Palatkaa perhoset

Suvi Vaahtera #2

by Juha Itkonen

Missä ovat lukijat hurmanneen Anna minun rakastaa enemmän -romaanin Suvi Vaahtera ja Antti Salokoski kymmenen vuotta myöhemmin?

Juha Itkosen vuonna 2005 ilmestyneen menestysromaanin tarina Suomen kaikkien aikojen suurimmasta rocktähdestä, hänen äidistään ja entisestä rakastetustaan, unelmista ja niiden hinnasta, jäi lähtemättömästi mieleen soimaan.

Ura maailmalla on vaatinut Suvilta uhrauksensa, mutta äiti Leena on kulkenut rinnalla ja pitänyt arkea pystyssä. Antti on ollut Suomessa, perustanut perheen, ja menettänyt sen. Nyt Suvi on jälleen kadonnut. Kun entinen bändikaveri pyytää Anttia etsimään tämän, miten ihmeessä poikaystävä yli vuosikymmenen takaa voisi olla oikea ihminen tehtävään? Vai onko juuri hän siihen ainoa mahdollinen?

Genres: Fiction, Finnish Literature, Music, Audiobook, Contemporary, Romance

415 pages, Hardcover

First published April 4, 2016

About the author

Juha Itkonen (s. 1975 Hämeenlinnassa) kuuluu nuoren kirjailijapolven kärkinimiin. Itkonen asuu Helsingissä, Arabianrannassa vaimonsa Maija Itkosen ja kahden lapsensa kanssa. Maija Itkonen (s. 1977) työskentelee muusikkona ja teollisena muotoilijana.

Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Kalevi Jäntin palkinnon.Romaanista Anna minun rakastaa enemmän Itkonen sai Valtion kirjallisuuspalkinnon.

Itkosen kolmas romaani Kohti on kertomus hajonneesta perheestä ja kahdesta sukupolvesta, jotka koettavat löytää tien toistensa luo. Romaani oli vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaita. Itkonen sai romaanista Nuori Aleksis -palkinnon 2008.

Juha ja Maija Itkonen julkaisivat syksyllä 2007 yhdessä lastenkirjan Topsi ja tohtori Koirasson. Se oli Juhan ensimmäinen lastenkirja ja Maijan ensimmäinen kuvitustyö.

Reviews

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Juha Itkosella on taito rakentaa kirjojensa hahmoista todella inhimillisiä ja sellaisia että huomaan välittäväni heidän kohtaloistaan, vaikka he ovat usein todella ristiriitaisia. Taas kävi niin, ja yhdelle hahmolle teki koko ajan mieli sanoa ettå "etkö sä nyt yhtään tajua mikä on tärkeää?". Ja mulle kirjoissa ei edes tarinat tai hahmot yleensä ole kovin tärkeitä, tai niin kuvittelen. Vielä kolme kirjaa ja koko Itkosen tuotanto luettu 😀

[Jaana V · Rating 5 out of 5]

"Rakkautta vain, rakkautta, ja lopulta rakkaus on lihaa ja verta ja limakalvoja, helvetinmoista sotkua, mikään tässä maailmassa ei satuta ihmisiä yhtä paljon kuin rakkaus. Joukkotuhoase, se todellinen, ja me kannamme sitä sisällämme, räjäytämme sen itse."

Vuoden toinen viisi tähteä minulta saava kirja (vaikka tämä tähtisysteemi onkin ihan pöljä ja kertoo hyvin vähän!). Viisi tähteä siitäkin huolimatta, että ehkä aivan hieman olisi tätä teosta ehkä voinut vielä myös tiivistää.

Palatkaa perhoset on romaani vanhenemisesta, vanhemmuudesta, perhesuhteista, musiikista ja ennen kaikkea siitä, mikä meitä eniten satuttaa ja mikä silti on kaikkein tärkeintä: rakkaudesta. Voi, miten paljon pidin! Miten korkealle nämä kirjalliset perhoset nousivat!

