Keskivaikea vuosi – Muistiinpanoja masennuksesta

by Pauliina Vanhatalo

Keskivaikea vuosi alkaa kevättalvella psykiatrin vastaanotolta. Pauliina Vanhatalo diagnoosi on keskivaikea masennus, ja sitä seuraa poikkeuksellinen vuosi. On pakko katsoa menneeseen ja oppia tuntemaan itsensä.

Teos on kaunistelematon ja paljas, syvällinen ja kepeä, lämmin, hauskakin. Se on tarina masennuksesta sekä paljosta muusta. Kirja kertoo lahjakkuudesta ja menestymisen halusta, luovuudesta ja pettymyksestä, parisuhteen työnjaosta ja introvertista äitiydestä, Espanjan auringosta, yhdestä eskimopyörähdyksestä, eräästä hirsitalosta ja koiranpennusta, joka toimii terapeuttina.

Se on myös rakkaustarina.

Onko itsensä kanssa mahdollista tehdä sovinto? Ja mikä lopulta on sairautta, mikä elämää?

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, Mental Health, Biography, Memoir, Audiobook, Biography Memoir

237 pages, Paperback

First published January 1, 2016

About the author

Pauliina Vanhatalo (s. 1979) on valmistunut Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi kirjallisuuden laitoksen luovan kirjoittamisen koulutusohjelmasta, sivuaineina yleinen kirjallisuus, filosofia ja kulttuuriantropologia. Vuoden 2002 alusta heinäkuun 2005 loppuun hän on opettanut luovaa kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa.

Vanhatalon esikoisromaani Viittä vailla ilmestyi vuonna 2005, Lääkärileikki 2007 ja mediaa ja yksityisyyttä käsittelevä romaani Gallup 2009. Uusin romaani Korvaamaton käsittelee uusperheen ongelmia ja naisen yritystä selviytyä lapsen menetyksestä.

Vanhatalo julkaisee myös viihdekirjoja nimellä Veera Vaahtera.

Reviews

[Tessa · Rating 5 out of 5]

Samaan aikaan ahmittava, itkettävä ja vapauttava teos, joka tuli henkilökohtaisesti tosi lähelle. Tärkeä kirja. Täytyy ehdottomasti lukea lisää Vanhatalon tuotantoa.

[Päivi Metsäniemi · Rating 5 out of 5]

Tämä kirja oli tärkeä ammatillisesti ja henkilökohtaisesti. Koen erittäin raikkaana ja uskaliaana tavan, jolla Vanhatalo kirjoittaa oireistaan, ajatuksistaan, hitaasta toipumisestaan ja perhe-elämästään. Hän tulee sanoittaneeksi tuttuja tunteita, ajatuskuvioita ja perhe-elämään liittyviä tabuja ja järjestelyjä, jotka tunnistan omasta elämästäni mutta en ole ikinä osannut pukea sanoiksi. Kielenkäyttö on ansiokasta ja rikasta.

Toivoisin jokaisen lääkärin ja muidenkin terveydenhuollon ammattilaisten lukevan kirjan ja ymmärtävän sen sanoman syvällisesti.

[J.S. Meresmaa · Rating 4 out of 5]

Nappasin kirjan luettavaksi lentokoneessa, ja Vanhatalon sujuva kerronta imaisikin heti mukaansa. Masennuksen itse nuorena sairastaneena oli kiinnostavaa lukea aikuisiällä puhjenneesta masennuksesta, vieläpä sellaisesta jossa omaan yksikköön kuuluvat lapset ja puoliso. Kuinka kannatella toisia, kun ei jaksa kannatella itseäänkään?

Löysin useita samaistumisen kohteita, kuten huijaritunne silloin, kun yksi päivä onkin vähän parempi kuin edellinen. Ehkä masennusta ei olekaan, ehkä se ei ole kovin vakavaa? Milloin oikeasti on työkykyinen, milloin kyvytön, kun sairaus ei näy päällepäin? Keskivaikea vuosi kuvastaa hyvin masennuksen epämääräisyyksiä, yksilöllisyyttä, aaltoliikettä. Ihailen Vanhatalon kykyä itseanalyysiin sekä omien ajatus- ja tunnekelojen purkamiseen ja haastamiseen.

