. We are constantly "going forward" to lands of "deliverables", stopping off on the "journey" to "drill down" into "best practice". Being an expert at using management speak has become more important in corporate life than delivering long lasting results. The upshot is that meaningless corporate jargon is killing our organizations. In this book, management scholar the author argues we need to call this empty talk what it bullshit. The book looks at how organizations have become vast machines for manufacturing, distributing and consuming bullshit. It follows how the meaningless language of management has spread through schools, NGOs, politics and the media. Business Bullshit shows you how to spot business bullshit, considers why it is so popular, and outlines the impact it has on organizations and the people who work there. It also outlines what we can do to minimise bullshit at work. The author makes a case for why organizations need to avoid empty talk and reconnect with core activities.
212 pages, Hardcover
Published September 23, 2017
20 people are currently reading
285 people want to read
About the author
André Spicer
16 books17 followersAndré Spicer is Professor at Cass Business School, City University London and the co-author or co-editor of five books. His writing has appeared in The Guardian, Financial Times, Times, Independent and CNN.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 15 of 15 reviews
September 9, 2021
Niin hyvä kirja että tämä ansaitsee ihan kunnon lehdessä julkaistun arvion. Stay tuned :).
June 23, 2025
André Spicer käy Harry K. Frankfurtin viitoittamaa tietä paskajauhajaporukkaa halventaakseen. Paskapuhehan ei ole Frankfurtin mukaan tietoista valehtelemista, vaan se on yksinkertaisesti piittaamattomuutta totuudesta tai ylipäätään reaalitodellisuudesta. Tosiasiat eivät näitä humpuukimaakareita kiinnosta, ja jutut voivat olla kuinka epäloogisia, käsittämättömiä ja epärationaalisia tahansa – pääasia on, että ihmiset kuuntelevat ja viesti ujutetaan tajuntaan.
Viiteen eri lukuun jaoteltu paasaus lähtee johdannon jälkeen lukuisin esimerkein valistamaan, mistä tunnistetaan paskapuhe, miten siitä tehdään politiikkaa ja bisnestä, ja lopuksi autetaan irtautumaan, miten päästään jonninjoutavasta konsulttihöpinästä kokonaan eroon niin työpaikoilla kuin muissakin ympäristöissä.
Tapani Kilpeläisen suomennoksessa sanat kääntyvät luontevasti, kun poliitikkojen, konsulttien ja muiden hevonpaskatyöläisten sanallista arsenaalia käsitellään sarkastisesti. Paskanjauhantabisnes tarkoittaa tyhjien sanojen ja sisältöjen kauppaa, kontekstisidonnaista jargonia eli eräänlaista surrealistista draamaa, jossa vilisee höttösanoja ja sisällötöntä hokemista vakiofraaseineen. Tarvitaan 360 asteen ajattelua, eräänlaista stand up -puhetta, spinningkokouksia, joilla kaiken neokratian keskellä luodaan endeemistä epävarmuutta erilaisissa organisaatiossa enemmän ja vähemmän kaasuvalotustekniikkaa käyttämällä.
Paskanjauhanta johtaa ennen pitkää kollektiiviseen typertymiseen, ja sellaisesta kirjoittaja antaa lukuisia esimerkkejä. Esimerkiksi Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila raivosi ylimmälle miesjohdolle, niin että heidän ”kiveksensä kutistuivat”, ja briteissä japanilainen lean-yrityskulttuuri ei sittenkään lyönyt itseään läpi terveydenhuollossa, vaan seurauksena oli täydellinen epäonnistuminen.
Varsinkin koulumaailmassa neokratia on valloillaan, ja alituisen metamorfoosin ympärille rakennettu pedagogiikan kehittäminen luo valheellista tulevaisuudenuskoa rutiininomaisine ja pakollisine uudistustarpeineen. Lisäksi tekijä niputtaa kokonaan paskanjauhantabisnekseen uusliberaalin kulttuurin, henkilökohtaisen brändäämisen muuhun poliittiseen jargoniin ja propagandakampanjoihin kuten kestävän kehityksen edistämiseen.
