What do you think?
Rate this book
Palava kehä
Flannery O'Connorin maailma on Yhdysvaltojen raju Etelä ja sen kiihkeät, itsepäiset ihmiset. Mikään tämän kokoelman viidessätoista novellissa ei jää puolitiehen: niiden elämänjärjestys perustuu ikuiseen kamppailuun, jossa toinen aina voittaa, tasapeli on mahdoton. Mutta vaikka ihmisten keinot selvitä umpikujastaan ovat usein karkeat ja katalat, leimaa heidän kuvaustaan täysin omanlaisensa, tunteilematon, ymmärtävä huumori. Komiikka ja tragiikka kulkevat käsi kädessä ja useimmiten ne nousevat samasta lähteestä: ihmisen onnettomasta taipumuksesta pilata kaikki silloin kun hän saa elämänsä tilaisuuden. Toinen vallitseva piirre on kirjailijan uskonnollinen näkemys: Jumalan armon läsnäolo ihmiselämän viattomuudessa ja julmuudessa.
Vaikka O'Connorin novellit sijoittuvat Yhdysvaltojen Etelään, ne ovat täysin yleismaailmallisia, yleispäteviä: on kysymys ihmisen osasta.
Flannery O'Connor kuoli 1964 kolmekymmentäyhdeksänvuotiaana. "Menetyksemme hänen kuolessaan on katkera. Se mitä meille jäi on hämmästyttävää: tarinat palavat kirkkaammin kuin koskaan ja iskevät syvempään." (Newsweek) "Hän oli nero." (The New York Times Review)
Vaikka O'Connorin novellit sijoittuvat Yhdysvaltojen Etelään, ne ovat täysin yleismaailmallisia, yleispäteviä: on kysymys ihmisen osasta.
Flannery O'Connor kuoli 1964 kolmekymmentäyhdeksänvuotiaana. "Menetyksemme hänen kuolessaan on katkera. Se mitä meille jäi on hämmästyttävää: tarinat palavat kirkkaammin kuin koskaan ja iskevät syvempään." (Newsweek) "Hän oli nero." (The New York Times Review)
- GenresFictionShort Stories
362 pages, Hardcover
Published January 1, 1984
1 person is currently reading
26 people want to read
About the author
Flannery O'Connor
214 books5,343 followersCritics note novels
Wise Blood
(1952) and
The Violent Bear It Away
(1960) and short stories, collected in such works as
A Good Man Is Hard to Find
(1955), of American writer Mary Flannery O'Connor for their explorations of religious faith and a spare literary style.
The Georgia state college for women educated O’Connor, who then studied writing at the Iowa writers' workshop and wrote much of Wise Blood at the colony of artists at Yaddo in upstate New York. She lived most of her adult life on Andalusia, ancestral farm of her family outside Milledgeville, Georgia.
O’Connor wrote Everything That Rises Must Converge (1964). When she died at the age of 39 years, America lost one of its most gifted writers at the height of her powers.
Survivors published her essays were published in Mystery and Manners (1969). Her Complete Stories , published posthumously in 1972, won the national book award for that year. Survivors published her letters in The Habit of Being (1979). In 1988, the Library of America published Collected Works of Flannery O'Connor, the first so honored postwar writer.
People in an online poll in 2009 voted her Complete Stories as the best book to win the national book award in the six-decade history of the contest.
The Georgia state college for women educated O’Connor, who then studied writing at the Iowa writers' workshop and wrote much of Wise Blood at the colony of artists at Yaddo in upstate New York. She lived most of her adult life on Andalusia, ancestral farm of her family outside Milledgeville, Georgia.
O’Connor wrote Everything That Rises Must Converge (1964). When she died at the age of 39 years, America lost one of its most gifted writers at the height of her powers.
Survivors published her essays were published in Mystery and Manners (1969). Her Complete Stories , published posthumously in 1972, won the national book award for that year. Survivors published her letters in The Habit of Being (1979). In 1988, the Library of America published Collected Works of Flannery O'Connor, the first so honored postwar writer.