Suosittelen kirjaa kaikille, joita masennus on koskettanut tai koskettaa joko suoraan tai välillisesti.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Aloin lukea tätä vasta kun olin Vanhatalon kanssa samassa tilanteessa, vaikka kirja oli ollut lukulistalla jo jonkin aikaa. Kauniisti auki kirjoitettu monta tuttua ajatusta. Helpotti.

[Ella · Rating 4 out of 5]

Nähtävästi samaistun kovasti Pauliina Vanhatalon mielenmaisemaan. Ankeissakin kohdissa naurahdin välillä ääneen hyvin samaistuttavista havainnoista. Yksi tähti lähti siitä, että osa kirjasta loppupäässä tuntui rämpimiseltä... ehkä epäreilua kuten hän sanoo ettei elämässä ole kertojaa tai perinteistä draamankaarta.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi kertoi hänen omasta masennusvuodestaan. Joku voisi kuvitella, että siinä kirjailija on keksinyt taas julkkistempun saadakseen kirjoja kaupaksi, mutta sairastuminen oli tosi juttu ja hänellä on jo aikaisempaa mielenterveystaustaa, terapiassakäyntejä opiskeluaikoina, raskausmasennusta ym. jaksamiseen liittyvää ongelmaa. Voisi kuvitella, että kirja olisi raskasta luettavaa, mutta ihmeen kevyesti sain kirjan luettua. Kirjailija avaa myös perhe-elämää mukavasti esille ja myös sen, että hän on introvertti ja äiti, joka ei leiki lasten kanssa. Heidän perheessä isä leikittää lapset. Vuoden aikana masentuneena kirjailija sai Pitkän valotusajan ja tämän masennuskirjan valmiiksi. Myös Veera Vaahteran nimellä kirjoitetun kirjan valmiiksi, lehteen tulevan sarjan tehtyä ym. Yleensä kun joku tuttavapiiristä sairastuu keskivaikeaan, kirjailijan tapauksessa vaikeaan masennukseen, he eivät pääse sängystä ylös. Kirjailijakin asui sängyssä, mutta lenkkeili ja ui avannossa ja teki tosi paljon kirjoitustyötä. Häntä luultavasti auttoi hoitomyönteisyys, eli hän söi masennuslääkkeitä, hoiti itseään liikunnalla ja valohoidolla ja vaihtoehtoishoidolla. Suosittelen kirjaa, tämä ei ole raskasta luettavaa.
Kirjailija on käsitellyt masennusaihetta muissakin kirjoissaan.

[Magdalena Hai]

Arvelin, että tämä olisi vaikeasti tähditettävä kirja. Mutta mitenpä tähdität tutun kirjailijan masennuksen? Tämän takia jätän tällä kertaa tähdet pois ja sanon vain, että pidin tästä kirjasta. Viihdyin sen kanssa.

Pauliina Vanhatalo kirjoittaa vuodestaan masennukseen sairastuneena. Tarina alkaa diagnoosista, mutta oikeasti toki kauan ennen diagnoosia ja jatkuu paljon kertomuksen jälkeen, kyseessähän on ihan oikean ihmisen elämä. Vanhatalolla on ihanan lämmin, humoristinen tapa kertoa vaikeistakin asioista ja voin kuvitella, että Keskivaikean vuoden kirjoittaminen on vaatinut isojen muurien murtamista. Hurjaa ja kunnioitettavaa.

Minun on pitänyt jo pitkään lukea Vanhatalon seuraava kirja, Toinen elämä, mutta Keskivaikea vuosi tarttui mukaan mielijohteesta lähikaupan pokkariosastolta. Nyt harmittaa, ettei voi tästä jatkaa suoraan Toiseen elämään. Odotan syviä samanmielisyyden tunteita keski-ikäistymisen kynnykseltä.

