Melkein geisha - Hurmaava ja hullu Japani

by Minna Eväsoja

"Japanissa muodit ja virtaukset voivat muuttua nopeasti, mutta asenteet eivät."

FT Minna Eväsoja kävi 1990-luvun alussa japanilaisen teekoulun. Sen jälkeen hän on asunut ja matkustanut Japanissa, opiskellut japanin kieltä ja japanilaista estetiikkaa harvinaiseen tapaan länsimaalaisena japanilaisten joukossa. Tässä kirjassa Eväsoja kertoo mitä on saanut kokea vuosikymmenen aikana. Hän katsoo japanilaista mielenlaatua, japanilaisten asennetta elämään, Kioton arkea, ja näkee länsimaisittain merkillisen, pahimmillaan mielettömän, parhaimmillaan hullunkurisen, ihastuttavan maan.

Kirja on kokoelma hersyviä, joskus härskinrohkeita, monesti kauniita ja yleensä hauskoja tarinoita japanilaisesta kulttuurista ja siitä, kun suomalaisnainen kohtaa sen.

Genres: Nonfiction, Japan, Travel, Finnish Literature, Audiobook, Asia, Biography

239 pages, Hardcover

First published March 1, 2016

Reviews

[Heidi]

Nyt kun Kankimäen ihanasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -Japanikirjan julkaisusta alkaa olla kolme vuotta, Minna Eväsoja paikkaa syntynyttä tyhjiötä toisella Japani-muistelmalla. Tällä kertaa mukana ei ole hämmästyttävää historia-näkökulmaa, vaan Eväsoja pitäytyy kuvaamaan Japanin kulttuuria sellaisena, kuin sen tänä päivänä kohtasi.

Eväsojan Japanin tuntemus on kunnioitusta herättävää: hän on opiskelut aihetta vuosia ja elänyt Japanissa pitkiä aikoja paikallisten ihmisten seurassa (ei siis erakkona tai gaijin-kimpassa). Hänen eriskummalliset kokemuksensa vetävät täysin vertoja Ville Haapasalon ensimmäisille Venäjä-vuosille: Hän tapaa presidentin, esiintyy tv-ssä (useaan otteeseen) ja oppii vuoden harjoittelun jälkeen lähes piirtämään kiinalaisen kalligrafiamerkin 3 (kolme viivaa allekkain). Häntä pyydetään prostituoiduksi, ahdistellaan (usein!) ja kositaan (Kambodzan prinssi). Hän kokee taifuunin, maanjäristyksen ja Yakuzan kotikäynnin. Tarinat ovat toinen toistaan uskomattomampia!

Takakannen tekstissä luvataan, että kirjan luettuasi kaukokaipuu Japaniin on väistämätön. Tästä olen hiukan eri mieltä. Eväsojan kirjan Japani on niin kummallinen, niin vieras ja outo, etten tämän perusteella kyllä innostuisi matkustamaan. Sillit suolassa -ruuhkat joka puolella, kaiken maailman ahdistelijoita ja vemputtajia joka lehden takana, niin tarkat käyttäytymiskoodit, etten pääsisi edes lentokoneesta ulos häpäisemättä koko Suomen kansaa. Tämä ei varmasti ollut kirjailijan tarkoitus. Samanlaista ihastusta Melkein Geisha ei siis herättänyt, kuin Kankimäen Japani-kirja. Todella kiinnostava paketti tietoa, taustaa ja tarinoita siitä huolimatta.

[Mikko Saari]

Minna Eväsojalla on runsaasti kokemusta elämästä Japanissa. Hän on opiskellut teetaidetta Urasenken maineikkaassa teekoulussa ja opiskellut Koben yliopistossa wabin käsitettä japanilaisessa estetiikassa. Elämä monille perinteisille tavoille uskollisessa Kiotossa on tarjonnut oivallisen tarkasteluikkunan japanilaisen kulttuurin omituisuuksille hyvässä ja pahassa.

Näitä havaintojaan Eväsoja jakelee tässä kirjassa pienten katkelmien muodossa. Lyhyet kertomukset Eväsojan Japanin-vuosien varrelta piirtävät tarkkasilmäistä ja hauskaa kuvaa japanilaisista monitahoisina ihmisinä, joiden kulttuurissa on monenlaisia piirteitä, jotka näyttäytyvät suomalaisesta näkökulmasta melkoisena rikkautena. Osa piirteistä on hienoja ja myönteisiä, osa vähemmän mieluisia – japanilaiset ovat toisaalta hillittyjä ja hallittuja, toisaalta erittäin tungettelevia ja suorasukaisia.