- Pidempi teksti tästä kirjasta juuri avautuneessa blogissani, siinä pitkään hautuneessa ideassa, jota yritän nyt toteuttaa käytännön tasolla. (Katsotaan, miten sen käy.)

Seuraavaksi taidan lukea Anna minun rakastaa enemmän -klassikon uudelleen. Viime kerrasta on jo liian pitkä tovi.

[Tuike · Rating 2 out of 5]

Tämän kirjan olisi voinut jättää a) kirjoittamatta, b) julkaisematta ja c) lukematta. Keski-ikäinen harvinaisen etuoikeutettu mies ruikuttaa tunne-elämänsä lukoista, hohhoijaa. Itkosen kieli on tietenkin taitavaa ja hän osaa kuljettaa juonta sujuvasti, mutta tämä kirja tuhosi jopa edeltäjäänsä (Anna minun rakastaa enemmän), niin turha se oli. Ei jatkoon.

[Celestine · Rating 4 out of 5]

Ei tämä ihan ensimmäisen osan tasolle yltänyt, mutta oli hyvä kirja kuitenkin! En tiedä, pidinkö ajatuksesta, että Anna minun rakastaa enemmän on tässä universumissa olemassa oleva kirja. Jotenkin se mielestäni rikkoi joitain ensimmäisen kirjan tunnelmasta. Aika pitkään kirjassa tuntui myös siltä, että nykyhetki ei etene mihinkään, ja keskitytään pelkkään muisteluun. Vaikka edellinenkin kirja oli pelkkää muistelua (enemmän tai vähemmän lainausmerkeissä) se ei tuntunut mitenkään "tähän mennessä tapahtunutta" -kertaukselta.

Itkosen kieli on todella nautittavaa. Kirjailijan kehityksen huomasi myös: Antin ja Leenan äänet erottuivat paljon paremmin toisistaan kuin ekassa kirjassa. Suvin osuus itketti yllättävän paljon. Ehkä loppuratkaisu ei ole uskottavin (tai välttämättä miellyttävin) mahdollinen, mutta ehkä näin kaiken pitikin mennä.

[Kiki · Rating 4 out of 5]

Aloitin tätä heti Anna minun rakastaa enemmän -kirjan jälkeen, enkä pettynyt!
Kirja jatkui luontevasti siitä, mihin edellinen oli jäänyt lehtileikkeineen ja musiikkiviittauksineen.
Itkosen kirjoitustaitoa ei voi kuin ihailla.

[Aapo · Rating 4 out of 5]

Jatko-osa yhdelle suosikkikirjoistani, eli lähtökohtaisesti riskibisnes. Itkonen saa kuitenkin homman rullaamaan kiitettävästi: henkilöhahmot ovat uskottavia, samoin ajankuva, mutta ennenkaikkea tarinaan on upotettu viisaita ajatuksia, joskus lähes valmiita aforismeja. Jotkut huomiot ovat niin kipeän sattuvia, että niiden totuudellisuutta ei haluaisi myöntää.

Osuvuutta lisää sekin, että minun on niin helppo samaistua päähenkilöön: musiikkimaku (jolla on tässä kirjassa erittäin tärkeä rooli) on pitkälti samansuuntainen ja ikäkin täsmää, eli keski-iän kriisiähän tämä kirja oikeastaan kuvaa, muunmuassa. Niin tästä tulee minun aikalaiskirjani. Kuvaavaa on se, että tarinan kliimaksi ajoittuu päivämäärältään minun 40-vuotissyntymäpäivääni.

Miksei sitten viittä tähteä? Ajoittain kirjassa oli turhaa toistoa ja lopetus jätti hieman hämmentyneen olon, mikä voi tietysti olla hyväkin asia.

[Iira · Rating 2 out of 5]

En ole enää pitkään aikaan osannut pitää Itkosen kirjoista, ne eivät ole enää jotain etääntynyttä aikuismaailmaa vaan vaivaannuttavalla tavalla joko liian totta, liian läheltä tai liian kaukaa.

Anna minun rakastaa enemmän oli mun lempikirja joskus ylä-asteen loppupuolella, en tiedä uskallanko tarttua siihen(kään) enää uudelleen.

[Kalle · Rating 4 out of 5]

Kirjan lukeminen on dialogia kirjailijan ja lukijan välillä. Välillä se dialgoi toimii, toisinaan huonommin. Jollain toisella hetkellä olisin ehkä antanut tästä dialogista viisi tähteä, mutta tällä kertaa 'vain' neljä. Hyvä kirja se on, monta kertaa täytyi pysähtyä miettimään kaikenlaisia juttuja.

[Elina S · Rating 4 out of 5]

Tähdet uskottavista tyypeistä ja heidän välisistä suhteistaan - ja ehkä vähän lukijan helpotuksestakin äskeisen Anna minun rakastaa enemmän -lukukokemuksen jälkeen. Kieli ja elementit ovat nyt balanssissa, ja tätä on helpompi lukea.

[Suketus · Rating 4 out of 5]

Kyllä pidin. Itkosen romaani kertoo sirpaleisuudesta ja sijattomuudesta ja on rakenteeltaankin sellainen. Lauseet liitävät, kokonaisuus toimii.

[Liisa · Rating 3 out of 5]

Aluksi olin fiiliksissä, mutta sitten jossain kohti meininki hyytyi ja lukemisesta tuli pakkopullaa. Enkä oikein tykännyt lopusta, jossa Suvi Vaahtera pääsi itse kertojaksi.

[Salla W · Rating 4 out of 5]

Yhtä sulosointua Anna minun rakastaa enemmän -romaanin kanssa.

Aarrekirjastossa yhteisarviona: https://aarrekirjasto.wordpress.com/2...

[Antoni Savander · Rating 4 out of 5]

Olin jo ehtinyt unohtaa paljon edellisen kirjan jutuista, mutta pääosin homma oli tuttua. Auttoi tietenkin lukiessa se, että Itkonen muistutti edellisen kirjan tapahtumista sopivassa tahdissa. Jälleen Summer Maplen supertähtielämän ympärillä tapahtuvia asioita käydään läpi hänen äitinsä ja ex-poikaystävänsä kertomana. Siinä missä edellinen kirja olikin suurimmaksi osaksi sepitettyä satua ex-poikaystävä Antin toimesta, tällä kertaa ollaan "in real life". Aika lailla poukkoillaan vuosien ja kertojien kohdalla eestaas, olisi ehkä ollut mukavampi tässäkin lukea kertomukset lineaarisesti, mutta sittenhän olisi jäänyt muutama "ai joo, tosiaan!" -yllätystilanne saamatta mukaan. Niitähän pitää kirjassa olla, yllättäviä käänteitä, eihän muuten lukija voi tykätä tarinasta. No, joka tapauksessa, ihan hyvä kirja ja tällainen tapaus musiikkimaailmassa olisi aivan hyvin voinut tapahtua.

En muista oliko edellisessä kirjassa lainkaan itse Suvin kertomia juttuja, mutta tarina sai aivan uuden vivahteen lopussa, kun Summer-Suvi pääsi ääneen - tai paperille sanoiksi - kertomaan oman mielipiteensä tietyistä tapahtumista.

[Hanna Huovinen · Rating 3 out of 5]

Äänikirjana tekstin henkilöstä, vuodesta ja tekstityylistä toiseen hyppivä kerronta oli hieman haasteellista. Rocktähti Summer Maplen äidin ja ex-poikaystävän elämät muovautuvat tahtomattaankin tämän tähteyden ympärille.Kirjassa kuvataan heidän kompurointiaan vierailla mailla, ihmissuhteissa ja lapsiperhearjessa. Eniten pidin lukuisista musiikki- ja elokuvaviitteistä sekä nokkelasti versioiduista lehtijutuista ja blogipostauksista Q:n keikka-arvosteluja ja Sylvin 10 tuopin haastatteluja myöten. Soittolista kirjan kylkeen olisi kelvannut myös.

[Timo Tiilikainen · Rating 3 out of 5]

A story of love, madness and rock fandom. I have also read the prequel `Anna minun rakastaa' and I was surprised by the ending this time as well. Written in different styles: a lot is like from the magazines : hard to read for me ; I had to begin reading the book couple of times before I got going. Life isn't easy for an adult rock fan or an adult rock star. Motto : You have to push on through there is something on the other side, maybe naked women.

[Sami Eerola · Rating 4 out of 5]

Yksi parhaimmista suomalaisista romaaneista, joita olen lukenut. Tarinassa ja hahmoissa ei pitäisi olla mitään samaistumispintaa. En ole hahmojen ikäinen tai elä samaa elämää kuin he. Mutta silti tämä läppeensä keskiluokkainen aikuisten ihmisten eksitentiaalinen rakkausdraama iski syvälle. Ymmärsin kaikkia hahmoja ja heidän valintojaan. En vihannut heitä, vaan ymmärsin. Sympatisoin. Tallainen on onnistunut romaani.

[Minna Pietiläinen · Rating 4 out of 5]

Hyvä kirja. Olin lukenut aiemmin Anna minun rakastaa enemmän, joten henkilöt olivat tuttuja. Itkosen teksti on loistavaa. Ja antaa ajattelemisen aihetta. Tässä ehkä eniten kosketti lopun Suvin puheenvuoro. Kuinka omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen onkin vaikeaa. Ja tunteiden kertominen ääneen läheisille.

[Johanna F · Rating 3 out of 5]

En hirveästi pitänyt ensimmäisestä osasta, mutta koska Itkonen on kirjailija jonka tapaa kirjoittaa rakastan, halusin lukea tämänkin. Tarina tuntui melkein yhtä keinotekoiselta kuin ekassakin osassa, mutta tässä oli todella hienoja kohtia joista nautin kovasti. Molemmat osat ovat kuitenkin aivan ylipitkiä, kovasti olisi voinut tiivistää kerrontaa.

[Tiina Suvanto · Rating 4 out of 5]

Luin tämän kirjan jännityksellä. Pidin Anna minun rakastaa enemmän -edeltäjästään, ja mietin, vesittääkö kymmenen vuotta sen jälkeen ilmestynyt jatko sen tyystin. Näin ei käynyt. Palatkaa perhoset oli jopa jollain tapaa edeltäjäänsä eheämpi, kypsempi, uskottavampi ja pidettävämpi.

[Kati Leskinen · Rating 2 out of 5]

Taitavasti kirjoitettu mutta raskaat, samassa pyörivät henkilöt

[Koski · Rating 1 out of 5]

En tykännyt päähenkilöistä ja koko juttu oli liian raksasta mun makuun.

[Sirpa Rauhaniemi-viitanen · Rating 3 out of 5]

Hetkittäin loistava, mutta kokonaisuutena jaaritteleva.

[Jaakko Viitanen · Rating 4 out of 5]

upea tarina

[Elina Aaltonen · Rating 4 out of 5]

Pelkäsin tarttua tähän kirjaan. Anna minun rakastaa enemmän -kirjan lukeminen on yksi mieliinpainuvimmista lukukokemuksistani ja pelkäsin jatko-osan pilaavan sen. Etenkin, kun silmiini on osunut ristiriitaisia arvioita siitä.
Palatkaa perhoset ei ihan samalla intensiteetillä kolahtanut ja yllättänyt kuin Annan minun rakastaa enemmän, mutta kelpo jatko-osa se oli. Kertomus siitä, kun nuoruudenrakkaus keski-ikäistyy, tulee arkisemmaksi ja tunteista haipuu kovin kiihko.
Musiikki soi edelleen vahvana tarinassa ja voi riemua: Itkonen on koostanut kirjan biiseistä pitkän soittolistan Spotifyhin. Pimeänä syysiltana oli mahtavaa laittaa soittolista taustalle ja antaa tarinan viedä! Musiikki toi siihen uuden ulottuvuuden.
En voi olla vertaamatta tätä kirjakaksikkoa elokuvamaailmaan: jos Anna minun rakastaa enemmän oli kuin Rakkautta ennen aamua, niin Palatkaa perhoset oli Rakkautta ennen auringonlaskua. Tarinat etenevät, ihmiset ikääntyvät, rakkaus säilyy vaikka tunteen olemus muuttuu. Arkipäiväistyy.
Kirjan loppu antoi lupauksen kolmannesta teoksesta. Toivon, että tästä tulee trilogia. Mutta ei ihan vielä.

[Janne Typpi · Rating 3 out of 5]

Markkinoitu jatko-osa Anna minun rakastaa enemmälle (2005). Saatan vaihtaa mielipidettäni, jos Juha Itkonen kirjoittaa Antin ja Suvin tarinalle kolmannen osan vuonna 2025, mutta tässä kakkososassa heidän tarinansa ei ole kiinnostava. Teksti on taattua Itkosen laatua, ja hänestä on kehittynyt eturivin sukupolvikuvausten kirjoittaja. Henkilöhahmot kantavat tarinasta toiseen.
Populaarimusiikkikulttuurin merkkien asettelijana Itkonen on runsassanainen, hyvä ja uskottava. Itkosen tyyliä lainatakseni teen vertauksen pop-musiikin ja kirjallisuuden välillä: tuntuu, että Juha Itkosen tekstiä vaivaa sama kuin Arcade Firen musiikkia. Kaikki on kohdillaan, jälki paikoin erinomaista, mutta joku tosikkomaisuus vaivaa; mestariluokkaan pääsisi, jos tuotanto hengittäisi paremmin, avautuisi keveyteen, ei ottaisi itseään niin hirveän vakavasti.

[Riina · Rating 5 out of 5]

Voimakas, kaunis, huumaava, sisuskalut kääntävä, pakahduttava, ikimuistettava. Soljuvaa tekstiä, tajunnanvirtaa, säkenöivää proosaa. Syvälle sieluun tunkeutuvia oivaltavia havaintoja ihmisluonteesta, rakkaudesta, tästä ajasta, tästä sukupolvesta, meidän todellisuudestamme. Popmusiikin ja kirjallisuuden itsellekin merkityksellisiä paloja hienosti kudottu tarinan kudelmaan. (Erityiskiitos Spotify-listasta!)

Vahva suositus. Erittäin vahva 70-luvulla syntyneille. Tämä (ja edeltäjänsä Anna minun rakastaa enemmän) on eittämättä meidän sukupolvemme sukupolviromaani. Samaistuminen on jopa pelottavan voimakasta.

Parasta kotimaista pitkään aikaan.

[KatRi · Rating 3 out of 5]

Kaunis, pohdiskeleva, paikoin koskettavakin. Mutta jotenkin tahmea minulle, ei ihan imaissut mukaansa. Ehkä päähenkilöitä olisi ymmärtänyt paremmin kun edellisosan lukemisesta ei olisi kymmentä vuotta.

[Liisa Vahteristo · Rating 3 out of 5]

Tarinan runko oli kiinnostava, toteutus jätti toivomisen varaa. Turhan lavea ja itseään toistava kerronta söi uskottavuutta ja latisti tunnelmaa. Populaarimusiikin tietämyksen ripottelu tässä mittakaavassa vaikutti päälleliimatulta.

[Visa o · Rating 4 out of 5]

Pitkästä aikaa kirja, josta seurasi tyhjä olo. Itkonen kirjoittaa tyylillä ja koukuttaa. Vaikka sisältö on hetkittäin kliseistä ja keski-ikäisen miehen ylitsepaisuvaa olemassaolon kriisiä, halusin ahmia lisää.

[Anneli Renfors]

Pääsin yli puoli välin kunnes päätin jättää kesken. Ihan hyvä kirja ja hienoja sukelluksia ihmisten pään sisäiseen elämään. Ei kuitenkaan sytyttänyt minua, kun en ollut lukenut edellistäkään osaa. Ei siis mikään huono kirja kuitenkaan, mutta ei minua varten.