[Olga Eleonora · Rating 2 out of 5]

Keskivaikea vuosi on rehellinen ja samastuttava vuodatus kirjailijan sairastumisesta masennukseen. Siinä ei sinänsä ole mitään, mitä jokainen masentunut ei ajatuksissaan ja teoissaan olisi käynyt läpi. Silti jotain jää puuttumaan. Esimerkiksi se, että kirjoittaja kieltäytyy terapiasta, josta olisi ollut varmasti paljon enemmän apua kuin sairauden hoitamisessa itse. Tämä antaa sairaudesta vääränlaisen kuvan, sillä keskivaikeasti sairastunut henkilö harvoin kykenee suunnittelemaan oman parantumisensa kannalta merkittäviä toimita, saatika sitten toteuttamaan niitä. Ja juuri siksi terapiaa tarvitaan. En ehkä välillä uskonut tarpeeksi kirjoittajan masennuksen vakavuuteen, mutta uskoin täysin sen, että kirjoittaja on uupunut eikä ole selvittänyt itselleen omaa rooliaan vanhempana.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Olen lukenut verrattain paljon masennusta käsitteleviä kirjoja. Osa on ollut liian synkkiä. Osa liian runollisia. Osa liian tieteellisiä. Osa liian itsekkäitä. Osa liian newagea.

Tämä oli vähän kaikkea edellä mainittua ja roimasti arkinen, roimasti toisteinen, ärsyttävää epävarmaa jahkaamista ja itsensä korostamista. Tämä oli osuva keskivaikean masennuksen kuvaus. Ja tiedän mistä puhun.

[Mintti · Rating 5 out of 5]

Aivan älyttömän hyvä kirja! Todella rehellinen kuvaus keskivaikeasti masentunnen introvertin äidin ja kirjailijan vuodesta. Tunnistin itseni monesta kohdasta, vaikka elämämme ovat tosi erilaiset, koin myös monta ahaa-elämystä ja koin saaneeni vertaistukea. Hatunnosto ja vahva suositus ihan kaikille!

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Oivallinen kuvaus vuodesta keskivaikean masennuksen kanssa, mutta myös kirjailijantyön epävarmuuksista – osin tuttuja tunteita minullekin – ja introvertin äitiyden vaikeuksista. Sujuvasti kirjoitettu ja yllättävän paljon samaistusmispintaa tarjoava teos, vaikka ei itse olisikaan ollut masentunut. Mainio kirja.

[Virve Fredman · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja oli mielenkiintoinen kuvaus yhden ihmisen masennuskokemuksesta. Neljän tähden "Really liked it" on ehkä vähän liikaa sanottu, mutta kolme tähteä on mielestäni vähän liian vähän. Antaisin siis oikeasti 3,5 tähteä.

Pauliina Vanhatalo kirjoittaa todella mukavalla tavalla, minkä puolesta hänen tekstiään on mukava lukea (tai no, tämän kirjan tapauksessa kuunnella, sillä kuuntelin tämän kirjan äänikirjana).

Kirjan nimen mukaisesti se pohjautuu kirjailija Pauliina Vanhatalon masennusvuoden aikana tekemiin omiin muistiinpanoihin – jotka on toki kirjoitettu jo niitä tehdessä pitkälti sillä ajatuksella, että masennusvuoden kokemuksista ollaan tekemässä kirjaa.

Kirjan "juonenkäänteitä" en lähde arvostelemaan, sillä kirja oli tosiaan kuvaus yhden ihmisen masennuksesta ja se kokemus on jokaisella sellainen kuin se on.

Pidin siitä, kuinka Pauliina pohti masennustaan ja elämäänsä sekä sujautteli tekstiin välillä muualta lukemiaan asioita, jotka liittyivät aiheeseen. Myös tekstin rehellisyys ilahdutti – tai ainakin koin, että kuvaukset tuntuivat rehellisiltä (tyyliä "Olenko riittävän masentunut ollakseni oikeasti masentunut?").