Monenlaisista myyteistä tyhjien sanojen sävyttämänä saadaan aikaiseksi massiivisia poliittisia kampanjoita, kun media rummuttaa toinen toistaan hirvittävämpiä kauhuskenaarioita. Silloin joudutaan vahvistusharhasta uskomusharhaan. Kunnon konformisteja palkitaan, sillä lisäähän joukkoon kuuluminen itse- ja omanarvontuntoa, vaikkei ymmärretä, onko todellakin kyseessä oman yksilön edun mukainen attribuutioharha vai jonkun muun luoma fantasma.
Niin kuin on saatu nähdä, perinteinen massamedia tv-uutislähetyksineen ja lehdistöineen on jo pitkälti korvautunut erilaisilla internettekniikoilla ja -alustoilla tapahtuvalla vuorovaikuttamisella, ja olemmehan sosiaalisessa mediassakin kokonaan algoritmien armoilla, jolloin ennakkoluulot ja -käsitykset vahvistavat entisestään suuren yleisön harhaista käsitystä todellisuudesta.
Big dataa kerätään, ja se tuntuu palvelevan entistä tehokkaammin taustavaikuttajien pahantahtoisten motiivien peittämistä ja tähdännee tehokkaampaan ihmisten hallitsemiseen.
Viiteen eri lukuun jaoteltu paasaus lähtee johdannon jälkeen lukuisin esimerkein valistamaan, mistä tunnistetaan paskapuhe, miten siitä tehdään politiikkaa ja bisnestä, ja lopuksi autetaan irtautumaan, miten päästään jonninjoutavasta konsulttihöpinästä kokonaan eroon niin työpaikoilla kuin muissakin ympäristöissä.
Tapani Kilpeläisen suomennoksessa sanat kääntyvät luontevasti, kun poliitikkojen, konsulttien ja muiden hevonpaskatyöläisten sanallista arsenaalia käsitellään sarkastisesti. Paskanjauhantabisnes tarkoittaa tyhjien sanojen ja sisältöjen kauppaa, kontekstisidonnaista jargonia eli eräänlaista surrealistista draamaa, jossa vilisee höttösanoja ja sisällötöntä hokemista vakiofraaseineen. Tarvitaan 360 asteen ajattelua, eräänlaista stand up -puhetta, spinningkokouksia, joilla kaiken neokratian keskellä luodaan endeemistä epävarmuutta erilaisissa organisaatiossa enemmän ja vähemmän kaasuvalotustekniikkaa käyttämällä.
Paskanjauhanta johtaa ennen pitkää kollektiiviseen typertymiseen, ja sellaisesta kirjoittaja antaa lukuisia esimerkkejä. Esimerkiksi Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila raivosi ylimmälle miesjohdolle, niin että heidän ”kiveksensä kutistuivat”, ja briteissä japanilainen lean-yrityskulttuuri ei sittenkään lyönyt itseään läpi terveydenhuollossa, vaan seurauksena oli täydellinen epäonnistuminen.
Varsinkin koulumaailmassa neokratia on valloillaan, ja alituisen metamorfoosin ympärille rakennettu pedagogiikan kehittäminen luo valheellista tulevaisuudenuskoa rutiininomaisine ja pakollisine uudistustarpeineen. Lisäksi tekijä niputtaa kokonaan paskanjauhantabisnekseen uusliberaalin kulttuurin, henkilökohtaisen brändäämisen muuhun poliittiseen jargoniin ja propagandakampanjoihin kuten kestävän kehityksen edistämiseen.
Monenlaisista myyteistä tyhjien sanojen sävyttämänä saadaan aikaiseksi massiivisia poliittisia kampanjoita, kun media rummuttaa toinen toistaan hirvittävämpiä kauhuskenaarioita. Silloin joudutaan vahvistusharhasta uskomusharhaan. Kunnon konformisteja palkitaan, sillä lisäähän joukkoon kuuluminen itse- ja omanarvontuntoa, vaikkei ymmärretä, onko todellakin kyseessä oman yksilön edun mukainen attribuutioharha vai jonkun muun luoma fantasma.
Niin kuin on saatu nähdä, perinteinen massamedia tv-uutislähetyksineen ja lehdistöineen on jo pitkälti korvautunut erilaisilla internettekniikoilla ja -alustoilla tapahtuvalla vuorovaikuttamisella, ja olemmehan sosiaalisessa mediassakin kokonaan algoritmien armoilla, jolloin ennakkoluulot ja -käsitykset vahvistavat entisestään suuren yleisön harhaista käsitystä todellisuudesta.
