Paula Silvosen Nukkemestari vie lukijan tummasävyiselle matkalle ajattomaan aikaan, maailmaan joka tuntuu tutulta, mutta jossa myös synkkä magia on todellisuutta. Ajattomina näyttäytyvät etenkin tapahtumien taustalta paljastuvat vallan ja rakkauden teemat, joiden lankoihin henkilöhahmojen kohtalot kietoutuvat.
Päähenkilö Tuhkan elämä saa uuden suunnan, kun hän löytää noidutun marionettinuken. Tapahtumien edetessä hänelle aukenee kuva maailmaa pyörittävistä voimista, niistä, jotka kaiken takana pitävät lankoja käsissään. Sekä Tuhkan elämä että valtaapitävien hahmojen teemat kietoutuvat vähitellen herkulliseksi sekamelskaksi, jossa kaikki on lopulta yhteydessä kaikkeen, ja samaten kaikista hahmoista paljastuu uusia meheviä syvyyksiä tarinan edetessä. Kaupunkia tylyllä häikäilemättömyydellä hallitseva Pappi Loew esimerkiksi näyttäytyy brutaalisuudestaan huolimatta ihastuttavan inhimillisen raadollisena, mukavan arkkityyppisenä mutta samalla kiehtovana persoonana. Itse Kaupunki, johon tapahtumat sijoittuvat, on ilmeisen tunnistettava patsassiltoineen, golemeineen ja astrologisine kelloineen kaikille, jotka esikuvassaan ovat vierailleet, vaikka sen nimeä ei missään vaiheessa mainita.
Tämä lukija arvoi tarinan viiden tähden veroiseksi, mutta ehkä koska neljä tähteä olisi ollut hieman liian vähän. Lukukokemus oli kuitenkin hyvin miellyttävä ja lukijaystävällinen, juonikuvio purkautuessaan kiehtova, hahmot mielenkiintoisia ja eläviä, ja hienovarainen huumori vilahteli tapahtumien synkkyydestä huolimatta kaiken lomassa. Etenkin vahvana ja mieleenpainuvana kokemuksesta jäi elämään tunnelma, joka miljöön ja mustanpuhuvien elementtien yhdistelmässä toi mieleen visuaalisesti ja sävyltään Guillermo del Toron elokuvat. Suosittelen kaikille, jotka haluavat viihtyä tovin ikiaikaisten teemojen parissa, maailmassa joka on tyly eri tavalla kuin tämä nykyinen.