Jos potee kaukokaipuuta Japaniin, tämä kirja ei sitä missään nimessä helpota. Kirja loppuukin Eväsojan listaukseen kaikesta siitä, mitä Japanista eniten kaipaa. Vaikka en ole koskaan Japanissa käynyt, vähemmästäkin herää mielenkiinto. Toisaalta on hauskaa kauhistella Japanissa elämisen hankaluuksia – nyt kun on itse esimerkiksi palellut 18-asteisessa työhuoneessaan, ajatus talvella 7-asteiseksi viilentyvästä kodista karmii. Eväsoja sattui kerran luulemaan jääkaapin menneen rikki, mutta jääkaapin avaamisen yhteydessä tullut lämmin henkäys johtui vain siitä, että keittiössä oli kylmempää kuin toimivassa jääkaapissa.

Melkein geisha on täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Se uppoaa ihanan syvälle japanilaiseen kulttuuriin, kiitos Eväsojan syvällisen aiheen tuntemuksen. Ihastuttava kirja!

[Emilie]

Kiinnostavia pieniä yksityiskohtia ja kulttuurieroja. En pystyisi samaan itsehillintään kuin Minna Eväsoja, välillä olisi tehnyt mieli vähän ravistellakin häntä ja takoa toisenlaista sisua ja voimaa luonteeseen. Kaikkea ei tarvisi hyväksyä vaikka perinteitä ovatkin.

Mutta siis kaiken kaikkiaan hieno ja älyttömän mielenkiintoinen kirja. Todella aito kurkistus japanilaisiin perinteisiin ja nimenomaan "kurkistus" koska luvut olivat lyhkäisiä eikä kirjassa ollut ihan kokopitkiä tarinoita. Moni juttu tuntui katkeavan kesken ja jäin miettimään mahdollisia jälkiseurauksia.

Sinnikäs Fiancé. Pakko sanoa.

Suosittelen!

[Hanna Morre]

Kiinnostavista anekdooteista koottu pikkukirjanen Japanin kulttuurista. Tätä olisi tavallaan lukenut lisää, mutta olisin kaivannut syvyyttä enemmän. Pohdintaa siitä, miksi jokin on kuten on. Miksi japanilainen asiakaspalvelu on aivan huippuluokkaa – paitsi taksien osalta? Miksi Kansain alueen tyttö Schikoku ei ikinä olisi valmis muuttamaan pohjoisempaan Japaniin? jne.
Täytyy myös tunnustaa, että himppasen ärsytti teoksen yläluokkaisuus ja kirjoittajan oma paremmuus (josta hän auliisti kertoi) muihin nähden. Hän on Sensein oppilaiden parhaimmistoa, erittäin taitava siinä, tässä ja tuossa, ja lähes kaikki hänen kohtaamansa miehet ovat hänestä seksuaalisesti kiinnostuneita.
Oli kuitenkin mukavaa, ettei kirjoittaja maalaa Japanista mitään siloiteltua, täydellisen maan kuvaa. Yhtä lailla esitellään hyviä ja huonoja puolia.

[Susa]

Olipa todella kaunis ja sivistävä. Ihastelin / kauhistelin kumppanille ääneen varmaan joka toista kirjan kertomusta: ajattele, näinkin he tekevät! Japanilainen kulttuuri on kuin satumaailma, joka sattuu on kuitenkin oikeasti olemassa, hyvässä ja pahassa.

[Suketus]

Jutusteleva "tarina"kokoelma Japanista. Eväsoja kertoo omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan monen vuode Japani-kokemuksella. Luvut ovat lyhyitä ja teemat hyppelehtivät, olisin ehkä kaivannut jämäkämpää rakennetta, mutta yhtä kaikki luin kirjaa innolla ja uteliaana.

[Ida]

Todellakin hurmaava ja hullu Japani. Sydän läpätti lukiessa matkakuumeen aiheuttamasta innostuksesta ja toisaalta paikoitellen aidosta hämmästyksestä.

[Johanna Ilen]

Japani.