Big dataa kerätään, ja se tuntuu palvelevan entistä tehokkaammin taustavaikuttajien pahantahtoisten motiivien peittämistä ja tähdännee tehokkaampaan ihmisten hallitsemiseen.
January 8, 2019
I'm looking forward to the follow-up, "Academic Bullshit", and its undoubted contribution to the "epistemological discourse".
September 3, 2019
Viihdyttävää luettavaa harvinaisemmasta näkökulmasta. Lukemisen arvoinen koska ilmiötä harvemmin otetaan esille bisneskirjallisuudessa.
May 10, 2018
I have to admit that this title was a little confronting for me, not because I'm averse to swearing as my language can be colourful but it was a little too out there for me, however appropriate a word it was for the book's topic. Having said that, I think that "BS" is overly prurient, and never use it; Americans tend to, at least in the media, which is curious in a way.
In some respects, this book could be seen as a companion to On Bullshit, by the American philosopher Harry Frankfurt, also in my collection, but not completely read. Andre Spicer references Frankfurt early in the piece and launches into a critique of buzz-words, emptiness and general obfuscation. As his field is organisation behaviour, the focus is on business world, but also education, anywhere where there is managerialism. A subtext of the book is PR and spin, although he doesn't use the latter term. He does reference the Australian author Don Watson, who has written perceptively and eloquently on management speak over the years, and a favourite author of mine.
A theme is what Spicer calls "bullshit jobs" – those that don't mean anything, even to the ones doing it. In a similar way to his co-authored text The Stupidity Paradox (an essential book if you're a consultant), he examines why people in organisations play along with this language and why senior management like to disseminate it. He presumes that people would much rather do something useful than succumb to interminable meetings, presentations and other sessions on some new idea.
It readily struck me that in my consulting life I'd done a bit of this kind of thing myself, although of course I was attached to the language I was sprouting and it was (to me) better than the other language, which I'm sure is the position of many with another language, another jargon.
Spicer is a relatively clear writer and quite funny at times, although his delivery isn't helped by what seems to be poor proofreading/editing: in some places a word was cut in order to fit into a line of text. Sometimes this read as something strange. Routledge's house formatting style isn't all that helpful to the reader in any case in my opinion. The book finishes with some suggestions on how to deal with this rubbish language although he's also aware, as the sociologist Bruno Latour has observed in another context, that of science, that the cost of disagreeing may be too high.
Anyway, a good read, both enjoyable and a challemnge.
In some respects, this book could be seen as a companion to On Bullshit, by the American philosopher Harry Frankfurt, also in my collection, but not completely read. Andre Spicer references Frankfurt early in the piece and launches into a critique of buzz-words, emptiness and general obfuscation. As his field is organisation behaviour, the focus is on business world, but also education, anywhere where there is managerialism. A subtext of the book is PR and spin, although he doesn't use the latter term. He does reference the Australian author Don Watson, who has written perceptively and eloquently on management speak over the years, and a favourite author of mine.
A theme is what Spicer calls "bullshit jobs" – those that don't mean anything, even to the ones doing it. In a similar way to his co-authored text The Stupidity Paradox (an essential book if you're a consultant), he examines why people in organisations play along with this language and why senior management like to disseminate it. He presumes that people would much rather do something useful than succumb to interminable meetings, presentations and other sessions on some new idea.
It readily struck me that in my consulting life I'd done a bit of this kind of thing myself, although of course I was attached to the language I was sprouting and it was (to me) better than the other language, which I'm sure is the position of many with another language, another jargon.
Spicer is a relatively clear writer and quite funny at times, although his delivery isn't helped by what seems to be poor proofreading/editing: in some places a word was cut in order to fit into a line of text. Sometimes this read as something strange. Routledge's house formatting style isn't all that helpful to the reader in any case in my opinion. The book finishes with some suggestions on how to deal with this rubbish language although he's also aware, as the sociologist Bruno Latour has observed in another context, that of science, that the cost of disagreeing may be too high.
Anyway, a good read, both enjoyable and a challemnge.