Itselleni mielenkiintoisimpia ajatuksia olivat kirjassa pohdinnat introverttiuden ja masennuksen kytköksistä sekä kommentti siitä, kuinka työuupumuksen mittarit sopivat varsin huonosti luovaa työtä omassa rytmissään tekevälle ("Ajatteletko työtä vapaa-ajallasi?"). En ollut koskaan tullut ajatelleeksi näitä asioita itse.

Kaiken kaikkiaan kirja oli siis mielenkiintoinen kuvaus masennuskokemuksesta ja siihen voi olla mukava tarttua, mikäli kaipaa vertaistukea.

[niina · Rating 3 out of 5]

Erityisesti teoksen alkupuolella Vanhatalolta tuli oivalluksia ja ihastuttavan selkeitä lauseita mutaisesta kokemuksesta, jota varmaan jokainen masennuspotilas yrittää jatkuvasti saada sanaistettua sellaiseen muotoon mitä muutkin ymmärtävät. Että muutkin voisivat ymmärtää, edes sen verran etteivät ole tarpeettoman julmia. Näiden oivallusten ja välähtävien ajatuskokoelmien aikaan aina mietin, että tämä olisi hyvä lahja masentuneen lähiperheelle, että voisi sanoa, että minullakin on tämäntyylisiä juttuja oman elämäni raameissa. On niin eri asia lukea omaelämänkerrallista tekstiä ja Wikipedia- tai Iltalehti-artikkelia. Ikävä kyllä itse koin, että teos lässähti ihan auttamattomasti puolivälin yli päästyään, että Vanhatalo kyllästyi projektiinsa tai ei enää keksinytkään mitään kiinnostavaa sanottavaa. Se kai on omaelämänkerrallisen vuositarinan riski ja todellisuus, mutta en varmaan tulekaan hankkineeksi tätä kenellekään lahjaksi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tosi sympaattinen ja ymmärrettävä, helppolukuinen ja kevyt teos, kippis.

[Piritta · Rating 4 out of 5]

Aika vaikea aihe, aika rohkeaa kirjoittaa siitä kokonainen kirja. En oikein osaa sanoa mitä mieltä olen mistään, ja tähtien antaminen tällaisesta kirjasta on tietenkin älytöntä.

[Muikku · Rating 4 out of 5]

Lue, jos haluat ymmärtää.
Lopun lista "mistä tietää, että on/ei ole masentunut" oli huippu.

[A-G · Rating 4 out of 5]

Todella avoin ja henkilökohtainen kirja masennuksesta. Itseäni kiinnosti ja kosketti etenkin kuvaus vanhemmuudesta ja perhe-elämästä masennukseen sairastuneena. Arvostan niin paljon, että näistä asioista kirjoitetaan. Ei tätä mitenkään hirveen hauska ollut lukea (vaikka joukossa oli myös huumorin pilkahduksia), mutta sen ehkä pystyy päättelemään jo kirjan nimestä.

[Leeni · Rating 3 out of 5]

Noh, arvostelepa siinä sitten jonkun toisen ihmisen masennuskokemusta! Eli siis, tämä nyt koskee lähinnä muotoa ja tyyliä, ja omia ajatuksiani kokonaisuuteen liittyen. Nämä lyhyehkön masennusjakson kokemukset ovat jännää luettavaa, koska ne ovat aika lailla vastakohta omalle kokemukselleni. Vanhatalon tekstissä hänen yrityksensä parantua tuntuvat läkähdyttävän kiireiseltä elämältä masentuneelle, mutta kaiketi se hänelle toimi. Kirjallisesti tästä ei jäänyt hirveästi fiiliksiä, ei mitenkään erityisesti puhutellut mutta ei nouse mitään sen kummempaa kritiikkiäkään. Koska en ole vieläkään saanut tarpeekseni autofiktiosta ja sen serkuista, luen varmasti Vanhatalon loputkin omaan elämään liittyvät teokset.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Tärkeä kirja tärkeästä aiheesta. Päiväkirjamainen teos on aiheeltaan raskas mutta toteutukseltaan jollain tapaa ihmeen helposti luokseen päästävä ja luettava. Tämä kirja antaa varmasti paljon ajateltavaa usealle ihmiselle, masennuksen kokeneille tai masentuneille, heidän läheisilleen tai ylipäätään aiheesta vain kiinnostuneille. Rohkea ja tärkeä veto! Ilahduttavaa, kuinka paljon ja avoimesti jo ainakin kirjallisella kentällä mielenterveysasioista puhutaan, voidaan puhua.