[Johanna]

Kiehtova kirja. En usko, että itse kestäisin päivääkään nuuskivia naapureita ja tunkeilevaa vuokraemäntää sen seitsemän sortin kähmijöistä puhumattakaan.

[meri]

2021: Sitten viime luvun olen onnekseni päässyt käymään Kiotossa, ja tän uudelleenluku sai kaipaamaan sinne ihan hirveästi. Kirjan nimi tökkii edelleen, juuri muu ei. Tykkään kovasti.

2016: Luin samaan aikaan tätä, Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja vielä kiotolaisen geishan omaelämäkertaa, ja tunsin eläväni Kioto-kuplassa josta ei ollu mikään kiire pois. Tämän kirjan otsikointi ontuu: missään elämänsä vaiheessa Eväsoja ei ole tehnyt mitään geishauden kaltaistakaan - tosin selitys nimelle löytyy kirjan yhdestä tarinasta. Lyhyet kertomukset erilaisista japanilaisista tavoista ja asenteista ovat helppoa luettavaa ja ne esittelevät japanilaiset samanlaisena kansana kuin muut kansat. Monesti japanilaista kulttuuria ja tapoja hämmästellään ja taivastellaan länsimaissa eikä niinkään yritetä ymmärtää niitä. Kuten takakansi ennustaakin, kirjan luettuani haluan matkustaa Japaniin entistä enemmän. Ehkä joskus...

[Jenny Kangasvuo]

Monipuolinen, suorasukainen ja arkinen. Onnistuu kertomaan ristiriitoja kaihtamatta ja kaunistelematta japanilaisista tavoista, taiteesta ja kulttuurista. Samassa kirjassa kerrotaan niin sensein kohtaamiseen liittyvistä kohteliaisuuskiemuroista, naapurikyttäyksestä, teetaiteen yksityiskohdista kuin metroahdistelusta ja ulkomaalaisten tisseistä kiinnostuneesta pankkineidistä.

Monet omaelämäkerralliset Japani-kirjat ovat tarpeettomankin romantisoivia ja ihastelevia, tämä ei. Japani vaikuttaa olevan kirjoittajalle läpikotaisin tuttu, mutta juuri siksi kirja välttää sekä kauhistelun että eksotisoinnin. Niin inhottavat kokemukset, kuten tutun miehen kähmimäksi joutuminen ja ulkomaalaisiin kohdistuvat ennakkoluulot, kuin ihanatkin, kuten vuorten kauneus ja teeseremonian ylevyys, asettuvat samalle janalle. Teos on kirjoitettu toteavaan tyyliin, mutta on silti hillityn humoristinen.

Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa Japanista kiinnostuneille.

[Rosa]

3,5 tähteä

Melkein geisha: hurmaava ja hullu Japani kertoo kirjailijansa Minna Eväsojan kokemuksista ja seikkailuista Japanissa. Teos on kirjoitettu niin mukaansatempaavasti, että minulla oli vaikeuksia jättää kirja kesken mennäkseni nukkumaan. Miinusta teos saa siitä, että kirjan luvut ovat melko irrallisia toisistaan eikä ajallista kontekstia anneta kaikille tapahtumille.

[Helena]

Mielenkiintoinen ja ajatuksia aktivoiva kirja. Pidin siitä, ettei Eväsoja lähtenyt liian 'korkeakulttuuriselle' tielle kertoessaan Japanista, vaan mukana oli paljon omakohtaista elettyä arkea ja tarkkanäköisiä havaintoja japanilaisesta elämästä. Hämmentävää, että joku suomalainen on näin kiinnostunut teeseremonioista ja muusta japanilaiskulttuurista, jäin kaipaamaan vähän valotusta siihen, mistä motivaatio opiskeluun Koben yliopistossa syntyi.

[Päivi Metsäniemi]

Tämä oli aivan ihana, viisas ja analyyttinen kirja. Nimi johti vähän harhaan, en odottanut näin syvällistä asiantuntemusta ja olin iloisesti yllättynyt. Ja nyt kamalassa matkakuumeessa.