People in an online poll in 2009 voted her Complete Stories as the best book to win the national book award in the six-decade history of the contest.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
February 7, 2021
Flannery O'Connor oli mielenkiintoinen persoona ja kirjailija. Hän oli tunnustuksellinen katolinen ja monissa tämänkin kokoelman tarinoissa on aika vahvoja uskonnollisia teemoja, mutta mistään kristillisestä kiiltokuvameiningistä ei todellakaan ole kyse. Näissä tarinoissa on murhia ja kaikenlaista muuta rikollista, rasismia, epämiellyttäviä henkilöitä ja tunnelma on paikoitellen ahdistava, vaikka kirjailijan huumori keventää monessa kohdin kokonaisuutta. Kyse on ns. "etelävaltioiden gotiikan" (onkohan termille Southern Gothic joku oikea suomennos, en tiedä?) klassikosta.
Koin vahvan uskonnollisen tematiikan itselleni hankalaksi, vaikka toki O'Connorin tarinoista voi nauttia vaikkei hänen uskoaan jakaisikaan. Lisäksi rotukysymysten suhteen hän oli hankala tapaus: O'Connor oli poliittisesti ilmeisesti lähinnä maltillisen liberaali, mutta kirjoitti jossain kirjeessään suunnilleen kannattavansa rotuerottelun poistamista, mutta että hän ei pidä mustista. Monissa näistä novelleista rasismi on vahva teema vähintään taustalla ja joissain tapauksissa oli vaikea päätellä, mikä kirjailijan oma kanta on. Ehkä erityisen häiritsevää on se, ettei yhdessäkään näistä novelleista musta henkilö ole kertojan asemassa eikä päähenkilönä, joten näkökulma on varsin valkoinen.
Tulkintojen avoimuus on myös ehdottomasti O'Connorin vahvuus; suuri osa tarinoista jää kutkuttavasti lukijan itsensä pohdiskeltavaksi, kun kaikkea ei selitetä täysin auki. Joistakin varauksistani huolimatta loppujen lopuksi pidin kovasti. En monilta osin jaa O'Connorin arvomaailmaa (sikäli kuin olen perillä siitä millainen se oli), mutta hänen novellinsa ovat osittain timanttisia. Esimerkiksi Faulkneria lukenut saattaisi minun tapaani nauttia myös O'Connorista, vaikka hyvin erilaisista kirjailijoista onkin kyse ja Faulkner ottaa esimerkiksi rasismin suhteen huomattavasti selkeämmän rasismia vastustavan kannan.
Koin vahvan uskonnollisen tematiikan itselleni hankalaksi, vaikka toki O'Connorin tarinoista voi nauttia vaikkei hänen uskoaan jakaisikaan. Lisäksi rotukysymysten suhteen hän oli hankala tapaus: O'Connor oli poliittisesti ilmeisesti lähinnä maltillisen liberaali, mutta kirjoitti jossain kirjeessään suunnilleen kannattavansa rotuerottelun poistamista, mutta että hän ei pidä mustista. Monissa näistä novelleista rasismi on vahva teema vähintään taustalla ja joissain tapauksissa oli vaikea päätellä, mikä kirjailijan oma kanta on. Ehkä erityisen häiritsevää on se, ettei yhdessäkään näistä novelleista musta henkilö ole kertojan asemassa eikä päähenkilönä, joten näkökulma on varsin valkoinen.
Tulkintojen avoimuus on myös ehdottomasti O'Connorin vahvuus; suuri osa tarinoista jää kutkuttavasti lukijan itsensä pohdiskeltavaksi, kun kaikkea ei selitetä täysin auki. Joistakin varauksistani huolimatta loppujen lopuksi pidin kovasti. En monilta osin jaa O'Connorin arvomaailmaa (sikäli kuin olen perillä siitä millainen se oli), mutta hänen novellinsa ovat osittain timanttisia. Esimerkiksi Faulkneria lukenut saattaisi minun tapaani nauttia myös O'Connorista, vaikka hyvin erilaisista kirjailijoista onkin kyse ja Faulkner ottaa esimerkiksi rasismin suhteen huomattavasti selkeämmän rasismia vastustavan kannan.
