On vuosi 1692 ja Benjamin Hawk tuntee pitkästyvänsä kuoliaaksi ankaran setänsä suutarinverstaassa. Isoisän salaperäiset tarinat maailman meriltä alkavat kiehtoa Benjaminia enemmän kuin pikilangan ompelu kuluneisiin kenkiin. Portsmouthista purjehtii laiva jos toinenkin kohti seikkailuja, joissa Benjamin haluaa olla mukana. Vaikka äiti varoittaa Benjaminia, että meri vie vielä pojan kuten vei tämän isän, Benjamin karkaa merille isoisän avulla. Tuttu Willy opettaa ystävänsä laivan – joskus karskeillekin – tavoille. Matkalla Benjaminille selviää, etteivät isoisä sen paremmin kuin isäkään olleet aikoinaan ihan tavallisia kauppamiehiä. Vapaat tuulet vievät Benjaminin hurjaan seikkailuun Port Royalin vesille, jossa jokainen etsii onneaan keinoja kaihtamatta. Uusien ystäviensä avulla Benjamin ei aio jää toiseksi. Jos tahtoo rikastua, pitää katsoa ahterin sijaan kokkaa kohti!
Juha-Pekka Koskinen has published several acclaimed historical novels, short stories collections, books for children and some thirty short stories in various magazines and anthologies.
Koskinen’s epic historical novels are a mystical blend of historical fact and fiction. He takes the reader on a journey through history, in the tradition of Bulgakov, Marquez, Eco and Calvino.
Koskinen has received grants from Finnish Cultural Foundation and Häme Province Foundation in 2002, 2006, 2007, 2009 and 2012 and won the Karisto Foundation Award in 2005 and 2009.
Juha-Pekka Koskisen "Merirosvon oppipoika" (Karisto, 2016) on Benjamin Hawk -nimisestä nuorukaisesta kertovan kirjasarjan ensimmäinen osa.
Seikkailu alkaa Portsmouthin satamakaupungista vuonna 1692. Suutarin oppipoikana työskennellyt Benjamin Hawk ei ole tyytyväinen nykyiseen pestiinsä, vaan kaipailisi merille, jossa hänen isänsä ja isoisänsä ovat kunnostautuneet - tai miten sen nyt ottaa, merirosvoja ja kaappareita kun ovat tainneet olla molemmat. Isä-John on merille kadonnutkin.
Lopulta Benjamin karkaa kotoaan ja pestautuu hyttipojaksi Black Swan -nimisen laivan miehistöön, jota komentaa merirosvokapteeni Swan. Suunnaksi otetaan Karibia ja tavoitteena on löytää tarunhohtoisen Henry Morganin aarre. Merirosvoilla ei vaan ole aavistustakaan, että Benjaminilla on mukanaan isoisältään saamansa kartta, joka sisältää omituisen arvoituksen... (s. 48)
Juha-Pekka Koskinen on kirjoittanut vanhan liiton meriseikkailun, joka vertautuu Robert Louis Stevensonin "Aarresaareen" (v. 1883) ja muihin perinteisiin meriseikkailuihin. Seikkailua on kyllä päivitetty nykyaikaa kohti tuomalla henkilögalleriaan mukaan nuori ja neuvokas tyttö, mikä on hyvä vaan.
Liekö syy tauoista lukemisessa, heikentyneessä keskittymiskyvyssäni vai missä, mutta ihan niin hyvin ei tuuli purjeisiin tarttunut kuin olisin toivonut. Sivuhahmot eivät oikein erottuneet toisistaan. Loppu tuntui vähän pikaiselta, ja loppuhuipennus jäi vähän vaimeaksi.
Kohderyhmää on vaikea nimetä täsmällisesti. Ehkä nelosluokkalaisista kuutosiin?
"Merirosvon oppipoika" ei ollut varsinaisesti huono lastenromaani, ja on mukavaa että tämmöisiä vanhan liiton meriseikkailuja kirjoitetaan edelleen, mutta odotuksiin nähden tämä oli kyllä lievä pettymys.
Vauhdikas merirosvoseikkailu 1600-luvulta! Nuori Benjamin Hawk pestautuu töihin laivalle ja päätyy samoin tein aarrejahtiin. Harmi vain, että merirosvojoukolla on sama kartta kuin hänellä, eikä Benjamin aio jakaa saalistaan ahneiden rosmojen kanssa. Kirja kumartaa vahvasti Stevensonin Aarresaaren suuntaan, mutta pysyy myrskyssä kuitenkin pystyssä omilla ansioillaan.
Erittäin mielenkiintoinen ja jännittävä seikkailukertomus nuoresta benjamin Hawkista, joka koki elämänsä seikkailun karibianmerellä merirosvolaivan hyttipoikana 1600-luvulla. Isoisä oli ollut merimies,isä oli merimies ja meri laivoineen ja merirosvojen aarteineen houkutteli nuorta poikaa. Aarteenetsintää, kovaa raadantaa, ystäviä ym. löytyikö aarre vai ei, lue kirjasta :) Suosittelen alle 13-vuotiaille.
Ihan kivaa merirosvofiilistä Jack Sparrow -faneille. Runsas henkilökaarti oli kuitenkin itselleni vähän liikaa ja kirjan loppu tuntui jotenkin tosi sekavalta ja hätäisesti hutaistulta. Mutta piraatit olivat kyllä ihan piraatteja! Yarr! :)
Merirosvon oppipoika on juoneltaan perinteinen merirosvoseikkailu, eli just sellainen mistä pidän: aarrekarttoja, arvoituksien ratkomista, riidanhaluisia merirosvorenttuja sekä seikkailuja ja toimintaa. Nuortenkirjaksi Merirosvon oppipoika olikin varsin yllättävä siinä mielessä, että merirosvot kirosivat kuin - no, merirosvot, ja kun merirosvokapteeni uhkasi pistävänsä hänen käskyjään uhmaavan tyypin kylmäksi, se ei ollut mikään tyhjä lupaus. Eli ihan nuorimmille tätä kirjaa en ehkä suosittelisi, mutta sanoisin että vitos-kutosluokkalaisiin tämä luultavasti iskee.
Saatoin vain kuvitella, mutta ellen erehdy niin Merirosvon oppipoika vilisee Aarresaari-viittauksia, mikä sai aikaan hykertelyä ja hihittelyä. Naureskelin myös useaan otteeseen ääneen kapteeni Swanin keuhkoamiselle :D Vaikka juoni painottuu seikkailuun eikä tarinassa juurikaan ole huumoria, hahmoilta irtosi välillä loistavia lohkaisuja. Pidin oikeastaan jokaisesta hahmosta, mutta erityisen kiinnostava oli päähahmoamme kyräilevä Davis jonka toivon esiintyvän myös sarjan seuraavissa osissa, vaikka luulenkin että seuraavan kerran kun hän (ehkä) tulee vastaan, hänellä on kana kynittävänä.
Ainut juttu, mikä vähän väsytti, oli pakollinen "ai siksi kun olen heikko tyttö" -kohtaus, missä kirjan ainoa aktiivisesti mukana oleva tyttöhahmo Betty sanoo edellä mainitun lauseen päähahmollemme. Toivottavasti vahvat, neuvokkaat ja omatoimiset tytöt jonain päivänä kirjoitettaisiin niin, ettei heitä laitettaisi perustelemaan omia taitojaan ja vahvuuksiaan.
Tarinassa käytetty merenkäyntisanasto sekä ne kohdat, joissa kuvailtiin miehistön toimintaa laivalla, toivat ihan oman tunnelmansa tarinaan. Vaikka nämä kohdat olivat aika lyhyitä eikä niihin juurikaan syvennytty, tuli silti sellainen fiilis että olen itse mukana laivalla. Etenkin alkureissun kohtaus sotakaljuunan kanssa oli jännittävästi kuvattu, kun ampuja ilmoittaa Black Swania jahtaavan kaljuunan etäisyyksiä, kapteeni karjuu käskyjä ja vauhtiaan kiihdyttävän laivan äänet purjeisiin tarttuvassa myötätuulessa saavat jännityksen kohoamaan.
Kirjan loppu oli mainio, sillä se sai harmittelemaan, etten ensimmäisen osan lisäksi saman tien lainannut kaikkia hyllyssä saatavilla olleita Benjamin Hawk -kirjoja.
Ainakin nautin jonkin verran tämän lukemisesta. Pääsi toisiin maailmoihin. Ja havaitsin lukemisen olevan helppoa ja joutuisaa. Teksti on helposti ymmärrettävää. Pyöritään hienoissa maisemissa Karibianmerellä, ja pienen pojan merirosvofantasiat käyvät toteen. Arkussa lepäävän kulta-aarteen jäljillekin päästään, merirosvolaivassa on tiukka kuri ja rommia juodaan jatkuvalla syötöllä. Aika stereotyyppistä merirosvo-fantasiaa tosiaan. Benjamin Hawk on tietämättään merirosvon jälkeläinen. Hän karkaa kotoaan, jossa joutuu tekemään inhottavia töitä, satamasta lähtevän merirosvolaivan kyytiin, ja näin hänestä tulee kertaheitolla merirosvon oppipoika. Ei kirjan juoni nyt mikään kovin erikoinen ollut, mutta viihdyttävä tämä kirja silti oli. Sopivaa luettavaa noin 8-13-vuotiaille varmasti.
Ilmeisesti merirosvot on nyt maailmalla pop, vai olenko ihan väärässä? Niitä tuntuu nyt putkahtelevan vastaan vähän siellä sun täällä, ja ainakin helppolukuisissa niitä alkaa olla jo ihan riittämiin. Varsinkin kun tuntuu, etteivät ainakaan meidän koulun muksut edelleenkään oikein lämpene aiheelle. Tämä kirja oli kuitenkin odotuksiin nähden ihan positiivinen yllätys, hiukan kieli poskessa kirjoitettu, nopealukuinen ja selkeäjuoninen merirosvoseikkailu. Nuoret päähenkilöt karkaavat tahoillaan, kuka mistäkin syystä, merille vanhaa merirosvoaarretta etsimään. Yhdellä on isoisän kartta toisella kokemusta meriltä ja kolmannella älyä kartan arvoitusten ratkaisemiseen. Vaikka piraattikapteeni räyhää ja remuaa, muutama kaula katkaistaan ja pari roistoa ammutaan, ovat kirjan merirosvot kuitenkin aika kesyjä, ja päähenkilöt porskuttavat onnelliseen loppuun kohtuullisen vähällä vaivalla. Lopun maanjäristystuhojen kuvailu on lopulta ehkää se kirjan rankin osuus. Saattaisin hyvin suositella tätä jo hyvin lukevalle toka-kolmasluokkalaiselle. Päähenkilöiden iän/iättömyyden ansiosta kirja mennee hyvin vielä niille vähemmän lukeville vitoskutosillekin. Nähtäväksi jää. Loogista juonta ja merirosvorealismia etsiville kirja ei sovi.