Arkielämää

by Maria Jotuni

Jotunin ensimmäinen romaani Arkielämää on todentuntuinen ja voimakas kuvaus yhden päivän tapahtumista savolaisessa maalaismiljöössä. Siinä värittyy oman aikansa yhteiskunnan tunnot ja teot yhtenäisenä, kauniina, kuvana. Arkielämää käsittelee elämää, kuolemaa, syntymistä, rakkautta ja kohtaloa, niin naisen, kuin myös miehen näkökulmasta. Arkielämää on herkkä luonnonkuvaus tuoksuvine peltoineen ja vehreine metsineen, mutta samalla teos on myös psykologinen romaani, joka käsittelee kohtalon olemassaoloa sekä vaikutusta, erityisesti naisen huonoon avioliittoon joutumisen kannalta. Arkielämää esittelee kokonaisen maalaiskylän väestön, johon lukeutuu rikkaita ja rakkaita, vanhoja ja nuoria, kehitysvammaisia, hartaita kristittyjä, taikauskoisia piikoja ja hilpeitä renkejä.

Arkielämää pitää pienehköstä sivumäärästään huolimatta sisällään useita erilaisia kerronnallisia muotoja ja tapoja. Romaanista löytyy lukuisia sisäkkäiskertomuksia, jotka ovat usein arkipäiväisiä, lähes triviaaleja, tarinoita milloin mistäkin. Teokseen mahtuu myös runonpätkiä, kansanlauluja, mytologisia kertomuksia, virsiä ja saarnoja.

Ajallisesti romaani sijoittuu jonnekin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun välimaastoon, jolloin maaseudun arkielämä oli ankaraa työntekoa, ruokailua ja siitä jutustelua, saunomista, kristinuskon jäykkyyttä ja taikauskoisen vanhan kansan kuiskuttelua. Ennen kaikkea Jotunin esikoisromaani onkin juuri sitä, mitä lupaa; kuvaus suomalaisen maaseudun arkielämästä kaikessa värikkyydessään.

Genres: Finnish Literature, Classics, Audiobook, Fiction

188 pages, Paperback

First published January 1, 1909

Reviews

[Anni · Rating 4 out of 5]

Hmh, voisin jopa lukee enemmän suomalaista kirjallisuutta tän jälkeen 😬

[Liisa · Rating 3 out of 5]

Muistan lukiossa lukeneeni ja kovasti pitäneeni Maria Jotunin novelleista, mutta tämä yhdenpäivänromaani ei samalla tavalla vakuuttanut. Arkielämää onnistui välittämään realistisen tuntuisen kuvan suomalaisten elämästä, hahmot vaan tuppasivat mennä hiukan sekaisin eikä kokonaisuus saanut aikaan kovin vahvoja tunteita suuntaan tai toiseen. Oli kuitenkin hienoa etenkin näin Suomi100-juhlavuoden kunniaksi kokea jotain perin suomalaista, muistuttaa itseään siitä, millaiselta ihmisten arki ennen vanhaan näytti.

[Peony · Rating 3 out of 5]

Aina yhtä mielenkiintoista lukea syrjäkylien elämänmenosta kirjoittajalta, joka on itse elänyt 1800-luvun puolella ja pystyy aikalaisena sitä elävästi kuvaamaan (toki tämä on ilmestynyt vasta 1909). Lukutaidon puuttuessa kristinuskon siveysoppejakin sovelletaan hiukan vapaammalla kädellä, vaikka jumalanpelko on istutettu vahvasti ja syvään kyläläisiin. Autenttisenoloisten hahmojen persoonallisuus ja osa elämässä tulee ilmaistua selkeästi tämän yhden päivän aikaisten tapahtumien kautta, joka kirjassa esitetään. Välillä lauserakenteet olivat sen verran vieraita, että ne oli pakko huolella lukea. En olisi edes varma, että kyseessä oli vanhahtava ilmaisu, vaan ihan virheellistä kieltä.

[Ville · Rating 5 out of 5]

Todellinen helmi. Varsin erilainen kuin Jotunin novellit ja yleiseltä tunnelmaltaan valoisampi kuin hänen tuotantonsa keskimäärin. Pieneen kirjaan ja yhteen päivään mahtuu valtava kirjo elämää. Kirjan henkilöt ja kesäpäivä maaseudulla heräsivät eloon, ja tunsin pientä haikeutta siitä etten näitä henkilöitä päässyt seuraamaan pitempään.

[venla · Rating 1 out of 5]

En vihannut, tätä, toisin kuin useimpia klassikoita, mutta ei tämäkään kyllä positiivista mielikuvaa jättänyt. Onneks äänikirja kesti vain kolmisen tuntia. Ja onneksi tää on huomattavasti lyhyempi ja aavistuksen kiinnostavampi yhdenpäivänromaani kuin Putkinotko. Mutta en miä silti tästä saanut mitään irti. Hahmot meni lähinnä sekaisin ja jostain syystä dialogin tyyli ärsyttää mua ihan suunnattomasti. Koko ajan toistetaan se, mitä toinen jo sanoi (Tähän tyyliin: "Ohi se nyt on" - "Ohi on.") ja on sellaista jahkailua/jossittelua (no enhän minä, ettehän te, kyllähän sitä sitten).

Ja tässä timanttisia otteita kahden mieshahmon keskustelusta, kun he puhuivat naisista:

- ihan tavallisen mieshenkilön veroinen
- kyllä kelpaa katsella
- vaimoväki on niin turhanpäiväistä
- mitä ne ymmärtävät, niillä kun on omat puuhansa aina
- nainen on nainen, mitä heistä kannatti puhua

Raivostuttavaa.

[Fridzd · Rating 3 out of 5]

Tosi kiehtovaa lukea kuvausta savolaisesta maalaisyhteisön elämästä (ainakin) sadan vuoden takaa. Monikerroksinen yhdenpäivänromaani, johon Jotuni on kutonut mukaan hengästyttävän monta ihmiskohtaloa, täsmällisen tarkalla tyylillä.

Tää lopetus oli musta erityisen hieno:

"Hiljalleen hiipi Eveliina aitasta pihan poikki. Oman aittansa kynnykselle oven varjoon istuutui hän ja kääri punaraitaista hamettansa polvien ympäri. Hän katseli avuttomana ja ihmeissään nousevaa aurinkoa. Sen kirkkaus häikäisi häntä. Karkea paita valahti toiselta olkapäältä, kun hän kumartui, painoi päänsä alas ja itki kuin pieni, eksynyt lapsi, joka ei tiedä, missä koti on. "

(s. 118)

[Tarmo Syvapuro · Rating 4 out of 5]

Lyhyt pieni kirja, mutta niin rikas sisältö. Suomalaisen arkielämän kuvausta 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Naisen ja miehen asemaa, perhe-elämää, uskonnon merkitystä elämässä, lukutaidon merkitystä, työn tärkeyttä, rohtojen parantavaa voimaa ja niin monia muita mainioita asioita tuli esiin. Klassikko.

[Lumissa · Rating 3 out of 5]

Voi, miten hersyvän herkullisesti Jotuni kuvaakaan kesäpäivää heinänteon aikaan pikkuisen viinaanmenevän pappi Nymanin silmien kautta. Jo pelkästään kuvaukset riiausmenoista ovat itsessään hyvä syy lukea tämä pieni kirjanen, muutamassa kohdassa tulin nauraneeksi ääneen.

[Sanni · Rating 2 out of 5]

Aika tylsä, mutta omalla tavallaan myös mielenkiintoinen tarina yhden päivän tapahtumista.