[Inka Partanen]

Olipas mainiota luettavaa! Kirjoittaja kuvaa kokemaansa Japania elävien, hauskojen, yllättävien ja uskomattomienkin kokemusten kautta. Koska Eväsojan historia Japanissa on niin pitkä ja monipuolinen, kirjassa on upeaa syvyyttä ja tutkijataustan tuomaa uskottavuutta. Tämä ei silti esittele olevansa mikään ”Comprehensive Guide to Japanese Culture”, päinvastoin. Kerrontatyyli on selvästi tarinapainotteinen ja on helppo ymmärtää, että tästä yhdestä ikkunasta Japaniin näkyy jotain yleismaailmallista, mutta paljon myös yksittäisen paikkakunnan, sukupolven tai jopa yksilön Japania. Oma kokemus Japanista on tosi rajallinen ja etäinen, joten osa kuvatusta tuntui tosi oudolta ja paikoin jopa vastenmieliseltä. Eväsojan näkökulma on kuitenkin hyvin kunnioittava ja rakastava, sitä synkkää kuitenkaan piilottamatta.

[Pia]

Näen tämän esseekokoelmana: En tiedä, onko se sellaiseksi tarkoitettu, mutta sellaisena se toimii. Esseiden lomassa tuodaan esiin japanilaista kulttuuria sekä tapoja.
En halunnut millään aluksi lukea tätä, koska nimi ärsytti. Ajattelin, että kirjailija itse nimittää itseään melkein geishaksi, mikä tuntui järjettömän typerältä. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, ja tarina nimen takana selvisi.

Ihan tosiaan kiinnostava teos, joskin välillä tuntui, että tarkoituksella on tuotu nimenomaan ne erikoisimmat (huonoimmat) puolet japanilaisista. Paljon on japanilaisissa hyvääkin, ja osa tavoista tuntuu suomalaisillekin tutulta (hiljaisuuden kunnioitus, kuunteleminen jne).

[Anna]

Epäkiitollista edes yrittää kirjoittaa suomalaisnaisen kokemuksista Japanissa, kun kuitenkin verrataan Mia Kankimäkeen (jonka Japani-kirjaa rakastin n. eniten kaikista kirjoista). Tämä kalpenee sille, mutta on aivan kelpo, ja mieluusti tätä myös vinkkaa.

Ahdistelukuvausten runsaus yllätti, mehän haluaisimme nähdä Japanin idyllinä. Samastuttavin henkilöhahmo oli tungoksessa panikoiva suomalaiskihlattu. Jos joskus päätyy Japaniin, tungospaniikkiluvun neuvoilla selvinnee ihmispaljoudessa jotenkin, vaikka ei saisikaan erityiskohtelua niin kuin Kurt Cobainin näköinen kihlattu.

[Alma]

Hyvin toimitettu, konkreettisten kokemusten täyttämä ja pituuteensa nähden yllättävän syvällinen kuvaus Japanin kulttuurista. Eväsoja hyödyntää omiin kokemuksiin nojaavaa henkilökohtaista kerrontaa taidokkaasti kuvatakseen monipuolisesti hyvin erilaista maata. Vaikka Eväsoja kuvaa jonkin verran suoraan Japanilaista kulttuuria ja ajattelumaailmaa, jättää kirja tarpeeksi tilaa omille havainnoille ja päätelmille. Suosittelen erityisesti Japaniin matkaaville sekä niille, jotka haluavat ekologisesti ja mukavuudenhaluisesti karistaa eurosentrisyyttään kotoa käsin.

[Tomi Metsäniemi]

Vähän kuin matkakirjaa lukisi, mutta paikallisen kirjoittamana. Eli hienoa sisätietoa japanilaisesta kulttuurista.

Kuunneltuna toimii hyvin, vaikka kirjoitetut japanilaiset nimet toki jäivät hieman vähälle tiedolle, kun ei niitä nähnyt.

[Elina]

Ihania näkökulmia, tarinoita ja ajatuksia Japanista! Matkakuumeen lisäksi kasvoi opiskelukuume. Onneksi on matka varattu!

[Pekka Luokkala]

Kattava läpileikkaus elämästä Japanissa hyvine ja huonoine puolineen.

[Anu-vinkkari]

Kiinnostava ja hauska kursistus japanilaiseen elämäntapaan, kulttuuriin ja kulttuurihistoriaan, myös sinne varjeltujen kulissien kääntöpuolelle. Päänsisäinen pakomatka Japaniin osui ajallisesti täysin kohdilleen ja oli ihan parasta lääkettä koronan aiheuttamaan ahdistavaan kaukokaipuuseen.
Suosittelen nojatuolimatkailijoille ja muista kulttuureista kiinnostuneille.