[Milla]

Herkän ja raadollisenkin rehellinen, kauniisti ja oivaltavasti kirjoitettu, omakohtainen, ajatuksia herättävä (siinä määrin, että välillä on laskettava kirja kädestä ja ajateltava, eikä kovin monta lukua voi lukea putkeen); kirja, jota en olisi halunnut jättää lukematta.

[Ullalin · Rating 4 out of 5]

Vanhatalon kirja Keskivaikea vuosi seuraa kirjailijan elämää masennusdiagnoosin jälkeen vuoden ajan. Mielenkiintoinen ja rehellinen tilitys arjesta.

[Spidermonkey · Rating 3 out of 5]

Ajattelin, että tämä kirja tekisi hieman isomman vaikutuksen ja herättäisi paljon samaistumisen tunteita. Olenhan itsekin kärsinyt jonkinmoisesta uupumuksesta sekä masennus- ja ahdistusoireista, vaikka minulla ei mitään virallista diagnoosia olekaan.

Ja kyllähän kirja oli paikoin hyvinkin samaistuttava esimerkiksi oman ärtymyksen ja syyllisyyden tunteineen. Mutta jotenkin tämä ei nyt tehnyt ihan niin suurta vaikutusta kuin olisin halunnut.

Kirja kyllä avasi hyvin masentuneen mielenmaisemaa ja auttaa ehkä jatkossa ymmärtämään masentuneita paremmin. Toki ihan jo tulevan ammattinikin puolesta tiedän masennuksesta jonkin verran jo entuudestaan, enkä silti voinut olla miettimättä, että masentuneen läheisilläkin on varmasti raskasta. Etenkin puolisolla ja lapsilla.

Aion kyllä silti lukea Vanhatalon omaelämäkerrallisen trilogian kaksi muutakin osaa. Ja luultavasti hänen romaanikirjojaankin.

[Marika K · Rating 4 out of 5]

/ SPOILERIVAROITUS /

Kuunnellessani tätä kirjaa odotin todella, että vihdoin saadaan jotain muuta kuin selviytymistarina, masennuskertomus onnellisella lopulla. Olin väärässä. Annan tästä karvaasta pettymyksestä huolimatta kirjalle 4 tähteä, sillä sain loppua lukuunottamatta suurta tukea tästä kirjasta ja sen rehellisestä masennuskuvauksesta. Olin kuitenkin todella pettynyt kuivan mukaonnelliseen lopetukseen, joka kuvastaa jälleen kerran masennuksen selviytymistarinana ja lähes voimaannuttavana kokemuksena. Kirjan lopetus kuvastaa jälleen kerran surullisen hyvin sitä, millaisina me yhä näemme mielenterveyshäiriöisen elämän - kertomisen arvoisena vain silloin, jos häiriön pystyy selättämään ja sitä kykenee kuvailemaan kauniina oppimiskokemuksena sen rumuuden sijaan, mitä mielenterveyshäiriö todella voi olla.

[Tiina Lehtineva · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen kurkistus masentuneen ihmisen arkeen. Pieniä asioita, huomioita ja ilon sekä uupumuksen pilkahduksia. Tosielämän makuinen, ei draaman kaarta, kuten harvoin oikeassakaan elämässä. Pidän nimestä hirmu paljon!

Sopii hyvin kurkistukseksi masennusarkeen. Siihen jaksamattomuuteen, voimattomuuteen ja syyllisyyteen, jota sairaus herättää. Sopii myös vertaistueksi. On ihana huomata, ettei ole ainoa, joka ajattelee noin tai ei jaksa kaikkea.

