Puppiduu

by Laura Paloheimo

Hulvattomassa chiclit-romaanissa sisustussuunnittelija Jane saa unelmien urakan: ränsistynyt rantahotelli idyllisellä Enkeltensaarella on tarkoitus nostaa uuteen kukoistukseen.

Jane on vuosikausia loihtinut työkseen baarikonsepteja bilekansalle. Menetettyään elämänsä rakkauden hän ei kuitenkaan ole jaksanut tehdä työtään sydämellä. Mutta tänä kesänä lähtevät liikkeelle uudenlaiset energiat - niin Janen elämässä kuin koko saarella, missä asustaa niin enkelibongareita ja sokerileipureita kuin eräs epäilyttävän vilkkusilmäinen munkki. Ja kun hotellin avajaisten aika koittaa, joukkoon liittyy vielä peräti kolme Marilyn Monroeta.

Aurinkoinen chicklit-paketti pursuaa hyväntuulista kesäromantiikkaa.

Genres: Finnish Literature, Chick Lit, Romance

331 pages, Paperback

Published March 28, 2016

Reviews

[Mintti]

Ihan hirveää kuraa! En käsitä miksi ja kelle tällaista julkaistaan. Heppoinen juoni, epäuskottavat henkilöt ja kaameaa dialogia. Joku tyyppi sisustaa tiloja ja sitten on joku saarella oleva huvila josta tehdään hotelli, on munkkeja, ja omituisia pomoja ja joku kuollut exä ja enkelihaahuilua ja valopalloja ja omia visioita...Huh. Mutta tällaista kun lukee niin osaa taas arvotaa hyvin kirjoitettuja kirjoja!

[Jonna]

No sainhan viimein tämän luettua. Mitäköhän kesäromantiikkaa tässä teoksessa oli?! Hektisiä pikapanoja pimeässä kellarissa. Noh, plussana todettakoon, ettei ainakaan tylsäksi kirjaa voi sanoa, mutta hömppäromantiikasta tämä oli älyttömän kaukana. Harmi, sillä odotin enemmän.

[Sinikka Saarinen]

Etsin hyvää suomalaista chiklittiä Nora Robertsin tapaan. Luin tätä paikoitellen, mutta köykäiseksi havaitsin. Tarina ei vetänyt, päähenkilö oli tympeä eikä ökyelämä kiinnostanut.

[Anne Holappa]

No siis nimi kertoo todellakin kaiken. Loppuratkaisu oli turhan sotkuinen soppa.

[meri]

Jatkan muiden arvioitsijoiden linjaa: ihan hirveetä kuraa. Muut Paloheimon kirjat lukeneena olin ihan odottavaisin mielin mutta pieleen meni, pahasti. Yksi tähti Enkeltensaarten ideasta, ja muutamasta hyvästä kuvailukohdasta, jotka sai ajatukset meriveteen, aurinkoon ja saaristolaisleipään. "Juoni" oli sekava, ajankulku epärealistinen ja hahmot vähintäänkin yksiulotteisia. Paloheimoa kirjailijana suosittelen, tätä "teosta" en missään nimessä.

[Scarlett]

Joo, kesken jäi. Enkelienergiat voi nyt tunkee johonkin...

päivitys... luin sit kuitenkin loppuun niiden Marilynien takia. Helmet-lukuhaasteen kohta siis kuitattu tällä moskalla, kun ei vaan jaksanut tarttua elämäkertaan. Melko epätoivoista :D