[Karoliina]

Suurin odotuksin lähdin Melkein geisha: hurmaava ja hullu Japani -teosta lukemaan, osittain odotukset täyttyivätkin mitä hurmaavimmilla kuvauksilla arkisesta elämästä sekä erikoisemmista seikkailusta.

Kirjan lopussa oli muutama luku jotka aiheuttivat epämiellyttävän olon. Päähenkilöltä olisi odottanut enemmän "ladyballseja" sanomaan vastaan tietyissä tilanteissa.

Kaiken kaikkiaan erittäin kiva ja helppolukuinen kirja, en välttämättä lukisi uudelleen, mutta Japanin matkakuume kasvoi ainakin entisestään.

[kirjamafia]

Mielenkiintoista tietoa ja faktoja japanilaisesta kulttuurista. Sain tämän kirjan myötä tietää paljon uusia asioita Japanista, mutta kirjassa olisi voinut olla enemmänkin asioita. Eväsojan tarinankerronta oli aika-ajoin puuduttavaa, ja olisin kaivannut enemmän tietopläjäyksiä, kummallisia tapoja ja faktoja sekä vertailua koti-Suomeen sen sijaan että Eväsoja kertoo paljon tylsänoloisesta arjestaan Japanissa.

[Elina]

Alussa kirjan rakenne ei tuntunut omaltani, mutta totuin siihen kirjan edetessä. Eväsoja onnistui kirjassaan käsittelemään mielenkiintoisesti Japanin kulttuuria, ja opin paljon uutta, vaikka kirjassa oli paljon tuttuakin. Erityisesti pidin siitä, kuinka kirjailija käsitteli myös negatiivisia asioita rehellisesti lainkaan kaunistelematta.

[Han_na]

Omakohtaisia tarinoita tuosta niin ihmeellisestä Japanista. Mukava, jutusteleva tyyli. Ylen radiohaastattelun ja tämän kirjan perusteella Eväsojaa kuuntelisi ja lukisi mielellään pitkiä pätkiä kerrallaan. Maasta, kulttuurista ja kansasta paljon tietävillekin ehkä uusia näkökulmia, mutta kovin syvällistä analyysia ei kannata kirjalta odottaa.

[Minni]

Lukulistalle ennen & jälkeenkin matkan selventämään yhtä ja toista kummallisuutta. Vain vuosikymmeniä Japanissa asunut näkee tavat ja tilanteet näin sekä länkkäriyden että paikallisuuden yhteisesti suodattamana. Hauska, outo ja informatiivinen.

[Jonna Riikonen]

Ihastuttavaa luettavaa matkalla Japanissa. Kiinnostavia anekdootteja Japanista ja japanilaisuudesta.

[Riitta]

Tässäpä oikea Japani-shokki: Kun sivistynyt suomalainen törmää totuuteen
Minna Eväsojan "Melkein geisha" romuttaa kaikki stereotypiat ja paljastaa Japanin sellaisena kuin se todella on – ristiriitaisuuksien, ankaruuden ja vapauden sekasotkuna. Vai mitä sanotte tästä: Japanilainen mies pelkää eniten vaimoa, sitten ukkosta ja kolmanneksi vieraita täti-ihmisiä.

Professori Minna Eväsoja tietää mistä puhuu. Teetaiteen opiskelua Urasenken koulussa, vuosia Japanissa, sujuva kielitaito – tämä nainen on tehnyt läksynsä. Ja juuri siksi hänen kirjansa iskee kuin nyrkki mahaan.
Ajattelin olevani sivistyneempi kuin keskiverto turisti. Väärin. 45 lukua myöhemmin olin täysi aloittelija.

Japanissa jokainen hetki on miinakentässä, käyttäytymisansoja kaikkialla. Tohvelivirheiden spektri on käsittämätön – väärät jalkineet väärässä tilassa, ja olet mokaillut. Häät? Unohda lahjaideat. Vieraat rahoittavat koko show'n, ja summan on oltava tikun nokkaan oikea.
Paritanssi on liian rivo aktiviteetti, mutta metrossa humalainen bisnesmies saa käpälöidä naismatkustajia. Logiikolle ei ole sijaa.