December 20, 2020
"Miksi kirjoitat? - Koska olen hyvä siinä."
Näin Flannery O'Connor on kuulemma joskus murjaissut, eikä ihan syyttä. O'Connor kuuluu syystäkin yhdysvaltalaisen kirjallisuuden kaanoniin.
Tämän kokoelman novellit kertovat tavallisista valkoisista ihmisistä 1900-luvun alkupuolen Etelä-Yhdysvalloissa. Tarinat ovat lähtökohtaisesti epämiellyttäviä, hahmot samoin; omanlaistaan mutta tyylipuhdasta Southern Gothicia. O'Connor tunnetaan groteskin mestarina ja se näkyy, kaikista tarinoista tulee vähän epämiellyttävä olo. Useampikin novelleista on aidosti muistettava, erityisesti nyt "Hyvää miestä ei hevin löydä", "Rammat käykööt ensin sisälle" ja "Metsämaisema". Myös synkeän toiveikas ja kokoelman aloittava "Onnenpotku" oli loistava.
Kokoelman kantavia teemoja ovat erityisesti itsekunnioitus, ylpeys ja uskonto; väkeviä aiheita ei kyllä puutu. Rasismia käsitellään myös useissa teksteissä erityisesti "Ilmestys" ja "Kaikki nousevat, yhtykää" -novelleissa. O'Connorin suhde aiheeseen on tunnetun monimutkainen. Hän kirjoittaa rasistisesta etelästä inhorealistisesti valkoisesta näkökulmasta, vahvasti stereotypisoiden, mutta välillä myös reflektoiden. Ja kyllä esimerkiksi runsas n-sanan käyttö hyppää silmille.
Lopulta kuitenkin kokoelman luettua on selvää, että Flannery O'Connorin lahjoja kirjoittajana ei voi kieltää. Groteskin ystävänä pidin tästä lopulta aika paljon.
Näin Flannery O'Connor on kuulemma joskus murjaissut, eikä ihan syyttä. O'Connor kuuluu syystäkin yhdysvaltalaisen kirjallisuuden kaanoniin.
Tämän kokoelman novellit kertovat tavallisista valkoisista ihmisistä 1900-luvun alkupuolen Etelä-Yhdysvalloissa. Tarinat ovat lähtökohtaisesti epämiellyttäviä, hahmot samoin; omanlaistaan mutta tyylipuhdasta Southern Gothicia. O'Connor tunnetaan groteskin mestarina ja se näkyy, kaikista tarinoista tulee vähän epämiellyttävä olo. Useampikin novelleista on aidosti muistettava, erityisesti nyt "Hyvää miestä ei hevin löydä", "Rammat käykööt ensin sisälle" ja "Metsämaisema". Myös synkeän toiveikas ja kokoelman aloittava "Onnenpotku" oli loistava.
Kokoelman kantavia teemoja ovat erityisesti itsekunnioitus, ylpeys ja uskonto; väkeviä aiheita ei kyllä puutu. Rasismia käsitellään myös useissa teksteissä erityisesti "Ilmestys" ja "Kaikki nousevat, yhtykää" -novelleissa. O'Connorin suhde aiheeseen on tunnetun monimutkainen. Hän kirjoittaa rasistisesta etelästä inhorealistisesti valkoisesta näkökulmasta, vahvasti stereotypisoiden, mutta välillä myös reflektoiden. Ja kyllä esimerkiksi runsas n-sanan käyttö hyppää silmille.
Lopulta kuitenkin kokoelman luettua on selvää, että Flannery O'Connorin lahjoja kirjoittajana ei voi kieltää. Groteskin ystävänä pidin tästä lopulta aika paljon.
March 18, 2018
Rotuerottelua, poikkeavuuksia, omituisuutta. Hankalaa luettavaa tämän päivän näkökulmasta. Yllättävän karmeita tarinoita, ei mitään iltasatuluettavaa.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews