Katajamäkeläisiä puhuttaa vastaperustettu vanhusten palvelutalo, Mansikkapaikka, jossa muistisairas mutta aina yhtä aurinkoinen Onervakin tätä nykyä asustelee. Johtaja Jyrki Salmelaisesta ollaan kahta mieltä. Onko mies sittenkään hyväntekijä vai vain härski oman edun tavoittelija? Hän muun muassa sallii alkoholin käytön asukkaille – ennen näkemätöntä! Myös Mansikkapaikan marokkolainen lääkäri Ali Hamra jakaa katajamäkeläiset kahteen leiriin. Voiko vierasmaalaiseen olleenkaan luottaa… Kun uusi, nuori opettajatar Ainu Harjula asettautuu kyläkoulun vastaremontoituun asuntoon, kyläläisten huomio saa uuden kohteen. Johtajaopettaja Henri Laakson, vannoutuneen poikamiehen, katse tähyää luvattoman pitkään Ainun perään, mutta myös lääkäri-Ali liikkuu entistä tiiviimmin kylänraitilla. Kyläkaupan kahvinurkkauksessa käydään vedonlyöntiä, kumpi komeista uroksista valloittaa sievän opettajan lopulta itselleen… vai valloittaako kumpikaan? Tässä pelissä jollakulla saattaa olla jokerikortti!
Tämä kirjasarja toistaa itseään niin hyvässä kuin pahassakin. Katajamäki-kirjaan tarttuessaan tietää, mitä on odotettavissa. Sarjan pituuden ollessa jo kymmenen paremmalla puolella, alkavat tietyt asiat ärsyttää. Kaikki hahmot puhuvat samalla tavalla, oli henkilö kotoisin sitten Marokosta tai Katajamäeltä. Asioita myös toistetaan paljon ja henkilöt kertovat usein toisilleen asioita, jotka molemmat jo tietävät... Aivojen nollausluettavaa.
Kirja jatkaa jo aiemmista osista tuttua tyyliä: uusi katajamäkeläinen saa vipinää paikallisiin poikamiehiin ja kirjan lopussa hän valitsee yhden omakseen. Välillä on mukava lukea tällaista kevyttä maalaisromantiikkaa. Katajamäkeläisissä on ihan hupaisia hahmoja. Vaikka kyläkaupan kahvionurkkaus on melkoinen tietotoimisto, ns. omia kohtaan ollaan kuitenkin yleensä lojaaleja.
Niin se vaan on, kun se oikea tulee kohdalle loksahtelevat palaset paikoilleen. Sen huomaa ja sen tuntee itse, se näkyy ja sen huomaavat toisetkin. Ihanaa joululuettavaa ♥️