September 11, 2020
Paskanjauhantabisnes on karua mutta kevyttä luettavaa. Organisaatio -ja johtajuustutkija Spicer soveltaa filosofi Harry Frankfurtin "paskanpuhumisen" ja antropologi David Graeberin "hevonpaskatöiden" käsitteitä analysoidakseen nykyistä organisaatiomuutosten, strategioiden, innovoinnin ja markkinointigurujen luomaan neokratiaa, uuden valtaa.
Spicerin mukaan paskapuhe, eli puhe joka pyrkii tarkoituksellisesti usealla tavalla irrottautumaan todellisuudesta, on levinnyt politiikkaan, yksityiselle ja julkiselle sektorille ja kaikkialle ympärillemme. Pienissä määrin, esim. hämyissä baarissa se on viihdyttävää, mutta kun sen näkökulmasta tehdään megakorporaatioiden fuusioita tai terveydenhuollon tulevaisuutta koskevia päätöksiä ovat lopputulokset karmaisevia. Pienemmällä skaalalla paskapuhe taas tappaa työntekijöiden motivaation ja vie aikaa oikealta suorittavalta työltä.
Spicerin mukaan paskapuhe, eli puhe joka pyrkii tarkoituksellisesti usealla tavalla irrottautumaan todellisuudesta, on levinnyt politiikkaan, yksityiselle ja julkiselle sektorille ja kaikkialle ympärillemme. Pienissä määrin, esim. hämyissä baarissa se on viihdyttävää, mutta kun sen näkökulmasta tehdään megakorporaatioiden fuusioita tai terveydenhuollon tulevaisuutta koskevia päätöksiä ovat lopputulokset karmaisevia. Pienemmällä skaalalla paskapuhe taas tappaa työntekijöiden motivaation ja vie aikaa oikealta suorittavalta työltä.
Currently reading
March 20, 2023Great topic and great title by Professor Spicer. Needs to be accompanied by a thorough critical analysis. This analysis would be greatly enhanced by background reading of the following books/treatises: Manufacturing Consent by Herman and Chomsky (1988), Nineteen eight-four by George Orwell (1949) and books "banned" by the current academy: The Communist Manifesto. For those readers interested in taking a "deeper dive" or "drill down" to the structural "truth of the matter", Economic and Philosophic Manuscripts of 1844 by Karl Marx would be well worth the time. I suspect Peter Drucker, the "founder of modern management", would have (confidentially) recommended the suggested supplementary reading. All should be readily available on Amazon.com.
May 3, 2020
The book was entertaining to read, with a lot of connection points to experiences both in the business and academic worlds. Some sections are, however, a bit black-and-white and bash some concepts with an unnecessary intensity. Some of the ideas on "post-truth" discourse can be found in this book, which was written just before the public interest on the topic arose a few years back.
September 26, 2021
It's not a bad book - in any way. The problem is that the critique of management is good and reasonable, but it fails to point to a better theory or more scientific approach to management.
You can criticise without suggesting a better alternative, so maybe my critique is unfair, but I really miss this - here is the ones who got it right.
You can criticise without suggesting a better alternative, so maybe my critique is unfair, but I really miss this - here is the ones who got it right.
December 6, 2018
Have a read. All of the company euphemisms adopted by your colleagues is actually corporate claptrap.
March 24, 2019
Sori mutta eihän tää suomennettuna toimi ollenkaan. Ei kukaan puhu vaikka ”porautumisesta” (alkup. drill down?).
September 27, 2021
Brilliant!
December 2, 2025
Great book that summarizes worthless words (cohesion, sinergy, reinventors) and jargon among folka that usually lack underlying expert knowledge.
April 16, 2020
Cut the crap! Spicer reads as thoroughly hacked off with corporate jargon and management fads. While agreeing with much of his argument, he does sometimes grate with his persistent and often angry polemic. However, he does try to marshall evidence from research & "the literature" to support his arguments, and this is very appropriate given his beef with the unsubstatiated, un-evidenced nature of many of the fads he so vicously lambasts. He is not just trying to be flippant or facetious either. He cites examples of the dangerous outcomes associated with BS surrounding the banking and financial services sectors that fuelled the 2008 financial crash. Andre is the intellectual academic Dilbert of corporate BS. His book is passionate and timely. Well witten and researched. It does also contain suggestions and strategies to oppose and reduce business BS. A must-read for the corporate sector.
July 25, 2019
A thin book on hollow talk.
Displaying 1 - 15 of 15 reviews