Ihan hitusen jää pinnalliseksi. Ehkä keskenkin? Mutta lukemisen arvoinen teos. Kauhomalla en pystynyt lukemaan, vaan pienissä paloissa, pieninä kohtaamisina.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Lainasin tämän kirjan saadakseni paremman kuvan masennuksesta ja ennen kaikkea siitä, kuinka ihmiset selviytyvät siitä. Hieman petyin, mutta masennus taitaa olla sairautena juuri sellainen kuin kirja tuo sen esiin: se on ominaisuus, jonka kanssa on vain opittava elämään.

Lukukokemuksena melko tahmea. Kirja kyllä käsittelee juurikin masennusta, joka jo sairautena saa kaiken tuntumaan työläämmältä, epämiellyttävämmältä. Tämän tunteen välittämisessä kirja kyllä onnistuu. Kirja avasi ikkunan masentuneen ja väsyneen perheenäidin elämään, mutta ei oikein temnmannut mukaansa.

[Mervi Rauhala · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin kovasti tästä Pauliina Vanhatalon kirjasta, jossa hän kuvailee vähintäänkin keskivaikeaksi diagnosoitua masennustaan, olemistaan ja tuntemuksiaan sen ankeissa syövereissä: millaista on olla äiti, vaimo ja luovaa työtä tekevä kirjailija masentuneen oikukkailla aivoilla ja ennustamattomalla toimintakyvyllä. Hieno kirja, joka omalta osaltaan normalisoi ja poistaa stigmaa mielenterveysvaikeuksilta.

Huumori on itseironista ja viiltävän mustaa. Tälle kohdalle repesin: "Pelkään lomia. Vihaan arkipyhiä voimakkasti joskin salatummin kuin Elinkeinoelämän keskusliitto."

[Tomi · Rating 3 out of 5]

"Tältä vaikeista ihmisistä tuntuu sisältä päin, ajattelen. Tältä tuntuu niistä ikävistä tyypeistä, joita muiden on mahdotonta ymmärtää."

Ylisuorittaja suorittaa masennusvuotta läpi, lukijaa hirvittää.

Taas (Minja Koskelan ja erityisesti Helmi Kekkosen jälkeen) töihin ja yksinäisyyteen halajava vanhempi. Eikö työnvieroksujat kirjoita kirjoja vai miksi nämä kaikki haluavat niin paljon tehdä töitä?

[Tiina Mahlamäki · Rating 4 out of 5]

Kirjailija Pauliina Vanhatalon omaelämäkerrallinen kertomus masennuksesta, masennukseen sairastumisesta, sairauden kanssa elämisestä puolison, lasten, työn ja remontoitavan talon keskellä. Se on myös kirjailijuuden, äitiyden, parisuhteen ja introverttiuden pohtimista. Ja lopulta se on kuvaus toivosta, valosta ja parantumisesta. Kauniisti kirjoitettu teos tärkeästä aiheesta.

[Jade · Rating 3 out of 5]

Tärkeintä tässä kirjassa minulle olivat mahdollisuudet löytää samastumiskohtia, ja tulihan niitä, varsinkin introvertiuden suhteen. Aiheet tuntuivat vähän toistuvan ja junnaavan välillä, mielenkiintoisinta ovat syvälliset pohdiskelut, eivät lyhyet arjen kuvaukset ja sen vaikeudet.

[Virva Lehto · Rating 5 out of 5]

Raskaasta aiheesta omakohtainen kokemus kirjailijalta. Todella taitavasti kerrottu kaiken keskellä, kaikesta selviytymistä. Miten perhe, tuttavat, elämä, kaikki kietoutuu masennukseen ja siihen, kuinka jaksaa. ❤️

[Pia Vilmi · Rating 3 out of 5]

Rehellinen, koskettava ja intiimi. Rohkea kirja, yhden ihmisen ja perheen tarina, joka sanoittaa tuhansien muiden samankaltaista tarinaa. Elämää sellaisena kuin se on silloin, kun masennuksen harmaus peittää muut värit alleen.