Omakohtaisia kokemuksia ADHD:stä sisältävä kirjoituskokoelma rikkoo ennakkoluuloja ja lisää ymmärrystä ADHD-oireisten erityispiirteistä ja tarpeista
Täyttä elämää ADHD:n kanssa on kokoelma ADHD-oireisten ja heidän läheistensä omakohtaisia kirjoituksia. Elämänmakuinen kirja lisää kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ymmärrystä oireyhtymästä ja toimii myös vertaistukena.
Tarkkaavuushäiriö ADHD:ta esiintyy noin viidellä prosentilla suomalaisista. ADHD:hen liitetään yhä paljon vääriä uskomuksia, eikä ADHD-oireisten kokemuksia aina ymmärretä. Tietoisuudella ADHD:stä ja oikeanlaisella tuella on suuri merkitys niin oireisille ja heidän läheisilleen kuin koko yhteiskunnalle: tunnistamaton ja hoitamaton ADHD lisää syrjäytymisriskiä, mutta toisille ADHD on myös voimavara.
Kirjaan on koottu niin oireisten kuin heidän läheistensäkin kertomuksia elämästä ja arjesta, ilonaiheista ja selviytymiskeinoista, sekä erikseen lasten ja nuorten kokemuksia. Kirjoitusten keruun on toteuttanut Vaasan seudun ADHD-yhdistys.
Todella kiinnostava tietoteos ADHD:sta. Kirjan toimittaneella Essi Jäntillä on itsellään ADHD ja hänen perheestään löytyy muitakin joilla se on. Kirjan alussa aikuiset kertovat oman tarinansa millaista on ollut elää ADHD:n kanssa, milloin se on diagnosoitu ja missä tilanteessa ja miten se vaikuttaa arkipäivässä ja myöskin hoidosta. Sen jälkeen on isovanhempien vuoro kertoa omista lapsenlapsista ja lapsista ja sitten viimeisenä vanhemmat kertovat omista lapsista. Essi Jäntti kertoo myös parisuhteestaan millaista on elää parisuhteessa, kun kummallakin on ADHD. Sitten seuraa todella mielenkiintoinen osa, kun lapsilta ja nuorilta on kysytty miltä se ADHD tuntuu ja lopussa on faktatietoa aiheesta. Uskon, että kirjalle on kysyntää myös oppikirjana.
Kyllä minä itseni löysin. Melkein joka sivulta. Ihmiset on toki erilaisia mutta jokaisella äänellä oli vähintään yksi lause joka oli kuin suoraan minun elämäni varrelta. Lukukokemuksena helppo, kiintoisa ja puhutteleva.
Ugh. Noh, ei yhtään samankaltaista kokemusta kuin omani. Toki tajuan, että kaikki ovat erilaisia. Aika raskasta luettavaa, kaikkea me ADHD-ihmiset ollaanki jouduttu kestämään :/