Avioliitto = työpaikka, ei rakkaus
Japanilaisessa parisuhteessa on selkeä aikajana: seurustelu rakkaudelle, avioliitto instituutiolle. Kun lapset tulevat, romantiikka kuolee suunnitelmallisesti.
Naisen arki? Herätys ensimmäisenä - siivousta, eväiden pakkaamista, lasten kasvatusta kunnes nämä naimisiin mennessä muuttavat kotoaan - nukkumaan viimeisenä. Mies tuo tilipussin, vaimo hoitaa kaiken muun. Tätä kutsutaan "matriarkkaaliseksi vallaksi" .
Mutta 50 vuoden iässä tapahtuu käänne. O-bāsan-vallankumous! Kun lapset muuttavat pois, naisista tulee äänekkäitä, värikkäästi pukeutuvia vapautujia. He valloittavat keilasalit ja kahvilat, matkustelevat ja nauravat kovaa. Miehet jäävät töihinsä ja sivusuhteisiinsa.

Japanilainen terveydenhuolto kuulostaa hmm - toisenlaiselta. Rota virus ja korkea kuume lapsella? Jääkaukaloon! Synnytys? Unohda kipulääkkeet. Raskauden seuranta on tarkkaa ja tähtää nopeaan synnytykseen, jossa nainen kestää kivut lääkkeittä. Sairaalakäytännöt kuulostavat oudoilta, omat vaatteet, ja perhe mukaan huoneeseen ja järjestämään jopa lääkkeiden jaon Sairauksista ei keskustella, ne ovat tabu. Eväsoja tiputtaa vain muutamia omakohtaisia episodeja, lääkärilukijana jäin kaipaamaan lisätietoa.

Eväsoja kirjaa ylös seksuaalisen häirinnän tapaukset kuin sääennustetta. Kirja ei esitä kritiikkiä ei analyysiä, ei ihmettelyä sukupuolten epätasa-arvosta, avioliitosta, traditioita vaan jättää tämän analyysin lukijalle, vaikkakin japanilainen ehkä itse ylistää naisten "valta-asemaa" – melkeinpä ironista, kun samaan aikaan kuvaa heidän elämänsä täysin aviomiehiä palvelevaksi uraksi.
Jos kirjan tehtävä on valaista toisenlaista kulttuuria, niin sen se tekee ansiokkaasti. Ja jättää lukijan miettimään, ja ainakin minua ujostuttaisi mennä maahan jossa säännöt on niin ankarat ja ulkomaalaisena todennäköisenä teet virheitä ja emämunauksia koko ajan. Japanilaista sananlaskua lainaten ” Pitkään elämään mahtuu monta häpeää.”

[Jose Sbuck]

A foreigner goes to Japan and writes about the pecularities of Japanese culture and habits from the western perspective. A funny book, enforcing existing stereotypies of the japanese as polite, introverted people living in a hierarchical society. The topics vary from toilets and cafés to culture and concept of time. The book consists of 45 short chapters, each about one topic, as experienced by the author. Minna Eväsoja was a PhD student in the Kobe University in the 90's. Most chapters are from that time, although some are clearly notes from her later trips as a post-doc to e.g. conferences in Japan.

Senseitä nauratti koko seikkailu ja hän totesi uudelleen, että jokainen päivä tulee elää niin täysillä, että illalla voisi vaikka kuolla: rohkeasti ja pelkäämättä.

The author sounds like a funny and observant person, who'd be good company at a dinner. She is also diligent and takes her studies seriously, and maybe because of that the observations are highbrow. The occasional blunders are minor mishaps and inconveniences, except for the chapter where Eväsoja travels with her children and the children become seriously ill. Apparently (at the time?) in a Japanese hospital the patient's relatives are supposed to take care of laundry and food, and if you are traveling ... things will be difficult.

The tone of the book is respectful and proper.

Olin mykistynyt Gionin geishojen kauneudesta, kimonoiden hienostuneista kuvioista, väreistä ja silkin himmeästä hohdosta. Pidätin lumoutuneena hengitystä, kun geisha nautti vieressäni siemauksellisen samppanjaa. Hänen vartalonsa kaartui loivaan s-kirjaimen muotoon, niin että toisen jalan nilkka paljastui aistikkaasti samalla kun niska taipui henkeä salpaavan sensuellisti. Asento oli viimeiseen asti hiottu kuin taiteellinen liikesarja tanssissa, joka pysähtyi vain ohikiitäväksi hetkeksi huippunsa, jotta katsoja voisi nauttia hetken tästä näystä.

Recommended to those interested in Japan and the Japanese culture.