Lohja-sarjan toinen teos jatkaa elämänmakuisena Hännisten ja Julinien tarinaa; miehiä yhdistää paitsi yhteinen rakennusprojekti myös lasten avioliitto. Eletään 1920-luvun loppuvuosia, elintaso nousee, yhä useampi yksilö kokee poliittisen heräämisen, mutta omaisuutta kertyy lähinnä keinottelijoille ja salakuljettajille. (Riitta Tenni/ Sanojen aika)
Upea kuten ensimmäinen osakin, nyt vaan liikuttiin hieman tummemmissa vesissä. Joenpelto marssitti näyttämölle uusia henkilöitä ja näkökulma vanhoihin tuttuihin syventyi. Oma suhtautuminen näihin hahmoihin elää valtavasti tarinan mukana. Tarkkaa ihmisluonnon kuvausta, hienoa ajankuvaa ja Joenpellon vetävää kerrontaa. Tykkään tästä Lohja-sarjasta valtavasti.
Kuin kekäle kädessä jatkaa Lohja-sarjaa ja Hännisten ja Julinien tarinaa 1920-luvun loppupuolella. En voi muuta kuin edelleen ylistää Joenpellon ihmiskuvausta. Niin inhimillisiä, moniulotteisia ja todellisia hahmoja ja dialogeja hän kirjoittaa!
Verrattuna sarjan ensimmäiseen osaan, Vetää kaikista ovista, koin tämän toisen osan synkempänä. Ensimmäiseen osaan verrattuna myös yleismaailmallista pohdintaa elämästä ja ihmisistä oli enemmän ja sen lukeminen vaati enemmän keskittymistä.
lohja-kirjat ovat nykylukijalle (tai ainakin mulle) liian pitkiä, mutta muuta moitittavaa en heti keksi. tämä synkempi kakkososa oli jollain tavalla ehkä jopa enemmän mieleeni kuin eka.
Tarina etenee onneksi niin hitaasti, että henkilöhahmoihin ehtii tulla syvyyttä. Galleria täydentyy, mutta Gröönrooskalle ei vielä ole löytynyt korvaajaa.
Sarja jatkuu erinomaisena. Joenpelto on erinomainen kirjoittaja ja tarina todella mielenkiintoinen. Kotimaista historiaa, 1920-luvun vaiheita elämäntäyteisesti ja ihmisläheisesti kerrottuna. Näiden ihmisten elämään on mukava tutustua ja käänteitä seurata.